Luumun luonnetesti

Luumu kävi vappuaattona Karkkilassa staffordshirenbullterrieriyhdistyksen järjestämässä luonnetestissä. Luumu on nyt neljä, ja kun se kävi MH-luonnekuvauksessa, se oli kaksi (tästä sinne). Musta nää on olleet ihan hyvät iät osallistua näihin kohtalaisen kuormittaviin testeihin. Tosin näin jälkikäteen ajateltuna Luumun lt-tulos tuskinpa olisi kovin paljon poikennut tämänpäiväisestä, vaikka sen olisi sinne pari vuotta aiemmin vienytkin. Oli kiva lähteä Karkkilaan Hennan ja Annen kanssa. Se oli meille kaikille semmoinen mukava vappuretki, sillä tuommoisen luumumaisen koiran kanssa odotettavissa oli pelkkää huvipuistoilua. Oli myös mielenkiintoista päästä näkemään itse testiä enemmän. Ihan pisti harmittamaan, ettei voitu koko päivää hengata paikan päällä. Kirputtimen hoitopäivä mamman luona tuli jo näineen kohtuullisen pitkäksi. Siinä kysyttiin kuulemma viimeisen puolentoista tunnin aikana jo mammalta hyvää hermorakennetta, kun Kirppunen osoitti temperamenttiaan. 

Ihan hirveesti ei Luumun vuoroa tullut jännitettyä, kun jonkinlainen aavistus sen reaktioista on jo ehtinyt MH-luonnekuvauksesta tulla. Odotettavissa oli kovaa meteliä mutta myös sen verran uteliaisuutta, että kaikesta varmaan selvittäisiin. Omaan silmään luonnetesti on aika paljon koiraa kuormittavampi MH-kuvaukseen verrattuna, sillä ensinnäkin MH-kuvauksessa koiraan ei kohdistu ollenkaan uhkaa ihmisestä. Toinen huomattava ero omasta mielestä on siinä, kuinka pitkälle tilanteet niin sanotusti luonnetestissä viedään. Monessa kohdassa mietin, että jos olisi MH-kuvaus kyseessä, tässä kohtaa olisi jo päästetty koiran hihnasta irti, löysätty uhkaa ja annettu koiralle enemmän aikaa. Ehkä siinä onkin ne suurimmat erot, miksi MH-kuvausta pidetään enemmän nuorempien koirien testinä, ja monet tykkäävät viedä koiransa luonnetestiin vasta oikeesti aikuisina. 

Oman kokemuksen perusteella tykkään kyllä enemmän itse MH-kuvauksesta. Vaikka siinä ei ihmisen aiheuttamaa uhkaa olekaan, se kuvaa mielestäni kattavammin koiran ominaisuuksia. MH-kuvauksessa oli enemmän leikkiä eri muodoissa, minkä avulla pyritään ilmeisesti kuvaamaan koiran saalisviettiä ja yhteistyötä ihmisen kanssa. (Tähän väliin taas vastuunvapautus: keittiöpsykologi vauhdissa taas. Ihan kaikkea ei kannata ihan kauheen kirjaimellisesti ottaa...) Tykkään myös MH-kuvauksessa siitä, että eri osioiden välillä on koiralle enemmän aikaa palautua, ja myös arvostelukaavake on jotenkin maallikolle selkeämpi ja tarkempi. Oman arvion mukaan MH-tuomareilla (eli kuvaajilla) on tarkemmat rajapinnat, joiden sisäpuolella pysytellä. Luonnetestissä voisin kuvitella, että tuomarilla on henkilökohtaisesti enemmän merkitystä, sillä liikkuma- ja tulkinnanvaraa on enemmän. Toki luonnetestissäkin pitäisi ottaa rodunomaisuudet huomioon, ja kannattaakin miettiä, onko kyseinen tuomari välttämättä testannut tietynrotuisia koiria paljon ennenkin. Ajattelisin, että MH-kuvauksessa kaikki arvioidaan enemmän saman kaavan mukaan. Rodun ominaisuudet varmaan sielläkin pohjalla kuvaajilla ovat mielessä, mutta erittäin yksityiskohtainen kaavake on kaikille sama. 

Noniin, mutta itse luonnetestiin siis. Alkuhaastattelussa tuomarimme Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää halusivat muun muassa tietää minkä ikäinen Luumu on, harrastetaanko sen kanssa jotain (ai että kun tuntuu aina kivalta sanoa, että se kilpailee EVL-luokassa!), millä sitä harrastuksissa palkataan, onko se ollut mulla pennusta asti ja millaisessa ympäristössä asumme. Kun sanoin, että omakotitalossa maaseutumaisessa ympäristössä, jossa koirat saavat olla pihalla valvotusti vapaana, kysyttiin, että jos pihalle tulee joku, miten reagoidaan. Käydäänkö saman tien lahkeeseen kiinni vai miten. Lupaa Luumu odottaa, ja juoksee sitten iloisen staffimaisesti tervehtimään ihan vierastakin pihalle "tunkeutujaa". Kysyttiin myös, että onko koira ollut terveenä sekä että onko kuullut laukauksia ennen. Sanoin, että ei muuten paitsi MH-kuvauksessa kaksi vuotta sitten, ja siitä tiedusteltiin vielä, että tuliko siellä jotain ihmeellistä vastaan. Kerroin myös, että meille on kolme kuukautta sitten muuttanut perheeseen kaksi vuotta nuorempi aikuinen narttu, mistä sitten haluttiin tietää, että ovatko koirat jo selvittäneet välinsä. Sanoin, että kyllä varmaan, että enemmän se on itselle ollut opettelemista kahden koiran kanssa elämään, etenkin kun Luumu on ensimmäiseni, ja nyt on ekaa kertaa se kahden koiran elämäntilanne käsillä. Sanoin myös, että onhan se narttu vähän kovapäisempi, ja että jotain pientä nyt aina, mutta että ajattelisin, että välit ovat koirien kesken selvät. Tähän vähän naurahdettiin, että niinhän ne nartut yleensä tuppaavat olemaan. 

Haastattelun jälkeen tuomari ryhtyi leikkiin kepin kanssa, ja Luumuhan lähti hommaan ihan täysillä mukaan. Vähän mietin että mitenköhän se tuommoisen kepin kanssa suostuu, mutta ei siitä ollut kahta sanaakaan etteikö se olisi ruvennut. Näihin leikin aikana tapahtuviin "uhkaaviin eleisiin" se suhtautui mielestäni ihan samalla tavalla kuin miten ihan meidän tavallisessa palkkaleikissäkin. Kyllähän mä silloinkin heittäydyn "ihan tosissani" lelua haluamaan, läimin kämmenellä naamalle, murisen ja kumarrun päälle. Se on Luumusta parasta leikkiä se. Kun se sai kepin itselleen, se ei jaksanut siitä enää kiinnostua, vaan sain noukkia sen maasta. 

Leikin jälkeen alkoi suoraan melkein samasta kohtaa kelkka. Tosi luumumainen suhtautuminen. Ensin pelätään niimmaan pirusti, mutta sitten mennään lähestulkoon saman tien tsekkaamaan. Luumun välitön uteliaisuus herätti tuomareissa ja yleisössä vähän hilpeyttä, kun se saman tien nähtyään mikä naurettava vekotin se oikein olikaan, ravisteli kokemuksen taakseen: What's next, bring it on!

Seuraavana vuorossa oli keppiä heiluttava uhkaava hyökkääjä, missä arvioitiin puolustushalua. Jännästi se ensialkuun puolusti kyllä, mutta sitten kun huomasi hyökkääjän etenevän anyway, se totesi että pärjäile keskenäs, äiti! Tuomarin mukaan rahat olisi kyllä äitiltä viety nytten! Tilanteen jälkeen Luumu lähti ihan hyvin tuomarin mukaan eikä ollut enää millänsäkään. 

Haalaria se ei juuri tuntunut edes huomaavan ja perään lähetettyä tynnyriä vähän vilkaisi. No big deal, ilmeisesti. Pimeä huone oli itselle mielenkiintoinen mysteeri, sillä tämmöistähän ei MH-kuvauksessa ole ollenkaan. Yritin innostaa Luumua lähtemään oven kiinni mennessä kiireesti etsimään mua (Luumu tule pian pian pian), mutta ei se oikein hoksannut koko hommaa. Se nuuskutteli huoneessa omaan suht varovaiseen tapaansa ja oli ihan tyytyväinen tuomarit löydettyään. Jouduin niiskuttamaan vissiin kolme kertaa, ennen kuin se edes tajusi mun olevan siellä huoneessa. Lähinnä se kai odotteli, että koska täältä pääsee pois. Kun se lopulta tajusi etsiä mua ja löysi, taisin itse olla iloisempi. Heh. 

Pimeän huoneen jälkeen Luumu laitettiin seinään kiinni, ja poistuin itse rakennuksen taakse, eli en nähnyt miten se taas keppiä heiluttelevaan uhkaavaan ihmiseen suhtautui. Kuulin kyllä, että se haukahti pari kertaa, mutta ei sen enempää. Hennan ja Annen mukaan se vähän niinkuin tavan vuoksi oli haukahtanut. Ihan kuin se ei oikein ottaisi edes todesta. Eihän tässä hänen vaaleanpunaisessa maailmassaan kukaan ihminen tahtoisi pikkumuumelolle mitään pahaa.

Viimeiseksi ammuttiin laukaukset. Ensimmäinen ammuttiin liikkeessä (ei mitään reaktiota) ja toinen pysähdyksissä. Sama reaktio kuin MH-kuvauksessa, jossa silloinen kommentti tuomarilta oli, että "kuuro varmaan" ;) Testin jälkeen sai vielä leikkiä koiran kanssa, ja Luumuhan ihan innoissaan köysilelua mun kanssa vähän paiskikin. 

Tässä vielä arvostelu:

I TOIMINTAKYKY on "koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan" (Luonnetestin arvosteluohje). Luumu: +1b Kohtuullinen. "Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta hyvin vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa voidaan joutua kutsumaan." (ibid.)

II TERÄVYYS on "ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi" (ibid.) +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. "Koira reagoi aggressiivisesti hyökkäykseen, hyökkääjän tultua selvästi esille. Palautuu nopeasti." (ibid.) Näin jälkikäteen Luumun nopeat, voimakkaat reaktiot ovat olleet ensikoiranomistajalle vaikeita. Sitä on oppinut elämään silmät selässäkin, aina ja kaikkialla. Elämää on tosin helpottanut sen muuten kasassa pysyvä pääkoppa. Vaikka maailma on täynnä pelottavia asioita, niistä ei sen kummemmin tarvitse tehdä ensisäikähdyksen jälkeen isompia numeroita. Sanallisesta loppuarvostelusta: "Aika pieni reviiri, vastasi ihan topakasti, mutta sitten kun se ajatteli, että okei se nyt vaan tulee, ni sou. Se antaa periksi, ettei tarvi pelätä että se ketään söisi, vaikka olisi selkä seinää vasten."

III PUOLUSTUSHALU on koiran synnynnäinen taipumus "hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään" (ibid.). +3 Kohtalainen, hillitty. "Koira puolustaa ohjaajaansa: joko haukkuu ja/tai murisee hyökkääjän lähetyessä, pysyy ohjaajan edessä tai sivulla. Koira palautuu nopeasi ja hyväksyy hyökkääjän hyökkäyksen loputtua, lyhyt viive sallitaan."

IV TAISTELUHALU on koiran synnynnäinen taipumus "nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon" (ibid.). +2a Kohtuullinen. "Koira ottaa esineen halukkaasti, ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhatessa sen tulisi ottaa esine uudestaan uhkauksen jälkeen." Tämä on arvosteluohjeesta +2-kohta, en löytänyt erikseen a- ja b-kohtaa. 

V HERMORAKENNE on koiran synnynnäinen heikko- tai vahvahermoisuus, "sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin" (ibid.). +1a Hieman rauhaton. "Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee." (ibid.)

VI TEMPERAMENTILLA "tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin " (ibid.). +3 Vilkas. "Koiran pitää reagoida häiriöön välittömästi sen alettua. Väistön on oltava nopea, hallittu, lyhyt ja koira suuntaa huomionsa häiriöääntä kohden. Koiralta edellytetään reipasta ja iloista yleisolemusta." Sanallisesta loppuarvostelusta: "Oikea aika, oikea suunta, ja sopeutuu näihin tilanteisiin tosi hyvin.

VII KOVUUS on koiran taipumus "muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia" (ibid.). +1 Hieman pehmeä. "Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana." Sanallisesta loppuarvostelusta: "ei ole lähempänä pehmeää, vaan siellä paremmalla puolella siinä arvosanassa, että ihan mukava on tuokin". Tätä me paluumatkalla mietittiin ja oltiin jonkun verran eri mieltä, kunnes tajusin, että se pimeä huonehan vaikuttaa Luumun osalta tähän varmaan "pehmennyttävästi". Videolla näkyvissä osissa siinä ei kyllä näy, että se väistäisi noita "tapahtumapaikkoja" mitenkään.

VIII LUOKSEPÄÄSTÄVYYS on koiran koiran suhtautuminen vieraisiin henkilöihin" (ibid.). +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. "Koira, joka houkuttelematta hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti ja avoimesti. Luoksepäästäväksi kutsutaan myös sellaista koiraa, joka ei tutustu ihmisiin oma-aloitteisesti, mutta sallii tutustuttaa itsensä heihin." Sanallisesta loppuarvostelusta: "hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin. Se on sitä joka tilanteessa, ettei missään tilanteessa tule semmoista oloa, että se olisi ihmisiä kohtaan epäileväinen tai epävarma."

LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ Laukausvarma. "Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla (ibid.)."

Erityiskiitos Anne Saarelle valokuvaamisesta ja Henna Partaselle videoimisesta. Ja molemmille tietty matkaseurasta ja keittiöpsykologisoinnista xP

Loppukaneettina vielä sanallisessa arvostelussa: "oikein mukava kaveri, että varmasti on kiva harrastaa Luumun kanssa" No niin on! Ihan oli Luumun näköinen testi. Kaikki osa-alueet olivat plussalla, ja Luumu sai yhteensä 174 pistettä. Vaikkei luonnetesti mikään kilpailu olekaan, se oli koko viikonlopun aikana testatuista staffeista (10 kpl) korkein pistemäärä, ja koko viikonlopun koirista (yhteensä 20 sbt & ast) kolmanneksi korkein! Että semmoinen koira se Luumukoira, äitin kulta.

Multa kysyttiin siinä jälkikäteen (yleisöstä), että paljonko Luumun kanssa on tehty ja harrastettu, että kun se näkyy siinä tosi kivasti. Jäin tätä miettimään etenkin seurattuani somessa (meihin liittymätöntä) keskustelua siitä, että missä määrin kasvatus/koulutus ja elinympäristö vaikuttavat testitulokseen. Osa on sitä mieltä, että samoilla geeneillä varustettu koira toimii eri tavalla testissä, jos se on elänyt pihan perällä suht suljettua elämää kuin taas mitä sama koira saisi, jos se elää vaikkapa kaupungissa ja lapsiperheessä harrastavaa arkea. En oikein itse osaa olla viellä näillä vähäisillä kokemuksillani asiasta mitään mieltä, pisti vaan pohdituttamaan. Uskon kyllä, että se omistajaan (harrastamallakin) luotu suhde näkyy varmasti puolustushalussa ja saattaahan siitä saada jonkun verran itseluottamustakin, mikä osaltaan näkyy jossain. En kuitenkaan usko, että Luumun reaktiot sinänsä olisivat yhtään sen erilaisempia, vaikka en sen kanssa mitään harrastaisikaan. Ihan samalla tavalla se varmaan olisi utelias pelostaan huolimatta ja palautuisi samalla tavalla. Toki se on joutunut opettelemaan säätelemään itse mielentilojaan eri tokoliikkeissä, mutta en usko sen vaikuttavan tähän mitenkään. Tilanne on ihan erilainen, ja sen oppimat mielentilat liittyvät hyvin voimakkaasti tokoon assosioituneisiin virittelyihin ja rutiineihin. Tietysti leikkimisen voi sisäsyntyisyyden lisäksi oppia, mikä varmaan joissakin tapauksissa voi luonnetestissä näkyä. 

Luumun kanssa on nyt kaikenlaiset luonnemittelöt hoidettu. Jos joskus nurkille joku karhutesti tai vastaava sattuu, sinne sen voisi tietty mielenkiinnosta viedä. Mooikoiralle olen suunnitellut ämhoota syksylle, jolloin se on ensinnäkin ollut meillä sen verran aikaa, että mennään sinne yhtenä tiiminä ja toiseksi samanikäinen kuin Luumu oli MH-kuvaukseen mennessään. Vaikkei Luumunkaan luonnetestituloksella sinänsä ole minkään valtakunnan merkitystä jalostuksellisesti, mh ja lt ovat olleet itselle mielenkiintoisia ja mukavia päiviä, ja ainahan tulokset panostavat omalta osaltaan rodun tilastoihin. Mielenkiintoinen somekeskustelusta noussut pointti oli myös, että vaikka tilastollisesti saattaisi näyttää perinteisesti hyvin pärjänneiden rotujen menevän huonompaan suuntaan, todellisuudessa kyse saattaakin olla pääasiassa siitä, että luonnetesteihin viedään entistä enemmän myös niitä peruskotikoiria. Vaikka tilastot huolestuttavilta näyttäisivätkin, tämä on ehdottomasti kuitenkin oikea suunta, sillä tässä on nähtävissä se rodun todellinen tilanne. 

Kotimatkalla poikettiin Kasvihuoneilmiössä. 

Muumiluu! 

The King.