Näyttelypaniikki!

Aa-puva, a-puva! 

Ensin mua jännitti ihan kauheesti, sitten eilen ei jännittänyt yhtään, mutta tänään kun aloin katsella YouTubesta staffien näyttelyfilmejä, ni jännittää niin paljon et tuntuu painetta rinnassa. Onko tämä normaalia? Mitä mä laitan huomenna päälle? Onko koiran kynnet leikattu? Otanko sille sen häkin huomenna mukaan? Ei se suostu siellä kuitenkaan olemaan, ja vaikka suostuisi, se on vaan kahta hullumpi kun pääsee sieltä pois! Aaaa-puva!

Muistin sentään eilen ostaa kaupasta lisää lihapullia, ja ollaan tänään harjoiteltu käsimerkkiä muutamaan otteeseen. Kyllä se siitä. Terhi mua yritti vähän rauhoitella, kun marisin tuomarinvaihdoksesta. Kun mä olin varautunut, että meillä on se italialainen Manucci, joka vaan (anteeksi karrikointi, stereotypiat ja ihan hirvee yleistäminen) levittelee siellä kehässä käsiään, pitää kovaa meteliä ja antaa anteeksi pikkupennun hulluttelut. Mutta meillä onkin joku ranskalainen, joka varmaan katselee Mumun hölmöilyä nenänvarttaan pitkin pikkurilli pystyssä ja nenäänsä kieltosanoja honottaen. Olen ihan hirveä, tiedän, ja etenkin ammattini puolesta minä jos kuka tiedän, että ihmiset ovat muutakin kuin kansallisuutensa. Ennakkoluulojeni voimalla olen kuitenkin porskuttanut näin pitkälle näissä näyttelyvalmisteluissa, ja nyt on keksittävä jokin uusi, ranskalaiseenkin tehoava hurmaustaktiikka ;) 

No eihän se nyt mitään muuta, eikä tämä ole maailman vakavin asia, eikä edes tärkein, eikä edes sen ihmeellisempi juttu. Olenkin sanonut, että näillä mennään mitä meille on annettu, ollaan harjoiteltu se mikä jaksetaan, ja kokemus se on joka tapauksessa :) Missään nimessä en odota meille mitään sen kummoisempaa näyttelymenestystä nyt enkä jatkossakaan, vaan tarkoitus on mennä pitämään niin hauskaa kuin pystymme, ja vähän horjuttamaan niitä ennakkoluuloja toiseenkin suuntaan. Ja kyllähän minä odotan innolla mitä tuomari on sinisestä jättiläisestä mieltä, ja erityisesti sitä, kuinka tämä siniverinen osaa käyttäytyä suhteessa ikäryhmänsä muihin edustajiin. Vire, motivaatio ja pinnan pituus on niin päivästä kiinni, joten sen oikeastaan näkee vasta sitten kehässä. 

Tässä teillekin muutama linkki, joita olen tässä lauantain ratoksi, hermojeni raastoksi katsellut. Lähinnä olen noista videopätkistä katsonut sitä, että millaisia ratoja tuomari käskee juosta/kävellä, ja miten/missä suhteessa koiraan/tuomariin ne esittäjät siinä ovat. Ensimmäinen filmi, johon hakusanalla staffi näyttelyssä törmäsin, on hellyyttävä pätkä jostakin suomalaisesta, 5-kuisesta Väinöstä. Veikkaan että meillä on meno vähän samansuuntaista ;)

Tässä muita: Clubschau GBF 2012, nartut, Clubschau GBF 2012, uroksia, Crufts 2012 Best of Breed 

Loppuun vielä kuva Luumusta metsälenkillä kuluneella viikolla. Nalle jäi tältä reissulta pois, kun alkoi siihen malliin kiukutella. Tällä tavalla kun saisi seisomaan siellä kehässäkin...

16 Oct 2012, Luumu a bit over 8 months