Piikkiön Linnavuorella ja Maarian Paavonpolulla

Kaivoin "arkistosta" parin viikon takaisia kuvia metsäretkeltä Piikkiön Linnavuorelle. Tämä retki oli suunniteltu nimenomaan siten, ettei kävelymatkaa metsässä tulisi kovin paljon, koska oli PILKKOPIMEÄÄ! Tuonne Piikkiön Linnavuorelle pystyy suunnittelemaan reitin siten, että kävelymatkaa tulee kilsa/pari per suunta tai sitten niin, että jättää auton lähemmäs, jolloin matka laavulle on pauttiarallaa yksi ylämäki, noin 200 metriä. Olemme olleet Linnavuorella useampaan otteeseen eLu*, muun muassa parit vappupiknikit on huonon sään yllätettyä vietetty Vartiovuorenmäen sijaan siellä. Linnavuorelta lähtee myös reittejä Pohtiovuorelle, mutta retkisuunnitelmissa ei olla edetty vielä ihan sinne saakka. Tässä kuvasatoa jännääkin jännemmästä li-li-li-Linnavuoriretkestä! (On kyllä kieltämättä aika hämäävää, että meidän kotinurkilla Vanhalinnassa on myös Linnavuori!)

*ennen Luumua

Sorry, seuraavat retkeläiset, käytettiin viimeiset puut!

Meillä on retkellä vähän se mentaliteetti, että kyllä se koira oppii varomaan tulta, kun kerran saa siipeensä.  Onneksi on kuitenkin sen verran fiksu poika, ettei ihan siihen asti ole tarvinnut mennä.

"Ota meistä kuva, Luumukin haluaa!" ;)

Ja evästyksenä oli tällä kertaa tuoretta korvapuustia sekä kahdenlaisia suklaakeksejä.
Taukopaikat kunniaan, kyllä sitä jo 200 metriä tuli käveltyäkin!

Tähän retkiteemaan sopii myös kertomus meidän 20. lokakuuta tekemästä tutkimusretkestä Maarian Paavonpolulle. Tämä oli siis lauantai ennen jännittävää näyttelydebyyttiä, ja niin paljon kutkutti, että pakko oli päästä metsän siimekseen rauhoittumaan. Oltiin etsitty tätä nimenomaista reittiä muutama päivä aiemmin, mutta pettyneinä jouduimme palaamaan takaisin lähtökuoppiin. Silloin vaihdoimme reittiä Halistenkosken takaisiin maisemiin, mutta lauantai-aamupäivän nettitutkimukset tuottivat Maarian Paavonpolun suhteen tulosta - reitti löytyi kuin löytyikin! Luumu jäi tältä lauantain retkeltä kotiin, koska yleensä nämä retken ensikulkemiset eivät suju ihan samalla tavalla kuin sunnitelmissa, ja vielä "kuntoutettavan" polven kanssa en halunnut riskeerata... Eksyminen, harhapolut, kiertotiet, kylttien puuttuminen, kylttien harhaanjohtavuus, reitin oletettua pidempi matka jne. kuuluvat lähes asiaan, kun ensimmäistä kertaa kuljetaan.

Melkein pari tuntia meillä Paavonpolulla vierähtikin, tosin kaffepaussia pidettiin siinä puolisen tuntia. Ihan mukava reitti kyllä, siniset juoksevat paavot milloin kivissä, milloin puissa johdattivat lähes sataprosenttisen varmasti oikeaan määränpäähän, joku kiertoreitti me tehtiin alussa silti. Maasto oli mukavan vaihtelevaa, tosin suo-osuuden pitkospuista tulisi kaupungin pitää vähän parempaa huolta (vinkvink!). Lisäksi kaikkien retkelle osallistuvien kannattaa jatkossa kysyä neuvoa allekirjoittaneelta sen suhteen miten kannattaa pukeutua, ettei ole sukat märkinä ;)

Noita Paavonpolkuja menee Turussa paljonkin, usein ne vaan johtavat paikasta A paikkaan B, jolloin auton kanssa liikkuvan pitää suunnitella reitti takaisinkin. Linkki Paavon jalanjäljille löytyy täältä.

Nalle oli lähtöpaikalle päästyämme riemuissaan!

Mitä se akka siellä kameran takana käkättää?

Reitillä pitävä Paavo

Yksityiskohtien lumoa harmaassakin ilmassa ;)

Nalle on suuri vesilätäköiden ystävä (suurien vesilätäköiden suurensuuri ystävä).

Teimme tämän retken jälkeen pyhän lupauksen, ettei enää mukaan pullaa,
vaan jatkossa jotain terveellistä ja ravitsevaa, kuten leivät... katsotaan miten lupaus pitää!

Maasto oli välillä vähän vaikeakulkuista.

Nalle upposi kainaloita myöten suohon.

Ollaan nyt Luumun kanssakin pidennetty vähän tuota metsässäoloaikaa, ja ollaankin menossa lauantaina Pähkinämäelle Raisioon Netan ja Doran kanssa. Sanna ja Lotta tulevat myös mukaan ;) Matkaa sinne laavulle ei sinänsä ole Raisiossakaan paljon, mutta saas nähdä miten narttujen pinna kestää teini-ikäistä staffipoikaa ;) Tarkoitus on mennä ainakin osa matkasta hihnassa, joten retki on hyvää mäkitreeniä itse kullekin.