Betonipossu ja pikkupupu

... eli Luumun ja Noan ystävyydestä. Tai ei tässä vielä ihan voi kai puhua ystävyydestä... tutustumisesta nyt ensialkuun. Oltiin siis eilen käymässä Hamtin ja Noan luona Raisiossa, jossa kaksikolla on ihanan valoisa, avara ja ennen kaikkea rauhallinen uusi koti. Käveltiin muutama sata metriä läheiseen metsään, jossa päästettiin koirat irti. Luumu oli tavalliseen tapaansa todella innokas tutustumaan, eikä möhkö oikein tunnu tajuavan omia voimiaan. Luumu myös ärisi kerran alkuun, johon minä tomerasti puutuinkin... ja loppujen lopuksi taisikin käydä niin, että jos Noa jotain säikähti, niin minua eikä Luumua O.o No oho. Vähän ylireagointia ehkä minun osaltani, mutta alkukankeuden jälkeen tutustuminen meni huomattavasti lähtöodotuksia paremmin. Luumu ei yrittänyt tappaa Noaa, kuten olin pelännyt. Ei olla ihan pikkupentuja nähty pitkään aikaan, ja silloinkin kun ollaan niitä nähty, meininki on ollut vähän että nirri pois.

Tämä kontakti ei ihan ollut näin priimaluokkaa,
vaikka sattumoisin tästä kohtaa juuri kuva onkin. 

Luumun leikki on kuitenkin sen verran rajua (eikä vain rajunnäköistä), että hetken emmittyämme oli parempi pistää möhkö hihnaan, jotta sen painin pystyi katkaisemaan ennen kuin se ehti alkaakaan. Luumua ei hihnassa oleminen ärsyttänyt, ja Noakin innostui lenkin loppua kohti enemmän Luumusta. Mutta voi kun vaan odotan, että kuluisi muutama kuukausi. Ei tarvitsisi ihan henkeään pidätellen varoa pikkupupun rikkimenemistä, ja kesään mennessä pikkupupukin saa jo sellaiset jalat alleen, että niillä pääsee melko suvereenisti pikkupossua karkuun. 

Luumu keskittyi suuren osan lenkistä kieriskelemään maassa.
Taisi kevätaurinko poltella jo siihen malliin, että takki taisi olla jo liian heviä materiaalia..? 

Pikku-hukka! 

Hanki oli paikoitellen niin liukas, että tukea oli otettava mistä sai. 

Kuka mitäkin mussuttelee ;)

No ai et kun hän osaa sit poseerata! 

Ja Luumu ilmeestä päätellen tunsi olonsa kovin hyljeksityksi.
Mami siellä pusuttelee Noaa ja minut on laitettu eteiseen portin taakse! 

Pikkupupu 13 vko

Innostuttiin kuvailemaan enemmänkin. Betonipossu melkein 13 kk.

Ja enkö minä sitten unohtanut puhelimeni Hamtin luokse, joten tänään aamulla tehtiin ihan sama setti ilman posekuvauksia ja punasipulifetapiirakan sekä toffeekeksien syöntiä. Lisäksi Luumulle laitettiin tänä aamuna valjaat ja liina, ja matkassa oli mukana myös Teemu. Yöllä oli satanut melkein puoli metriä kevyttä puuterilunta, ja metsässä oli juuri sopivan kevyttä ja raskasta tarpoa. Nyt ei mennyt koiruuksien leikkikään yli, en reagoinut yli myöskään minä, ja saatiin videomateriaaliakin kotiinviemisiksi. Kyllä näistä vielä kamut saadaan. Pitää vaan nyt useasti nähdä ja paimentaa kaksikkoa parhaan kykymme mukaan. Hyvää harjoitusta tämä on Luumulle, ja tuntuu että jo näiden kahden treffikerran jälkeen se on hiukan jo sisäistänyt uutta isonveljen rooliaan. Vaikka ikää on possulla vuosi ja rapiat, nyt ei olla ihan vauvoja enää.