Terveydeksi

Ollaan ihan pian lähdössä Koira-kissaklinikalle kattaviin virallisiin terveystutkimuksiin, ja kattavalla tarkoitan, että Luumulta tutkitaan kaikki, mitä vaan virallisesti voi tutkia. Vähän jännittää, mutta yllättävän vähän. En niinkään pelkää mitä lonkkakuvat näyttävät, koska nehän on kuvattu tähän pieneen ikäänkin mennessä jo kahteen otteeseen. Pelkään lähinnä mitä kaikkea muuta noista tutkimuksista voi paljastua. Pessimismiin taipuvainen pieni realisti minussa elää edelleen päivä kerrallaan, ja pitää ohjenuoranaan monessa asiassa pätevää mietelausetta "liian hyvää ollakseen totta". Jos terve koira on liian hyvä ollakseen totta, niin sitten se varmaan on juuri niin. No kohta nähdään tullaanko kotiin pää kainalossa, mieli maassa - vai seitsemännessä taivaassa - koska vertailupohjan vuoksi sellainenkin joillekin ihmisille on oltava olemassa. Kuulummeko me sinne, kohta se selviää.

Jätetään koukeroiset kielikuvat ja kuluneet sanonnat hetkeksi, ja palataan arkeen. Luumu käyttää kuntoutettua polveaan todella monipuolisesti kaikissa tilanteissa. Saimme fyssariltamme jopa luvan mennä uimaan! (Uimisen holtittomat takapotkuthan rasittavat erityisesti polvea, minkä takia olemmekin kuntoutuksessa keskittyneet vesijuoksuun matolla.) Satunnaisesti Luumu kuitenkin pomputtaa juuri sitä oikeaa takajalkaa, ja tämä pomputtelu (joka on usein merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa) on yksi niistä syistä, miksi olemme nyt menossa uusille kuville. Luumu saattaa pomputella joskus myös vasenta takajalkaansa, mikä johtuu milloin kylmästä, milloin huonosta maastosta, milloin mistäkin. Ja koska suurennuslasia on meillä käytetty koiran tarkkailussa enemmän kuin laki sallii (jos sen kieltävä laki olisi olemassa...), minusta Luumun takaliikkeet ovat välillä jäykät, ja välillä se posottaa menemään laukalla tai peitsaamalla alaselkä hiukan köyryssä. (Jaa-a, tää on taas näitä "kuka nyt laukkaa selkä suorana" -juttuja, ja jos ~ fingers crossed, knock on wood ~ Luumu sattuukin olemaan terve, taidan samalla matkalla mennä tutkituttamaan oman pääni.)

Pystytään tällä hetkellä harrastamaan melko monipuolisesti, mutta ennen kuin aloitamme ketjun vedon tai rymyämme metsälenkeillä tuntitolkulla, haluan olla 100-prosenttisen varma, että koipeliinilla on kaikki kunnossa. Facebookin staffifoorumilla nousikin juuri mielenkiintoinen keskustelu harrastamisesta ja koiran kestävyydestä (muun muassa), ja tähän yhtään sen enempää puuttumatta olen sitä mieltä, että kyllä TERVEEN koiran (staffinkin!) tulee kestää minkä tahansa lajin harrastamista - kunhan harrastetaan oikein (lämpät, venyt, intervallit, mahdolliset painot, loppuverryttelyt jne. huomioon ottaen) ja oikealla tekniikalla. Lähinnä hämmästelen edelleen esimerkiksi taakanvedon erittäin epäoikeutettua kyseenalaista mainetta. Missään nimessä kokematonta koiraa ei laiteta jumalattoman taakan eteen periaatteella että revi siitä. Jos ja KUN jossain vaiheessa pääsemme harrastuksen todella Luumun kanssa aloittamaan, kaikki alkaa valjaisiin totuttelusta ja pikkiriikkiseen mutta häiritsevään painoon totuttelemisesta. En hyvällä tahdollakaan voi uskoa, että terve koira menee rikki painon vetämisestä, joka on alkuun sen omaa painoa 20 x pienempi valjailla, jotka ovat nimenomaan vetämiseen suunnitellut. 

No, sen enempää asiaa tällä hetkellä nyt analysoimatta lähdetään klinikalle melko avoimin mielin. Luumu pääsee taas Eva Einola-Koposen hellään huomaan, ja meinaan samalla kysäistä häneltä tuosta kaljuuntumisesta. Pälvikaljuhan on jo melkein menneen talven lumia, mutta nyt Luumu on jyrsinyt häntäänsä todella kauniin kaljun läntin. Tiedä sitten johtuuko sekin kuivasta ihosta yleisesti vai onko jotain muuta. Luumulla on ollut nyt useamman viikon ajan todella kuiva iho, se jopa välillä hilseilee ja tietysti myös kutittaa. Meinasin sen johtuvan näistä loputtomiin kestävistä pakkasista, ja kysyinkin Riikka Lahdelta hänen BARF-foorumillaan, että mitä rasvahappoja voisin ruokavalioon turvallisella tavalla lisätä. Luumu saa tällä hetkellä kerran pari viikossa lihaista rasvaa tai lampaan rasvaa sekä päivittäin ruokalusikallisen pellavansiemenöljyä/Grizzly-lohiöljyä vuoroviikoin. Riikkakin oli sitä mieltä, että jatkuva pakkanen ja erityisesti yö- ja päivälämpötilan hurja vaihtelu on todella rankkaa sekä meidän ihmisten että koiran iholle, ja hän  suosittelikin meille kuuriluontoisesti auringonkukkaöljyn tai vehnänalkioöljyn lisäämistä ruokavalioon, sillä ne ovat E-vitamiinipitoisuuksiltaan ja rasvahappokoostumuksiltaan erilaisia kuin pellavansiemenöljy. Ja E-vitamiinin hyödyntämiseksi on muistettava lisätä kasvismössöön runsaasti pinaattia - syystä jota en enää muista ;)

My Vanhalinna 

Kepit ovat tällä hetkellä must-kamaa 

Hakkuiden jälkeen meille jäi enää Sepän pajan metsälenkki. 

Hevosenp***a on harvinainen herkku! 

Kokeiltiin Barffikaupasta löytämäämme kana-fasaanisapuskaa,
johon oli kasviksetkin sullottu valmiiksi. 

Terveellinen koulutusnami on edelleen hakusessa.
Tässä joku kokeilu, hyvin upposi,
mutta terveysasteikolla nämä menevät kyllä Frolicien kanssa samaan kastiin...

Ihan tosi! Voisi tämä talvi jo loppua...