Loving Luumu: Enemmän duoo ku sooloo

Missä mennään tokossa? En ole kirjoittanut perinteistä treenipäiväkirjaa kevään jälkeen, kun jotenkin tuntui aika turhalta kirjoittaa samat asiat toiseen kertaan sitten tänne blogiin. Tai päinvastoin. Nyt taas kun en ole kerinnyt päivittämään meidän arjen tokoiluita tänne blogiin öö... lähes tasan kuukauteen, tuntuu että asiaa on niin paljon, etten tiedä mistä aloitan ja kannattaako aloittaa ollenkaan. Treenattu ollaan kuitenkin eniten kuin pitkään aikaan (tuota viikon Puerton lomaa lukuun ottamatta tietysti, vaikka yritin kyllä humoristisesti myydä mammalle ajatusta siitä, että Luumu voisi edelleen käydä treeneissään, lähetä sitten vaan videokoosteita Kanarialle, että miten teillä on mennyt. Ei naurattanut kuulemma.). Aktiivisimmin olenkin päivittänyt YouTube-kanavaamme, ja sieltä nyt vähän lunttaankin, että mitä kaikkea me ollaan kuluneen kuukauden aikana tehty.

Käytiin heti loman jälkeen sunnuntaina kokeilemassa Tsaun uutta hallia, ja siitä käynnistyikin mieletön treeni-into, joka riitti ihan eiliseen saakka. Puhutaan uudesta hallista, mutta vanhaan hiekkapohjaiseen halliin tehtiin siis suuri remontti, jossa kylmä halli sai lämpöeristyksen ja kimmoisan tekonurmipohjan, jolla askel ja noutokapula pompsahtaa kuin pehmoisimmallakin sammalmättäällä. Luumullakin on ollut ihan huippua, ja olenkin antanut sen juosta suurimman terän sen energiasta ennen enemmän keskittymistä vaativia juttuja.

Tsaukkilassa oli semmoista käsisaippuaa, jonka nimi oli Plum & Passion.
Aika kuvaavaa. Visionääristä jopa.

Toisaalta se tarvitsee tätä, mutta toisaalta sillä on myös jälleen kerran ollut "vähän turhan kivaa". Vähän turhan kiva tarkoittaa sitä, että loppujen lopuksi se saattaa ennen yhdessä hommeleihin menemistä (meidän aloitusmantra) haukkua (joo myös Luumu osaa haukkua näköjään!), ja vielä paikallaolorivissä liikkurin ohjeistusta kuunnellessa singahdella edestakaisin pentumaisesti ja ohjaajassa lievää paniikkia aiheuttaen. (Välihuomautuksena tuossa paikkamakuuvideossa Luumu on toisaalta aika söötti, kun se heiluttaa häntää kaikille ohjaajille niiden poistuessa piiloon ja varmuuden vuoksi vielä kummallakin puolella makaaville vierustovereilleenkin.)

No paikallaoloista sen verran, että ne ovat olleet suht hyvässä kunnossa jo pidemmän aikaa. Torreksen viereen me ei lauantain Tsaun kisatreeneissä haluttu edelleenkään, sillä Torres on vaan Luumun mielestä tällä hetkellä maailman ihanin koira, jonka läheisyydessä se menee ihan kiemurtelevaksi häntää heiluttavaksi makkaraksi, joka ei pysy nahoissaan sitten millään. Tsaulla Luumu sai paikalla makaamisesta liikkurilta kommentiksi vähän levottomuutta ensimmäisen kahden minuutin aikana (pää pyörii kyllä hurjan paljon!), ja etenkin hallin äänekäs ilmastointilaite oli aiheuttanut päänkääntelyä. Paikalla istumista Luumu on tehnyt loppusyksystä alkaen, ja nyt kun ohjaaja on muistanut viritellä (ei voi olla sama nytmennääntekemäänpaikallaololuumutekeepaikallaolon-virittely, vaan luumutekeeistu) oikein ja harjoitellut myös jättämistä (isTU), paikalla istumisessa ei ole tapahtunut ihmeempiä kömmähdyksiä. Tässä video eilisestä paikalla istumisesta. Kummassakin paikallaolovideossa näkyy nyt sen paikan merkitys Luumulle. Se on epävarmempi, ja tsekkaa katseellaan missä ollaan ja miten maailma täällä makaa. Uskaltaisin väittää, että tutussa ympäristössä se on levollisempi ja tarkkaavaisempi siihen suuntaan, mihin minä olen mennyt. Tämähän siis tarkoittaa, että ensi vuonna Luumu tekee paljon paikallaoloja vieraissa paikoissa, jotta se sama asenne ja mielentila yleistyy.

Eniten ollaan tehty nyt viime aikoina liikkeiden välejä, ja niistä olen saanut muutaman videopätkänkin. Tämä tehotreeni sai alkunsa marraskuun matopalaverista, ja se on todellakin kantanut hedelmää. Ensin tehtiin pelkästään niitä liikkeenosasia, painopiste selkeästi liikkeiden väleissä. Sitten alettiin ottaa mukaan helppoja varmoja liikkeitä, ja nyt voin ilokseni todeta, että se hyvä asenne ja keskittyminen minuun säilyy edelleen, vaikka mukana on hiukan vaikeampiakin liikkeitä. Kehitystä on tullut kuukaudessa valtavasti, ja ihan mieltä lämmittää, miten joskus se tehty työ vaan kannattaa.

Liikkeiden välit MATO 26.11.2014

Kisatreenit DoXX 18.12.2014

Kisatreenit Tsau 20.12.2014

Pari viimeistä videota ovat kuluvalta viikolta, jolloin meillä oli kisatreenit sekä DoXX-ryhmässämme torstaina että Tsaulla yhteisesti eilen lauantaina. Tsaun VOI/EVL-ryhmässäkin olisi ollut tänä aamuna kisatreenit, mutta en vaan enää jaksanut mennä. Toisaalta Luumun olisi ollut hyvä tehdä sellainen kisanomainen, jossa se saakin palkan yllättäen vaikka heti kesken ensimmäisen seuruun, sillä tuossa lauantain Tsau-pätkässä näkyy mielestäni vähän sellaista asennetta, että jaa me tultiin taas tekemään sata liikettä, joista ei mistään tule palkkaa. Analysoin tuota treeniä vähän tarkemmin tuohon videokuvaukseen, mutta lyhyesti Tsaukkilassa ongelmia oli lukuisia sellaisia, joita ei ole tullut esiin taas pitkään aikaan noissa meidän tutuissa porukoissa suoritetuissa kisatreeneissä. Aakeelaakee kenttä aiheuttaa kusiaisia herra Hedelmän pöksyihin. Ohjaajan kevyt jännitys yhdistettynä kenties omituiseen käytökseen (mitä ei tule tutuissa porukoissa esille...) nostaa Luumun virettä entisestään, ja se saattaa vuoroaan odotellessaan näköjään jopa haukkua. Se ei ollut sillä tavalla sataprosenttisesti mun kanssa tuolla Tsaulla, mitä se taas oli kaksi päivää aiemmin DoXXilla, ja siitä johtuen kun ei kuuntele, ei pysty tekemään jääviä. Liikkeet on vaan sinänsä hiottava sinne perstuntumaan ja selkärankaan, sillä ne mitkä sille ovat varmoja, ne toimivat näköjään puolella korvalla ja vasemmalla tassullakin tehtyinä.

Lisäksi tuolla Tsaulla pissi vähän tuo energiatason säätely. Juoksutin Luumua viereisellä kentällä ennen paikallaoloja, ja se ei ehtinyt kunnolla oikein hengähtää ennen tekemisen alkamista. Kävihän se häkissä olemassa vähän aikaa, mutta ei tarpeeksi. Joten tällä kertaa tuo "purkaminen" ja "tyhjääminen" oli enemmän vireen turhanpäiväistä nostoa kuin mitään muuta. Siitä huolimatta pystyi tekemään paikkiksen, mutta yksilöliikkeisiin vaikutti negatiivisesti. Ylivireisyyden lisäksi juoksuttaminen hetkeä ennen hoohetkeä oli sille fyysisesti turhan raskasta. Hallissa on muutenkin lämmin, ja juoksemisen jälkeen se läähätti koko suorituksen ajan, ja väittäisinkin fyysisen väsymyksen olleen syynä noihin kaksoiskäskyihin kaukoissa. Tekihän se tuon saman kaksi päivää aiemmin DoXXillakin, mutta siinä kohtaa se oli ihan tarkkaavaisuushäiriön vika. Sattui juuri vilkaisemaan muualle. Aijai, eipäs vilkuilla mihinkään muualle.

No, selitellä voi vaikka maailmanloppuun asti, mutta näin tällä kertaa. Tietää ainakin mitä treenata (liikkeestä istumista ja kaukoja kisanomaisesti). Mutta mikä näissä kisanomaisissa videoissa näkyy mielestäni kivasti, on se hyvä asenne, joka säilyy noissa liikkeiden väleissä. Etenkin Tsaulla siirtymät olivat paikka paikoin pitkiä (esim. luoksarista metallihyppynoutoon), mutta Luumu on niissä koko ajan mun kanssa. Olen vähän yrittänyt vähentää niitä fyysisiä ja suullisia apuja tässä. On se oikeesti vähän vammasen näköinen se vasen käsi lantiolla noissa siirtymissä, etenkin tällaisen lyhytselkäisen, pitkäraajaisen ihmisen tekemänä XP.

Mitä muuta. Kaukoja yritetään muistaa jumpata joka päivä kotona, ja viikolla testattiin niitä myös MATO-treeneissä Vanton tilalla. Hyvällä mallilla minusta, tosin etäisyyttä ei vieläkään saa yhtään, ja Seiso-Istu-vaihtoon tarvitsee vielä kevyen muistutuksen oikeaan takatassuun. Nyt olen pystynyt sentään kotona tekemään sitä jo sillä tavalla, että muistutan ennen käskyä hipelöimällä tassua kevyesti, ja sitten itse vaihdon ajaksi olen pystynyt nostamaan oman konttini Luumun tassun päältä pois. Semmoista tämä toko välillä on, insinööritason analyyttistä suorittamista ja toisaalta hullunhauskaa hölmöilyä, kuten pari viikkoa sitten DoXX-ryhmän häiriötreeneissä. Just tämä tekemisen valtava variaatio pitää mielen virkeänä ja itse tekemisen mielekkäänä. Tykättiin molemmat kyllä tuosta Houkutusten Highwaystä.

Kaukot 5.12.2014

Kaukot MATO 17.12.2014

Houkutusten Highway DoXX 4.12.2014

Sain eilisistä Tsaun kisatreeneistä noihin kaukoihin Marikalta ihan mielenkiintoista pohdittavaa käsimerkkeihin liittyen. Enpä ole ajatellut, että läheltä tehtynä käsimerkki (esim. istu) näyttää varmasti koiran mielestä erilaiselta kuin kaukana tehtynä. Etenkin koiran kanssa, jonka kanssa kaukoja treenataan paljon lähietäisyydeltä, kannattaisi käsimerkin olla lähellä hienovaraisempi ja vasta kaukana kunnon repäisy. Pitäisikin laskeutua koiran tasolle ihan oikeasti katsomaan, miltä se käsimerkki alhaalta päin nähtynä näyttää puolen metrin päästä ja 15 metrin päästä. Hmm. Toteutetaan heti seuraavissa treeneissä!

Kaukojen lisäksi lähes päivittäisessä treenissä on tunnari. Kotona tehdään paljon ja yritän vaihdella kaavaa ja kuviota. Kimppatreeneihin olen yrittänyt mahduttaa ainakin yhden liikkuroidun tunnarin joka kerta, jotta se suoritusvarmuus säilyisi. Sen verran tuli taas ainakin tunnarin osalta opittua noista torstain DoXXin kisatreeneistä, että Luumun tunnaria ei voi vielä ottaa mukaan ketjutreeniin. Vaikka olin ajatellut, että nuo edeltävät liikkeet väsyttävät Luumua, ja se pystyy sitten keskittymään paremmin toiseksi viimeisenä liikkeenä olleeseen tunnariin, sehän vaan keräsi palkkaodotusta, eikä pystynyt keskittymään senkään vertaa. Ja jos olisin oikeasti uhrannut tälle treenisuunnitelmalle sen toisenkin ajatuksenpuolikkaan, olisihan tämän pystynyt kuka tahansa näkemään ennalta. Ei sitten ketjuteta tunnaria ihan vielä. Heh. Mutta ihan hyvin tuosta videopätkästä näkee minusta, että selvittiin kuitenkin siitä henkisesti ihan hyvin. Siis että kun totta kai otti päähän, että se tunnari epäonnistui, mutta pääsin ketutuksesta sen verran hyvin yli, ettei se vaikuttanut kovasti Luumun tekemiseen seuraavissa liikkeissä (oli otettava ylimääräinen pätkä seuraamista väliin, etten palkkaa leluruutuun lähetyksellä pieleen menneestä tunnarista...).

Tunnari MATO 26.11.2014

Tunnari DoXX 27.11.2014

Aikamoinen säläposti tästä tulikin, mutta vaikka itse liikkeet palasina ovatkin sekä mielessä että käytännössä, viimeisen kuukauden aikana ollaan tultu paljon eteenpäin yhdessä tekemisessä ja hyvän fiiliksen säilyttämisessä. Treenaaminen on jäsennellympää, ja säännöt ovat selkeämmät eikä niiden noudattamisesta tarvitse muistuttaa enää ihan koko ajan. Luumun mielestä tekeminen on superia, mutta tekeminen minun kanssani on vieläkin superimpaa. Me ollaan tällä hetkellä tiimi enemmän kuin koskaan. Ja tässä mielentilassa on ihan käsittämättömän hienoa viedä tämä vuosi päätökseensä ja aloitella uutta upeaa vuotta 2015. Mennäänkö yhdessä Luumun kanssa hommeleihin. Yhdessä mennään.