Erikoisvoittaja-Luumu

Tänä kesänä on todella oppinut sen, että jos istuu märälle puutarhatuolille, pe*se kastuu vaikka kuinka aurinko paistaisi. En tiedä mikä on tarinan opetus. Ehkä se on sama kuin kaskussa, jossa päähän tulee kuhmu, kun se osuu olohuoneen kattolamppuun - sama se mihin suuntaan sohvaa on juuri siirretty. (Joo ei oo mitään opetusta näissä, senkun pulisen joutavia.)

Me kerättiin Elinalle kukkia, kun se valmistui. 

Ja saatiin vaihtokaupassa suklaakakkua!
(On muuten vaikeeta ottaa lähes mustasta kakusta kuvaa valkoisella pöydällä!)

Lomafiilis jatkuu. Luumu on päässyt satunnaisesti uimaan ja keskiyön irtsarilenkeille. Kotona olen puunannut olohuonetta siihen malliin, mihin se olisi jo neljä vuotta sitten taloon muuttaessamme pitänyt puunata. No olihan siinä välissä se remppa... ja ja ja... Turha roina jouti kirpputorille; malttamaton kirppistelijä päivittää puhelimen lähes reaaliaikaista myyntisovellusta puolen tunnin välein kun ei muutakaan puuhaa keksi. Käytiin ravintolassa ja leffassa. Näin koko yön dinosauruksista unia. Vielä ei olla nostettu perunoita, mutta pionit sentään kukkivat. Keittiön kulmakaappi on täynnä lasipurkkeja odottamassa syksyn omenasatoa.

Helteellä treenit pysyivät tiiviinä ja tehokkaina. 

Mutta eipä sitä hellettä tosin kauaa kestänyt...

Viikon päästä on meidän eka ja tooodella pitkään aikaan myös vika EVL-koe Kaarinassa. Ryhdistäydyin treeniasioissa ja aloin kantaa tennispalloa iltalenkillä mukana. Marimekon postilaukkuun mahtuu itse asiassa yllättävän paljon materiaa: tunnarit, tunnaripihdit, pallo, superpalkka (repimisrättileluhässäkkä, just tein uudet vanhoista mustista / läikykkäiksi värjäytyneistä puuvillakesähousuista), nameja, kapula ja ufomerkki. Yön mustenevassa pimeydessä ollaan tehty tunnaria, seuruuta, jääviä ja luoksaria. Olen vihdoin saanut luoksetuloonkin kivan positiivisen projektifiiliksen. On idea, jota noudattaa. Jes!

Voittaja-Luumu-postisarja oli lähes koko viime talven kestänyt projekti, ja nyt ajattelin vasemmalla kädellä sutaista samanmoisen meidän EVL-valmiuksista, pikakelauksella tosin. Sarja jäänee yksiosaiseksi (tai no, ehkä uusilla säännöillä vois jotain kasaan kyhätäkin).

Hönöt uimassa alkuviikosta. 

Aloitetaan paikkiksesta. Ollaan tehty varmaan ainakin vuoden verran myös istumista, ja usein kummatkin putkeen. Luumulla on tapana mennä istumisessa maahan, jos aurinko paistaa, sillä on väsy tai ei vaan huvita. Se ei näe istumista läheskään yhtä tärkeänä tehtävänä kuin makaamista, mitä ollaankin silloin tällöin yritetty korjata. Keväällä tein tehokuuria jättämällä namin vatsan alle, milloin tietysti aina pysyi istumassa. Häivytin namia sivelemällä kädellä (Luumun ;)) rintamuksesta, eli muka laittaisin namin sinne vatsan alle. Jossain vaiheessa ajattelin, että tästä voisi tulla meidän virittely paikalla istumiseen. En ole aktiivisesti muistanut enää kuitenkaan tehdä sitä. Ennen Vuokatin reissua Luumu ryssi istumisen kuumalla kelillä ja heti Vuokatin jälkeen ekoissa "oikeissa" treeneissä kävi myös kesken istumisen maate. Ollaan seuraavissa öö... kolmissa treeneissä saatu hyvin korjattua, tosin olen välillä piilosta paljastautunut kehumaan taitavaa istujaa. Lopputulemana liike on tällä hetkellä ihan OK-kantimissa, toki voisi aina olla varmempi, enkä yhtään ylläty, jos viikon päästä piilosta palattuani löydän Muumelon köllöttelemästä hiekalta. No ei haittaa, se on projekti joka tapauksessa. Tulevaisuuteen: no tietysti varmuutta peliin ja fokusta. Tällä hetkellä näkee liikkeen tilaisuutena katsella ympärilleen.

Paikalla makaamista ollaan erikseen käskytyksellä jo pitkän aikaa jonkun verran tehty, tosin viime aikoina vähemmän. Samoin kuin kolmen metrin päähän taakse palaamista. Erikseen käskytys on ollut hyvä, tosin liian harvoin tulee muistettua treenata. Taakse palaamisessa Luumu alkuun kääntyi lonkalle katsomaan mihin menen. Korjasin jättämällä paluuvaiheessa namin eteen. On nyt melko varma.

Mulla oli tästä tehtynä sellanen kollaasikin,
jonka kantava teema oli: 

"Paras kaveri on samalla tavalla yhtä hullu." 

Luumu tyytyi repimään lumpeita,
kun ei kerran leluakaan saanut.

Seuruussa ollaan satunnaisesti tehty eri tempoissakin käännöksiä. Juoksu- ja hidas seuruu ovat Luumulle muutenkin perusvauhtia mielekkäämpiä, ja käännösten tekeminen erityisesti juoksussa on ollut sille hyvä vireennostatus-/tsemppauskeino. Erityisesti EVL:aa varten ei olla seuruun eteen tehty hommia. Ensi viikolla pitää vielä vähän muistuttaa, ja tehdä vaikka kolmeminuuttista pätkää kaukopalkalla tai nyksyllä. Hyvä tulee.

Zetaa ollaan kävelty varmaan viime talvesta lähtien silloin tällöin. Pääasiassa nyt kun painettiin kevät voittajaa varten töitä, on zeta jäänyt vähemmälle. Luumu on kuitenkin tehnyt jäävien/asentojen erottelutreeniä ihan pienestä pitäen, ja se näkyy mielestäni nyt kivasti kuulolla olemisena. Ensi viikolla pitää tehdä tötsillä ja liikkurilla enemmän. Tulevaisuuteen: Seuruu merkkejä kohti paremmaksi. (Erikoisvoittaja-Luumu-videot napattu toukokuussa, jolloin monen kuukauden tauon jälkeen otettiin taas EVL-liikkeet repertuaariin.)

Luoksetulo on meillä toinen ikuisuusprojekteistamme (kaukot on toinen). Avaimena liikkeen kehittymiseen on Luumulla nyt vauhdin leikkaaminen, mikä onkin paljon helpommin sanottu kuin toteutettu. Hajotin koko luoksarin ihan tarkoituksella palasiksi SM-kisojen jälkeen, mikä näkyi 16. kesäkuuta kisoissa "epäluumumaisena" luoksetulona. Otettiin mukaan kuuntelutreeniä, vähän temppuratamaisempaa ajattelua luoksetuloon ja takapalkkaa tehosti. Istuminen luoksetulon yhteydessä on meille nyt vakiokauraa, ja katsotaan miten se tästä lähtee kehittymään. Jos mietin ensi viikon koetta, uskon että Luumu saa luoksarista jotain pisteitä kerättyä, mutta vauhtia saattaa edelleen olla liikaa (no sääoloista riippuen kyllä), ja stopit varmaan vähän valuvat. Tosin jos tekee jotain muita (vääriä) asentoja, sekin on tämän projektiluonteisuuden huomioon ottaen oikeastaan ihan positiivinen asia. Köh. Tulevaisuuteen: projekti jatkuu, ja voin avata sitä yksityiskohtaisuudessaan tulevana ajankohtana paremmin.

Ruutu. Kivassa mallissa. Tosin jos ei olla muistutettu merkkiä vähään aikaan, saattaa rynniä suoraan ruutuun. Merkin mukaanottaminen ruutuliikkeeseen kävi yllättävän kivuttomasti (kerrankin!), ja itse asiassa paikkakin on EVL-ruudussa kivampi kuin VOIn suorassa lähetyksessä. Mun vetovoimasta on tässä hyötyä. Virittelynä meillä tehdään ruutu ja dahin. Muista dahin (ote Luumu-toko-sanakirjasta: dahin = merkki). Aina parempi, jos saan ruudun näytettyä liikkeenvälissä Luumulle, mutta nyt kun lähetyksessä merkiltä saa olla käsimerkki mukana, on se ruutu aina löytynyt. Hävettävän vähän ollaan uuden ruutumme kanssa tehty häiriötreeniä tai muutakaan, jossa kentällä olisi muita nauhoja/merkkejä ympäriinsä. Viimeksi piti tehdä niin, että ruudun takana on vielä ohjatun tötsä, mutta kävikin ilmi, että ruutu häiritsi ohjattua, ja meidän ohjattu taas ei kestä vielä tuommoista suuntahäiriötä. Heh. No jätetään liikkeen variointi, häiriöt ym. olosuhde- ja ympäristötreenaaminen tulevan treenikauden asiaksi. Tulevaisuuteen: siis just niitä. Ensi viikon treeneihin motivaatioruutuja ja luoksetulo-osuuden siivoamista rankalla kädellä. On nyt pari viikkoa ollut toooosi ruma, koska on niin innokas. Innokkuudesta en sakota, mutta rumuudesta kyllä.

Ohjattu on kivoilla kannattimilla. Kun tässä on alusta asti ollut merkki mukana, muistaa pääsääntöisesti pysähtyä siihen (eikä ryskää yli niinkuin joskus ruudussa voi käydä). Jännästi Luumu arvottaa ufotötsän ja peruskartion eri tavalla. Ufolla saattaa vähän mennä merkin päälle ja jopa tökkästä hieman kuonolla. Ollaan ufolla tehty enempi lyhyen matkan sisätreeniä. Pitää puuttua enemmän hölmöilyyn. Merkki kuin merkki, mutta selvästi paljon nätimpi merkki on kartio. Suunnissa ei ole tapahtunut epäröintiä pitkään aikaan, ja olen saanut kurottua merkin jälkeen pitämäni tauon pois. Eli vielä pari viikkoa sitten kun liikkuri sanoi merkin jälkeen käskyn (noutamaan), odotin taktisesti hetken ennen suuntamerkin/noutokäskyn antamista. Kun tietysti ohjattu noutokin on kevään ajan ollut hävettävästi jäähyllä, sen ottaminen takaisin treeniohjelmaan oli Luumusta tietysti hurjan kivaa. Ja koska on kivaa, Muu ei välttämättä aina ajattele niin kovaa kuin mitä jalat juoksevat. Siksi on ollut sille parempi, että se on saanut merkille juostuaan muutaman sekunnin hengähtää ennen suuntamerkin antamista. Muistutuksena että korvat kuulolle. Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Sekä ohjatussa että ruudussa olen muistanut palkata säännöllisesti superisti myös merkistä. Merkin painoarvo ei saa tippua, ja huonolta merkiltä ei saa koskaan juosta ruutuun / noutaa (heeei mikä toi oli, tuuppas takas sieltä). Tulevaisuuteen: pitää muistaa pitää noutamisen vire korkealla, ettei siinä käy niinkuin meidän VOI-noutojen kanssa vähän ehti käydä. Vire ei saa tippua, vaan kapulan pitää olla supermustjuttu aina!

Metallihyppyä Luumu on tehnyt viime kesästä alkaen, eikä se ole koskaan ollut sille ongelma. Ensi viikolla pitää vaan muistaa muistuttaa, ettei sitten kokeessa tule yllärinä, kun siellä esteen takana odottaakin metsku. Vähän jännittää miten taas kokeessa vieras kapula. Argh. En olisi uskonut, että vieraudesta tulee meille koskaan mikään juttu, mutta niin se vaan on ollut viimeisessä kahdessa kokeessa vähän ongelma. Hiukan omaan makuun hidas/haluton tarttuminen ja yleisesti koko liikkeen energiataso saisi olla korkeammalla. Ollaan tehty omalla kapulalla kun ollaan muistettu hetsattua, ja se on ollut pirun hyvä. Mutta onhan se aina omalla kapulalla ollut hyvä. Eikä treenikavereiden kapulat nekään ole oikeasti vieraita. Hankala juttu. Tulevaisuuteen: no metallihan jää pois, mutta vierailla kapuloilla noutamista on jatkossakin luvassa. Kaikkien noutoliikkeiden virettä tulee seurata ja nostaa tarpeen vaatiessa. Tulevalla treenikaudella otetaan noutoon enemmän yllättäviä yksittäisiä häiriöitä nosto- ja sivulletulotilanteeseen. Lisäksi erilaisia hajuhäiriöitä. Hyvä tulee.

Tunnaritreeniä tehdään edelleen aina. Oli tosin loman jälkeen parempi, ja nyt taas tuhtaa enemmän. Luumun tunnarin pitää elää jatkuvasti, enkä saa kangistua koetilanteen kaavoihin. Tehtiin pari kertaa viime/tällä viikolla merkin kautta 90 asteen kulmasta. Oli hirmu hyvä, kunhan muisti ensin mennä merkille. Olen onnistunut rakentamaan merkistä nostattavan, kivan jutun, ja sen yhdistäminen tuttuun ja turhankin turvalliseen tunnariin on luonut Muumelolle erittäin tervetullutta kiirettä kapuloilla. Vähennetään ensi viikolla tunnaritreeniä, ja otetaan vain pari lähetystä (merkin kautta). Lelu näkyvillä auttaa haistelunopeuteen, ja olen myös palkannut nostosta/tuonnista. Ei tuhtaa tällä hetkellä ihan niin paljon kuin vielä SMien aikaan. Kokeessa voi kuitenkin tapahtua taas ihan mitä vaan. Tulevaisuuteen: varioidaan ja rakennetaan kiirettä.

Kaukot - toinen "ihanista" ikuisuusprojekteistamme. Olen tähänkin saanut kuitenkin erittäin positiivisen vaihteen päälle, ja kaukot kuuluvatkin meidän iltalenkkitreenien vakiorepertuaariin. Ollaan myös parina viime viikkona muistuteltu tekniikkaa kotona, erityisesti seiso-istu-vaihtoa kontaktimuovirullan kanssa (etutassut siirtyvät rullan edestä rullan taakse). Tekniikka pitää kotona mutta ei kentällä. Luumulla on kyllä kentälläkin tässä ajatus jo jonkin verran taakse, ja käyttää selvästi kroppaansa taakseajattelun tukena, mutta se ei ihan riitä vielä. Tämä vaihto on meidän tulevan treenikauden huomiolistalla, eikä se toimi kokeessa vielä. Mutta minkä jo toivoisin toimivan: maasta seisomaan -vaihdon. Se vaihto on nollannut kaukot meidän kahdessa viimeisessä kokeessamme. Kisavire tekee sen, että vaikka se vaihto kuinka treeneissä toimii, niin kisoissa vetovoima muhun on vaan niin suunnaton. Olenkin nyt treeneissä pidentänyt huolella matkaa (20-30 metriä), ja kun se treeneissä toimii, on sillä suurempi mahdollisuus myös kisojen "lyhyellä" 15 metrin matkalla toimia. Tarkoitus oli myös ehtiä nostaa kaukoihin treeneissä virettä, mutta sekin jää tulevan treenikauden projektiksi. Tärkeämpää on nyt koetta edeltävällä viikolla saada teknikka pitämään ja mielentila positiivisena. 

Näin pureskeltuna meidän erikoisvoittaja on ihan hyvällä mallilla, mutta kaikenlaista voi tapahtua ja varmasti tapahtuukin. Päätavoite on löytää taas se yhdessä tekemisen riemu. Sellainen mielentila ja saumattomuus, joka meillä oli SM-kisoissa kahdessa ensimmäisessä kehässä. Positiivisina yllätyksinä / bonuksena pidän paikkaistumisen ja kaukojen onnistumista. Mielentila kokeeseen valmistautumisessa on yllätys-yllätys rento ja lomamainen. Kun tiedän miten vaikeaa tulosten tekeminen EVL:ssa on, on tulostavoitteettomuus zenmäisen rauhoittavaa. Eipä meidän tosiaan varmastikaan olisi tullut vaihdettua luokkaa näin pikaiseen, ellei nuo sääntömuutokset olisi tuossa ovella. Jotenkin kuitenkin kun sitä on koko "tokoikänsä" vartonut juuri tähän luokkaan nousemista ja juuri näiden liikkeiden suorittamista, pitihän sitä päästä kokeilemaan. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että kokeeseen pitää mennä vasta sitten, kun ykköstuloksen saavuttaminen on suuri todennäköisyys, on vielä suurempi merkitys kuitenkin sillä, missä mielentilassa tulokseen/tuloksettomuuteen osaa varautua. Kun ei ole odotuksia, ei voi myöskään pettyä, ja oikeastaan juuri silloin on kaikkein todennäköisintä päästä siihen omaan korkeimpaan tavoitteeseensa: yhdessä tekemisen riemuun.

Ihana Siiri!

... ja sit nä kaks tolloo xP 

Vuokatti 2.0 Calm Down

Arki rysähti päälle kertaheitolla, kun tiistaiaamuna avasin jälleen koneen täällä kotimaisemissa. On tehty töitä, kiirehditty juoksevien asioiden perässä ja vähän keritty jo treenatakin. Piha on jälleen hylätyn näköinen ja edellyttää puutarhurointia voimakkaalla kädellä. Huooh. Voisko ne rikkaruohotkin edes joskus pitää lomaa (joo talvella sitten...). Tarkoitus oli yrittää saada Luumulle heinäkuulle muitakin EVL-kokeita, ja kalenteri oli mahdollisia koekandidaatteja pullollaan. En kuitenkaan ole tehnyt asian eteen mitään, joten tuo Auran Nuuskujen koe 19.7. jäänee meidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi erikoisvoittajaksi vanhoilla säännöillä. 

Koirien uimarannalla Katinkullassa 

Aika huonoja vanhempia, kun eivät ottaneet lapselle vesileluja mukaan. 

Palataan kuitenkin vielä Vuokatin kainuulaisen kauniisiin maisemiin hetkeksi ennen kesäloman jälkeisten ekojen treenien pikapurkua. En tosiaan kuvitellut löytäväni itsestäni tuommoista aktiivilomailijaa, mutta sellainenhan sitä tuli näköjään viime viikon oltua. Käytiin kaiken edellä mainitun lisäksi vielä tempaisemassa toinenkin kierros frisbeegolffia (jätin suosiolla rantareiät väliin!), ja testattiin myös Katinkullan kylpyläpuoli. Joskus 20-25 vuotta sitten olisin nauttinut sokkeloisesta altaiden, ihmisten, liukkaiden kävelysiltojen ja metelin yhdistelmästä, mutta nyt tuntuu että vähempikin olisi riittänyt. Positiivisena seikkana mainittakoon "lampimaisemaan" rakennettu savusauna ja palju. Ehdoton nega menee koko puljun kuudelle (!) suihkulle ja pienelle saunalle. Sanomattakin selvää, että kumpaankin sai jonottaa, kun kylpylä oli uimareita täynnänsä. Mur.

Vauhdilla ohi 

Aikast komeat frisbeemaisemat 

Jätskitauko lenkin lomassa 

Katinkullan O'Learys-ravintolassa caesarsalaattia... 

... ja seuraavana päivänä hampparia uinnin päätteeksi. 

Sohvapelmuilua Mimmin kanssa 

Älä sä pieni alota... 

Selffie, eiku..

Koirien uimaranta oli kyllä kiva pikkuinen hiekkapohjainen kaistale, ja käytiin testaamassa se yhdessä Mimmi & Luna -kombon kanssa. Kysymys Luumulle: kuinka hullun saa entistä hullummaksi? No heittää sille lelun... Oli joo aikast maanista meininkiä välillä. Sen verran säät kohtelivat kylmästi, etten kertaakaan itse uskaltautunut järveen uimaan. Harmittaa, sillä järvessä uiminen on vaan niin paljon (kirjaimellisesti) siistimpää kuin meriveteen pulahtaminen. Luumu sen sijaan sai uida järvessä ihan kesken maanantain paluumatkankin. Pysähdyttiin Rautalammella Janoisessa karhussa syömään, ja viilennettiin karvakavereita viskelemällä keppejä järveen. Eikö se helle sitten pamahtanut juuri kahdeksan-yhdeksän tunnin matkustuspäivän iloksi...

Viimeisenä kokonaisena päivänä käytiin ajelemassa myös Vuokatinhovissa, jossa äijät testasivat rinneautoja. Lounastettiin Vuokatinhovin ravintolan seisovassa pöydässä, ja rohkaistaan ehdottomasti kaikkia Vuokatin kävijöitä syöpöttelemään siellä! Ihanan laadukasta kotiruokaa (meille sattui karjalanpaisti), tuoreet vastapaistetut leivät ja herkullinen salaattipöytä. Niin ja tietty jälkkärit kuuluivat hintaan.

Täällä kotona käytiin heti tiistaina treenaamassa Elinan kanssa, ja Luumulla oli ohjelmassa kaikkea kivaa. No paikalla istuminen nyt ei ollut mitenkään erityisen kivaa, ja itse asiassa siitä jouduttiin vähän keskustelemaankin. Pari kertaa kävi äijä pötkölleen auringonpaisteessa, ja mietinkin nyt tehotreenin vetämistä sekä kotona että kaikkialla muuallakin. En ole enää kuukauteen-pariin pitänyt namia vatsan alla, enkä toisaalta haluaisi palata siihenkään. Ehkä vaan yleistetään vielä sitä istumista joka puolella (ja että silloin kun istutaan, ei tosiaankaan mennä maahan), ja vaikeissa/kuumissa olosuhteissa voisin jättää jonkun targettilelun eteen näkyville. Kyllä se siitä. Onneksi paikkis muuttuu uusiin sääntöihin vähän. 

Mahtava siideripullonnnoutaja 

Luumun käsittelyn jälkeen 

Luumukin joutui matkustamaan rannalta
takaisin hotelliin kuin koira konsanaan.
Voi pientä..

Toisessa setissä Luumu teki kokeenomaisen tunnarin merkin kautta 90 asteen kulmasta. Meinasi ensin rynniä merkin ohi > alusta, jolloin oli täydellinen. Ei tuhtannut yhtään ja oli muutenkin innokas ja nopea. Pitää ruveta vaan entistä enemmän sekottamaan Luumun pakkaa tunnarissa, jotta se ei tylsisty. Ollaan muutenkin näissä alkukesän koehuuruissa unohdettu kokonaan kaikenlaiset temppuradat, ja otetaan ne ehdottomasti takaisin ohjelmistoon heti heinäkuun kokeemme jälkeen.

Tunnarin lisäksi Luumu teki ohjatun (vasen arvottiin). Selkeästi olisi halunnut rynniä kapulalle ohi merkin, mutta riksrakspoks - niin se vain valitsi kuitenkin käydä merkin kautta. Hyvä homma! Ruudussa taasen hämääntyi merkistä noin metrin-parin päässä olleesta jalkapallomaalista, ja kiersi merkin väärää kautta ja pysähtyi huonosti. Otin takaisin, ja tehtiin hyvä ruutu. Itse sain palautetta venyvästä pysäytyskäskystä, minkä takia varmaan L pysähtyikin ensin takajalat takanauhan yli. Saatiin yhdellä käskyllä korjattua, mikä oli toisaalta sekin hyvä asia. Ja koska virtaa oli, seuruu oli kammottavaa. Tehokuuri siihen. Poikitti ja edisti, oli ihan kenossa koko koira. Heh. No, pikkujuttuja! Hyvä treeni!

Käytiin päivällä Raisiossa kävelemässä Lotan, Doran ja Ebban kanssa, ja tarkoitus oli sen jälkeen käydä tekemässä Vaisaaren kentällä kymmenen minuutin luoksari- ja kaukotreeni. Oli kuitenkin niin hitsin kuuma, että jätin treenin illaksi. No, nyt on se ilta, ja pitäisi raahautua lähipuistoon. Ei jotenkaan toi luoksari- ja kaukosuunnitelma houkuttele. Ihme juttu xP Huomenna Luumulla onkin treenit ja siihen perään hieronta. Se onnistui tulemaan parisen viikkoa sitten yläkerran raput kunnon kuperkeikalla alas, ja ihme kyllä selvisi siitä kuin supermies konsanaan. Pare kuitenkin tsekata paikat, vaikka mitään jumeja en ole huomannutkaan, etenkin kun meillä on nyt kesällä fyssarilta hiukan pidempi tauko. Ihanaa heinäkuuta hei kaikille!

Janoisen karhun pihalla poseeraamassa
Myös tätä taukopaikkaa suosittelemme!

Kotona odotti Intersportin alepaketti... 

... ja materialismionnellisuus xP 

Matkaväsymystä poteva Muumu 

Ja seuraavana päivänä "omien" vihreiden peltojen ilot löytänyt lehmä.