"Sä et voi haluta montaa asiaa samaan aikaan...

...tai voithan sä, mut sit sun treeni ei etene." Aika sukeltaa taas tokon ihmeelliseen maailmaan ja tällä kertaa Sari Kärnän tokoklinikan saloihin. Elikkä tosissaan käytiin Luumun kanssa reilu viikko sitten Rauman lähettyvillä Paneliassa kouluttautumassa Sarin opeilla. Edellisillan pikkupikkujoulut painoivat muutaman tunnin yöunineen vähän alla, mutta vähän vaan. Onneksi seura oli mitä mainiointa, ja Team P*skahousut mätsäävine tiimitakkeineen nauratti vielä pitkälle seuraavaan viikkoon. (Siis L & K - ei J & A!)

Tein taas tapani mukaan paljon muistiinpanoja, ja vaikka ne paperilla ovatkin, muistiinpanot on niille oikein oiva nimitys. Parhaani tein, mutta en voi taata niiden täyttä todenmukaisuutta. Klinikan alussa Sari piti pienen puheenvuoron treenaamisesta noin yleensä. Palkka valitaan koiran mukaan. On yhtä tärkeää tietää mitä et halua kuin mitä haluat. Älä siis palkkaa niistä asioista, joita et halua koiralta. Suunnittele treenit niin, että ei-toivottua käytöstä ei pääse esiintymään. Palkan suunta on myös hurjan tärkeä juttu, erityisesti esimerkiksi seuruussa ja ruudussa (mikä onkin meilläkin ihan hiljattain ollut asialistalla). Ole tarkkana myös palkan ajoituksen kanssa. Ole nopea, älä jää kaivelemaan treeniliivin taskuja, vaan multitaskaa. Pidä kuitenkin selkeä ero siinä, milloin tehdään ja milloin palkataan; älä kaivele niitä taskuja ennen kuin olet selkeästi sanonut koiralle vaikka että JES, se oli hyvä!

Esimerkiksi paimenille eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat. Älä opeta esimerkiksi maahanmenoa vahingossa jollakin eleellä. Palkkion odottaminen voi myös hidastaa koiraa; älä ennakoi palkkaamista ennen kuin olet sanonut sen palkkasanan! Eli aina ensin palkkasana, sitten palkka. Yleensä kun ihminen ajattelee palkkaavansa pian, jokin ele paljastaa aikeen koiralle (mikä on huono juttu!).

Myös: älä höpötä asioita tehdessänne. Kun esimerkiksi seuruutat, älä kehu koko ajan, vaan vasta sitten kun olet palkkaamassa. Ole muuten aina hiljaa (kuten olet kokeessakin...). Palkkaamattomuus on opetettava koiralle. Se alkaa pennun kanssa vaikkapa ihan kahden askeleen seuraamisesta.

Opettele kokeilemalla tunnistamaan mikä on sinun koirallesi ihanteellinen kisavirittely. Mieti miten tulet koirasi kanssa kehään (Luumu makaa parin metrin päässä minusta, josta se saa tulla sivulle siinä vaiheessa, kun liikkuri viittelöi meidät kehään). Harjoittele kehäänmenoja, palkkaa paljon. Harjoittele myös paikallaoloihin menemistä! (On jäänyt vähemmälle, tosin nyt hihnatta on paljon hallitumpaa kuin muinoin hihnassa... vaatii hienosäätöä, vire on turhan katossa, ja askel sekä katse poukkoilevat.) Harjoittele myös paikallaolorivissä odottamista. Tuomarilla ja liikkurilla on yleensä aina jotain sanottavaa.

Palkkaaminen liikkeistä: älä rakenna koiralle liian vahvaa palkkaodotusta. Eli vaihtele sitä kohtaa, jossa palkan annat. Esimerkiksi jäävissä palkkaa välillä virittelystä, sitten seuruusta, sitten pysähtymisestä, sitten kestosta, sitten kävelynsiedosta, taakse kävelemisestä, vierellä malttamisesta, perusasentoon nousemisesta jne.

Muista myös helposti "kyllääntyville" (eli nopeasti oppiville) koirille rikkoa kaavaa. Eli paljon kuuntelutreeniä, esimerkiksi merkiltä tehdäänkin tunnari. Kuuntelutreeni parantaa keskittymistä. Koiran pitää ajatella, että voi tapahtua mitä vaan, ja on pakko keskittyä.

Sitten koirakoiden aikana tehtyihin raapustuksiin. Värikoodasin muistiinpanot tuossa juuri loogisuuden parantamiseksi. Katsotaan kuinka selviydyin! Käsitellään ensimmäiseksi liikkeiden välejä, kehäänmenoja ja mielentilahommeleita yleisesti. Meillä oli Luumun kanssa ensimmäisenä aiheenamme liikkeiden välit kisatilanteenomaisesti. Olihan se liian korkeassa vireessä, vaikka vartin verran ennen omaa vuoroamme pihalla pöllöilimmekin (ja enhän ole treeneissäkään vaatinut ketjutreeniä vasta kuin ihan lopuksi). Tästä tulikin Sarilta heti satikutia, että jos koira kisa-aamunakin käy metsälenkillä ja juoksee tunnin tennispallon perässä, olisi sen pitänyt nytkin saada tehdä niin. Nih. En vaan... tuota... kehdannut myöntää, että mieluummin nukuin sen neljännen tunnin kuin remusin enteilevässä päänsäryssä ja heikkovointisuudessa pitkin Vlinnan ryteiköitä pilkkopimeydessä ennen aamunsarastusta. Hih. Luumu get over it, joskus vaan pitää tsempata, kummankin.

Niin et ei sit tehty niitä liikkeiden välejä heti siihen kärkeen, koska se oli Luumulle liian vaikeaa. Tehtiin seuruuta, joka oli sekin meidän asialistalla, mutta siitä lisää ihan kohta. Kun Luumu oli saanut purkaa itseään lelun kanssa juoksemalla ja seuruun aivohommilla, tehtiin vielä ensimmäisen puoliaikamme loppuun lyhyt kehäänmeno- ja liikkeidenvälitreeni. Se oli oikein hyvä. Se oli juuri sellainen, kuin miten olimme harjoitelleetkin, tosin Sari vähän kyseenalaisti, että tarvitsemmeko tuota sosiaalista palkkaa kisatilanteessa ollenkaan. No joo mutta kun minä tarvitsen. Ja niinpä sen tulisikin kuulemma olla mahdollisimman lyhyt riemunhetki, jossa Luumu ei ainakaan entisestään nouse yhtään enempää. Muuten oikein hyvä, ja olinkin noihin liikkeiden väleihin tyytyväinen. Tässä kohtaa Sari painotti myös perusasentojen tärkeyttä. Älä salli huonoja perusasentoja! Liikkeidenvälitreenin ei tosiaan tarvitse olla mitään kokonaisia liikkeitä, vaan jotain helppoja juttuja, jotka koira osaa. Kysymysmerkiksi jäi muistiinpanoihin vielä tähän kohtaan viimeisenä: Voitko rauhoittaa namilla?

Mieti missä mielentilassa koira on kun liike alkaa. Tämä mielentila vahvistuu! Mieti myös miltä liikkeen pitäisi näyttää > vahvista sitä! Jos koira on muissa maailmoissa, sitä pitää herätellä ennen kuin siltä vaaditaan mitään tokojuttuja. Eli toisin sanoen älä vahvista nukkuvaa mielentilaa vaatimalla jotain liikettä ja palkkaamalla vielä siitä. Jos koira on kamalan herkkä, vältä ohottelua, jotta et litistä sitä entisestään. Sano positiivisesti jotain tyyliin "oho metsään meni", ja helpota treeniä. Toisaalta jäin tätä vähän miettimään, että mistä se koira sitten tietää, että pieleen meni? Kun eihän se kuitenkaan noita sanoja ymmärrä, etenkään jos hupsista ja vaumitenhienosti kuulostavat sävelkorkeudeltaan samalta..?

Mielentilaosastoon kuuluu myös herkän koiran kanssa tehtävä ajatustyö. Jos koira on "tiloissa", tee ennemmin jotain mistä se palautuu, esimerkiksi joku helppo temppu. Ei niin, että huonossa mielentilassa tehdään jotain, josta tulee palkka, ja koira pääsee vielä lopuksi tilanteesta pois. Yritä siis "palauttaa koira ennalleen" siinä tilanteessa. Paljon palkkaa! Näin koira ajattelee, että ei haittaa, vaikka tilanne onkin jännä, siihen tottuu, ja palkkaakin tulee.

Kisajännitykselle herkän koiran kanssa tehdään paljon kehääntuloja ja liikkeiden aloituksia, joista palkkaa. Ideana on, että koira näyttää hyvältä koko ajan, ja se rakennetaan pienistä paloista alusta asti. Paljon palkkaa siitä kun tullaan kentälle, jotta näyttää hyvältä jo siinä vaiheessa. Koiran on näytettävä siltä, että se haluaa tehdä töitä sinun kanssasi. Paljon palkkaa myös vieraassa paikassa. Muista rakentaa rutiini, joka on aina sama! Mieti, mikä on sopiva mielentila sinun koirallesi?

Käy siihen -treenistä satunnaisesti palkkaa. Tämähän on etenkin vilkkaalle koiralle yksi vaikeimmista tehtävistä! Rauhoittuminen on opetettava. Palkkaa rauhallisuudesta. Sari näytti myös käsitargetin käytön erilaisissa tilanteissa. Helppo temppu esimerkiksi vilkkaille tai herkille koirille. Sopii käytettäväksi esimerkiksi kehätarkastuksessa (koiralla on jokin tehtävä), tai vaikkapa noudon luovutuksen opettamiseen tai seuraamisessa. Opeta myös häiriönsieto käsitargettiin. Koiran nenä kämmenessä kiinni, vaikka naaman vieressä heiluu leluja, nameja jne...

Ahaha! Se oli vaikeeta se siihen käyminen!
Jouduin taas muutaman kerran nostamaan Luumun kainaloista kuin lapsen. 

Koiran ääntelystäkin tuli jossain vaiheessa seminaaria puhetta. Sen kanssa Sari on ehdoton, ja kääntyy aina koirasta poispäin, jos se ääntelee.

Sitten pari sanaa seuraamisesta. Oikein hävettää miten olenkin päästänyt Luumun seuruun noin huonoksi! No eihän me olla sitä treenattu (mitä nyt noita uusia juttuja olkkarin matolla), sillä se on ollut riittävän hyvää avoimeen luokkaan. No nytpä se ei enää riitäkään se hyvä, vaan koko paketttia pitäisi kiillottaa kasaan ihan huolella, erityisesti kontaktia. Saatiinkin Luumulle jälleen kerran tehokuuriksi kontaktinpitotreeniä heti liikkeellelähtöön (naksu heti kun ei tiputa kontaktia, vaikka käsky on annettu, ja oltais menossa eteenpäin; älä lähde liikkeelle, ellei ole kontaktissa!). Oli sekin alkuun taas vaikeeta, mutta muistuttelemalla paransi kuin pikkupossu juoksuaan. Tehtiin seuraamista myös tarjoamisen kautta, jolloin Luumulle ei annettu mitään käskyä, vaan se sai mahdollisuuden tulla itse seuraamaan. Tässä ei ollut niin tarkkaa sen paikan kanssa kunhan tuli siihen vierelle ja otti kontaktin. Siitä sitten pidennetään kestoa naksauttamalla vasta kolmannen kontaktillisen askeleen jälkeen jne. Näistä harjoitteista tuli kuvattua vähän vilminpätkääkin:

Seuruusta vielä. Muista tarkkailla ilmettä! Sari painotti kaikessa ja erityisesti seuruussa koiran ilmeen merkitystä. "Jos ei ole ilmettä, ei ole seuraamista." Ymmärrän hyvin mitä hän tarkoittaa. Luumun paras tokoilme tulee erityisesti tässä vanhemmassa merkkivideossa ja tässä putkirallivideossa hyvin esille. Sellaiseen ilmeeseen pitäisi aina pyrkiä. Palkan laadulla pystyt vaikuttamaan ilmeeseen. Esimerkiksi lelusta innostuva koira tekee seuruuta erilaisella ilmeellä, jos se tietää saavansa palkaksi lelun, kuin jos on tehty monta toistoa pelkällä namipalkalla. Älä kuitenkaan palkkaa liiaksi esimerkiksi pallolla, ettei vire mene yli. Mieti myös mihin pallon heität, ettei se edesauta esimerkiksi edistämistä. Palkan suunta on erityisesti seuruussa tärkeää. Namipalkka housun sivusaumasta, etenkin, jos koiralla on taipumusta edistää. Muista nopeus; lelu nopeasti takaisin taskuun, ja tee uusi toisto siten, ettei koira ehdi laskea toistojen välissä (jos vireessä olisi nostettavaa).

Palkkaa myös ilmeikkäästä sivulletulosta, ja muista treenata seuruuta myös ilman alun perusasentoja, jotta perusasennot eivät koe inflaatiota. Vahvista perusasentoja, paljon palkkaa. Seuruuta Luumu on klinikan jälkeen harjoitellutkin siten, että palkka on ollut oikeassa kädessä, ja se saa palkkasanan jälkeen käydä sen takakautta hakemassa (auttaa edistämisongelmaan, ja hyvä myös pelkissä perusasennoissa). Elinalla oli tähän kätevä lupasanakin, jonka meinasimme varastaa. Kuulemma pitää erikseen opettaa, erityisesti tällaisille putkiaivoille, jotka eivät kykene kahteen asiaan samaan aikaan. Jaa kummalle..?

Älä juutu treenaamisessa johonkin tiettyyn vaiheeseen. Eli älä esimerkiksi palkkaa vaikkapa seuruussa aina viiden askeleen jälkeen, vaan vaihtele palkkaamishetkeä. Uskalla edetä > mistä tulikin hyvä aasinsilta edellisiin reilu puoli vuotta sitten kirjoittamiini muistiinpanoihin Sari Kärnän seminaarista. Älä korjaa; tai älä ainakaan korjaa ja palkkaa sitten! Höpsis, höpsis, ja auta sitten vähän, että seuraavalla kerralla onnistuu kokonaan alusta alkaen.

Luumu teki toisessa aavistuksen lyhyemmässä (koska ekalla ajalla meni yliaikaa) setissään kaukoja ja ruutua. On ihan vaan aavistuksen tyhmä olo, kun kaukotilannettamme näyttäessämme kävi ilmi, että eihän me olla muistettu harjoitella kuin seisomaannousuja. Olen kaikessa terävyydessäni UNOHTANUT, että seisomiseen kuuluu myös se, kuinka seisomasta mennään istumaan ja maahan. Kyllä se jossain vaiheessa oli ihan aktiiviestikin agendalla, kuten tässä videossa kuukausi sitten. Sen jälkeen me ollaan vallan kiinnitetty huomiota siihen, ettei ne takajalat liiku, kun noustaan seisomaan. Ja sehän tietty olikin Luumulla lähietäisyydeltä tosi hyvä. Kröhöm. Mut sillee aika noloa siellä koulutuksessa todeta, että sehän tulee koko ajan eteenpäin, kun se menee istumaan tai maahan. Niin. Niinhän se tulee XP

Eipä siinä sitten muuta, kuin Luumun kaltaiselle koiralle tuota avustajan kanssa treeniä (kuten videossa Hennan kanssa). Ja oikeastaan kun selvisin äkillisestä aivorutkauksesta, ymmärsin, että ihan samalla tavallahan me harjoitellaan niitä kotona kuin ollaan tähän mennessä harjoiteltu nuo seisomaannousutkin. Eli pystyn pitämään Luumun oikeasta takasesta kevyesti sormilla kiinni kun samaan aikaan ohjaan oikealla kädellä. Ja eihän se tarvitse siihen kuin kevyen muistutuksen enää, niin seiso-istukin sujuu näppärästi "kelautumalla" taaksepäin. Seiso-maahan menee jo ilman jalasta kiinnipitämistä. Oujee. Uuteen nousuun tästä. Koitan myöhemmin tällä viikolla videoida ajankohtaista kaukotilannetta. Kehitystä tapahtuu hurjaa vauhtia. 

Noista kaukoista olin kirjoittanut vielä Luumun kohdalle, että takapalkka ei ainakaan tuntunut koulutuksessa toimivan, koska se veti liikaa puoleensa. Palkataan nyt alussa myös niistä, mitkä Luumu tarjoaa ilman pyytämistä. Ei kuulemma aiheuta sitä, että sitten rupeaisi myöhemmässä vaiheessa ennakoimaan. Avustaja takajaloissa pitämässä paikoillaan, jotta liikerata jää lihasmuistiin. Myöhemmin voi vaihtaa hernepusseihin tai johonkin muuhun huomaamattomaan apuvälineeseen (tuoteidea Vau Mumulle!). 

Meidän ei ollut tarkoitus tehdä ruutua, mutta koska aikaa jäi vielä muutama minuutti, halusin kokeilla kuinka kosketusalusta toimii Herra Muun kanssa, kun se oli aiemmalla koirakolla ollut niin näppärän näköinen. Ja hyvinhän se toimi. Ensin muistutettiin koko kosketusalustaa ruudun sisällä (ei olla iäisyyksiin tehty), ja sitten pidennettiin matkaa asteittain mutta aika reippaalla kädellä. Sari palkkasi sieltä ruudun vierestä, ja itse vaan lähetin matkan päästä. Ideana kosketusalustan kanssa treenaten on, että ei jäädä jumiin siihen alustan käyttöön. Joka treenissä on uskallettava välillä ottaa alusta pois, ja taas kun pidennetään matkaa, voi alustan laittaa jälleen paikoilleen. Luumu teki alustan kanssa tosi hyvin, ja päästiin niiden muutaman toiston aikana reilusti yli kisapituudenkin, mitä ei ole varmaan ikuna päivänä tapahtunut. (Välihuomautuksena tässä, että kun jälleen kerran heti seuraavalla viikolla tuntui, että ruutu hajosi TAAS tuhansiksi kappaleiksi, oli kovinkovinkovin suuri houkutus tehdä se päätös, että me aletaan sittenkin treenata kosketusalustalla... En kuitenkaan vielä tehnyt sitä päätöstä, tästä lisää myöhemmin...) Ruudusta olin kirjoittanut sen verran vielä, että muista opettaa ruutu koiralle siten, että sinne myös pysähdytään. Ei niin, että koira saa samantien juosta ruudusta pois.

Koira sopii ruutuun värienkin puolesta täydellisesti.

Noudosta tuli kirjoitettua vähän enemmän, kun se tuntui olevan monen koiran harjoittelulistalla. Panosta siihen, että koira pitää alusta alkaen kapulasta hyvin kiinni. Kapulan pitoa harjoitellaan häiriköimällä namilla/lelulla naaman ympärillä. Ei saa pudottaa! Kun on hyvä, vapauta namille tai lelulle (luvalla saa pudottaa). Pitotreenissä kiinnitä huomiota siihen, mistä kulmasta annat kapulan koiralle suuhun. Eli ei liian ylhäältä, jolloin kapula pyörähtää helposti liian syvälle takahampaille, vaan suoraan edestä koiran suun tasolta nätisti kulmahampaiden taakse. Muista pitotreenissä harjoitella liikkuvien käsien häiriötä. Kädet voivat liikkua koiran pään ympärillä, mutta kapulaa ei saa tiputtaa.

Hyvää pitoa voi harjoitella myös opettamalla koira vetämään kapulaa vastaan. Kun tunnet, että koira vetää takaisinpäin, naksu ja palkka. Vedä ensin vaikka vähän itse, jos koira sitten ymmärtäisi vetää takaisinpäin. Voit myös leikkiä kapulalla maassa, ja rohkaista koiraa tarttumaan ja vetämään kapulaa. Sama harjoitus metallilla ja tunnarilla. Kokeiltiin ihan tavallisen sorvatun kanssa tätä Luumun kanssa olkkarissa, ja olipa yllättävän vaikeaa! Jotenkin Luumu "kunnioittaa" minua liikaa tässä, että se aukoo hanakasti suutaan, kun minä laitan kapulaan vähänkään painetta. Tai ehkä kyse ei ole kunnioituksesta, vaan halusta päästä kapulasta eroon? Paremmin tämä onnistui etenkin tuon maassa tapahtuvan leikin avulla, ja sain Luumun vetämään muutamaan otteeseen oikein kunnolla. Heti kun ohjaan Luumun eteeni saati perusasentoon, se vetää kuin eläkeläinen. No. Pääasia, että ei tiputa ennen kuin käskystä.

Vahvista nopeaa nostoa ja vahvista tuontia. Älä palkkaa nopeista nostoista kuitenkaan liikaa, vaan vaihtele tässäkin missä kohdassa palkkaat. Jos koira kyttää kapulaa, vaadi jokin temppu (esim. käsikosketus), äläkä aina lähetä kapulalle ollenkaan. Älä tee näin liian usein, ettei koira luule, että aina ennen itse noutoa kuuluu tehdä jokin temppu. Sari haluaa kuitenkin, että kapula on "kuuma", eli jos kapula on maassa, sen saa aina ottaa sieltä (ja omatoimisesta ottamisesta saa kehuja). 

Piirsin pari jännää noutoharjoitusta paperillekin, mutta yritän nyt parhaani mukaan selittää sanoin. Koira asetetaan istumaan selin kapulaan, naama ohjaajaa kohti. Sitten koiran käsketään noutaa takanaan oleva kapula ja palaamaan sivulle. Näin saadaan vauhtia noudon palautukseen. Vauhtinoudossa palkkaa heti nostamisesta, etenkin jos koiralla on nostamisen jälkeen tapana hidastua ja jäädä "odottamaan" palkkaa. Sama tehtävä niin, että koira, kapula ja ohjaaja muodostavat kolmion. Etenkin jos koiralla on tapana nostaa rumasti, koiran lyhyt etäisyys kapulasta mutta pitkä matka ohjaajan luokse kehittää nättiä nostoa ja palautusta. Jos koira edelleen törkyilee kapulan nostossa, kapulan voi laittaa seinän viereen tai vaikkapa repun taakse.

Jos nouto on hidas, tee myös kokonaisia noutoliikkeitä (älä palkkaa aina vain jostain tietystä osasta). Palkkaa hitaastakin noudosta todella hyvin, jos koira vaikka sitä kautta saisi lisää vauhtia noutoon. Ja itse mietin tätä myös sen kautta, että laiskempi noutaja saattaisi myös ymmärtää, että oli se nouto miten hidas tahansa, se on aina tehtävä loppuun, joten mitä nopeammin toimit, sitä nopeammin tulee palkka.

Jos haluat keskeyttää noudon jostain syystä (esim. hitaan vauhdin takia), sano oho ja käänny poispäin koirasta, jotta koiran ei tarvitse arpoa tuliko nyt tehtyä oikein vai ei. Ohjaaja rintamasuunta koiraan tarkoittaa, että tuli tehtyä oikein ( > kuin kokeessakin!). Jos olet joutunut keskeyttämään/korjaamaan, suunnittele seuraava toisto siten, että se varmasti onnistuu, esimerkiksi hetsaamisen kautta varma nopea vauhti (jos ongelma oli hitaus).

Ohjattua noutoa voi treenata monella tavalla (kosketusalusta, namialusta...), kuten kaikkea muutakin tokossa tietysti. Alkeistreenissä namialusta vietiin lähes suoraan kulmaan merkistä oikealle. Namialusta oli myös suorassa kulmassa merkistä vasemmalla, mutta nami oli vain siellä, kumpaa suuntaa harjoiteltiin. Kumpaakin suuntaa harjoitellaan heti ensitreeneistä alkaen. Alustat siirretään edetessä kauemmas taakse (tai helpommalla pääsee, kun siirtää merkkiä eeenpäin...).

Palkkaa välillä myös pelkästään merkille pysähtymisestä. Sari opettaa itse merkin ennen kapuloiden laittamista ohjattutreeniin, koska usein kapulat ovat niin houkuttelevia, että koira sitten helposti ohittaa merkille pysähtymisen. Toisaalta jäin tässä miettimään, että jos ne kapulat ovat treenissä mukana heti alusta alkaen (kuten meillä on ollut), kapuloiden vetovoima ei varmaan sinänsä missään vaiheessa käy ylitsepääsemättömäksi..? Toki merkki harjoitellaan erikseen, ja sitten vaan ketjutetaan jossain vaiheessa siihen... 

Jos koira tykkää noutamisesta: hyvä merkki > saa noutaa / huono merkki > ei noudeta. Myös jos koira rynnii kapuloille merkin ohittaen, opeta ennemmin koiralle vahva pysäytyskäsky ja palkkaa pysähtymisestä kuin että käskisit pois kapuloilta. Kapuloilta pois käskeminen aiheuttaa etenkin herkälle koiralle pelkästään epävarmuutta. Älä siis palkkaa koiraa lähettämällä sitä noutamaan, jos sillä on vaikeuksia pysähtyä merkille, tai jos se jää kamalasti tuijottamaan kapuloita. "Liikkurikin" voi käydä kapuloiden viemisen jälkeen näyttämässä koiralle vielä merkkiä, jos se sitten malttaisi paremmin pysähtyä merkille. Kaikenlaiseen kyttäämiseen (bordercolliet) ennaltaehkäisy on tärkeää!

Tunnarista olen kirjoittanut vain, että ei saa pitää nameja kapuloiden väleissä liian kauan, vaan on taas uskallettava edetä. Koiralle saattaa muodostua tapa jäädä nuuskuttelemaan ylimääräistä. Namit pidetään kapuloiden välissä vain niin kauan, kunnes koiralle "kasvaa nenä päähän". 

Luoksetuloa tehtiin parin koiran kanssa. Kun pennulle opetetaan luoksetuloa, sitä ei saa hetsata liikaa. Sen olisi oltava rauhallinen siinä vaiheessa, kun avustaja antaa luvan kutsua koiraa luokse, sillä pitäähän sen olla rauhallinen kisoissakin. Ei tarvitse ihan kamalasti hetsata, ettei mene yli. Luoksarin stopissa älä ikinä pysäytä silloin, kun koira ennakoi. Tee tällöin paljon suoria luoksetuloja. Muista myös vahvistaa kaikkia pätkiä! Myös viimeistä sivulletuloa kannattaa vahvistaa > jotta koiran mielestä luokse asti kannattaa tulla täysillä. Luoksarin stoppeja on hyvä harjoitella kierron kautta. Näin koira on helppo lähettää uudestaan kiertämään, jos se ennakoi pysähtymistä. Muista myös takapalkka. 

Ja viimeisenä liikkeenä naurettavan lyhyt muistiinpano jäävistä. Sari erottelee jäävät ensin edestä varmoiksi ennen seuraamisen yhteyteen liittämistä. 

Tosi hyvä koulutus, mieleen tuli paljon uusia ja vanhojakin asioita. Hiukan jäi itselle pöllö olo etenkin noista kaukoista, kun en ollut tajunnut treenata siitä seisomasta istumaan ja maahan siirtymistä. Mut minkäs teet kun olet noin pöllö! Ennen kaikkea jäi kuitenkin sellainen positiivinen pakko treenata -fiilis. Etenkin, että kehittyisimme rivakammin, mutta myös, että päästään hyvällä ilmeellä tekemään kivoja juttuja, ja vahtaamaan sen ilmeen säilymistä vähän vaikeammissakin jutuissa.