Yhteistyö koiran koulutuksessa

Piipahdin viime viikolla Jari Kantoluodon luennolla, joka käsitteli yhteistyötä koiran koulutuksessa. Hyvin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen aihe, ja olikin hauska pistää nenänsä vähän syvemmälle peekoo-maailmaan. Ja onhan aihe toki sovellettavissa ihan kaikkien koiraurheilulajien harrastamisessa, missä vaan yhteistyötä koiran kanssa tarvitaan. Jari painotti, että luentomateriaali perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa, ja yritän nyt itse omien muistiinpanojen avulla tuoda esille olennaisen ja pohtia sitä olennaista samalla vähän tuon oman nelijalkaisen näkövinkkelistä.

Tottelevaisuuden kulmakiviä ovat yhteistyö, aktiivisuus, keskittyminen ja energia. Aktiivisuudella tarkoitetaan ihmisen kanssa tekemisestä nauttimista > jos koira nauttii työstä, se on aktiivinen. Energia (tai viettitaso?) on työkoiralla oltava korkealla. Mielikuva täydellisestä suorituksesta luo koulutukselle punaisen langan. Rakenna itsellesi koko ajan mielikuvaa siitä, mihin suuntaan haluat koulutuksessa edetä. Täytyy myöntää, että kuva täydellisestä suorituksesta on Luumun kanssa rakentunut hiljalleen, sillä eihän kukaan voi olla seppä eikä suutarikaan syntyessään. Pikkuhiljaa ollaan tekemällä ja muita seuraamalla huomattu mikä on meidän tapa tehdä, millä tavalla me pääsemme sinne, mikä muilla näyttää toimivan. Ja jokainenhan aloittaa jostain - vain tarkkailemalla edistyneempiä voi saada kunnollisen kattavan kuvan siitä, millainen se omassa mielessä täydellinen kokonaisuus voi olla. Ja toisaalta millainen ei ainakaan halua sen olevan.

Koulutuksessa on ylläpidettävä harmoniaa alusta loppuun. Harmonialla tarkoitetaan, että koiralla ja ohjaajalla on hyvä olla yhdessä koko ajan. Tekniikka ja vire rakennetaan harmonian ehdoilla. Koira on hyvässä tunnetilassa, kun se on halukas, varma (ohjaajan kanssa olemisesta), aktiivinen, vapautunut (vastaanottavainen sille, mitä sille sanotaan), keskittynyt ja energinen. 

Ohjaajan pitää taas olla rauhallisen itsevarma, eli hän ei saa menettää malttiaan. Rauhallinen itsevarmuus näkyy myös arjessa, mikä tukee koulutettavuutta kentällä. Ohjaajalla pitää olla myös kyky lukea koiraa ja ymmärtää sitä. Mistä koira esimerkiksi motivoituu? Ohjaajan pitää osata kommunikoida koiran kanssa. Ymmärtääkö koira oikein minun viestini? Hyvä ohjaaja motivoi ja vahvistaa. Ja mikä oli minusta erittäin hieno ajatus: hyvä ohjaaja eläytyy koiran tunteeseen. Mitä enemmän pystymme eläytymään koiran riemuun, sitä enemmän samaistumme koiraan ja sitä enemmän koira haluaa tehdä kanssamme töitä. 

Ohjaaja rakentaa hyvää tietä yhteistyöhön innostamalla, eläytymällä, motivoimalla, luottamalla koiraan ja antamalla koiran ratkaista asioita. Näin tuetaan myös koiran aktiivisuutta. Jos keinot yhteistyön kautta tuntuvat loppuvan kesken, se näkyy usein latistamisena, ylivaatimisena, ylikontrollointina ja jopa koiran esineellistämisenä. 

Treenatessa pitää olla aina positiivinen fiilis. Asioita ollaan ratkaisemassa yhdessä, eikä koiralle vain sanella juttuja. Koiran pitää saada tuntea, että me olemme siitä ylpeitä. Jari kertoi tähän liittyen hyvä esimerkin koirasta, jota oli aiemmassa elämässä latistettu treenikentällä, mutta joka saatiin motivoitua pelkästään ohjaajan tyytyväisyydellä koskettamaan kuonolla ohjaajan kämmeneen aina lujempaa, vaikka koiralle oli jo annettu pallo. Olen nyt tosi huono kertomaan tarinaa eteenpäin, mutta pääpointtina oli, että koiralla oli jo kaikkein paras asia maailmassa (pallo), mutta se innostui tekemään asioita siitä huolimatta, koska huomasi teollaan (kuonon tökkääminen kämmeneen) aiheuttavan ohjaajassa positiivisen reaktion. Pelkillä ulkoisilla vahvikkeilla ei siis pötkitä pitkälle. Meillä on iso vastuu siitä, että olemme koirasta ylpeitä, sillä mehän sen koulutamme!

Elä omalla äänensävylläsi mukana koiran tunnetilassa. Meillä on yhteys koiraan tunteen kautta. Koulutuksen päätavoite on se yhteinen tunne koiran kanssa. Jotenkin Jari sai asian kuulostamaan niin hienolta ja tavoittelemisen arvoiselta, ja väkisinkin tuli mieleen muutamat tähtihetket herra Muun kanssa... en tiedä johtuiko hormoneista vai menikö roska silmään, mutta meinasin ihan itkeä tirauttaa, kun se vaan on niin hienoa. Oikeasti hetken ajattelin, että ihan kuin meitä kuvattaisiin siinä. Ja se ON maailman parasta. Se yhteys, kun kumpikin tekee lempijuttuansa maailmassa yhdessä ja tiiminä. Jotenkin kun on tehnyt kaiken sen työn yhdessä ja päässyt samalle aaltopituudelle tuommoisen villinpuoleisen luontokappaleen kanssa. Onhan se jotain. Eli kyse ei ole siitä, että me vaan luemme koiraa, vaan koulutuksen edistyessä koirakin haluaa koko ajan lukea meitä enemmän. Todella hieno ajatus, mikä pitää taatusti paikkansa. 

Pitää myös miettiä ketä varten koulutat? Muista, että koulutat itseäsi ja koiraasi varten. Hae siitä nautinto. Koirankoulutuksen pitäisi olla nautintoa, ei suorittamista. Ja koko ajan toimitaan yhteistyön ehdoilla. Yhteistyön perusta on suhde, joka koostuu auktoriteetista, luottamuksesta ja mielihyvästä. Auktoriteetti ymmärretään usein väärin, sillä se ei ole pelkoa tai alistamista. Mieti auktoriteettia vaikka itselle tärkeän henkilön kautta, eli haluat kuunnella mitä hänellä on sanottavanaan, ja kenties näyttää hänelle mitä sinä olet oppinut. Koiralla tulisi olla tällainen suhde sinuun. Auktoriteetti on kunnioituksen ja esimerkin kohde, ja auktoriteetin pitäisi olla koiralle hyvin lounnollista, eikä auktoriteettia pidä todistella koko ajan. 

Jari puhui mös positiivisuuden kierteestä. Ohjaaja on vastuussa koiransa motivaatiosta. Koiran pitää olla motivoitunut ja halukas harjoitteluun, ja sen pitää haluta kuulla mitä asiaa meillä sille on. Kun koira näyttää siltä, että se haluaa tehdä töitä, olemme positiivisessa kierteessä. Tehdään lisää - kumpikin ruokkii toinen toistansa haluamalla tehdä koko ajan lisää yhdessä. Kyse ei ole lihapullien nakkaamisesta, vaan siitä, että me ohjaajina olemme koiriimme tyytyväisiä. 

Motivointiin kuuluu positiivinen laumavietti (eli ns. sosiaalinen palkka). Tämä tarkoittaa, että ihmisellä ja koiralla on hyvä tehdä töitä yhdessä. Motivointi sisältää myös ulkoiset motivointivälineet, kuten saaliin ja ruoan. Saaliin kanssa me olemmekin Luumun kanssa tulleet ihan pikkupennuista asti tutuiksi (ja se on varmaan suuri syy siihen, miltä meidän tekeminen tänään näyttää). Saaliilla saadaan korkeampaa energiaa ja taistelutahtoa, mutta ongelmana on vahvistamistiheys. 

Kyse motivoinnissa on kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että koira on halukas oppimaan. Koira viedään niin korkeaan viettiin, kuin suhde vaan antaa myöden. Riippuu siitä kuinka hyvin koira asian on oppinut, että miten korkeassa vireessä se pystyy tehtävän suorittamaan. Tämä vireen kanssa taiturointi on meillä jatkuvasti tapetilla, ja Luumu onkin siitä mainio kaveri, kun sillä kestää polla suorittaa rauhallisuuttakin vaativia tehtäviä kovassa vireessä. En toki sano, että näin tulisi toimia, mutta joskus siihen koiran vireeseen ei vaan pysty vaikuttamaan, vaan sitä kertyy ihan ennalta-arvaamattomistakin asioista (mm. kisatilanteet, uudet tilanteet jne.). Olisikin mielenkiintoista alkaa kirjoittaa vaikka listaa kaikista asioista, jotka ohjaajan toiminnasta riippumatta nostavat koiran virettä. 

Saalis-motivointiin liittyy joitakin lieveilmiöitä, jotka tulee ottaa huomioon: luopuminen ja irrottaminen (ja irrotuksen jälkeinen tila). Luopumisessa pääasia on siinä, että koira luopuu jostakin saadakseen sen. Tätä ajatusta viedään aina vaan pidemmälle koulutuksessa > rakentaa hyvää keskittymistä. Luopumisharjoittelussa koiraa ei saa ohjata, vaan koiran annetaan itse oppia. Koira oppii pennusta alkaen keskittymään saadakseen jotain. Irrotus taas ratkaisee pitkälti sen, miten koulutus jatkossa sujuu. Pallon kanssa ollessaan koiran on oltava täysin stressitön > myös irrotuksen jälkeen! Tilat eivät yhtäkkiä vaan häviä, vaan jos koira on irrottaessa stressaantunut, stressi jää päälle myös seuraavaan harjoitukseen. Irrotuksesta tulee helposti ongelmia, jotka näkyvät muussa tekemisessä. Irrottamista voi opettaa pennulle vaikka kahden lelun leikillä. Koulutuksessa välineet (palkka, klikkeri), eivät voi korvata ihmistä. Emme voi ulkoistaa itseämme niin, että muista asioista tulee tärkeämpiä. Kaiken on tultava meiltä, ja koiran on nähtävä koko koulutustilanne näin. 

Positiivisesta laumavietistä vielä. Mitä parempi auktoriteetti, sitä positiivisemmin voit kouluttaa, ja sen suurempi vaikutus sillä on, kun me kehumme koiraa. Koira saa varmuutta meidän hyväksymisestämme. "Ylpeys" omasta työstä ja onnistumisesta > koirankin on koettava ylpeyttä omasta tekemisestään. Muista että laumavietti on ainut kokeessa läsnä oleva palkka. "Energia tulee saaliista, loistokkuus suhteesta." 

Yli 90 % oppimisesta on tunneoppimista; miten koira tuntee, kokee, millainen mielleyhtymä sillä on esim. kenttään, opetustilanteeseen jne. Niin kauan koiralle opetetaan jotain asiaa, kunnes se alkaa näyttää, että se osasi sen. Koirallekin tulee jossain vaiheessa ahaa-elämys > hei kato mä tajusin tän! Ei niin, että hei hei mä olen kertonut sulle sata kertaa, että kyllä sun pitäisi osata tämä. 

Oppimisen tunnetilaan kuuluvat keskittyminen, luopuminen, aktiivisuus (oppimiselle aktiivinen), uteliaisuus, innokkuus, prosessointi ja positiivinen kierre. Teknistä oppimista ei voi pakottaa, vaan meidän tehtävämme on motivoida koiraa oikein. Laumaviettikehu ja ylpeys koiran työstä ovat tärkeät motivaation lähteet (lisäksi ruoka ja saalispalkka). Alkuun koira on oppiessaan hidas, mutta varmuuden myötä suorittaminen nopeutuu. Ei pidä pelätä, että jos koira tekee ensimmäiset maahanmenot hitaasti, että se olisi ikuisesti hidas. Nopeus tulee varmuuden kautta. 

Muista myös nyrkkisääntö mahdollisimman vähällä mahdollisimman paljon. Koira osaa lukea mielettömän pieniä signaaleja, jos ne vaan ymmärtävät asiayhteyden. Mitä paremmin teemme itsemme ymmärrettäviksi, sen herkemmin koira lukee meitä. Pääsääntöisesti Jarin mielestä koiria koulutetaan aivan liian voimakkailla ja isoilla eleillä. Koiralle voi sanoa, että älä tee näin, mutta koiran on myös ymmärrettävä, miten se pystyy välttämään väärin tekemisen. Jos sanomme koiralle ei, on meidän vastuullamme, että pystymme sanomaan sille myös hyvä, juuri noin. Koiran on pystyttävä selkeästi oppimaan ein ja hyvän ero. Mitä vaikeampaa koiralla on (esim. ympäristön takia), sitä enemmän me olemme vastuussa onnistumisesta. Jos suhde on kunnossa ja koira on motivoitu oikein, koira tekee juuri niin kuin sille on koulutettu.

Aktiivisuudesta vielä. Aktiivisuuden määrittää aina ja vain se, kuka tekee aloitteen: koira vai ohjaaja. Korkeassa energiassa työskentelevä koira voi olla reaktiivinen, ja matalassa vietissä oleva koira voi olla aktiivinen. Paineella tuotettu energia on reaktiivista. Väärin tuotettu paine tappaa koiran omaa aktiivisuutta, vaikka se tuottaisi korkeampaa energiaa. Parhaimmillaan aktiivinen koira kysyy luvan, saako se suorittaa tämän ja tämän liikkeen. Ei niin, että koiraa käsketään tekemään jokin liike.

Muista vahvistaa koiran aloitteita. Koira oppii erittäin nopeasti, kun se tekee itse aloitteita. Samalla se vahvistuu henkisesti tekemiseen. Älä vahvista riehumista tai holtitonta viettiä (okei pieni pisto sydämessä), vaan vahvista aktiivista keskittymistä ja sitä, että koira kysyy mitä tehdään. Vahvista aina ensin laumavietillä, sen jälkeen motivaatiovälineillä. 

Ihan todella mahtava luento tärkeästä aiheesta, ja Jarilla oli jotenkin sellainen tsemppaavan autoritäärinen, omakohtainen ote tähän asiaan. Me ollaan Luumun kanssa kivasti oikeilla urilla, mutta yhteistyötä ja sen kehittämistä on aina syytä pohtia. Jäinkin sen verran googlettamaan, että löysin Jarilta aiheesta lisää luettavaa. Tässä pari linkkiä, ja kannattaa bongata myös luentoja, kun niitä nyt tässä ainakin joissakin kaupungeissa on järjestetty!

Tunnetilan merkitys koiran koulutuksessa, Palveluskoirat 5/2013.
Onko koira hanskassa. Suojeluharrastus vaatii vastuuta. Palveluskoirat 10/2012.

Luennolta jäi paljon käteen, ja eniten uutta pohdintaa aiheutti ohjaajan vastuu onnistumisesta. Näissäkin muistiinpanoissa on paljon iskulausetyyppisiä ajatuksia, joissa on sisällä ihan mielettömän upeita totuuksia. Me mennään heti huomenna parin tokolomapäivän jälkeen itse asiassa Oilille ratkomaan vähän teknisempiä ongelmia, mutta veikkaanpa, että päivän aikana tulee pohdittua näitä yhteistyöjuttujakin treenikavereiden kanssa ihan huolella. Hei ihanaa pääsiäistä kaikille ja ottakaa kaikki riemu treenaamisesta irti! Postin kuvat ovat aurajokirannasta allekirjoittaneen synttäripäivänä maaliskuun puolessavälissä.