Palkaksi jänispaistia

Ihan mielenkiintoinen treeniviikko takana. Ollaan käyty kolmeen otteeseen tokottelemassa. Eiliset aamutreenit peruttiin, kun täällä oli niin kamala myrskytuuli, että peltikaton alla olisi heikompihermoista jo vähän hirvittänyt. Ollaan käyty nyt muutaman viikon aikana Kaarinassa meidän tulevalla kisakentällä tekemässä kaikenlaista hauskaa ja asteittain vähän vaikeampaakin. Yllätyksenä tuli pienen syrjäisen kentän häiriötaso. Ihan kentän vieressä menee sekä pyörä- että autotie, ja trafikkia on paljon ihan moottoriajoneuvoista koiranulkoiluttajiin, lapsikatraisiin, skeittilautailijoihin ja mitä lie uusia vekottimia teiden tukkeiksi on keksittykään. Hyvin ovat ohjaajat päässeet siellä treenatessa oman pään sisäisistä möröistä, ja häiriöt ovat osoittautuneet koiruuksille paljon kuviteltua helpommiksi. Erityisesti me ollaan tehty siellä itsetuntoa kohottavia treenejä, kuten paljon motivaatiotreeniä ja ollaan pyritty parhaamme mukaan kunnioittamaan kisakenttää. Eli ei mitään sinne tänne juoksenteluja tai itsekseen paikkojen tsekkailua, vaan hallinnassa hauskaa pitäen koko aika.

Ebba kävi eilen vähän juoksemassa Luumun kanssa myrskystä huolimatta. 

Maanantaina oltiin siis siellä, ja oli oikein hyvänmielen treenit. Seuraaminen näyttää oikein tosi kivalta, ja paikallamakuussa ollaan saatu sellaista kunnon työmoraalia esille, vaikka kivet kuinka pistelisivät kyynäriin (saiskohan kokeessa käyttää koiralla kyynärtoppauksia..?). Hyvä Luumu! Tehtiin maanantaina myös korjaussetti siihen minun edellisellä viikolla rikkomaani ohjattuun palaamalla ihan alkeistreeniin noiden suuntien kanssa, näyttämällä kapulaa ja siirtämällä myös keskimmäistä houkutukseksi lähemmäs. Oli ihan hurjan hyvä, ja saatiin lopuksi luovittua ihan kokonainen liikekin (vasen). 

Tiistaina käytiin Annen kanssa Tsaun pihalla tekemässä kisatreeni agilityepisten aikana. Häiriötä oli melkoisesti, ja päästiin ihan suuren maailman reunasta kiinni, kun kuulutukset raikasivat ulos asti. Olipa taas mahtavaa huomata, etteivät koirat olleet häiriöstä moksiskaan. Itse treeni meni meidän osalta mielenkiintoisesti, kun tuli taas ihan uudenlaisia ongelmia tuossa kisapätkässä esille. Ekat sanotaan neljä liikettä Luumu teki tosi kivasti ja mulla oli ihan mieletön sellanen.. onko se sitten flow-olo. Sit jotenkin ihan kuin Luumu olis vähän luovuttanut, tai jotenkin ei vaan tehnyt enää samanlaisella intensiteetillä. Argh. En tiedä eikö palkkaodotus enää kantanut, ja tekikö tuo "hiekkaefekti" taas myös osansa. Seuraavassa kisatreenissä palkkaan heti liikkeestä istumisen jälkeen, ja koitetaan tehdä loppuun asti kymppiplus-asenteella.

Luoksetulossa annoin tarkoituksella myös käsiavut (vino loppu-pa). Ruudussa meni vissiin vasta toisella käskyllä maahan, mutta sivulletulo oli tosi siisti (jei!). Ja tästä se alamäki sitten oikein kunnolla alkoi, sillä hyppynoudossa tiputti mun taakse. En olisi ylettynyt nostamaan kapulaa, joten se olisi ollut sitten vissiin nolla..? Metallissa jäi TAAS mun taakse ihmettelemään jotain, tähän pitää tehdä häiriötä, en ole muistanut. Tunnari ja kaukot jäivät uupumaan videolta, mutta tunnarissa nosti kyllä oman heti, mutta jäi sinne tönöttämään kapula suussa. Mahtoiko odottaa palloa? Annen mielestä Luumu oli vähän että voiko tää olla näin helppoa, joten pidetään taas vähän paussia noista rikotun kaavan tunnareista... Kaukoissa taisi tehdä kaikki muut vaihdot hyvin, paitsi vimpassa meni seisomasta istumisen sijaan maahan, mitä jäätiin sitten hinkkaamaan. 

Ei tuo nyt loppujen lopuksi ollut mikään ihan kamala kisasuoritus, mutta jotenkin se fiilis jäi melkoisesti miinuksen puolelle, kun se kontrasti niihin alkuosan liikkeisiin oli niin iso. Ja sitten kun kisatreenin jälkeen piti vielä korjata ruudussa maahanmenoa ja tuliki luotua ihan uudenlaisia ruudun paikka -ongelmia (aurinko paistoi ruutuun ja niin edelleen), niin fiilis senkuin jatkoi vaan laskemista. Sentään noudossa sain korjattua kuolaisen ja hiekkaisen kapulan tuonnissa sitä työmoraalia. Vissiin Luumu tietää milloin tää muija on tosissaan, eikä tiputtanut kertaakaan vaan viidennelläkin kerralla lähti ihan yhtä hyvillä mielin noutoon. Ilman hyppyä tehtiin, sillä eihän se se ongelma ollutkaan. Tässä hyppynoutotreeniä viime viikolta.

Tunnarin korjaus meni kivasti, mutta kaukoja saatiin hinkata. Jostain syystä teki aina sen vimpan vaihdon väärin, ja mietittiin vaan että Luumun pitää nyt oikeasti kuunnella, jotta tehtävä joskus loppuu. Kaukoja pitää myös satunnaispalkata pallolla, jotta saadaan tehtävän arvoa nostettua Luumun silmissä ylöspäin. Nyt nuo kaukot ovat sille vähän semmoista pakkopullaa, kun ei sillä ole siinä juuri minkäänlaista palkkaodotusta. Tekniikkaan olen kyllä tyytyväinen; kisatreenissä saattaa korkeassa vireessä tulla yhdessä M-S-vaihdossa askelen eteenpäin, mutta muuten on oikein passeli. Nyt vaan palkkaa kehiin, niin eiköhän tästäkin selvitä. En olekaan itse asiassa pitkään aikaan laittanut meidän kaukoista mitään videomatskua, joten läjäytän kaiken tähän nyt kerralla!

Keskiviikkona olikin mielenkiintoiset treenit, kun ensin tehtiin kolmen koiran kanssa kolmen minsan paikkista, ja juuri kun oltiin tulossa piilosta, Anne näki miten kaikki koirat nousivat jahtaamaan samalle kentälle osunutta jänistä. Heh. Jahti loppui onneksi lyhyeen, mutta mikä parasta, Luumu odotti multa tästä oikeesti vielä palkkaa! Oltiin uudestaan menossa siihen paikkispaikalle tekemään lyhyttä korjausta, ja pikkujätkä hyppi vasten siihen malliin, että äkkiä palkkaa nytte, enkös ollutkin eritaitava poika!? Hah! Ekalla korjausjätöllä Luumu nousi istumaan ennen kuin kerkesin edes piiloon (what?), ja tehtiin vielä kolmas jättö, joka meni sentään ihan palkkaamisen arvoisesti. 

Kenellekään ei onneksi jäänyt tästä pienestä insidentistä mitään traumoja, jänöjussista en tosin tiedä, mutta sai sentään säilyttää henkikultansa. Saatiin pienen hengähdystauon jälkeen treenit pyörimään ihan mukavasti, kun eikö siinä just sitten mun ja Luumun vuorolla sieltä tarponut joku elämäänsä kyllästynyt maailmanvihaajaukko joku stanan huomioliivi päällä kiroilemaan miten monesti "teille" on tästä sanottu että lasten leikkipaikalla ei mitään koirajuttuja tehdä ja taisi se poliisillekin meinata soittaa. 

Huhhuijaa. Siinä oli miehellä mielentila kyllä pikkuisen jo valmiiksi pohjoisen puolella, eikä siihen oikein uskaltanut mitään sanoa. Parempi se on olla kyllä soppaa sen enempää sekoittamattakin, tosin a) mikä lasten leikkikenttä? b) Turun kaupunki kyllä ihan vuokraakin näitä hiekkakenttiään koirankoulutustarkoituksiin c) senkus soitat poliisille, soita vaikka mielenterveyspäivystykseen samalla. Mulla on yleensä tapana asiallisesti vääntää tikusta asiaa tällaisten kanssa, mutta hän oli kyllä jo sen verran rajatapaus, ettei siihen veuhkaamiseen uskaltanut oikein lähteä mukaan. Mun oli siinä hyvä keskittyä makuuttamaan Luumua sen mesoamisen aikana (Luumu ei ollut tästä välikohtauksesta millänsäkään), koska tiesin, että jos olisin antanut omien desibelien nousta, olisi silloin tohinaan yhtynyt varmaan eräs pieni sininenkin. 

Harvoin näitä onneksi tulee tällaisia vastaan, ja pääasiassa kaikki yleisillä paikoilla tokoilemisen keräämä huomio on erittäin positiivista ja kiinnostunutta. Saatiin nämäkin treenit mukavalla tavalla paketoitua, kun treenin lopuksi (joo ei ne poliisit ikinä tulleet), siinä asiasta vielä puhellessamme saimme ohikulkeneelta kentällä kuulemma usein jalkapalloa pelaavalta mieheltä huvittuneita kommentteja kaikenlaisesta harrastamisesta häiriintyvien ihmisten elämänlaadusta. Yleensähän se menee just niin, että ne joita oikeasti touhumme saattaisi häiritä, eivät ole häiriöstä millänsäkään, vaan asian kokevat omakseen ihan muut tyypit... 

On meillä edustavan näköiset koirat xP 

Ihana Ebba

Keskiviikon treeneistä jäi kyllä jäniksistä ja hulluista ukoista huolimatta erittäin hyvä fiilis, sillä me korjattiin taas kaikkea tiistaina rikki mennyttä. Luoksarissa tehtiin kahden lelun leikillä nopeita pysähdyksiä lähelle ja muistuteltiin ison tötstän kiertämistä. Meni hyvin. Kaukot oli tosi kivat ja kokeenomainen tunnari ihan täydellinen. Toisessa setissä Luumu teki motivaatioruudun, tyhjän ruudun ilman pysäyttämistä ja lopuksi kokeenomaisen, ja kaikki kolme oli ihan mielettömän hyviä. Sivulletulo oli taas siisti, ihan kuin se olisi jotenkin itsellään korjaantunut..? Ja yksi kokeenomainen hyppynouto vielä loppuun vieraalla, aika pienellä kapulalla - ei mitään tiputteluongelmaa! Huippua! 

Saas nähdä tuleeko viikonloppuna tehtyä vielä jotain, mutta nyt me paketoidaan ainakin tältä osaa työ- ja treeniviikkomme tähän, ja ruvetaan pakkaamaan kasseja yhden yön roadtrippiä varten. Yhtään en tiedä mihin ollaan menossa, mutta sekin selvinnee vielä tänään. Hyvää toista hääpäivää meille!

Luumu olis varmana jo mennyt uimaan, jos olis lelua lentänyt :D
Ei ihan vielä...