It's In the Game

Ollaan edistytty tunnarissa kivasti Oilin ohjeilla, ja olen saanut videoituakin viimeaikaisia treenejä. Palataan siis tunnariin! Luumun "ongelmana" Oilille mentäessä oli, että se tuhtaa kapuloilla ihan älyttömän kauan. Toki itsehän olen siitä sellaisen taas tehnyt, sillä alkuvuodesta mentiin Riitalle ratkomaan ihan erilaista ongelmaa: kiirettä ja malttamattomuutta! No ne ongelmat ratkesivat hienosti Riitan antamien ohjeiden mukaan huolellisesti treenaamalla, mutta tapani mukaan vein taas homman vissiin aavistuksen liian pitkälle. Ja lisäksi vielä ollaan tehty parin kuukauden ajan tunnaria pääasiassa pelkällä sosiaalisella palkalla, koska korkea palkkaodotus vielä alkuvuonna aiheutti sitä, ettei pystynyt kisatreenissä liikkeitä ketjuttaessa keskittymään tarpeeksi ja palasi joko tyhjin suin tai väärin kapuloin.

Vielä ennen Oilia koitettiin hetsata Luumua kapuloille ja nostaa sen palkkaodotusta lelupalkalla. Hetsaaminen toimi ehkä kaksi kertaa, jonka jälkeen sen teho hiipui. Lelupalkka oli hyvä idea, tosin sen vaikutus ei näkynyt vielä pääsiäisen aikaan Oilin luona Lahdessa. Palataan siis sinne Lahteen ja katsotaan mitä mieltä Oili oli pikkujätkän tunnarista. Kirjoitin videopätkältä muistiinpanoja tätä postia varten ylös ja oli pakko kaapata nauhalta tämä näkymä. Heh. Enjoy. (Ps. Tehtiin Oilin luona pääsiäisenä myös ruutua, ne muistiinpanot löytyvät täältä.)

Oilihan sanoi viimeksi, että Luumulla ei näy tunnarissa painetta, ja me näytettiinkin heti aluksi miltä meidän perustunnari näyttää. Oli monta kapulaa, ja menin palautusvaiheessa vähän Luumuun selin kyykkyyn. Tehtiin pari näitä. Ei kuulemma ollenkaan merkkaa sitä omaansa, vaan tuhtaa siellä käyden kaikki kapulat huolellisesti pariin - kolmeen kertaan läpi. Luumu vaan ajattelee, että tää homma pitää nyt tehdä loppuun asti, eikä ollenkaan reagoi osuessaan sen oman kohdalle. Näyttää siellä kapuloilla kuulemma kamalan tyytyväiseltä - on sen näköinen, ettei huolet paljon paina. Perusluumu siis. On hirveän tarkka, ja haistelee tosi, tosi nätisti niin, että oikein tuhina kuuluun kun se menee siellä. Oman kohdalla funtsii varmaan jotain, että tässä se oli, mutta minä täällä nautin vielä hetken aikaa. Luumu ei kuulemma ole oikein tajunnut sitä, että se oma pitää tuoda heti sieltä, mutta itse tunnistusnouto on sille todella varma liike. Ja koska se on niin kovin vakaa kapuloilla, sille uskaltaa kokeilla vähän kaikenlaista, ja heitettiinkin sitten seuraavasta toistosta pallo, kun nosti sen oman ja lähti tuomaan mua kohti.

Kokeiltiin seuraavaksi ns. piilo, jossa Luumu lähetettiin kapuloille ihan tavalliseen tapaan, mutta oma kapula olikin Oilin jalkojen alla vähän etäämpänä muista kapuloista. Tajusin homman vasta siinä vaiheessa, kun huomasin, että rivissä ei ole punaisella ruksilla merkittyä kapulaa! Ai kauheeta, olipa jännää! Ihan kauhusta kankeana seurasin miten Luumu tuli ensin luokse kertoen että mami ei se ole siellä. Mun piti sanoa, että on se siellä, missä se keksi on? No Luumupa menee uudelleen kapuloille ja Oili siirtyy huomaamatta oman kapulan päältä pois. Luumupa ei tätä huomaa, vaan nappaa sieltä väärän. Tässä kohtaa mun piti sanoa, että miten sä olitkin noin huono, että eihän se ole sun keksi, vaan missä se keksi on? Luumu lähtee vielä uudelleen kapuloille, ja kaikki tarkistaen löytää vihdoin omansa, noukkii sen heti ja tuo luokse. Voi miten sä olitkin viisas, ja paljon palkkaa. Mutta huhhuijaa miten olikin ohjaajalle henkisesti raskas harjoitus. Tämän tarkoitus on kuitenkin, että heti kun löytää omansa, tarttuisi siihen ja lähtisi tuomaan. Väärien tuomisesta ei kannata huolestua, sillä sitä tapahtuu kuulemma kaikille. Heti kun se oma on vähän kauempana muista kapuloista, koira joutuu tekemään enemmän töitä. Tavoitteena on, että heti kun löytää omansa, lähtee saman tien tuomaan.

Seuraavaksi laitettiin oma riviin, mutta ufotötsän alle. Huolellisesti Luumu jälleen tarkistaa kaikki muut kapulat pariin otteeseen, ennen kuin uskoo, että siellä allahan se oma on. Kaivaa ja tuo. Olitpa viisas koira! Oilin mielestä Luumulle voi nyt tehdä kaikenlaista tällaista jippoa, koska sen kanssa on tehty niin paljon tunnaria, ja se on sille varma. Sellaista koiraa ei kuulemma olekaan, jota ei saisi tuomaan vääriä, eikä sitä kannata murehtia. Tässä kohtaa (minun vielä nieleskellessä järkytystäni piilotunnarin jäljiltä) Elina toteaa aika osuvasti, että pitääkö meidän vaan hyväksyä, että tunnari on hauska peli? 

Kuva: Saana Lehtinen 

Kuva: Saana Lehtinen  

Kuva: Saana Lehtinen  

Kuva: Saana Lehtinen  

Kuva: Saana Lehtinen 

"Pelailtiin" Luumun kanssa myös tunnaripelejä, jossa maassa ihan lähietäisyydellä kapuloista rakennetaan kasoja ja torneja ja vaikka mitä. Sieltä koira saa sitten nuuskutella sitä omaansa. Just sellaisia, joita olen vältellyt tekemästä, kun jossain vaiheessa Luumu nosti sen viereisen, koska oli vaan saanut sen hajun. Tässäkään ei tarvitse välittää mahdollisista väärien tuonneista, vaan sanotaan vaan vähän hämmästyneesti ja surkuttelevasti, että enhän mä sua voi tällaisesta palkata. Luumu lähti näitä pelejä pelaillessaan viemään pari ekaa toistoa omaa kapulaansa kauas (sen sijaan, että olisi tuonut sen mulle), ja korjattiin sitä heittämällä taas palkaksi nostamisesta palloa. Ja pallo läjäytetään siihen eteen, ei heitetä kauas, jottei kannusta juoksemaan itsekseen. Lelulla nostetaan Luumua tässä nyt vähän, kun se on kerran tehnyt pitkään sosiaalisella palkalla. Tässä täytyy kuitenkin varovasti seuraillla mihin suuntaan se mielentila kehittyy, ettei mene kuppi nurin taas toisessa päässä. Jos menee vallattomaksi kapuloiden viskelyksi, palloa on heitelty liikaa. 

Kuva: Saana Lehtinen  

Kuva: Saana Lehtinen  

Kuva: Saana Lehtinen 

Tässä vielä kooste Oilin luona tehdyistä harjoituksista. 

Oilille tärkeää on, että koira tuo sieltä sen omansa. Jos menee oman yli sitä merkkaamatta, kokeessa tullaan vähentämään pisteitä (minkä takia mekin tätä haastetta nyt yritämme selättää). Mun pitää nyt vaan rikkoa meidän tunnarin kaavoja, keksiä Luumulle kaikenlaisia jippoja, ja kun se lähtee tuomaan sitä omaansa kohti > vau! Kotona ja hallillakin voi pelailla noita pelejä. Luumu vaan haluaa tällä hetkellä nautiskella niistä kapuloista, eikä siinä näy kuulemma mitään paineen merkkejä tai mitään sellaista, että tehtävä olisi sille vaikea. Se tykkää kapuloista niin paljon, että haluaa pitää sitä itsellään vähän kauemmin. Tämä muodostunut ongelmamme on johtunut siitä sosiaalisen palkan riittämättömyydestä, kapula on sille vaan niin paljon kivempi palkka. 

Sama naurava naama siellä koulutuksen päättyessä.

No mehän ollaan pelattu pelejä kotosalla ihan hyvällä menestyksellä. Merkitsen edelleen tunnollisesti kaikki omat ja väärät tuohon blogin oikeassa yläreunassa olevaan kirjanpitoomme. Ulkotreeneissä ollaan tehty nyt viime viikko komboa piilo-monta-kokeenomainen, jossa meillä on onneksi kummallakin pokka pitänyt, ja noussut on ainoastaan niitä omia. Tuhtailussa ollaan selvästi alettu säästää aikaa, eli harjoitusten vaikutukset näkyvät jo ihan viikossa! 

Tässä seuraavalla videolla Luumu tekee tuon "monta" sillä tavalla, että tarkistaa ensin aina tuon ns. oikean kellokuvion (jossa oma ei ole), ja menee sitten haistelemaan huolellisesti paikkaa, josta oma löytyi edellisissä treeneissä. Kun huomaa, että eihän se oma ole sielläkään, löytää sen aika nopeasti, ja tarttuu siihen heti. Oujee. Tämä on se tarkoitus! Enää ei hirvitä ollenkaan tehdä noita jippoja, vaikka ihan p*skana alkuun olinkin :D 

Ollaan kohtapuolin lähdössä taas treenaamaan, ja tässä on just sopivasti aikaa keksiä joku ihan uudenlainen tunnarijippo herra Muulle. Muahaha. Sormet syyhyten uusien kavalien keksintöjen pariin! Huikeeta lauantaita hei kaikille!

Ja loppuun pari viikkoa sitten Facebookin onnellinen koira -haastetta
varten napattu avauskuva.  

Samalla kerralla otettiin myös treenikaveruksista kuva. 

Kauko-ohjauksella maahan. Vitsi miten viisaita koiria xP