Neljän suora

Kivaa räntää ja pikku-ukkoja satelee taivaalta. Onneksi on lämmin halli, jossa treenata! Terkkuja treenikentältä siis! Viime viikolla paketoitiin hallikausi kahdenkin treeniryhmän kanssa, noin niin kuin kevättä rinnassa. Itse en tuon alastoman veijarin kanssa ole vielä aloittanut ulkotreenikautta, mutta katsotaan nyt. Kalenterissa lukee torstain toinen huhtikuuta kohdalla kello 14:02 eräässä MaTo-palaverissa sovitusti, että kevät tulee. Joten pare olis tulla! Luumun ruututreeni ihan huutaa itselleen lisää tilaa ja avaruutta.

Vedettiin viime viikolla neljät kisanomaiset treenit. Ei mitenkään suunnitellusti, mutta aina tuntui vähän jotain jäävän hampaankoloon, ja putken kruunasi lauantaina keskiyöllä ihan aidolla kisakentällä paketoitu VOI-kokonaisuus ihan autenttisella koeliikejärjestyksellä. Viikonlopun jäljiltä on nuppi ihan sekaisin treeneistä, kokeista, fiiliksistä ja suunnitelmista. Lauantaina käytiin katsomassa lappalaisten tokokoetta Metsämäessä ja sunnuntaina tuli talkoiltua oman seuran kokeessa koko päivän. Koirakoita nähtiin laidasta laitaan, yllättäviä juttuja suuntaan ja toiseen. Hirveen kivannäköistä tekemistä muutamilla ihan alokkaasta alkaen, tuli ihan lämmin fiilis tuntemattomienkin ihmisten puolesta. 

Toisaalta taas viikonlopun aikana tuli nähtyä myös paljon niitä einiinviihdyttäviä suorituksia, joissa taustalla piillee rakoilua yhteistyössä ja tekemisen mielekkyydessä. Kukin tavallaan, ja treenikavereiden kanssa aiheesta kuin aiheesta virinneet keskustelut saavat ainakin ne omat metodit tuntumaan yhä ja aina vaan timanttisimmilta. Piipahdinpa viime viikolla myös Jari Kantoluodon yhteistyö-aihetta käsitelleellä luennolla. Siitä lisää pääsiäisen aikana, jolloin on toivottavasti enemmän aikaa kirjoittaa eikä vaan koko ajan olla kuudennella vaihteella menossa johonkin.

(Pitääpä taas oikein tuubista tsekata, että mistä tämä meidän) kisamainen viikkomme alkoi maanantaina 23.3. Tsaun hallista. Tehtiin kaukot (ei kestä vielä 5 s kentällä, vaan vähän jouduin hinkkaamaan, oma moka), metalli, istuminen (teki seiso!), hyppynouto (kolautti), tunnari (ei lähtenyt ekalla käskyllä, tuhtasi kapuloilla niin helvetin kauan; tosin joku äijä aika röyhkeästi lupaa kysymättä tuli juuri tällöin kolisuttelemaan meidän kentän varaston ovia) ja seuraaminen. Hampaankokoon jäi, kun Luumu oli niin kaffella pari ekaa liikkeenväliä, ja vielä ryssi istumisen sekä kolautti hypyllä. Missä keskittyminen? Hyvää tässä oli seuruu ja tunnari, jossa kykeni pitämään nuuskuttimet kasassa yllättävästä häiriöstä huolimatta, vaikka varaston ovia aukova äijä veti pasmat sekaisin niin ohjaajalta, liikkurilta kuin kuvaajaltakin. Mitä opimme maanantain kisatreenistä? Ei ehkä riitä, että Luumu on ekassa setissä saanut jo tehdä kaikkea, vaan se on valmisteltava kisatreeniin muulla tavoin kuin suoraan häkistä repimällä. 

Viikon toinen kisatreeni tehtiin keskiviikkona Vanton tilalla, jossa liikejärjestys oli maanantain treenin kanssa identtinen. Ajatuksena oli nyt valmistella Luumu kunnolla ja katsoa onko valmistelulla vaikutusta liikkeidenvälien paheksuttuun kaffitteluun. Ennen kehäänmenoa tehtiin vähän seuraamista, istumista ja kaukoja. Kaukoissa ei vieläkään kestä viittä sekuntia. Ihme juttu miten se ei kahdessa päivässä oppinut xP. Metalli OK, istumisen teki, mutta oli hämmentyneen oloinen (alkaako seuruu jo hajoittaa tätä?). Vanton tilan hyppy oli niin erikoinen, että noudosta ei meinannut tulla lasta eikä mitään muutakaan. (Ei ehkä hinkata sitä nyt kisatreenin yhteydessä?!) Tunnarissa lähti nyt ykkösellä, mutta tuhtasi taas ihan turhaan. Haisteli myös mattoa? Aijai. Seuruu oli taas kiva. Keskiviikon kisatreenistä jäi hampaankoloon tunnarissa yhä lisääntynyt turhanpäiten nuuskuttelu. Treenaa myös erilaisia esteitä. Hyvää oli edellistä treeniä paremmat liikkeenvälit ja kiva seuruu. Mitä tästä opimme? Kannattaa viritellä koiraa tulevaan kisakoitokseen.

Kolmas kisatreeni tehtiin taas Tsaulla, ja tällä kertaa vuorossa oli enemmän koeohjeenmukainen järjestys: seuruu (erityisesti tosi kiva peruutusosuus ja jo myös vähän askelia eteenpäin), istuminen (ei ollut enää kahvilla), hyppynouto (koin tarvetta ohjata kädellä palautuksessa, ihan turhaan), metalli, tunnari (tuhtasi vähemmän), kaukot (tässä kohtaa ollaan lisätty takapalkka > hyvin toimii, ja hitto vieköön, nythän se kestää jo sen 5 sekkaa! Kyllä vaan kotona kantsii tehdä iltaisin!) ja ruutu, josta palkka paikasta. Kisatreenistä ei jäänyt mitään hampaankoloon, vaan oli ihan huikee viilis! Lopun ruudussa tuli teknisiä ongelmia, kun ohjaaja oli unohtanut perään heitettävän pallon. Olisi kyllä pitänyt saada videolle, miten yritän hiipien juosta Luumun perään heittämään palloa ruudun kisapituudesta ilman että se kuulee. Mutta johan lensi pallo! Olipa hauskaa. Revettiin kaikki kolme nauramaan ihan ääneen. Lol.

Ja itse asiassa koska tuo torstaiaamun treeni oli niin loistava, ei ollut mikään tarkoitus vielä teetättää kisatreeniä Muumelolla. Mutta mutta... kun ensin oltiin kerätty kisaintoa neljän tunnin ajan Metsämäessä ja sitten iltasella oli vielä mahdollisuus päästä testaamaan sunnuntain koetta varten raivattua kenttää... oli ihan pakko! Mutta kannatti. Luumu teki koko voittajaluokan liikkeet samassa järjestyksessä ja jaksotuksessa kuin aiemmin päivällä lappalaisten kokeessa oli nähty. Kaksi settiä: ruutu, tunnari, kaukot ja istu sekä hyppynouto, metalli, seuruu ja luoksari. Otettiin nyt vihdoin luoksarikin taas mukaan kisatreeniin, koska se on ollut teknisessä treenissä niin hyvä. Sekin kannatti. Ja päästiin todella kokemaan aika autenttinen kisafiilis, sillä Luumu oli niin pähkinöinä ison kentän tuomasta valheellisesta vapaudesta kuin vain pieni apina voi olla. Se meinasi koko ajan alkutohinoiden aikana karata sinne, mutta pidin pääni. Tällä kertaa isolla kentällä tehdään vain ja ainoastaan töitä - ihan niin kuin kokeessakin. 

Tein huolelliset valmistelut seuruineen, istumisineen, kaukoineen, tunnareineen ja luoksarin stoppeineen. Luumu pysyi kivasti kehässä hanskassa ja oli mun kanssa, vaikka sitä olisi oikeasti kiinnostanut juosta iloista ympyrää ihan itsensä kanssa. Kaikesta vireestä huolimatta se oli myös teknisesti tosi kiva, ja esimerkiksi seuruusta oltaisiin kuulemma saatu 11,5 pistettä (!). Ihan käsi sydämellä olisi nollannut ainoastaan ruudun, ja senkin, koska olisi juossut takareunasta yli. Eli sillee aika mukava ongelma. Tosin ruudussa oli nytkin vähän semmoista ympärilleen katselun fiilistä, mitä mennäänkin pääsiäisenä ratkomaan Oilille. Kaukoissa tuli vähän eteenpäin, mutta vireeseen nähden tosi kivasti. Lisäksi mitä ollaankin opeteltu, niin kisatreenissä pitää pystyä erehtymisen jälkeen vastaamaan toiseen käskyyn, ja nyt Luumu pystyi. Oli hyvä! 

Toisessa setissä ei ollut mitään nokan koputtamista. Seuruusta on osa pudonnut kuvan ulkopuolelle, mutta se mitä näkyy on ookoo. Luoksetulo oli taas paljon parempi mitä Oililla reilu kolme viikkoa sitten. Hampaankolossa: ruudussa ihmettely "oudoissa" olosuhteissa, hyvää: ihan mielettömät liikkeenvälit (ja Luumukin on videolla niin kiiltävä, että välillä tunnun seuruuttavan delfiiniä).

Nyt on aika tyhjä takki. Kaikkemme annettiin viime viikolla, ja tällä viikolla tehdään enemmän teknistä ja höntsää. Ollaan muun muassa hetsattu tunnarille (super!) ja tehty hirmu kivoja ruudun paikkoja täydestä matkasta. Seuruu ja kaukot kuuluvat jokakertaiseen treenisuunnitelmaan, ja pitkästä aikaan tänään jouduin seuruun tärkeydestä vähän muistuttamaan. Mukaan ollaan saatu jo ihan kymmenenkin askelen suoria pätkiä, ja jos meinaa herpaantua, pari täpäkkää vasemmalle käännöstä saa kyllä herran huomion taas heräämään. Toki olen myös palkannut paljon, ja suunnitellut osan kisatreeneistä siten, että saa heti seuruusta sen loppupalkan. 

Noita kisatreenejä suunnitellessa pitää ottaa kyllä miljoona asiaa huomioon. Mikä liikejärjestys? Kykeneekö tekemään tunnarin heti ruudun jälkeen? (Joo.) Millä liikkeellä aloitetaan, jotta olisi skarppina heti aluksi, mutta toisaalta taas ei olisi liian hauskaa? Millä liikkeellä lopetetaan, että pääsee palkalle? Voiko seuruun ja istumisen laittaa peräkkäin, kun kummassakin on seuruuta, ja meidän seuruu ei kestä? Ja se ruutu. Voiko sitä ylipäänsä laittaa yhtään mihinkään muualle kuin alkuun, kun ei se tunnu sitä löytävän, jos alla on jotain muuta?

Eniten tassuun jäi viime viikon kisatreeneistä yhteistyön kestävyydestä sydämeen levinnyt lämmin olo. Noi liikkeenvälit ja palkkaantuminen on tuossa viimeisellä videolla jo niin huippuluokkaa, etten voi enempää vaatia. Luumu tykkää tästä ihan just niin paljon kuin minäkin. Se haluaa olla just nyt just tässä ja just mun kanssa. Yhdessä me pystytään ihan mihin vaan.

Tammikuun seuruutreenistä
Kuva: Anne Saari 

Herra Hauskuuttaja
Kuva: Anne Saari

Tommonenkin järjestys voi näköjään olla :o 

Ps. No more poor-quality videos!
Meikäläinen sai ehkä parhaan laivatuliaisen ikinä!