Prinsessapäiväkirjat

Arvatkaas mitä? Luumu aloitti yhteistyön FitDogin kanssa! Me ollaan nyt testailtu heidän juomiaan, tai viime treeneihin sekoitin Energy & Rehydratesta sellaisen puolen litran koktailin, jonka optimistisesti kuvittelin kestävän ainakin kahdet treenit. Äijäpä huitaisi sen puoli litraa nassuunsa tuosta noin vaan, olis varmaan lipittänyt sitä ihan niin paljon vaan kuin siihen kuppiin olisin kaatanut. Otettiin tietysti ensimmäisestä testikerrasta kuvia ja jopa videopätkä. Nämä kuuluvat ehdottomasti meidän kesän treeniohjelmaan siinä missä lämppä- ja loppuverkkalenkit, botti, fyssari ja lepopäivätkin. Seuratkaa FitDogia myös Instagramissa, feat. Luumu!

Innokas poseeraaja siellä. 

Ekan drinksun alkulähteillä. 

Luumu tarkkaavaisena katsoo montako lusikallista laitetaan. 

Luumu oota hei se drinksu pitää sekottaa ensin! 

Ei malta odottaa, mistä sitä juomaa oikein saa? 

Tämähän kävisi melkein palkasta... 

Ja tuntia myöhemmin treenikentän laidalta.

Me ollaan tietysti kauhean innoissamme tästä uudesta tärkeästä pestistämme, ja sekoitellaan heti tänään vähän lisää voimajuomaa illan treenilöihin. Vois kokeilla nyt myös tuota mustapussista palautusjuomaa, pitää vaan lukaista ne ohjeet läpi ensin. 

Joo me ollaan siis treenattu ahkerasti ja päästy vihdoin korkkaamaan se ulkokenttäkausi. Herra Hedelmä vaan ei tainnut odottaa tätä kenttäkauden avausta ihan yhtä innoissaan kuin ohjaajansa, sillä herne on ollut patjan alla muutamaan otteeseen oikein huolella. Tietysti me totuttiin vuodenvaihteen jälkeen (Annen sanoin) TSAUn lämpimään treenipalatsiin, jossa kenttä on tasaisen pehmeä ja lelut pysyvät suutuntumaltaan kivan puhtaina. Nyt aurinkoisten ja pilvistenkin päivien ulkokenttätreeneissä ollaan jouduttu vähän keskustelemaan maahanmenemisen ja kuolaisten ja sitä myötä hiekkaisten noutoesineiden noukkimisen tärkeydestä. Muumelo kun on sitä mieltä, että hiekkakentän pikkukivet pistelevät kyynäriin, joten ne voi ihan ihan hyvin jättää ylös tai olla kokonaan kuulematta käskyä, ja noutokapuloita tunnarit mukaan lukien voi pudotella sinne tänne, jos ne ovat jo toista kertaa saman treenin aikana käytössä. Tai vaikkeivät olisikaan, kannattaa varmuudeksi tiputtaa, jos niissä kuitenkin on ällöä hiekkaa. Osa leluista myös on saanut osakseen lievää ylenkatsontaa, mutta tennispallon perässä juostaan kyllä aina, vaikka siinä olisi päällä kahden sentin murikkakerros. Ja Luumun kevään lempipuuhiin kuuluu niin nurmella kuin tomuisella hiekallakin piehtarointi; hänen prinsessuutensa vaan tahtoisi itse valita milloin siinä hiekassa on ookoo pelmuta.

Luoksetulon kanssa kuvittelin silloin Tsaun kisatreenien yhteydessä syttyneen jonkun energiansäästölampun jo, mutta turhiapa luulin. Se kuuluu nyt meidän jokakertaiseen treenisuunnitelmaan, enkä oikeasti näe siinä minkäänlaista edistymistä. Pitää varmaan palata enemmän sinne Oilin ohjeisiin ja pysäytellä vaan läheltä ja oikeesti niin että se kans pysähtyy. Mä vähän luulen, että ongelma meillä on, että kun Luumu tykkää siitä juoksemisesta niin paljon. Sille olis oikeesti varmaan ihan sama tuleeko sitä palkkaa ikinä, kunhan se vaan saa juosta sitä väliä. Toki suurin syy edelleen näihin "ongelmiin" on, että en ole osannut pitää sitä kriteeriä, enkä voi edelleenkään sanoa oppineeni pitämään sitä. Tulevissa treeneissä pysäytellään lähelle ja vaikka käsiavulla, mutta se on pakko saada pysähtymään hyvin. Takapalkka ei oikein enää toimi (jos on koskaan toiminutkaan), sillä vaikka se aavistuksen hidastaa sitä vauhtia, ei se tuo kuitenkaan yhtään terävyyttä siihen pysähtymiseen. Funtsin tuossa päivälenkin aikana, että mitä jos se palkka ei kuitenkaan silti tulisi multa, vaan voitais enemmän siirtyä siihen kahden lelun leikkiin taka-apparilla, kuitenkin sillä tavalla, että Luumu ei juuri koskaan saisi sitä etulelua multa. Pitää testata vaikka ylihuomenna (tänään meillä on kisanomainen treeni).

Ruudussa Luumu on hienosti ymmärtänyt korjausideaa, ja nyt parina viimeisenä treenikertana ollaan sen ekan motivaatioruudun sijaan tehty kisamatkasta tyhjään ruutuun lähetys ilman pysäyttämistä. Pääasiassa Luumu on pysähtynyt kivasti oikeaan paikkaan ruudun sisällä, kerran oli vähän pihalla ja meni sijaistoiminnoille, kun ei ymmärtänyt ollenkaan missä se ruutu on ja kun koko ajan vaan toistettiin ruutu. Pääasiassa olen tähän kuitenkin tosi tyytyväinen, ja hyvillä mielin hiotaan pakettia kasaan (apua) kolmen viikon päässä häämöttäviin kyläkisoihin. 

Tunnarissa ollaan nyt tehty "tosi" vaikeita pari viime kertaa, ja Luumu on tuonut väärän niin, että siitä oikein näkee että vitsi sentään joku täältä nyt varmaan on tuotava, vaikka väärähän tämä on. Parasta kuitenkin tässä on oman asenteeni muuttuminen, enkä saa enää mitään maailmojakaatavaa paniikkikohtausta väärän noukkimisesta, vaan hei enhän mä tommosesta voi palkata, vaikka kuinka haluaisinkin. Tuossa filmillä on se tunnari, jonka viime postin kirjoittamisen jälkeen ideoin. (Ja löysinpä muuten yhden pätkän myös siitä taannoin hetsatusta, en muistanut viimeksi laittaa.)

Seuraaminen taas näyttää olevan ihan kivalla mallilla, vaikka enemmän pitäisi tekniikkaan keskittyä. Nyt se poikittaminen on kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö - asia joka oli vielä pari kuukautta sitten päälaellaan. Luumua on seuruussa myös viime aikoina häiriköity, mikä antaa kivan lisäsäväyksen fokukseen. Tosin (jälleen kerran) olisi aika pitää kontaktisulkeiset, sillä nyt se meinaa taas katse liikkeellelähdössä tipahtaa. Aijai. Pikkujuttuja kuitenkin meidän menneisiin murheisiin nähden!

Semmoisia tänne kuului tällä kertaa. Ollaan nautiskeltu tietty kuivuneiden treenikenttien lisäksi myös ihan oikeasta luonnosta ja käyty tavanomaisten peltolenkkiemme lisäksi myös kerran oikein juoksemassa. Ei ollakaan pitkään aikaan käytetty noita pari vuotta sitten ostamiamme Non-Stopin juoksuvermeitä, ja vitsi että olikin kivaa! Tulikin heti rykäistyä 7,5 kilsaa, toki ei me ihan koko aikaa juostu. Vielä kerkiän avata telkkarin ennen illan kisatreeniä ja sekoittaa Luumulle voimajuomat voittajan koitokseen. Pitää ruveta pohtimaan jotain kisarutiiniakin taas pitkästä aikaa. Pallonperässäjuoksutuslenkin voin sentään tämän päivän osalta jo ruksia: check!

Pallopoika 

Välineurheilijat 

Muhkeet juoksunäkymät 

Ja se on muuten tämä aika vuodesta taas, jos joku ei oo huomannut. 

Sunnuntaina piipahdin Vau Mumun kamojen kanssa Kupittaalla mätsärissä. 

Ompeluapulainen ei tällä kertaa päässyt mukaan,
vaan mulla oli vähän erilainen maskotti: Anneli!
Kuva: Johanna Markola