Pakattiin lauantaina auto täyteen Vau Mumua ja suunnattiin Ojangolle Racinel-areenalle perinteisille staffien harrastuspäiville! Aika kului nopeaan, kun päivä oli täynnä kaikenlaista mukavaa puuhaa itselle ja koiruudelle. Luumu pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa flirtpolea (hän ei sit ollenkaan ymmärtänyt et mikä se härpäke siellä kepin päässä oli, kun se itse keppi oli paljon mielenkiintoisempi) ja agilityä, ja verestettiin me muistoja viehejuoksussakin.
Ompeluappari mukana hommissa :D Postin kuvat: Janne Saari
Yhdessä välissä kerkesin napata treeniliivinki autosta ja muistutella vähän seuraamista, ja päivän päätteeksi misseiltiin ja misteröitiin match show'ssa! Luumu ei olekaan osallistunut mätsäreihin melkein puoleentoista vuoteen, ja muistinkin taas miksi näyttelytouhut ovat toisaalta kivoja - ja toisaalta tuon kaahottajan kanssa ei niin kivoja. Parikilpailussa ravi vielä löytyi, mutta punaisten ryhmäkehässä Luumulla oli niin kamala kiire pitää vauhtia yllä, että askellajeista löytyi vain peitsi ja tuttuakin tutumpi neliveto. Parasta päivässä oli noiden harrasteiden (ykkösinä viehejuoksu ja yllättävästi agility!!) lisäksi tietysti tuttujen staffien ja staffi-ihmisten morjenstelu. Näin runsaasti suudelmia en olekaan pitkään aikaan saanut :D (staffien toimesta, ihmisten kanssa pysyttiin ihan moikkauslinjalla).
Superit kiitokset taas Heidille hauskan päivän järjestämisestä, seuraavaa kertaa odotellessa!
Ohjaajalla.. eiku handlerilla on lihapullanheittelytaitokin vielä hyppysissä. Btw. tässä muuten ihan parhaat näyttelyopit.
Ihan klassikkomenoa meidän kummankin osalta xP
Mut vitsi hän on kyl kaunis!
Isojen punaisten kolmansia oltiin. Seuraavaksi kyl ilmoitan pieniin aikuisiin, vaikka Luumu sen yli 40 cm onkin... me oltiin nimittäin luokassamme ainoita staffeja :D :D
Väsynyttä ukkoa kotimatkalla.
Eiku.. ollaaks me jo perillä?
Pysähdyttiin siellä Vantaalla myös matkaseuralaisten Japen ja Jannen kanssa XXL-urheiluliikkeeseen, ja olin oikein riemuissani, kun kuulin tänne Turun seudullekin piakkoin avattavan liikkeen ellei parikin. Löysin nimittäin reilulla neljälläkympillä ihan pätevät ulkoiluhousut (Icepeak muistaakseni), kangaskengät, fleecepusakan ja parit sormikkaat! Ja olis siellä ollut niitä arvokkaampiakin ulkoiluvaatteita vaikka millä mitalla hirveen kivannäköisiä, mut säästetään niiden hankinta vaikka sitten Turun myymälään.
Sunnuntaina käytiin äitienpäiväkaffittelujen jälkeen Tsaukkilassa pitkästä aikaa, kun meitä oli Luumun kanssa pyydetty esiintymään aloittelijoiden ryhmään! Tehtiin uusien sääntöjen (1.8. alkaen) mukainen kisanomainen ALOkasluokan suoritus, ja seuruuta lukuunottamatta oli varmaan kiitettäviä suorituksia kaikki. No mitä muutakaan voi toisaalta voittajakoiralta odottaa, mutta mikä oli aika ihanaa itse huomata, niin jokaikinen liikkeenväli toimi, ja kaikki muukin mitä niiden liikkeiden lisäksi siinä tapahtui. Ehkä se oli sitä, kun mun piti oikeesti keskittyä siihen palkkaamiseen ja niihin väleihin. Meitä oli meinaan kuulemma kovasti etukäteen hehkutettu, nimenomaan tota palkkaamista ja palkkautumista, ja jonkun verran siinä kerkisin aiheesta harteilleni vähän painetta kasata. Otin tästä videopätkänkin, ja tarkoitus olisi samassa yhteydessä joskus lähitulevaisuudessa puida muitakin tokon uusia sääntöjä.
Saa nähdä vaan koska kerkiän siitäkin aiheesta kirjoittaa. Vuorenmaan Markon vinkit meidän luoksariin ja kaukoihinkin on vielä läpikäymättä, ja koetta ja koepaniikkia ja kaikkea siihen liittyvää lätinääkin piisaisi reilulla kauhalla, kun nyt on jo MAANANTAI! Huomenna on tiistai ja sitten on keskiviikko - jonka jälkeen luonnollisesti tulee torstai (jolloin on meidän VOI-debyytti)! Eilen treenattiin tuon alokasnäytöksen jälkeen sadekelissä ruutua, seuruuta, kaukoja ja tunnaria (+ tehtiin nykyisen EVL:n paikkikset), ja jäi ihan hyvä fiilis siitä. Ruudussa sain edelleen kiikuttaa koiran autoon, kun ei mennyt ekalla maahan. Nyt kyllä sentään näytti jo siltä, että olis varmaan mennyt (istumisen kautta tosin), jos olisin hetken malttanut odottaa, mutta parempi se on laakista opettaa. Ehkä tänään ei tarvitse käydä ollenkaan välissä autossa :D
Tänään tosiaan tehdään kokonainen VOI paikkiksineen, ja jos nyt jotain hölmöilyjä ilmenee, aion kyllä huomauttaa (tai just tossa ruudussa kiikuttaa autoon). Eniten pelkään nyt ja torstainakin, että:
ei ole kartalla seuruussa
jos istuminen/seuruu tehdään ruutua kohti ennen itse ruutua, ei ole kartalla
meneekö ruudussa maahan
(vähän myös että keuliiko rumasti ruudun sivulletulon)
jos kapula menee vinoon, palauttaako hypyn kautta
jos mun takana on häiriötä, jääkö (metalli-)kapula suussa sinne haahuilemaan
tuhtaako paljon ylimääräistä tunnarissa
kestääkö kaukojen tekniikka vireen ja häiriön puolesta.
Eniten noista pelottaa ruudun maahanmeno ja kaukojen tekniikan kestävyys. Jos seuruun on kahvilla, se pistää ehkä eniten ärsyttämään, mutta siitä on sit torstaina vaan päästävä jotenkin yli. Muut on vähän tuollaisia "ei oikeastaan ahdista, mutta mainitsenpa nyt" -juttuja. Tärkeintä on se yhdessä tekemisen fiilis, ja että pystyn olemaan Luumulle sellainen kuin treeneissäkin olen. Ja että jännittää hyvästi, mutta ei niin pahasti, ettäkö Luumu näkisi siinä tilaisuutensa pe*seilyyn iskeneen. Loppuun vielä video niiden Auran Nuuskujen möllien jälkeen luovitusta kisatreenistä. Tässäkin Luumu kävi autossa välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.