Homma leviää Lahdessa

Äsken oli oikein mainiot treenit Iso-Heikkilän kentällä. Olin ensin liikkurina Nuuskujen kevätmöllin alokasluokassa, ja sekin oli oikein mukavaa puuhaa. En mokaillut yhtään, ja huomasin nauttivani puuhasta vielä sen viimeisenkin koirakon kohdalla. Ehkä mustakin tulee isona ihan oikea liikkuri! Jäätiin vielä Luumun kanssa hyödyntämään kehänauhallinen kenttä, ja tehtiin ekassa pätkässä seuraamista, tunnaria (palkkaa tuomisesta) ja kaukoja erottelutreeninä melkoisessa häiriössä. Toisessa setissä tehtiin kuuden liikkeen voittaja, josta Luumu kylläkin lensi kesken ruudun pannasta autoon, kun ei mennyt kertalaakista maahan. Se ruudun maahanmeno on nyt tällä hetkellä meidän akilleen kantapää, ehkä Muumelo kuvittelee niin kaukana musta pystyvänsä vaikuttamaan siihen, että pitääkö sinne maahan mennä sittenkään... No, uskon että tästä päästää vielä ennen ensi viikon VOI-debyyttiämme. 

Piipahdettiin tosiaan sunnuntaina Lahdessa staffien SM-joukkueen kisatreeneissä, jotka vedettiin Marko Vuorenmaan johdolla ja Hollolan tokotiimin avustuksella / tarjoamalla autenttisella kisatunnelmalla. Kiitos vaan hurjasti kaikille osallistujille tasapuolisesti, oli oikein aidontuntuinen kisatilanne, kun nurmelle oli rakennettu kolme kehää ihan vieri viereen. Päästiin myös tekemään paikkista vieraiden koirakoiden kanssa, mikä on meille nykyään harvinaista herkkua.

Mut vitsi että jännitti! Paniikkipissahätä iski heti ne kehät nähtyäni, eikä tietty vessaa ollut missään saatavilla. No äkkiäkös se hätä unohtui, kun ruvettiin hommiin. Tehtiin paikkikset selin taaimmaisessa kehässä yksilöliikkeitä suorittaviin koirakoihin, mikä loi omaa jännitystä koirien häiriökestävyydestä. Lisäksi olin itse vähän huonosti valmistautunut koko paikkikseen, ja jouduin käytännössä ottamaan Luumun suoraan autosta, kun voittaja tehtiinkin yhdessä avoimen kanssa. Tässä ei kuitenkaan ollut mitään murhetta, ja Luumu meni kehätarkkiin ja asettui paikoilleen ihan mainiosti. Märkä nurmikaan ei tuottanut (tässä kohtaa) mitään ongelmia. Saatiin kisasuorituksesta palautetta ihan mustaa valkoisella, ja Luumu oli kuulemma ollut rauhallinen, mutta jätössä jäänyt oikea kyynärä hieman ylös (kaikissa sivulta maahanmenoissamme on oikeastaan samaa ongelmaa), ja alussa kerran siirtänyt etutassujaan, mikä on sekin sille tyypillistä.

Siinä oli onneksi kunnolla plääniä palkata ja lämppäillä koiraa seuraavaa kisakoitosta varten, ja leikkiessään Luumu on kyllä tosi kivasti hanskassa. Se saattaa rallatella lelun kanssa menemään, mutta kääntyy saman tien takaisin, kun sille vähän huikkaa perään "täältääl". Tehtiinkin siinä sitten jonkun verran seuraamista, istumista, kaukoja ja luoksaria puita kiertämällä, ja vähän väliä oli semmoinen olo, ettei Luumu oikein ole täysillä töissä. Se oli jatkuvasti vähän jonkun hajun perään (nurmellako ei päde samat työskentelysäännöt?) ja meinasi koska tahansa itsekseen lopetella hommat jo milloin mihinkin. 

Kierrä! 

Mennäänkö Muumun kanssa yhdessä hommiin?
Yhdessä mennään mun kanssa. 

Kaikki postin kuvat: Anne Saari

Päivän todellinen lowpoint oli kuitenkin, kun siinä oltiin jo melkein yksilökehään menossa, ja Luumu lähti kohti lähellä käy siihen -käskyn alla ollutta belgiä! En tosiaan tiedä mitä sen päässä silloin liikkui (yksi aivosolu siellä varmaan kumahteli kallon reunoihin), enkä tiedä oliko se menossa sen belgin luo vai sen läheisen maassa olevan kassin, mutta sen belgin ohjaaja joutui vähän hyppäämään siihen väliin, ja voi vitsi että mua hävetti! Ei se tilanne kestänyt tietenkään kuin sen pari sekuntia, eikä Luumu koskaan kerinnyt sen vieraan koiran luo, mutta niin paljon kuin itse aina peräänkuulutan sen hallinan perään (ja ihan viimeksikin kaikesta täydellisyyttä hipovasta hallinnastamme riemastuneena), niin voi luoja että kyllä otti päähän. Jostain selkärangasta se reaktio lähti, sillä herra p*rseilijä lensi siinä kyllä hetken ilmassa, jonka päälle sai vielä semmoiset puhuttelut, etten muista onko koskaan saanut. Kerkesin siinä juuri huikkaamaan belgin omistajalle anteeksipyynnön, kun meitä jo kutsuttiinkin kehään. 

Just joo, kiva tulla sun kanssa tänne Lahteen,
kun äijä duunaa ihan mitä itteään vaan huvittaa!

Ihme kyllä hetki sitten tapahtunut insidentti ja siitä seurannut tiukka palaveri ei näkynyt seuraavassa hetkessä kehään mennessä yhtään missään. Itsellä kiehutti raivo vielä jokaisessa solussa, mutta sekin näkyy videolla aika vähän. Luumu taas on tapansa mukaan karistanut kaiken harteiltaan ihan saman tien, ja turhan korkeaa virettä lukuun ottamatta suoritui yksilöliikkeistä omalla tasollaan. Mitä siinä sitten tapahtui? 

• Hyppynouto: Pa oikea etujalka ilmassa, hyvä vauhti, pa vino, luovutus hyvä = 9 (Luumumainen hyppynouto)
• Ruutu: (Ei ensin nähnyt ruutua, joten jouduin vähän venkslaamaan. Kysyin tästä myöhemmin, että mitä tehdä jos näin käy kokeessa; pitää rakentaa se ruudun havaitseminen etäältä sen verran hyvin, ettei siitä paikalta enää joudu lähtemään. Joku saattaa nollata tämmöisen venkslaamisen. Venkslaamisen jälkeen VARASTI ruutuun valmis-nyökkäyksestäni > ei ole ikinä tehnyt ennen. = 0. Otettiin uudelleen, jolloin) hyvä vauhti, kolme kertaa maahan-käsky (mahtoiko siellä joku kirosanamainen huomautuskin tulla välissä), reagoi ympäristöön, loppuseuruun keulii. Hyvä liike, tyhmä nolla. (Prkl tota maahanmenoa!!)
• Tunnari: Pysyy hyvin, hyvä vauhti kapuloille, nostaa kerran oman, tiputtaa, pitää hyvin kapulaa. Luovutuksen pa vino. = 7 (Hitto mitä tuhtaamista!)
• Istuminen: Reagoi ympäristöön alussa, istuu hyvin, pysyy rauhallisena. Hyvä liike = 9 (Plus sain kivaa palautetta siitä, että osaan itse suorittaa tämän liikkeen antamatta mitään ylimääräisiä apuja koiralle, mikä on kuulemma harvinaista.)

Välissä kerkesi nopeasti palkkaamaan, ja sitten siirryttiin seuraavaan kehään. Ekassa kehässä en huomannut toisen kehän suoritusten häiritsevän Luumua yhtään. Ruudussa ja istumisessa se ympäristöön reagointi on aika normaalia, sellaista mitä se nyt voi ihmetellä ihan tyhjälläkin kentällä. Erityisesti ruudussa on vielä sitä, että uudessa paikassa se kyllä juoksee ruutuun ihan "reikä päässä", ja ymmärtää vasta paikan päällä ihmetellä, että missäs sitä ollaankaan taas. Nyt sentään pystyy jo pysähtymään ruutuun, kun jossain vaiheessa ennen Oilin viime koulutusta saattoi mennä röyhkeästi yli. 

Vähän jo naurattaa kakkoskehään odotellessa. 

Siis mitään en o tehny! 

Kakkoskehässä viereisen kehän touhut häiritsivät kaukoissa jo sen verran pahasti, että piru vieköön hajosi pakka niissä ihan kokonaan. Muissa liikkeissä ei musta ollut mitään ympäristön häiriötä. Seuruu oli Luumuksi huonoa, vähän epätasainen maasto ja nurmeen kenties liittyvä välinpitämättömyys näkyi kontaktin tippuilemisena ja haahuiluasenteena. Argh. Näin meille sitten kävi:

• Metalli: Hyvä vauhti, ottaa hyvin, lopussa nostaa toisen jalan. Kokonaisuus hyvä = 9 (Luumumainen metalli)
• Luoksetulo: Toinen kyynärä ilmassa. Hyvä vauhti, valuu stopin. Hyvä maahanmeno. Kyynärpää? (En tiedä onko sillä tässä sitä samaa, veikkaisin ettei ainakaan samassa määrin.) Hyppää sivulle ja koskee. Väljä pa. = 7 (Olin itse tyytyväinen stoppeihin, sillä Luumuksi ne olivat hyvät. Mutta korkea vire näkyi nyt röyhkeänä sivulletulona, sillä törmäsi oikein kunnolla, ja jäi siksi myös väljäksi.)
• Kaukot: Alussa vino pa (miten en korjannut??) Hyvä istu. S-M tulee eteen. S-M ei tee ekaa käskyä, sitten etenee rajusti, homma leviää. = 0 (Ei vitsi tää on just näitten meidän kaukojen ongelma, kun jos se ei katso mua, niin se ei keskity. Jäi katselemaan mun takana tekevää koirakkoa, missasi käskyn, ja toisesta käskystä rykäisi jonkun viis metriä eteenpäin. Loput teki muistaakseni ihan ookoo. No, me saatiin näihin hyviä vinkkejä, niistä lisää myöhemmin!)
• Seuraaminen: Edistää heti, juoksu väljää. Normaali seuraaminen parempi, hidas hyvä. Täyskäännöksessä paikka edessä, pa:t kokonaisuudessaan vinot, mutta pysyy mukana koko ajan. = 7 (Voi seuruu sentään. Tuossa ei kontaktista lue mitään, mutta musta sekin oli kauttaaltan huonoa. Väljyys johtui asenteesta, joka johtui nurmen ja epätasaisen pohjan yhteisvaikutuksesta. Nurmitreeniä pitää tehdä paljonpaljonpaljon, ja kontakti ei saa tippua! Ja miten se juoksukin oli nyt väljää, kun sentään helmikuussa Jessican koulutuksessa oli vielä juoksukin hyvää. ja ne pa:tkin oli silloin suoria! Jumaleisson... No, sentään ei juuri poikittanut, ja Luumuksi tuo edistäminen oli aika vienoa.)

Loppupalkka (melko) hyvin tehdystä työstä.

Kokonaisarvosanaa tässä ei ollutkaan, mutta noin summanmutikassa arvioituna tästä varmaan kakkos-kolmostulos olisi napsahtanut. Mitä tästä opimme? Ei riitä, että ennen kehää tekee vartinkin jotain näpräystä, vaan Luumun on päästävä juoksemaan ja sen on revittävä lelua ja oikeasti vähän väsyttävä. Korkea vire näkyy aina jossain, jos se näkyi Oilin kisatreeneissä nykimisenä noudoissa, niin tällä kertaa se näkyi ruutuun varastamisena ja tunnarin tiputteluna. 

Ja mitä muuta opittiin? Vähän turhan päihtyneenä kaikesta siitä hienosti toimivasta hallinnasta, joka meillä on tutuilla kentillä ja tuttujen koirien kanssa, Luumu ei vaan (vielä) ole sellainen koira, jota voi hengailuttaa vieraassa paikassa vieraiden koirien keskuudessa ilman mitään tehtävää tai noudatettavaa käskyä. Totta varmasti tuokin, mutta tuossa belgi-insidentissä oli varmaan osaksi tällä kertaa myös mun jännityksen sikamaista hyväksikäyttöä. Sitä kun on ilmennyt joskus alokasaikoina ihan selvästi, mutta en nyt enää tässä vaiheessa odottanut. Itse kisatreeniin olin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen, sillä videolta se näytti paremmalta kuin miltä se tuntui. Nollat pois vielä, niin ollaan jo ihan hyvällä tiellä. Vähän kuitenkin morkkistelin vielä illalla, kun olin kuitenkin tuossa ennen kehää tapahtuneessa sikailutilanteessa aika kovaotteinen, ja hermon meneminen ottaa tietty aina päähän. Meni ne hermot kuitenkin tässä ihan aiheesta, ja tiukkana näiden kanssa pitää ollakin, kuulemma. 

Alla vielä video Lahden kisatreenistä. Koulutus oli meille erittäin hyödykäs, sillä saatiin vielä kisasuorituksen ja henkilökohtaisen palautteen lisäksi kukin reilun vartin koulutusaikaa valitsemiimme pulmiin. Luumun kanssa ratkottiin kaukojen keskittymisongelmaa, ja luotiin enemmän taaksepäin ajattelua, ja luoksarissa koitettiin terävöittää seisomista ja vähentää vauhtia. Päästiin kokeilemaan temppuja heti ihanan aurinkoisena maanantaiaamuna nurmikentällä, ja vitsi että saatiinkin uutta potkua reeneihin! Erityisesti tykkään noista kaukoihin saamistamme neuvoista, ehkä koska ne rikkoivat ajattelutapaani ihan samalla tavalla yhtä totaalisesti kuin Oilin neuvot Luumun tunnariin kuukausi sitten. Ensin nieleskellään vähän, kauhistellaan että voivitsivoikonäinkintehdä - ja sitten ne neuvot onkin just niitä mitä me eniten kaivattiin. Palataan niihin, nyt kello on jo kivasti torstain puolella, ja huomenna on aikainen työaamu.