sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Virtuoosimaisen ketterä

Vatsataudissa sohvan pohjalla vietetyn lauantain jälkeen ryhdistäydyttiin ja piipahdettiin Kupittaan puistoon treenaamaan auringonpaisteeseen ja melkomoiseen tuuleen. Luumun jokakertaiseen treeniin kuuluu vähän seuraamista, ja ollaan nyt tehostettu kontaktia heti alusta alkaen ja muutenkin panostettu paikkaan "liimaamalla" pikkukoira mun vasempaan lahkeeseen kiinni. Saatiin Oililta viikko sitten lauantaina hyviä vinkkejä meidän seuruun jalostamiseen ja itsetunnon kohotukseksi myös runsaasti kehuja siitä, miten paljon se on parantunut siitä kun Oili on Luumun seuraamista viimeksi nähnyt maaliskuussa kisatreenin yhteydessä.

Pohjiksi kerroin, että ollaan rakennettu seuraaminen helmikuusta alkaen lähestulkoon alusta asti uudestaan, ja paljon ollaan töitä tehty. Luumulla oli silloin helmikuussa kontaktia lukuunottamatta kaikki seuruuongelmat, ja on se kontaktikin sen jälkeen päässyt välillä rakoilemaan. Aloitettiinkin hurja seuruuprojektimme helmikuun puolessa välissä Jessican loisto-ohjeilla, ja niillä ollaan tähän asti selvitty. Nyt toukokuun lopussa tuntui, että kaikkeni olen tehnyt, miten tästä eteenpäin?

Aloitettiin treeni tekemällä lähes täysimittainen VOI-seuruu liikkuroituna. Tässä videolta leikattuna:


Ehdin onneksi lämmitellä Luumun kunnolla ennen oman koulutuspätkämme alkamista, ja se oli seuraamiseen ihanteellisessa vireessä. Ihan perusluumua siis, oli alun jälkeen tarkkaavainen, täsmällinen ja teki töitä kivalla asenteella. Oilikin oli sitä mieltä, että on selvästi parantunut maaliskuusta. Luumu ei häiriöitynyt, vaikka Oili potkiskeli jossain vaiheessa kapulaa ja ohjasi meidät ihan "ihmisryhmän" iholle. Alussa Oili olisi vaan puuttunut heti Luumun tekemiseen, sillä se ei ollut heti alusta alkaen kartalla, vaan skannaili vaan ympäristöä minkä ehti. Parani kuitenkin kuulemma alun jälkeen ja oli paikoitellen tosi hyvä.

Kuvat: Anne Saari 

Luumun on varmaan vaikeaa pitää päätä koko ajan ylhäällä, koska se on pieni ja sen pitää katsoa ihan ylös. Vaikka se ei pysty koko ajan pitämään kontaktia, asenne on tärkeä, ja sen puuttumisen huomaa kyllä. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on suhteellisen kankea koira, joka ei ole mitenkään "virtuoosimaisen ketterä". Hih. Pitää todellakin paikkansa. Luumu voisi kuulemma silti miettiä paremmin mitä se siinä alussa tekee. Alkuihin pitä puuttua, mutta staffin rakenteen takia ei voi vaatia sataprosenttista kontaktia. Jos ei ole avustajaa saatavilla, mun on katsottava Luumua koko ajan, jotta tiedän ettei se fuskaa.

Eli heti kun kerron Luumulle, että ollaan menossa tekemään seuraaminen, en saa antaa kontaktin pudota. Kun korjaan, Luumu ei saa juoksennella mitään ylimääräisiä ympäriinsä (palkkautuu tällä tavalla turhaan). Ja nappivinkki mulle: älä korjaa omaa asentoasi koiran perusasennon mukaan! Liimaa ne omat jalat maahan, ja pyydä koiralta täydellistä sivulletuloa (lähinnä liikkeen alussa). Älä myöskään myötäile koiraa kävellessäsi, vaan pidä suora linja ja annan koiran tehdä työt.



Tehtiin painonsiirtoja, joissa tarkoituksena oli, että Luumun tulisi lähteä liikkeelle vasta, kun vasen jalka liikkuu. Ei vielä silloin, kun paino on edessä tai oikea jalka liikkuu. Kokeiltiin myös Luumun liimaamista mun vasempaan jalkaan ottamalla muutama seuruuaskel, ja jättämällä sitten vasen kanta maahan oikean jalan ottaessa vielä askelta eteen. Tällöin Luumun piti jäädä vasemman jalan viereen, vaikka oikea olisi kuinka edessä. Muutama toistokerta tähän meni, ennen kuin Luumu tajusi jutun juonen (ja itse osasin askeltaa oikein). Nopeasti ne hoksuttimet kuitenkin toimivat, ja tästä harjoituksesta tuleekin meidän numero yksi tulevaisuuden treenisuunnitelmissa. Oilin mielestä tämä tekee Luumulle tosi hyvää, sillä se ymmärtää, ettei voi katsella maisemia, muuten äiti käräyttää :D Luumun pitää olla tarkka. Voin myös ottaa äkkinäisen askelen oikealle, jos on kahvilla.

Eli ennen kehäänmenoa saa katsella ympäriinsä ja olla koira, mutta heti kun pyydetään sivulletuloa, se tarkottaa, että nyt ollaan töissä > ei vilkuilla mihinkään muualle. Harjoittelin myös askeltamaan oikealla jalalla vasemmalle käännöksen tavalla, jolla poikittavan Luumun saa helposti korjattua. Tässäkin korostuu skarppiuden merkitys. Oilin mielestä Luumu ei taatusti montaa kertaa mokaa, sillä se joutuu tekemään ison työn päästäkseen jälleen perusasentoon. 



Tärkeintä nyt meidän seuruussa on kuitenkin tehdä niistä aluista hyvät, sillä se on edistynyt muuten niin paljon. Kaikilla näillä pikkujipoilla on tarkoitus saada Luumu oppimaan, että kun se on huono, aina tapahtuu jotain. Eli ei kannata olla huono. Häiriössä Luumu selvisi Oilin mielestä hienosti, enkä kuulemma voi nyt kauheasti enää käyttää häiriöitä, ettei se luule, että oikea seuruu on sitä, kun häiritään. Kaiken kaikkiaan se on tosi kiva seuruussa, mikä oli tietysti mieltäylentävää kovan työn jälkeen kuulla. Maaliskuussahan Oili oli vielä sitä mieltä, että Luumu ei tiedä mitä seuruussa pitää tehdä. 

Kysyin vielä lopuksi Luumun kontaktista, että tietääkö se, että kontaktia kuuluu pitää niin paljon kuin suinkin mahdollista. Kyllä se kuulemma tietää, ja Luumun kontakti on ihan riittävä, sillä eihän se voi olla koko ajan pää kenossa. Nämä eivät ole maleja tai bortsuja. Asenne ratkaisee. Jos menee ihan hengailemiseksi, voin sanoa sille, että tuommoinen ei käy, nyt olen palkannut ja motivoinut sua niin paljon, että vastuu on välillä sun. 






Pikkukoiran käy siihen.
Vissiin vähän kuuma!
Ollaan jatkettu seuruutreeniä ja otettu nämä neuvot käyttöön. Ihan viikossa huomaa jo hurjaa edistymistä, ja kontakti on parantunut aluissa toooosi paljon. Kontaktin merkitystä korostamalla tuntuu, että Luumu on saanut seuraamiseen uudenlaista asennettakin. Ihan huippua! Olen varioinut palkkaamista jättämällä välillä kaukopalkan, roikottamalla palkkaa välillä oikeassa kädessä (vips-palkka), ja hengityksen avulla luonut perusasennoissa jännitettä palkkaukseen. Hurrrrjan hauskaa! Kiva oli myös kuulla, että olen ollut itse ihan oikeilla jäljillä Luumun kontaktin kanssa. Se saa tiputtaa sen hetkittäin, mutta kymppiasenteen tuleen silti säilyä. Tässä vielä vilmipätkä meidän viime maanantain lahkeeseenliimaustreeneistä. Vähän oli hommassa vielä tuolloin hakemista sekä koiralla että ohjaajalla.


Kisaturistina taas. 
Kunnon eväät mukana,
ja Luumukin pääsi tekemään pikkutreenin kisahälinässä. 
Mamman partsilla ottamassa aurinkoa. 

Nallen punainen pallo on paras! 
Kärsivällinen vatsatautihoitsukka. 
Nukkumaan menossa.
PS. Lue Oilin vinkit kisavalmisteluihin tästä.

2 kommenttia:

  1. Elsalla on samantyyppisii ongelmii seuruussa. Tuota vasuriin liimautumista vois kans kokeilla.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, ainakin meillä tuntuu toimivan :)

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.