"Pikainen" päivitys ennen huomista Marko Vuorenmaan koulutusta Lahdessa. Meillä on siellä staffien SM-joukkueen kanssa kisatreenit jotenkin yhdessä Hollolan tokotiimin kanssa, ja tulee varmasti hauska ja opettevainen päivä. Olen kärsinyt nyt kaksi päivää järkyttävästä vapunjälkeisestä hedarista, ja toivon fiiliksen huomisaamuun mennessä kevenneen. Luumun kanssa ollaan silti treenattu koko viikko ihan kympillä, ja huomiset kisatreenit tulevat olemaan viikon neljännet. Ei sitä kisaamaan opi kuin sitä itseään harjoittelemalla, ja ollaan melko lyhyessä ajassa tultu paljon eteenpäin.
Prinsessan elkeistä ja pistelevistä kivistä ollaan päästy aika hyvin yli. Vielä saattaa joku kyynärä jäädä vähän ilmaan, mutta maahanmenokäskyn noudattamatta jättämisessä läpiajamani tehokuuri puri ihan yhdellä treenikerralla. Jos ei ekaa käskyä kuunneltu, prinsessa lensi saman tien autoon miettimään että kannattaisko kuitenkin tehdä niinkuin sanotaan. Kyllä se vissiin kannatti.
Perunoiden istutusta vappuviikolla
Tommoinenkin löytyi maasta.
Ulkokentällä treenaamisessa on ollut muitakin talven jälkeen jälleen mieleen palanneita seikkoja. Toimivan hallinnan merkitys on taas kasvanut huomattavasti, kun ei voi enää turvautua sisähallin kenttää ympäröiviin, mieltärauhoittaviin aitoihin. Ulkona treenatessa koiran pitää pystyä luopumaan viereisellä kävelytiellä kulkevista muista koirista ja eri tavalla liikkuvista ihmisistä, kuten lastenvaunuilijoista ja skeittareista. Ja sen lisäksi että se luopuu, sen pitää myös toimia. On ollut hienoa huomata näin kesän kynnyksellä, että kaikki se viimevuotinen työ Luumun kanssa on kantanut hedelmää. Se kestää hyvin ihan kaikenlaista luonnollista ja luonnotontakin häiriötä, ja tänäänkin se teki ihan mahtavan 3,5 minsan paikkiksen Tsaun etupihalla agilitykisojen aiheuttaman hälinän aikana.
Ehkä jännimmät tilanteet hallinnan ja hallitsemattomuuden häilyvällä rajalla ovat syntyneet palkkaustilanteissa. Alkuun teki mieli pitää aina kahtaa lelua mukana, jotta jos pieni harmaa perävalot vilkkuen katoaa tennispallo suussaan teille tietämättömille, olisi aina joku backup-lelu houkuttimena. Pois se minusta! Onneksi treenikaverit pakottivat heti alkuunsa jättämään varalelut kassiin, luottamaan siihen koiraan ja sen hallinnan riittävyyteen. Ihan käsi sydämellä tai vaikka tokon sääntökirjan päällä on koko tänä ulkotreenikautena sattunut (no sen jänisinsidentin lisäksi) vain yksi tilanne, jossa meinasi luoksetulokäskyn perään lentää muutama per*ele. Tällöin Luumu lähti Kodan kanssa paikkamakuupalkan jälkeen pitkän matkan juoksukilpaan, eikä meillä tuntunut olevan mitään aseita niiden pysäyttämiseksi, kun kummallakin oli vielä lelut suussa. Tarpeeksi pontevasti vaan kun luottaa siihen oman äänen kantavuuteen, niin kyllä se siitä. Tosin usein treenikentät sijaitsevat sen verran yleisillä alueilla, ettei sitä oikein kehtaisi keuhkojaan pihalle karjua. Ainakaan kirosanojen säestämänä.
Haastavilla ja häiriötä täynnä olevilla paikoilla treenaaminen varmasti toki siedättää koiraa yhä enemmän sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle ja keskittymään olennaiseen, mutta vielä enemmän mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta on hyötyä ohjaajan päänupille. Häiriöiden lisäksi pitäisi treenata erilaisia kenttäpohjia (kauhean vähän ollaan tehty nurmella vielä!) ja sääolosuhteita.
Vetoan usein sadesäällä nakupetterin herkkään hipiään, ja onhan se ihan totta, että Luumu kestää kylmää ja kosteutta huonommin kuin karvaisemmat lajitoverinsa. Oli ihan hilkulla, ettenkö olisi vappuaatonaatolle Impivaaraan sovittuja treenejä perunut, sillä koko päivän kestänyt kaatosade muuttui treeniajankohdan lähestyessä maan valkaiseviksi tiskiräteiksi. Oltiin litimärkiä jo lämppälenkin jälkeen, mutta otettiin silti mahdollisuudesta vaarin, ja suunnittelin meille niin railakkaat treenit, ettei Luumu varmasti huomaisi koko sadetta.
Eikä se huomannutkaan. Otin sen autosta jo sellaisella asenteella, että oksat pois. Leikin aikana Luumu jopa ulvahteli riemusta, mikä on sille tosi epätavanomaista. Hetken ajattelin, että sattuikohan sitä johonkin, mutta kun se jo samassa hetkessä roikkui melkein hihassa, epäilys oli varmaan aika turha. Luumu teki kaikkea hauskaa ja vauhdikasta alkuun (lähinnä kierron kautta noutoja ja ruutua), ja sitten kun huomasin sen toimivan omalla huikealla tasollaan, käytiin jopa ihan lammikossa asti tekemässä liikkeestä maahanmenoa. Huikeen hyvät treenit, erityisesti omalle psyykelle. Ei se koira ole sokerista, joten treenaamaan vaan säällä kuin säällä! Pitää vaan muistaa huolehtia huolellisesta kuivaamisesta ja lämpimänä pitämisestä.
Ihan kiva vappuaatonaaton sää...
Lovely..
Muumelo vappupiknikillä.
Johannan kanssa selkä selkää vasten.
Luoksarissa ollaan tehty pysäytyksiä lähinnä lähelle, ja siitä pidennetty pysäytysmatkaa. On se vaikeeta vieläkin, mutta kun paljon treenataan, ehkä se siitä. Saatiin myös tällä viikolla Elinalta hyvä vinkki takapalkan käyttöön siten, että ei edes yritä pysäyttää koiraa, vaan kesken juoksun vapauttaa sen taakse. Tämä onkin nyt kaiken muun ohessa työn alla, toivottavasti joskus hamassa tulevaisuudessa palat loksahtavat paikoilleen, ja Luumukin ymmärtää terävien stoppien tärkeyden.
Tunnarissa ollaan hetki pidetty taukoa pallon heittelystä, ja tuhtaaminen on harmikseni tullut takaisin. Suunnitelmissa on nyt tehdä vaikeita tunnareita (paljon kapuloita, oma kapula jossain jännässä paikassa), mutta silti odottaa loppuun asti ennen palkkaamista. Kun viime viikollahan esiintyi sitä kapula suussa sinne kapuloille jämähtämistä. Saas nähdä. On tää semmoista helkutin balanssin hakemista koko ajan. Jos jostain pysyy kasassa, niin jostain muusta kohtaa falskaa ja pahasti.
Oi, nakki!
Ei vitsi just se ilmapallo pamahti :o
Luumu suhtautui tosi rauhallisesti kaikkeen hälinään.
Tällä pikkutirrillä oli takissa haalarimerkkejä!
Kaukoissakin balanssi on taas järkkynyt omaan makuun vähän turhan paljon, sillä yllättävä pallopalkkaus on nyt saanut maahan-seiso-siirtymässä Luumun tulemaan sen yhden askelen eteenpäin. Argh! Pallonheittely on vaihdettu lelupalkkaan taka-apparilla, ja tehdään ylipitkiä sarjoja, joista sitten hyvästä M-S-vaihdosta pääsee taakse iskemään patukkaan. Vähän on mietinnässä myös, että tekisi tilanteen mukaan mieli käyttää juuri tässä siirtymässä pelkkää käsimerkkiä, sillä rauhallisestikin lausuttu auf tuo siihen välillä sen yhden askelen. Ongelmana vaan pelkässä käsimerkissä on, että häiriötilanteessa Luumu ei katsele mua koko aikaa. Eli mun pitää nyt joko a) saada se katse muhun sataprosenttisesti tai b) saada se vaihto toimimaan myös äänimerkillä. Veikkaan että nyt ainakin toukokuun kisoissa mennään fiiliksen mukaan. Jos katsoo, niin sitten vain käsimerkki. Mut onhan se ärsyttävää tollainen ympärilleen pälyily. Tai ei se oikeastaan ole edes pälyilyä, vaan tehtävä on Luumun mielestä niin helppo (ja vähän tylsä), että sen mielestä on ihan ookoo katsella väliaikoina ympärilleen. Nyt kun tarkemmin ajattelen tätä, niin pitäähän se kontakti treenata tässä toimivaksi. Häiriötreeniä siis kehiin!
Tämän viikon kisatreenit ovat onnistuneet ihan hurjan hyvin. Ollaan tehty kolmet viiden liikkeen treenit (joista kahdesta on video). Luumu teki kahdessa ensimmäisessä viisi ensimmäistä liikettä ja viisi viimeistä liikettä. Vappupäivän treeneissä tehtiin kaksi ekaa liikettä, ruutu ja kaksi vikaa liikettä, ja saatiin sillä tavalla kivasti vireenvaihtelua siihen. Näiden treenien myötä on hyvä fiilis lähteä huomenna Lahteen testaamaan kokonaista voittajaa. Ehkä vähän jännittää, että kun nurmi on varmasti sateen jäljiltä vielä märkä, että millä mielentilalla saan sen paikkiksen menemään läpi ja maahanmenot muutenkin... Ja jos ruutu on rakennettu johonkin toiseen kehään päin, että mitenköhän sinne irtoaminen onnistuu. No, pikkujuttuja, jos vaan kokonaisuutena fiilis säilyy loistavana.
Muistellaan vielä vähän viime viikonlopun extempore Rauman reissua. Luumukin pääsi mukaan, ja käytiin seuraavana päivänä morjenstamassa myös Terhin tyttöjä Omenapuumaan lenkillä.
Matkalla kohti tuntematonta.
Rauman ihanassa vanhassakaupungissa.
Voi ei, keskustan eläinkauppa oli mennyt juuri kiinni!
(Seuraavana päivänä käytiin ostamassa possunkorvia ja -neniä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.