Oikeilla jäljillä

Jälkikuvat: Anne Saari

Käytiin Muumelon kanssa viime torstaina kisaturisteilemassa Raisiossa TKK:lla, ja ihan mieltä ilahdutti, kun meidät siellä tunnistettiin. Tässähän on se mestarikoira viime kokeesta! Ja minäkin sain kiitosta sydäntä lämmittävästä iloisuudestani. Mahtavuutta! Luumua haluttiin myös silittää, että tuntuuko se juuri sellaiselta möhkäleeltä kuin miltä se näyttääkin. Hih. Mestariluumu.

Tässä on muutenkin pari viime viikonloppua hujahtanut tosi koiramaisissa tunnelmissa, kun käytiin katsomassa ja kannustamassa Oivaa taipumuskokeessaan (meikäläiselle kerta ensimmäinen!), ja edellispäivänä oltiin Muumelon kanssa Raisiossa Oilin syynissä koko päivä. Tehtiin seuraamista ja kaukoja, ja ryhmätreenissä tuli tehtyä kaikenlaista omituista paikkiksentynkää. Palaan tähän kunhan saan ajatukset jäsenneltyä paremmin. Treenit ohjeiden mukaan on aloitettu, ja Oilin sanoin: "hyvä tulee". 

Töitäkin olen painanut oikeastaan koko toukokuun hurjaa tahtia, ja viikkoon kun ymppää treenit melkein joka päivälle, ei siinä paljon muuta kerkiä. Käytiin kuitenkin noista taippareista innostuneina tekemässä Luumulle ja Kodalle Ilmarisiin makkarajäljet vuoden tauon jälkeen, ja kummatkin yllättivät taitavuudellaan! Luumukaan ei tarvitse nameja enää läheskään joka askeleelle, ja siltä meinasi puolet loppupalkastakin jäädä syömättä, kun veto sinne mun "poistumisjäljelle" oli kova. Otetaan jäljestämisestä taas kesän kestävä säännöllinen projekti, ihan niin kuin viime kesänäkin ;)

Päälajissaan Luumu on saanut noin joka toisella kerralla tehdä kisanomaisen treenin, ja nyt kun saatiin tuo Kaarinan koe alta pois, ollaan pari kertaa ehditty tehdä kokonaisuutta SM-pätkillä. Keskiviikon treeneistä Räimän kentältä taisin vähän sivutakin luoksetulon erinomaisuutta, mutta muuten Luumulla oli jotenkin off-päivä. Harvoin sillä on, ja se olikin omistuisella tavalla vähän kahvilla puolet ajasta. Mä luulen, et noi SM-kisapätkät kävivät kuitenkin aika rankoiksi, kun Luumu kävi joka välissä autossa odottamassa taas seuraavaa vuoroaan (ja välissä teki siis Koda ja Kipsa). Ei se tosin juuri sen köykäisempi ollut se pätkä kun tehtiin eilen Luolavuoren nurmella, vaikka kävinkin vaan "kehien" välissä palkkaamassa ja työt jatkuivat siitä suoraan. Tosin Luolavuoressa ei enää ollut kahvilla, tuntui muuten vaan loppuun päin mennessä väsyvän. (+ hupipätkä meidän keskiviikon kisatreenin metallista > siinä oli merkin ihmettelyä ja muun muassa kaivamista, maan nuuskuttelua, you name it.. Ei ollut Luumun päivä tosiaan silloin.)

Sen verran vielä kisatreenihavainnoista ja TKK:n kentällä järjestetyn kokeen kehäsijoittelusta mieleen painunutta: t r e e n e i s s ä      v a i k e a m p a a!! Eli nyt loppui paikkisten sijoittelu aina sinne helpoimpaan suuntaan tai suht lyhyellä matkalla, ruutu/hyppy voi todellakin olla just sinne laskevaan aurinkoon päin, ja missä vaan saattaa ohikulkijoista häiriötä olla, sinne tekemään ihan kaikki liikkeet! Sunnuntaina Luumu tekikin paikkiksen niin, että menin kauas selän taakse piiloon (no joo oli ihan heti alussa kääntynyt kuin kukka auringonvalon mukaan), ja ruutu sijoitettiin suoraan aurinkoon ja heh erääseen auringonottajaan päin. Mahtoi näyttää meidän ruututreeni mielenkiintoiselta sieltä maantasolta seurattuna. Sen verran alettiin myös lapioida sitä tavaraa, että tehtiin liikkeestä istuminenkin suoraan ruutua kohti, mikä tietty sai Luumun heti ekalla epäonnistumaan. No ei muuta kuin korjaussarja käteen ja monttua kaivamaan. 

Liikekohtaisesti noista parista kisatreenistä on jäänyt mieleen, että seuraaminen on pääosin kivaa. Pitää kuunnella myös siinä, sillä äkkiä voi siinä käydä muuten kämmi. Ärsyttää, että olen nyt joutunut kerran sanomaan kummassakin pätkässä, mutta veikkaan että näillä Oilin uusilla ohjeilla saadaan hommaan heti alusta pitäen mustavalkoisuutta, joka kantanee sinne kisasuoritukseenkin saakka. Luoksetulo elää edelleen. Vauhtia joko on tai on liikaa. Pysähdys on kautta linjan liian lötkö. Näitä treenataan joka kerta. Huooh. Tässä klippi meidän tämänpäiväisestä treenistä:

Ruutu on löytynyt kivasti, ja korjaaminenkin saattaa jo onnistua tarpeen tullessa. Tänään tehtiin pitkästä aikaa myös paikkatreeniä ja kuuntelutreeniä kapulan kanssa. Maahanmenoista ei olla jouduttu enää keskustelemaan, eikä L ole myöskään istunut ruutuun. Noudot kivat, ei tiputtele ja on tarkka. Tunnarissa tuhtaa yhden kierroksen. Sitäkin hiotaan koko ajan pois. Kaukoissa tykkäisi edelleen mennä maahan, ja olenkin nyt viime aikoina jättänyt maahanmenot kaukotreenistä kokonaan pois. Pidempää sarjaa pitäisi vaan vielä tehdä. Kun Luumuhan on niin taitava, että se tasan tarkkaan itse tietää milloin tämä liike loppuu. Nih. Asenne on ollut semisti kohdillaan. Kahdesta kisatreenistä nyt on vaikeaa vielä vetää mitään keskiarvoa, mutta jos nyt ihan noiden viime treenien perusteella pitäisi arvioida, niin ihan ookoo. Jos ei olisi ollut tuota merkillistä sattumaa luoksarin kanssa sunnuntaina, aina parempi. 

Näillä mennään nyt vielä toista viikkoa ennen seuraavaa suurta koitosta. Pidetään yllä hyvää fiilistä, mutta lapioidaan myös sopivasti sitä p*skaa.

TKK:n kentälle paistoi kuu! 

Kisaturistina.
Luumu on sitä mieltä että koska täällä pääsee hommiin??
(Sitä on varmaan tullut vanhaksi tai hulluksi,
kun julkaisukelpoiseksi kuvaksi riittää,
että kunhan koira on edustava...) 

Netan kanssa menossa Ruissaloon.
Luumukin siellä takakontissa kuin koira konsanaan. 

Vanhalinnassa vastaan tullutta :O 

Hei mami eikö voitais välillä tehdä jotain?