Lupasin kuvia meidän pentutreffeiltä Elinan perhe-elämää vilkastuttamaan saapuneen 7+ -viikkoisen Toki-lapukan kanssa Annen terdeltä. Pakko myöntää, että jännitti niin piruuuusti! Kun Luumullahan on nuorena ollut sitä historiaa pentujen kanssa, ettei ole hermo kestänyt yhtään. Ollaankin pidetty taukoa ihan pikkupentujen näkemisestä jo useamman vuoden, ja tietysti olen kasvattanut itselleni asiasta melkoisen peikon. Miksi se "vihaa" pentuja? Mitä jos se ei koskaan tule hyväksymään pentuja lähelleen? Voiko meillekään ikinä koskaan tulla pentua, jos Luumulla on mielessä lähinnä sen päiviltä pistäminen?
En ole koskaan pystynyt rajaamaan mitään tarkkaa syytä Luumun pentuvihamielisyyteen. Ensikohtaamiset ihan pikkupentujen kanssa oli silloin melkein vuotiaana kipeän polvivamman aikaan, ja silläkin on saattanut olla osuutta asiaan - kun sattuu. Itse olen varmasti lisännyt vettä myllyyn ylisuojelemalla pentuja, kun eihän tämä ymmärrä omista voimistaan yhtään mitään. No mamikin suhtautuu noin omituisesti - noissa on pakko olla jotain vallan demonista!
Ollaan nyt muutamana päivänä päästy nauttimaan auringostakin! Luumulla kesti vaan pari ekaa löhökertaa kunnolla rentoutua. "Siis mitä me tässä maataan..?"
Tulikuumalla kiveyksellä on kiva makoilla ja kärtsätä vatsanahkaa.
Rastas ilmestyi meitä ihmettelemään.
Siis eikö voitais mennä jo sisälle?
Noni, ulkona kuuluu leikkiä, sohvalla maataan!
Hennan Oiva-lapukkaan tutustuttiin pienissä annoksissa ihan pennusta asti treenikentän laidalla. Luumu pystyi hyvin tekemään hommia siitä huolimatta, että samalla kentällä oli pentu. Ei päästetty pitkään aikaan edes nuuskimaan toisiaan, vaan ensin piti totutella olemaan nätisti samassa tilassa. Ensimmäinen ihan oikea kohtaaminen tapahtui Katariinanlaakson koirarannalla Oivan ollessa edelleen aika pieni. Luumu keskittyi enemmän lelujen hakemiseen vedestä kuin samalla pikkukaistaleella temmeltävään pentuun. Sittemmin kaverukset ovat juoksuttaneet toisiaan irtsarilenkeillä ihan ongelmitta. Luumu tosin leikkii Oivan kanssa eri tavalla kuin vanhempien urosten. Se jotenkin enemmän pitää huolen siitä, ettei Oiva vaan missään kohtaa pääse niskan päälle, ja komentaa kyllä liian päällekäyvistä otteista.
Millan ja Kimmon kaksi chihuahuaa Mimmi ja myöhemmin Luna ovat kummatkin tutustuneet Luumuun ihan pentuina, ja vaikka Luumu on ollut e r i t t ä i n kiinnostunut, se ei ole koskaan niitä kohtaan ollut pahansuopa. Jotenkin ajattelin, että ne olivat varmaan pentuina niin pieniä, ettei Luumu edes ymmärtänyt niiden olevan koiria eikä huomannut mahdollisuuttaan vähän körmyttää. Nyt kesällä oltiin Raisiossa katsomassa tokokoetta, ja Sari tuli katsomoon 8-jotain-viikkoisen valkkaripennun kanssa. En taaskaan päästänyt haistelemaan, vaan hengailtiin samassa tilassa. Luumu oli tosi kiinnostunut, ja kun pentu alkoi leikkiä, Luumu heilutteli sille nätisti häntäänsä. Hyvä merkki, eikö?
Guuma!
Selppie!
Luumulle nousi parina ekana aurinkoisena päivänä aurinkoihottumaa! Mä luulen että se johtuu siitä kun on ollut niin pilvinen kesä tähän asti. Eikä tämä ehtinyt mistään nurmeltakaan tarttua, kun koko ajan oli kuistilla tai viltillä. On se herkkänahkainen otus.
Karvaton kesämies
Näillä kokemuksilla päätin kerralla kohdata pelkoni, ottaa myös Luumun "grillijuhliin" mukaan ja samalla jakaa vastuun kaitsemisesta ja järjestyksen ylläpitämisestä Elinan ja Annen kanssa. Oman itseni takia mun oli pakko ensi purkaa kaikki ahdistus pois ennen Luumun autosta ottamista ja moneen kertaan painottaa, että Luumua saa sitten kuka tahansa komentaa ja napata kiinni, jos se on paha. Ennakkoluuloihini suhtauduttiin lähinnä huvittuneesti.
Ihan ensimmäisen pihalletulorynnistyksen jälkeen (kun Luumu törmäsi Elinaan ja pentu luiskahti auton alle karkuun) kaikki meni ihan täydellisesti, ja Luumu ei kertaakaan ollut mitenkään "ahdistunut" saati aggressiivinen pentua kohtaan. Se kävi kyllä pentua haistelemassa pennun ollessa Elinan sylissä moneen kertaan oikein kunnolla päästä varpaisiin, hyvä ettei silmät pullistuneet päästä. Kun niin paljon kiinnosti! Jännä juttu miten Luumu ei ollut edes yhtään mustasukkainen, kun pentu oli mun sylissä, vaan silloinkin Luumu nätisti tuli haistelemaan ja jatkoi taas matkaansa. Loppujen lopuksi oltiin Annen pihalla melkein kahdeksan tuntia niin, että suuren osan ajasta pentu nukkui jonkun sylissä tai terassin lattialla. Silloinkin Luumu kävi silloin tällöin vain vähän nuuhkaisemassa, ja antoi sitten pikkuisen jatkaa uniaan. Kyllä putosi ikistressaajalta järkälemäinen kivi sydämeltä! Luumu on tainnut vihdoin kasvaa aikuiseksi. Ainut että ei paljon uskallettu juoksuttaa pentua nurmikolla Luumun kanssa samaan aikaan, koska no.. onhan tuo Luumun lähestymistyyli vähän... rankka. "Jos mä ihan vähän vaan kuonolla tuuppaan..." Ja pentu on siellä mukkelismakkelis.
Siis mikä eläin sä olet?
Tää ihan oikeasti tulee luokse, kun sille huutaa Toki ja taputtaa käsiä yhteen!! Ihana!!!
Hei mäkin oon pieni ja mäkin oon sulonen. Rapsuttakaa muaki!
Luumua pisti tulimuurahainen, ja äijä olikin äijämäiseen tapaan sen jälkeen puoli tuntia ihan kolmijalkainen ja rassu.
No tuu säki sit syliin senkin vauva.
Sylivauvat
Ihan uskomaton tyyppi! Nukkui lähes koko ajan kun oltiin Annen luona.
No vaikka tämä olikin mitä parhain ja puhdistavin kokemus, meillä ei ollut eilen ihan niin hyvä päivä. Vaikka Luumu on staffiksi ja oikeastaan koiraksikin ehkä sosiaalisin ja yksi happy-go-luckyimmistä tyypeistä jonka tunnen, niin on se vaan kuitenkin luonnoltaan niin.. no, koira. Meillä kävi eilen harmittava sattumus, ja jouduin irrottamaan Luumua naapurin mäyräkoiran niskanahasta MEIDÄN PIHALLA! Appivanhemmat olivat tulossa kylään, ja kun ovikello soi, menin tietysti avaamaan ja päästin Luumun morjenstamaan lempparipappaansa. No en ollut kuullut, kun Ari oli yrittänyt oven läpi huutaa, että pihalla on vieras koira! Ihan siinä melkein ulko-oven edessä nurmikolla oli naapurin äidin hoidossa ollut mäyris, ja Luumu oli siinä ihan salamana kiinni. Sain sen revittyä onneksi melko pian irti, laitettua sisälle ja mentyä naapurin perässä meidän tontin viereiseen metsään karkuun juossutta mäyräkoiraa etsimään.
Mäyräkoira löytyi pian, ja ihme, kumma ja onni oli matkassa, ettei ainakaan isompia haavereita ollut tullut. Iho ei tuntunut menneen mistään rikki, ja huuto oli varmaan silloin "kontaktitilanteessa" niin hirveä, kun raukka oli tietysti pelästynyt. Asia saatiin sillä lailla hienosti purkkiin, että naapurit myönsivät kyllä olleen oma moka, kun koira oli ylipäänsä päässyt heidän aidatulta pihaltaan, ja että kyllähän koira nyt omalla pihallaan saa puolustaa. Luumu sai kiitosta hyvistä tavoistaan, kun he ovat joskus tuota meidän talon ohi menevää hiekkatietä kulkiessaan katselleet sen istuvan niin nätisti omalla pihalla. No niinpä, Luumu ei saa poistua omalta pihalta vaikka mikä olisi, mutta enpä ole tähän mennessä ajatellut, että omalla pihalla tarvitsisi muita koiria varoa...
Okei, vähän siivottiin paikkoja ja löyty tämmönen Ikean hedelmäkori.
Revittiin siitä aika paljon iloa.
Luumullaki oli "tosi" kivaa.
Jotenkin tosi ristiriitainen olo jäi tästä kuitenkin, vaikka asiat kääntyivät parhain päin. Voin ihan suoraan sanoa, että aluksi v*tutti kuin pientä apinaa, ja jouduinkin puhaltamaan ja kiroilemaan muutamaan otteeseenkin sisällä ennen metsään mäyriksen perässä lähtemistä. Että kun ei riitä että oma koira elää kurissa ja nuhteessa, ja aina olen erityisesti varonut kaikenlaisia selkkauksia nimenomaan siksi, kun tämä on staffi. Ja nimenomaan koska se on staffi, sen on pitänyt pienestä asti olla erityisen hyväkäytöksinen, erityisen hyvin hanskassa. Ettei vaan koskaan kukaan pääse sanomaan, että kun se on staffi. Ärsytti toki, että Luumu kävi niin tappomeiningillä päälle, ja aikamoisella puuskalla sen sisälle passitinkin siitä, mutta ihan normaali reaktiohan se oli..? Yllätyin myös tietysti, koska eihän se nyt ikinä tällä tavalla ole kenenkään kimppuun käynyt, ja koska se on niin koirasosiaalinen ja ihana ja hellunen muutenkin luonteeltaan. Omalla pihalla ei vaan huumori riittänyt yhtään, ja totta kai siinä oli varmasti joku yllätystekijäkin mukana. Luumu oli valmiiksi jo ovikellon soidessa ihan pöhpöh kuka tulee, ja kun siinä lähes heti oven takana onkin vieras koira.. No näinhän siinä sitten kävi.
Meillä oli siinä kiireinen päivä ja ilta nurmikkoa leikatessa ja isoa sepelikuormaa levittäessä, ja vasta illalla yhdeksän jälkeen päästiin tuulettamaan aivoja lenkille ja uimaan. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään (ainostaan mun kynsi katkesi ;)), mutta kyllä silti jäi inhottava olo. Inhottavaa se oli jo pelkästään Luumunkin kannalta, kun nyt sillä on yksi tuollainen kokemus takanaan. Toisaalta jos tästä jotain positiivista yrittäisi löytää, ehkä sitä ollaan jatkossa (toivottavasti) vähän tarkempia sen suhteen, missä niiden koirien annetaan juosta (ts. ei ainakaan meidän pihalla...). Aamen.
Viikonloppu päättymäisillään, ja eilen saatiin sentään nauttia vähän kesästäkin. Tänään ollaankin laiskoteltu urakalla ja pidelty sadepäivää Gossip Girlin viimeisen kauden viimeisten jaksojen parissa. Dexterin uusi kausikin alkoi muutama viikko sitten telkkarista, ja boksi on täynnänsä AHS:n kolmannen kauden jaksoja, joita ei olla edes aloitettu vielä katsomaan. Kaipaan todella kesää, koska oikean sellaisen kohtaamisesta on kulunut jo reilusti yli vuoden, mutta toisaalta odotan innolla myös syksyä, kynttilänvaloa, hämyisiä iltalenkkejä ja kotoilua. Niin ja ei haittaa vaikka ei pääse nurmikkoakaan leikkaamaan niin usein.
Selviydyttiin henkisesti jo meidän hienosta EVL-ensikokemuksesta, ja kerettiin kerran sen päälle jo treenata ja "palaveeratakin". Keskiviikon treenit sekä perjantaipäivän grillaus-/motivointipäivä olivat kuitenkin kummatkin pyhitetty lähinnä pienen 7-viikkoisen Toki-palleroisen nuuhkuttelemiselle ja palluttamiselle. No siis niin ällöttävän ihanaa miten joku voi olla noin pienenä noin hieno! Kuvia luvassa, Luumukin käyttäytyi kuin tsentlemanni ikään.
Aloitettiin keskiviikkona uuden EVL-ruudun merkittömän merkin treenaamista eteenlähetys-tyylillä ja tehtiin kolmen koirakon voimin liikkuroitua uutta EVL-paikkista. Härveliä ei olla vielä aloitettu, ja odotetaan, jos jostain tippuisi syliin sellainen uusi avoeste. Tai oikeastaan ihan mikä tahansa toinen este käy nyt alkuun. Nuo keskiviikon treenit menivät lähinnä koe-eläinmeiningiksi, minkä itse asiassa etukäteen arvasinkin. Kun meillä on nyt joka tapauksessa tokolomaa tiedossa, on vähän vaikeaa motivoida itseään tavoitteelliseen treenaamiseen.
Perjantain grillaus kautta motivaatiopäivä Annen luona meni tosiaan enemmän Elinan perheeseen saapuneen Toki-lapukan ihmettelyssä ja meidän ensi viikolla starttaavan staffien tokon alkeiskurssin alkupalaverimateriaalin läpikäynnissä. Niinpä yritän nyt jälleen kerran elvyttää hukkunutta treenimotivaatiota palaamalla tokon uusiin sääntöihin! Tämä on toinen osa supersuosion saaneeseen tokosääntöpostiin: Tokon uudet säännöt - ALO, AVO ja VOI. Alle viikko vielä muuten sääntöjen vaihtumiseen, ja heti lauantaina 1. elokuuta onkin Vantaalla isot kisat, joita katsomaan meitä on autollinen innokkaita uuden oppijoita lähdössä. Kisaamaankin tarjottiin paikkaa, mutta taitaa jäädä meiltä vielä ;)
Korjatkaa taas, jos on korjattavaa ja kysykää jos on epäselvää. Suurimmat muutokset erikoisvoittajaluokkaan ovat tulossa paikallaoloihin sekä ruutuun, ja onhan luokkaan saatu ympättyä kokonaan uusi liikekin. Luokasta jäävät kokonaan pois metallihyppynouto ja pitkät paikalla makaamiset, ja uudessa EVL:ssa paikallaolo koostuu kahdesta erillisestä liikkeestä, joiden välissä koiria ei vapauteta ollenkaan. Koirat suorittavat ensin kahden minuutin paikalla istumisen ohjaajien ollessa näkösuojassa, mutta määräajan kuluttua ei palatakaan koirien vierelle (kuten ennen), vaan jatketaan suoraan luokan toiseen paikallaololiikkeeseen: paikalla makaaminen 1 min. ja luoksetulo. Ohjaajat jäävät siis piilosta palattuaan 10 metrin etäisyydelle koirien eteen (1. liike päättyy), käskevät liikkurin käskystä koirat yksitellen kauko-ohjauksella maahan vasemmalta aloittaen ja minuutin paikalla makaamisen jälkeen kutsuvat koirat nyt oikealta aloittaen yksitellen luokse. Maahan-käskyssä toisen liikkeen alussa myös käsimerkki on sallittu. Koirien etäisyys toisiinsa on 4-5 metriä, ja ryhmässä voi olla 3-4 koiraa. Jos luokassa kilpailee vain viisi koiraa, ne voivat kaikki suorittaa paikkiksen yhdessä ryhmässä.
Me aloiteltiin uuden paikkiksen treenaamista heti vuodenvaihteen jälkeen, kun tietoa liikemuutoksista alkoi tipahdella sosiaaliseen mediaan. Luumu taisi muutaman kerran jämähtää luoksetulo-osuudessa - ilmeisesti kun raukka meinasi, ettei paikkiksesta ole koskaan ennenkään saanut mihinkään lähteä. Silloin tammikuussa tehtiin innostuksissamme liikettä jonkun verran, minkä jälkeen se sittemmin jäi tauolle. Parina viime viikkona ollaan otettu uusi paikkis taas ohjelmistoon, ja se on Luumun mielestä hurrrjan kivaa! Se on sen tyylinen koira, ja paikkista ollaan tehty niin häiriössä kuin kuuntelunakin, että se ei haksahda muiden käskyihin tai muuten vaivaa päätänsä kahden uuden paikkisliikkeen lukuisilla liikkuvilla osilla. Se on kuitenkin aktiivisesti korvat päällä, ja reagoi omiin käskyihinsä salamannopeasti ja suorittaa luoksetulon sellaisella vauhdilla, että hennompirakenteista ohjaajaa saattaisi jopa vähän hirvittää.
Kaikki (ohjaajat) eivät kuitenkaan ole ottaneet uutta EVL-paikkista avosylin vastaan, enkä toisaalta yhtään ihmettele. Vaikka koirat olisivat vaikka kuinka taitavia toimimaan odotetulla tavalla häiriössäkin, ne ovat kuitenkin edelleen yhä koiria. Vierestä luoksetulo-osuuden aikana sinkoava kilpakumppani saattaa herättää kuuliaisimmassa ja etevimmässäkin tokokoirassa saalisvietin ja halun perään ryntäämisestä, mikä on tietysti tässä yhtälössä epätoivottua. Ymmärrän etenkin pikkukoirien ohjaajien huolet, sillä voihan tässä olla pelissä monen vuoden tokon eteen tehty työ ryhmäliikevarmuudessa ja pahimmassa tapauksessa pikkukaverin henki. Pelonsekaisella mielenkiinnolla jäänkin seuraamaan tilannekatsauksia EVL-paikkiksista 1.8. jälkeen järjestetyistä kokeista. Jos paikkisvarmuus on ennenkin ollut erittäin tärkeää, nyt se on ehdoton edellytys kokeisiin osallistumiselle. Taas kerran nostan esille kaikissa luokissa käyttöön tulevan kolmen kuukauden kilpailukiellon, joka on luvassa kaikille ryhmäliikkeessä toisten suoritusta häiritseville koirille.
Uuden paikkiksen arvostelu ja liikkurointi tulee taatusti olemaan alkuun haasteellista, kun liike koostuu niin monesta palasesta. Kannattaa kuitenkin käydä lukemassa arvosteluun vaikuttavat seikat ja ohjeet poikkeustilanteisiin juuri julkaistuista uusista säännöistä. Esimerkkinä "poikkeustilanteesta" jos koira onkin mennyt ekan osan aikana maahan, se voidaan toisen osan alussa yrittää nostaa istumaan kauko-ohjauksella. Jos se ei toisestakaan käskystä istu, liikkeen toinenkin osa (paikalla makaaminen ja luoksetulo) hylätään.
Seuraamiseen tulee uutena asiana pidempi 5-10 metrin (15-30 askeleen) peruutusosuus, joka voi sisältää myös yhden käännöksen oikeaan tai vasempaan. Luumu peruuttaa nykyään sen 3 askelta jo pääsääntöisesti hyvin, eli säilyttää rintamasuunnan ja kävelee, eikä pelkästään pompi taaksepäin. Pitää nyt lisätä vaan pituutta tähän ja palata seinän vieressä peruuttamiseen suoruuden ylläpitämiseksi. Käännöksiä ei olla peruuttaessa kokeiltu, mutta en usko että niistä tulee mitään isoa ongelmaa.
EVL:n jättöliike zeta ja luoksetulo suoritetaan tismalleen kuten ennenkin, mutta ruutuun tulee jo mainitsemani "merkitön merkki". Etäisyydet pysyvät samoina. Ympyrän keskipiste sijaitsee noin 10 metriä liikkeen aloituspaikasta, ja ympyrän kehä on 2 metriä. Pikkukoira-Luumun saa kivasti pysäytettyä ja "pyöräytettyä" ison ympyrän sisälle, mutta fysiikkakin sen jo määrittelee, että isomman kanssa pitää olla tarkempi, sillä koiran kaikkien jalkojen tulee olla ympyrän rajojen sisäpuolella. Ympyrän keskipiste voidaan merkitä pienellä muovilätkällä, mutta tämä ei ole pakollista! Hiekkaan kengällä tms. piirretty ympyrä on kymmenen metrin päähän ihan hyvin näkyvä lähetysalue, eikä koiraa kannata mielestäni ainakaan totuttaa etsimään ympyrän sisältä mitään konkreettista targettia. Mielenkiintoista onkin kuinka säde tullaan merkitsemään. Samalla tavalla kuin itse merkkikartion kehän merkitsemisessä voidaan käyttää esimerkiksi teipin paloja, voidaan myös uuden ruudun ympyrän kehä merkitä teipein, liidulla, maalilla, narulla tai hiekkaan uurtamalla. Kehän on kuitenkin oltava ohjaajan selkeästi havaittavissa.
Rakennettiin keskiviikon treeneissä ruudun eteenmeno-treeniin se ruutu omalle paikalleen ja neljän metrin halkaisijalla kengällä hiekkaan piirretty ympyrä. Lähetin Luumua uudella eteenmenokäskyllämme lelulle, joka oli toisinaan ympyrässä ja toisinaan ympyrän ulkopuolella. Suuren osan toistoista sai juosta leluun, mutta pari kertaa stoppasin ennen lelua ympyrän kohdalle. No ennakoihan se stoppia tietysti jossain vaiheessa, ja vähän huono Luumulle on sanoakaan, että mitäs sä nyt siinä törrötät, kun ei se itse eteenmenokäskykään ole vielä sille mitenkään selkeä. Ei mulla oo mitään järkevää ajatusta tämän treenaamisesta vielä, mutta innoissaanhan se sinne lelulle tietty ne ekat kerrat ampaisi. Eli voisko sanoa, että onnistunut treeni? Tuskinpa me siitä mitään opittiin, mutta hauskaa oli ja vauhtia piisasi.
Ohjattu nouto, tunnari ja kaukot suoritetaan kuten ennenkin. Tunnarissa on elokuusta alkaen lähes rajaton kuviovalikoima, ja liikkuri voi käyttää kapuloita maahan asettaessaan mielikuvitustaan. Kuvion tulee olla kuitenkin jokaiselle kilpailijalle sama, ja kapuloita voi olla oman lisäksi 5-7, kun ennen kapuloita oli yhteensä aina kuusi.
Uutta erikoisvoittajaluokkaa olen kuullut nimitettävän myös temppuluokaksi, ja nimi tullee täysin uudesta kiertämistä, luoksetulon asentoja / kauko-ohjausta, ohjattua noutoa ja hyppäämistä sisältävästä liikkeestä: merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu noutaminen esteen yli hypäten. Kaikki peruspalikat erikoisvoittajaluokan koirilla tähän liikkeeseen merkin kiertämistä lukuun ottamatta jo ovatkin hallussa - pääasiassa liikkeen pointti taitaa olla ohjattavuudessa.
Koira lähetetään siis kiertämään 20 metrin päässä edessä sijaitseva merkki. Koiran tultua merkin jälkeen takaisin päin noin kaksi metriä, se pysäytetään maahan, seisomaan tai istumaan tuomarin ennen luokan alkua päättämään asentoon. Tässä voidaan käyttää sekä suullista käskyä että käsimerkkiä. Asennon jälkeen koira ohjataan noutamaan ennen liikkeen alkua arvotusta suunnasta löytyvä kapula, jonka se palauttaa esteen yli hypäten perusasentoon. Kuulostaa sekavalta, mutta säännöistä (s. 72) löytyvän kuvan mukaan helpommin ymmärrettävissä.
Liikkeessä on siis kaksi estettä: avoeste ja umpieste, ja arvottu suunta määrittää myös sen, kumman esteen koira hyppää. Suunta kerrotaan ohjaajalle vasta sen jälkeen, kun koira on jo käsketty kierron jälkeen maahan/seisomaan/istumaan. Noutokapulat viedään paikoilleen liikkeen alussa, ja ne viedään aina samassa järjestyksessä (samassa kokeessa) huolimatta siitä, kumpi suunta koirakolle arvottiin. Kierrettävä merkki on isompi noin 40 cm korkea kartio. Sääntökirjassa on taas enemmän ohjeita lisäkäskyjen antamisesta ja muista poikkeuksista.
Erikoisvoittajaluokan kokonaispistemäärä on edelleen 320, ja ykköstulokseen vaaditaan 256 pistettä. Erikoista uudessa EVL:ssä on kuitenkin muutokset keltaisessa kortissa. Sen merkitys kasvaa, sillä keltaisen kortin saaneelta koirakolta vähennetään kokonaispisteistä 10 pistettä. Keltainen kortti on muutenkin aika mielenkiintoinen juttu, etenkin kun en ole sellaista ikinä missään katsomissani kokeissa nähnyt annettavan. Olen jonkun verran kantanut huolta sääntöjen tiukentumisesta sosiaalisessa palkkaamisessa, mutta sittemmin saanut arvovaltaiselta taholta vakuutuksia siitä, ettei mikään tule sääntömuutoksen myötä koiran kehumisessa / sosiaalisessa palkkaamisessa muuttumaan. Keltaisen kortin osalta säännöissä (s. 25) sanotaan, että "liiallinen kiittäminen ja koiran innostaminen, leikkiminen, temppujen tekeminen, ohjaajan syliin hyppääminen, ohjaajan jalkojen välistä pujottelu jne. voivat johtaa tuomarin varoitukseen, ja EVL:ssä tuomari varoittaa ja näyttää keltaista korttia." Tarkoitus on mitä ilmeisimmin puuttua kaikenlaiseen "temputtamiseen", mutta se mikä taas on temputtamista, on tietysti aina katsojan silmässä. Nähdäkseni tuomarilinjan ei kuitenkaan pitäisi elokuun alusta alkaen muuttua, vaan sellaisista asioista, joista ennenkin on jaeltu kortteja, tullaan niitä jakelemaan jatkossakin (ja mistä ei ole ennenkään jaettu kortteja, ei tulla jatkossakaan jakamaan).
Meillä ei ole Luumun kanssa mitään kisatavoitteita nyt moneen kuukauteen, vaan pidetään ensin hiukan vapaata ja lomaa, ja aloitellaan sitten treenikautta kevään kokeita silmällä pitäen. Nyt kun toisaalta on tuo yksi ykkönen taskussa, ihan hiukan himottaisi niiden kahden muunkin saalistaminen kesän SM-kisoja ajatellen. SM-kisat ovat kuitenkin olleet tässä nyt jo... heh... pitkän tokouramme kahtena edellisenä kalenterivuonna treeni- ja kisakautta pitkälle tahtipuikkoa heiluttava tekijä, ja nyt kun sitä ei ensi vuodeksi ole tiedossa, tämänhetkinen treeniräpellys tuntuu vähintäänkin hiukan ajelehtimiselta. No, katsotaan nyt mitä syksy tuo tullessaan. Ainakin kutimet kaivoin taas pitkän tauon jälkeen piilostaan, ja jospa heiluttelisin sentään edes niillä puikoilla tahtia ja yrittäisin nauttia viimeisestä kahdesta kutoskauden Gossip Girl -jaksosta heinäkuun helteettömyydessä vellomisen sijaan. Saisi se keväästä asti tekeillä ollut neuletakki edes täksi talveksi valmistua.
Kuvat meidän treeneistä Espoon Leppävaarasta huhtikuussa
ovat Nani Härkösen käsialaa <3
Kello herätti sunnuntaiaamuna neljän tunnin yöunien jälkeen 5.40 syömään aamupalaa, aamulenkittämään herra Muuta, sekoittamaan FitDoggia treenikassiin ja ajelemaan Kaarinan Rauvolaan koekentälle. Käytiin Vanhalinnassa tuo lyhyt puolentoista kilsan aamulenkki auringon vasta noustessa ja tehtiin tutussa puistossamme muutaman minuutin kauko-, seuruu- ja merkkisulkeiset. Hyttysiä oli näköjään heti aamustakin, ja yhteistyötä sekä tottelevaisuutta päästiin testaamaan ihan riil-laif-sitsueissonissa, kun yritin naapureita herättämättä saada Luumun parin elämänilosta kirmaavan jänöjussikan perästä. Hyvin toimi rääkäisyn ja kuiskauksen kombolla ulosannettu EEEIII.
Matkalla koepaikalle meinasi vähän puskea jännitystä pintaan, mutta kun näin A) että kaikki liikkeet tehdäänkin putkeen ja B) kaukot on heti ruudun jälkeen, meni jotenkin ohi se salavihkaisesti hiipinyt kisajänskäkin. Mitä tässä jännittämään, kun ei meillä mitään saumoja mihinkään joka tapauksessa ole. Ihan ääneen naurettiin Annen kanssa, että sattui sitten "paras" mahdollinen yhdistelmä meille: ruudun vauhdinhurmasta suoraan kaukoihin keskittymään. Heh. Kun me ollaan nollattu kaukot muutenkin kahdessa viime kokeessa, mitkähän saumat tänään on onnistua?? :DD (Siitä tykkäsin kyllä, että ruutu oli kuitenkin alkupäässä heti toisena liikkeenä!)
J: Niin mikä se seuraava liike oli?
L: En mä tiedä mami, eiks sun pitäis?
(Paikkis..)
Luumu mitänä sähläät siellä?
Noni, pikkupissat kisapaikalla, enkä tehnyt Luumun kanssa yhtään mitään virittelyjuttuja ennen paikkiksia. Oltiin ekassa ryhmässä neljäntenä, eli viimeisenä, ja kuunneltiin koetoimitsijan hyvänhuomenentoivotukset ja siitä sitten vauhdilla kehään. Miten jotenkin aina kokeessa muistan, että näitä alkukeskusteluja pitäisi treenata enemmän. Paikkiskehäänmenoa pitäisi treenata enemmän. Sitä tätä ja tota pitäisi ja pitäisi. Muistin kuitenkin siinä "aamupuheenvuoron" aikana Oilin hyvän neuvon siitä, että saahan se koira olla koira, kun se ei ole töissä. Niinpä Luumun ollessa vielä hihnassa, annoin sen nuuskutella maata ja ilmaa, hiukan vetää hihnasta ja olla kaffella. Heti kun hihna irtosi, otin sen perusasentoon (tätä pitää treenata vaikeissa olosuhteissa, koska oli edelleen vähän kahvilla ja jopa viereen istuminen oli hidasta), ja mentiin kehätarkkiin.
Paikalla istumisen onnistumisesta ei ollut mitenkään toiveikas olo, sillä lauantai-illan viimeistelytreeneissä Luumu osoitti ihan uskomatonta välinpitämättömyyttä ja kävi parikin kertaa maassa makoilemassa. Videolta näkyykin miten hävettävän paljon mä lääpin sitä ennen liikkeen alkua (no se ihan vimppa kerta oli kun luulin, että sillä on hyttynen jalassa, mut se olikin kuolaa). Naamasta paistoikin melkoinen yllätys, kun parin minuutin kuluttua kehään palattuamme Luumuhan siellä istuskeli muina äijinä, vaikka vieruskaverikin oli mennyt maahan. Oi loistavaa!
Muumelolla on taas kaikki aika maailmassa tsekkailla vähän huudeja...
EVL-ruudussa paikka löytyy paremmin kuin suorassa lähetyksessä.
Pitää vaan olla tarkkana, ettei mene takaa yli.
Nih, mites sä pikkukoira tämän ratkaiset?
Ruudun luoksetulo.
Ihan sääntökirjan mukainen ihannesuoritus xP
Noin se pitää.
Yksilösuorituksia varten otin Luumun autosta noin puolessa välissä meitä edeltäneen koirakon suoritusta. Tehtiin odottelualueella yhdet kaukot etunameilla ja seuraamista, jossa yllätin muutaman kerran kääntymällä juosten äkkijyrkästi vasemmalle. Jäävät tehtiin seuruun yhteydessä siinä, ja L sai kaikesta namipalkkaa. Nostatin vielä just ennen meidän vuoroa hyppyyttämällä pari kertaa vasten ja kunnolla kädellä "läimäyttämällä". Se on Luumusta ihan parasta, ja sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei mene yli ja nappaa hihasta. Näin meidän sitten kävi (tuomarinamme Harri Laisi):
Paikalla istuminen 10
Paikalla makaaminen 8 Tuomarin mukaan puolessa välissä ojensi häntäänsä ja peppu hiukan nousi. Videolta katsottuna korvaa kiusasi joku ötökkä, jonka Luumu yritti ravistamalla häätää. Onneksi ei noussut tuon enempää (joissakin tilanteissa turkillinen rotu olisi kätevä, ei aina pikkujutut välttämättä häiritsisi...).
Tunnari 7,5 Otti oman heti mutta sähläsi ja tiputti kerran. Ei koskenut muihin.
Ruutu 9,5 Kiva ja vauhdikas. Luoksetulo-osuudessa matkan varrella oli iso lätäkkö, jonka kaikki koirat ratkaisivat vähän eri tavalla. Joku hyppäämällä yli, joku kiertämällä takakautta ja joku (mm. Luumu) kiertämällä etukautta. Veikkaan että tämä oli katsottu pisteissä lieventävänä asianhaarana.
Kaukot 7,5 Pientä etenemää ekassa seisomaannousussa ja olisko ollut vimpassa seiso-maahan-vaihdossa. Mutta Luumuksi kivat ja keskittyneet kaukot! Tuomari hämmästyi, kun sanoin kaukojen olevan meidän murheenkryyni.
Seuraaminen 7,5 Tuomari antoi palautetta, että välillä väljä. Oli parempi videolla kuin miltä se siinä hetkessä tuntui. Ei kuitenkaan ollut ihan parasta mihin Luumu pystyy. Ei olla kyllä itse asiassa näin pitkää kaaviota varmaan ikinä tehty. (Kehtaanko edes myöntää..?)
Metallihyppynouto 9 Nyt oli vire kohdillaan, eikä L epäröinyt vieraan kapulan noston kanssa. Well done!
Luoksetulo 7,5 Tuomarilta kommenttia, että maahanmeno venyi ja vaikka lopussa sivulletulossa törmäyspomppu on kivan innokas, se on silti virhe. Heh :D Venyi se seisominenkin vähän, mutta vauhtia oli kivasti maltillisesti. Maahanmenon L osaa tehdä täpäkämminkin. Lopun ponnulle pitäisi varmaan tehdä jotain. En muista tekeekö se usein noin. (En muuten juuri koskaan ota sitä treeneissä sivulle asti, joten pitää varmaan treenata...)
Zeta 9,5 Erittäin hyvä.
Ohjattu nouto 9,5 Meille arvottiin oikea, eli hippusen meille vasenta vaikeampi (kun Luumu kiertää merkin oikealta jääden hiukan merkin vasemmalle puolelle). Liikkuri oli tässä(kin) aivan mahtava, kun antoi aikaa merkille juoksun jälkeen ennen kapulalle käskyä.
Nyt tehdään kaukot Luumu.
Oo tarkkana nyt.
Toinen keskittyy ihan kieli keskellä suuta :D
Erityisesti kehuja saivat meidän ruutu, metsku, zeta ja ohjattu. Liikkuriltakin vielä hellyyttävä kommentti Luumulle, että onpas näppärä pakkaus :D No niinhän se vallan onkin, sillä ihka ensimmäisestä erikoisvoittajaluokan kokeestaan Muumelo sai kuin sakin ykköstuloksen 273 pisteellä! Meikäläinen tietysti kyynelehti siellä kahvit kupista läikkyen tuloksen kuultuani. Enhän mä nyt ikipäivinä voinut tällaista kuvitella! Tosin yhteistyö pelasi noita paikka paikoin järkyttäviä liikkeenvälejä lukuun ottamatta täydellisesti, ja fiilis oli just niin loistava kuin ikinä uskalsin toivoa. Luumu teki hommia parhaansa mukaan, ja se paras riitti tällä kertaa ihan mahtavaan tulokseen ja kolmanteen sijaan. Vielä kun kuulin, että meille olisi kuulunut Auran Nuuskujen tokomestaruus, mutta kun sen voi ottaa vastaan vain noutaja, en voi muuta kuin ihmetellä mistä seitsemännestä taivaasta tuo pikkukoira on just mun elämääni tipahtanut.
Hyvä esimerkki siitä miten toinen tekee jotain
ja se toinen jotain ihan muuta xP
No siinähän sä oot.
Jaa miten niin vähän väljä..? ;)
Oliko tää se "yhdenmukainen rintamasuunta" seuruun sivuaskeleissa? ;)
No superrrr.
Tähän on todellakin hyvä päättää meidän kisakausi tältä vuodelta, ja nyt voidaan ansaitusti ottaa hetki vähän tai paljonkin rauhallisemmin. Seuraavaksi kisataan uusilla säännöillä, enkä meidän osalta tiedä yhtään milloin. Tämä koe oli fiilispohjaisesti meidän "uran" paras, eikä mulla ole mitään kiirettä kirjoittaa tokotarinaamme vielä uutta lukua. Treenit kuitenkin tästä muutaman vapaapäivän jälkeen jatkuvat, tosin enemmän höntsä- ja koe-eläinmeiningillä uusia sääntöjä silmällä pitäen. Luumu saa tehdä myös paljon temppumaisia juttuja, ja katsotaan milloin jaksetaan paketoida hommeleita taas jäsennellymmin kasaan :D Kaikki kiitos ja kunnia kuuluu ehdottomasti maailman supereimmille treenikavereille, joiden kanssa tulee nykyään jaettua elämästä ihan kaikki. Iso syrän teille <3
Tehdään Luumu heti.
No mä tuun täält heti!
Zetaa delpfiinin kanssa.
Aina on hetki aikaa poseerata!
(Mä toivon, et se katselee tässä liikkurin perään ohjatun viennissä...)
Yhdessä mennään Luumu palkalle mun kanssa.
Et sä yksinäs mihkää pääse.
Hih. Luumu sai syödä Siiriltä jääneet juustot!
Näytä nyt mitä me voitettiin?!
Superisti onnea kaikille taitaville!
Eiku Luumu nyt meidän pitäis mennä pois jo...
"Virallinen" ykköstuloskuva palkintoineen.
Ja vielä piti poseerata somekanavia varten :D :D
Saatiin me tämmönen aikaseks.
Kiitos tuhannesti taas hovikuvaajallemme Annelle,
jonka käsialaa kaikki ihanat koekuvat ovat <3
Kaupasta käytiin hakemassa ykköstuloksesta luvattu lihis kahdella nakilla.
Tympeä ilme johtuu poseeraamisesta, ei lihiksestä!
