Dokumentaarinen treeniposti

Keskiviikon tokoluento meni mainiosti, tosin jouduin kuljettamaan yllättävän suuren määrän suklaata takaisin kotiin. Kamoon ihmiset, jos on suklaata tarjolla, se kannattaa syödä! Noudatin sittemmin itse tätä neuvoa ihan kaksin räpylöin. Heh. Ja hei parin viikon päästä 24.4. järjestettävään seuruu- ja perusasentokoulutukseen on kaksi paikkaa vapaana. Nappaa omasi vikkelään lähettämällä mulle sähköpostia osoitteeseen sisaltaahedelmalihaa@gmail.com.

Mitäs muuta? No sitäs muuta, että tänään ihan ohimennen ei ollut tarkoitus jäädä Loukinaisten kentälle tekemään pikkuseuruuhommia, mutta lensin melkein pershiilleni kun huomasin, että kenttä on sula. S u l a. Ihan huippua, mahtavuutta, parhautta. Koirilla keuli prätkät tietty kaikkiin suuntiin, kun noin vaan yhtäkkiä oli mahdollisuus pikkukivaan. Lienee tarpeetonta sanoa, että erityisesti Luumulla. Teki kuitenkin tosi tarkkaa työtä ihan kuivanappulaa vastaan, kun sain kerran huomautettua siitä, että seuraaminen ei tarkoita sitä, että juostaan ohjaajan ohi satakakskyt mittarissa koilliseen. Mooi oli tarkempi ja muutenkin miellyttävämpi. Taisi pikkulikkakin ilahtua ekstemporee-seuruuhommista.

Ollaan nyt vähemmän käyty hallilla, mut kerroinkin kuvanneeni ne yhdet täydelliset treenit tuossa joku viikko sitten. Joten tervetuloa seuraamaan treenejämme! Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla muukaanaa.

Sen verran pitää pahoitella tuota asemoitumistani noilla videoilla välillä. Yks pätkä mun oli pakko jostain välistä poistaa, kun huomasin vasta kotona kameran kuvanneen pelkkää takamustani reilun parin minuutin verran. Mut siis joo, näistä verkkarutiineista meidän on kiitettävä Annea ja Kodaa (jotka on vielä tuhannesti näissä etevämpiä). Nämä on myös fyssarin käyttöön "hyväksymiä" (noita loppuosassa näkyviä peruutuksen yhteydessä asennon hakuja lukuun ottamatta, ne ei kuulu tavalliseen repertuaariimme), joten kopsaa ihan rauhassa. Koiralla ei tarvitse olla mitään fysiologista tarvetta verryttelyjen tapreellisuuden näkökulmasta, vaan mikä tahansa tervekin koira hyötyy jumpasta ennen harjoittelua (erityisesti jos harjoittelu sisältää repivämpiä liikkeitä, kuten luoksetuloa, noutoja, vauhdikkaita lähetyksiä vaikka merkille tai kiertoon jiiänee). Jos et jaksa katsoa koko videota, parhaat palat lienevät: "Oma koordinaatio on sen verran puutteellista, et tota, tää on vähän tällästä. Joku muu osaa paremmin." ja "Mä tein taas sen virheen, et..." ja mun suosikki "ai, sain sit tota hampaasta ranteeseen".

Näistä etäpalkkaseuruuhommista selitinkin taannoin. Näistäkin voin poimia hailaitin teille, jotka ette jaksa katsoa videota: "... elikkä kuten arvelin, kiehuu liikaa." Mutta tämä on kivaa näperrystä meille kummallekin joka tapauksessa ja hyvä keino aloittaa treenit. Vaatii pikkuisen keskittymistä, mut on kuitenkin puuhana jo sinänsä niin palkitsevaa, että eeehkä vähän napsaisee siitä vireestä sen terävimmän reunan pois. Ehkä.

Luumun kisamainen zeta. Tehdään nyt näitä valmiita liikkeitä joskus. Ja kuvataan oikein videolle, kun ei meekkään niinku pitäis ;) Hahaa, jos tykkään itse tehdä Luumulle välillä jotain sellaisia källejä, joita se ei odota, Luumukin tykkää tehdä mulle ihan likewise. Parhaat palat: "... vähän vaikeutetaan hommaa..." ja "nyt mä menin itekki ihan sekaisin".

Kiertonoudosta en voi kirjoittaa "parhaita paloja", koska ne on nähtävä ihan itse! Luumu tekee videolla kahdella (vai kolmella..?) toistolla tosi upean kiertonoudon. Ei voi muuta kuin taputtaa. Well done, pikkukoira.

Mooin ekan setin aloittaa perinteisesti etäpalkkatreeni, joka voisi olla mielekkäämpi katsoa videolta kuvakulman ollessa jokin toinen. Haha. No, ens kerralla sitten näette jotain muutakin kuin tyhjää hallin seinää xP. Ja erityisesti tässä videossa huomaa sen, miksi kannattaa aina vaan videoida, videoida, videoida: jos ohjaaja pitäisi kätensä paremmin kurissa silloin kun ei ole tarkoitus vapauttaa palkalle, tehtävä saattaisi olla koiralle selkeämpi. Ihan vaan saattaisi.

Tästä perusasentotreenistä olen kyllä supertyytyväinen! Ihan mahtavaa miten palat vaan loksahtelee, kun jaksaa paiskia hommia silloin tällöin! Oilin ohjeet tässä käytössä, ja niistä lisää tässä postissamme. Parhaita paloja voin toki taas poimia: "itse asias mitä mä oon tehnyt, mä vähän keulin täs harjoituksessa..." ja "Luumu ei yleensä ääntelehdi, mikä tarkoittaa, et sil oli aika hauskat treenit" ja "toimii kuin junan vessa" ja "emmäkestä, onk hän keksinyt tän?"

Huh enkä tiedä et voiko tästä kiertotreenistä kirjoittaa muuta kuin "jeppelis, elikkä mutkat suoriksi".

Taukonsa jälkeen Luumu teki kaukoja, ja "tiettekö, ei tehä enempää!" On tärkeää muistaa, että vähemmän on enemmän!

Tää eteenlähetystreenin onnistuminen on kans yks jymy-yllätys näissä treeneissä, koska tää on kans ollut yhtä soutamista ja huopaamista kohta kolme vuotta! Huhhuh... Ja vaikka just äsken sanoin, että vähemmän on enemmän eikä mun ollut tarkoitus ketjuttaa tähän vielä itse ruutua... niin näyttää se vaan videolla aika mestarilliselta :D

Tauon jälleen Mooi teki seuraamista, ja tässä huomaa hauskasti millaista treeni on, jos ei ole kunnollista suunnitelmaa. Mun suunnitelma oli siis tehdä pidempää seuruuta pitkästä aikaa, koska Mooi on tehnyt sitä viimeksi joulukuun kokeessaan. Koska ollaan hinkattu niin paljon viime ajat pelkkää perusasentoa, Mooi on unohtanut, että pa-käsky on käytännössä sama kuin "seuraa". Kuin sikaa säkissä kuljettaisi, kyllä. Sittemmin Elinan kanssa tätä yksissä treeneissä analysoituamme päädyttiin siihen, että lähestytään pidemmän seuruun aihetta just siitä perusasennon näkövinkkelistä, kuten silloin viime keväänäkin, kun seuruutamme alettiin pidentää. Mooi on nyt vaan unohtanut sen, ja kyllä se taas siitä nopeasti palaa mieleen, kun muistaa painottaa ensimmäisten yhden-kahden-kolmen askeleen tärkeyttä.

Loppuun Mooin ruututreeni, jossa erityisesti näkyy "hyvin suunniteltu, puoliksi tehty" -ohjenuora. Siinä missä Luumua on aina voinut juoksuttaa mihin vaan kuinka monta kertaa vaan, Mooille pitää olla napakka määrä toistoja ja riittävästi vaihtelua tehtävissä. Tämä kaava on toiminut viime aikoina aika hyvin, ja se on: "kutsu(ja), kosketusalusta, näyttö, lelu". 

Vaikka näistä treeneistä rupee olemaan jo pari viikkoa aikaa, tulin tosi hyvälle tuulelle katsellessani näitä videoita uudestaan! Vitsi että toko voikin olla kivaa! Parasta kuitenkin näissäkin videoissa on, että niistä näkee miten hauskaa myös koirilla on. Aijettä miten nekin tulee nauttimaan tulevasta kesästä ja sen mukanaan tuomista treenimahdollisuuksista. Hassua ajatella myös miten oma hyvin kisakeskeinen näkökulma on pikkuhiljaa siirtynyt sinne "mukavuusalueelle". Vai olisko kuitenkin niin, että se oma mukavuusalue on siirtynyt enemmän sinne hyvien oivalluksien ja ikuisen oppimisen alueelle..? En tiedä, mutta kun huomaan viljeleväni ikivihreitä sanontoja, kuten oppia ikä kaikki, on varmaan jotkut maailmankirjat jossain sekaisin.

Luumun tunnelmakuva Oilin taannoisesta koulutuksesta 

Mooin perusasentoalustan askartelua Ruotsin sanakirjan kannesta.
Hyvin tarpeellinen kirja, kuten näette. 

Luumun huima eteenlähetysrata rakennettu meidän olohuoneeseen mattoja siirtämällä.
Tulee siitä ehkä hikiset 2,5 metriä.
Tässä ollaan kuitenkin jonkun verran jaksettu treenata "seinään" lähettämistä. 

Mooin perusasentoalusta hyvässä käytössä. 

Mahdoinkohan sen verran kauan ladata yks kerta jotain Instagram-tarinoita,
et possuttimet luovuttivat :D 

Eteenlähetyshommia Luumun kanssa meidän "tokopuistossa".
Tämä oli vielä ennen liukkaita, kuten huomaatte kiihdytysjäljistä. 

Tunnaripuuhaa Mooille yks kerta Qubliksella. 

Miten iloiseksi voikaan ihminen tulla uudesta naksuttimesta! 

Ja uusista leluista!
Toi Kehu on Mooille, kun se tykkää roikkua noissa karvoissa.
Luumu taas riemastui ton nahkapallon lussuttamisesta,
ja se näkyy hyvin vaikka eteenlähetyksen "targettina".

Sieltä se käsi tulee kohta auttamaan tai palkkaamaan

Niin huippufiilis! Käytiin äskettäin hallilla tekemässä hyvin suunnitellut ja vieläkin paremmin toteutetut treenit! Vasta paljon myöhemmin kotona muistin, ettei muistettu Luumun kanssa tehdä kaukoja, mut souvat. Mitä nyt yksistä kaukoista. Tehtiin kuitenkin luoksaria ja kummankin kanssa tunnaria. Mooi teki lisäksi vielä alkeistreeniä seisomaan jäämiseen, kun se on kaikessa hötäkässä jäänyt vähälle. Ja tietty perusasentoa. Sitä nyt aina.

Ajattelinkin ennen illan rientoja kirjoittaa nopeasti muistiin mitä vinkkejä saatiin kuun alussa Oililta siihen. Tässä on siis lähtötilanne, johon oltiin päädytty kaikkien niiden taikatemppujen jälkeen. Rautalangasta koitin kädellä vääntää, et perusasento on suora ja ennen kaikkea piirun verran edempänä kuin mihin Mooi luontaisesti hakeutuisi. Parastahan sen mielestä on jäädä klo 11 sojottamaan mun vasemman säären taakse. Tai vauhtiliikkeissä jonnekin väljästi kello seiskan kohtaan.

Tässä tuomiomme. Mooi selvästi haluaa nähdä mut paremmin. Tämä tulee ilmi siitäkin, että se saattaa jopa tullakin oikeaan paikkaan, mutta kenties vielä pakittaa vähän. Ja jos mulla on oletus siitä, että M ei ole tulossa oikeaan paikkaan sivulle (jää taakse), mä alan tosi herkästi keskivartalolla ja kädellä auttaa sitä - mikä ei kyllä tässä vie meitä nyt yhtään eteenpäin. Mooi ajattelee nyt tosi paljon sitä mitä se saa, eikä sitä mitä se on tekemässä. Kun se jää vähän taakse, se näkee paremmin mun käden, joka menee taskuun palkalle tai auttaa sitä oikeaan kohtaan > palkalle.

Olemme haastavien aikojen äärellä.

Nyt tehdään pelkkää sivullaoloa. Tyyliin oikeesti iltaruoat syödään sivulla. Toistellaan vaan käskyä siinä ja palkkaillaan istumisesta. Ei tehdä sivulletuloja sinänsä, vaan Mooi voi istua ja mä meen siihen viereen oikeaan paikkaan. Voin heilutella käsiä siinä perusasennossa - tämä ei tarkoita mitään, ja kun siihen ei reagoida mitenkään, palkataan. Kun tätä on tehty kuurina nyt jokunen viikko, voin ottaa askeleen eteenpäin ja kokeilla sivu-käskyllä, että onko Mooi tajunnut perusasennon paikan merkityksen. Jos jää edelleen taakse, mun kannattaa odottaa, jos se kuitenkin tarjoaisi eteenpäin tulemista. Yhtään ei nyt kyllä autella kädellä enää. 

Jos se ei vaan tule eteenpäin, voidaan käyttää jotain muuta apuvälinettä, kuten etujalkatargettia. Targetilla voidaan kääntyillä ympäri, ja tästä palkataan aina ylhäältä. Pitää kuitenkin muistaa varoa sitä kevyttä oikeaa etujalkaa: palkataan aina vain kun kummatkin jalat ovat maassa (Luumu tekee tätä muuten edelleen...). Sivulletuloja kannattaa nyt Mooin kanssa tehdä aina alkuun targetin kanssa, jotta ehdottomasti onnistuu. Back to Basics vaan, pentutreeniä nyt hetki (ihan tuttua meille *pyyhkii hikeä otsalta*). On kovin vaikeaa tulla sivulle, jos ei tiedä missä se sivu on. Tämä näkyi hyvin meidän joulukuun kisoissa. Vaikeaa on, Mooi pohtii, jäänpä tänne taakse niin sieltä se käsi tulee kohta auttamaan tai palkkaamaan.

Treenit ovat lähteneet menestyksekkäästi käyntiin. Aluksi piti olla hiukan kärsivällinen nytkähtelyn kanssa. Odottaa vaan, että Mooi ymmärtää, että ihan oikeesti tässä ei tarvi tehdä mitään. Että vaikka se käsky toistuukin, kyse on vaan nyt tässä istumisesta. Just tässä, ei viis senttiä taaempana. Ja ihan parin olkkaritreenin jälkeen testattiin samaa tänään hallilla. s-u-p-e-r. Kyllä se siitä, kyllä se aina siitä.

Oilin koulutuksen jälkeen, joka siis järjestettiin meidän "kotihallilla" TSAUlla, tuli kamalan nostalginen olo. Ei olla siis treenattu siellä kohta kahteen vuoteen, vaan käyty omatoimiajalla milloin missäkin ja lähinnä ulkona (ei nyt sydäntalvella tietty...). Mut nyt vihdoin kun tää päiväkodin aloittamisen jälkeinen elämä (kutsukaamme tätä uutta aikaa vaikka lyhenteellä jpk.) alkaa kohta toteutua meilläkin, pystyn taas suussani maistamaan kentän laidalla termarista ryystetyn aamusumpin ja tuntemaan villasukanpohjissa hiertävän kumirouheen. Kisatalkoohommat, täällä alkaa olla kohta yks semisti valmis työntekijä. Semisti sillee, et kuitenkin ehkä aikaisintaan syksyllä. Ehkä. Kääk. Muutankohan mä taas sit sinne hallille. Tuutte sit sieltä noukkimaan, jos ei missään näy.

Mooi on sitä mieltä, et olipa hauska koulutus :DD
Kuvat: Anne Saari.

Ja hei peeäs! Käy nyt viimeistään tilaamassa meidän uutiskirje, jos haluat etunenässä olla kuulemassa mun järkkäämistä tokokoulutuksista keväälle, kesälle ja syksylle! Suunnitelmat on tehty ja kohta ne julkistetaan, hui! Mä lupaan antaa sata prossaa. Annathan säkin?

Mooin kahdet treenit

Ääk kääk en ollut mitenkään aktiivisesti unohtanut ilmoittaneeni kummatkin koirat viikon päästä Oilille tänne TSAUlle, mutta jotenkin tuudittauduin siihen harhaluuloon, että helmikuuhunhan on vielä aikaa. Hauskaa sinänsä viedä Luumu pitkästä aikaa kenenkään muun silmien alle kuin omien tai omien treenikavereiden. Aluksi ajattelin, että Oili voisi katsoa sen yleismielentilaa, mutta nyt kun olen saanut sen aika kivaksi, luulen että tehdään kuitenkin ruudun eteenlähetystä ja puhutaan erityisesti ruudusta luopumisen näkökulmasta. 

Vähän sinänsä hirvittää sitä varten, kun edellisestä visiitistä Mooin kanssa on sentään puolisen vuotta, eikä me olla edistytty niissä meidän elokuussa käsittelemissä asioissa yhtään. Oikeesti. Kun tähän väliin tuli toi alokasluokan paketointi ja kisahommat siihen liittyen. Ni ei sit olla tehty oikeastaan yhtään mitään muuta. Ni en jotenkaan kehtaisi ottaa ainakaan samoja aiheita (tunnaria, perusasentoa, seuraamista, jääviä...), ni mitä meille sit oikeastaan jää? Useat meidän "ongelmista" on joka tapauksessa sellaisia, et ne varmasti etenisi kun vaan treenaisi. 

Treeneihin menossa joskus alkutalvesta, kun ei ollut vielä lunta. 

Ekaa kertaa Qublis-hallissa. 

Kenraaliharjoituksissa TSAUlla marraskuun lopussa. 

Väsynyt tokomuija.

Ollaan me sentään sitä perusasentoa tahkottu tässä kuussa, kun se oli meidän "uutiskirjeen" tammikuun treenihaastekin. Mä lähdin tähän haasteeseen omalta osalta vähän sillee et onhan tässä hiomista, mut suurin työ on tehty. Vähänpä tiesin siinä kohtaa, sillä me ollaan käyty kyllä aika syvissä vesissä tän asian kanssa. Mun on ollut vaikeaa myöntää itsellenikin, että tämä on vaan meille nyt tavallista haastavampaa. Että Mooi ei osaa sitä vielä. Ja ihan sama kuinka paljon mä ruikutan että me ollaan oikeesti tehty hommia enemmän kuin keskiverrosti varmaan kukaan ikinä tän asian kanssa (mikä ei varmasti edes pidä noin kirjaimellisesti paikkansa), niin jos se ei vaan riitä, niin sit niitä hommia on vaan yksinkertaisesti tehtävä lisää. Mä nykyään aika helposti jo nöyrryn havainnoimaan sitä osaamista suht objektiivisesti, mut tämän tajuaminen mulla kesti vähän shaakelin kauan.

Myllyn kauppakeskuksessa tekemässä paikkista ja mun kanssa olemista ennen kisoja. 

Tuli guuma!

Voidaankin puhua Mooin alkuvuoden treeneistä, niistä muutamasta hassusta "oikeasta" mitä ollaan tehty ja sit siitä perusasennon hinkkaamisesta. Perusasennossa tosiaan Mooi on ollut parempikin. Ehkä sen takia mun on ollut vaikeaa ymmärtää todella, ettei se osaa sitä vielä, kun sillä on ajoittain tosi hyvä pa, jos me ollaan just tehty sitä jotenkin kuurina. Mut koska se osaaminen on kovin ohutta, se ei jotenkaan jää sinne pysyvään muistiin. Eikä Mooi osaa ollenkaan yleistää sitä. Ni sit kun tulee treenitaukoa vähän enemmän, Mooi roiskaisee sen sivulletulon minne sattuu (usein mun vasemman säären taakse ns. kello kymppiin). Mä yritin kauheesti alkuun ajatella et noilla korokehommilla ja takapäänkäyttöduunilla saadaan tää nopeesti kuntoon. Mut vaikka niistä varmasti oli apua jotenkin (en tiedä miten, ei näy tällä hetkellä missään ;)), ni se ei vaan yhdistynyt siihen kokonaiseen liikkeeseen, joka on sivulletulo.

Sen lisäksi et tää Ikean koroke on Kirputtimen käsienpesukoroke,
kirjalukualusta potalla ja Luumun ruokakipon koroke,
se on ihan täydellinen norsutemppuun tämmöisen pikkukoiran kanssa. 

Mooin kanssa testattiin doboa yks sunnuntai.
Hauskaa oli! 

Vieläkään ei nää selffiet onnistu Ritvan kanssa...

Mun oli palattava aika reilusti taaksepäin. Mun oli kehitettävä taas joku rutiini siihen kuinka paljon mä autan kädellä oikeaan paikkaan ja kuinka paljon mä annan yrittää itse. Kun Mooin kanssa on oltava tosi tarkkana sen motivaation kanssa, vaikka kestäähän tuo sentäs toistoja, mut se onnistumisen balanssi on sen kanssa paljon tärkeämpää mitä Luumun. Luumu kun ei ole koskaan ottanut itseensä, jos se on useammankin toiston jäänyt palkatta, mut Mooin kiinnostuksen mä menetän nopeammin. Sen takia erityisesti Mooin kanssa mun on tarvinnut oikeesti heti yhden epäonnistumisen jälkeen auttaa se onnistumaan (kehua oikein reilusti mutta jättää ilman konkreettista palkkaa) ja sit pikkuhiljaa jättää ne avut, jotta se onnistumisprosentti on pysynyt korkealla. 

Juoksemassakin ollaan sentään pari kertaa käyty... 

Näille Icebugin juoksulenkkareille kyl iso peukku!
Erikoisvarusteluna heijastavat nauhat cittarista. 

Väsynyt juoksupossu.

Suurin ongelma sen treenitauon ja oikeesti unohtamisen lisäksi on ollut mun harmaat kriteerit. Nehän ne aina, hah. Ei vaan siis vaikka kuinka kuvittelin palkkaavani vain hyvistä, ni kyllä niitä vinoja ja väljiäkin tuli palkattua - koska Mooi niin kovasti yritti ja itse halusin niin kovasti päästä palkkaamaan. Näin Mooille ei kuitenkaan koskaan käynyt kovin selväksi et mikä se oikea perusasento nyt on mitä mä haluan, ja välillä kun yritin olla kriteerin kanssa tarkempana, turhautumista tuli sen takia enemmän (puolin ja toisin). Ja oikeesti nyt kun olen ollut jatkuvasti tarkempi ton kriteerin kanssa (ja toki myös siis pyrkinyt auttamaan Mooia ymmärtämään sen!), ni tehtävä on Mooille myös paljon tärkeämpi. Me tehdään nää peeaat aina treenin aluksi, jolloin sillä on vielä reilusti paukkuja hihansuussa, ni kun se huomaa ettei mulle ihan mikä vaan sivulleroiskaisu kelpaakaan, se ihan oikeesti yrittää. Ihan tosissaan oikein. Hauska pieni eläin. 

Treenitauon ja lipsuneen kriteerin ohella ongelmalliseksi on osoittautunut kuinka kiinni Mooi oikeasti on mun vartaloavuissa. Toki niitä on paljon (jaiks, pitäisipitäisipitäisi jaksaa nostaa se vartalopeili tonne olkkarin puolelle joka kerta), mut väittäisin et Mooi on niissä mun avuissa myös enemmän kiinni mitä Luumu on ollut. Tai sit vaan aika kultaa, huunous. Ehkä tässä näkyy erityisesti se, että Mooilla on kuitenkin kohtalaisen vähän mitään kropanhallintatreeniä takana, niin se ei oikeesti ajattele yhtään sen jalkoja kun se tulee siihen perusasentoon. Sen nenä ja katse jotenkin seuraa vaan mun kättä tai hartiaa tai mitä ikinä mutkaa, jota en tajua edes tekeväni kropallani. Ja kun se ei aktiivisesti ajattele sivulle tulemista koko vartalollaan neljä jalkaa mukaan lukien, sen kuono saattaa tulla oikeaan kohtaan, mut muu kroppa on ihan missä sattuu.

Vaikka näillä on täysin eri perusasentokäsky,
niin ne tulee kuitenkin kummatkin kummankin käskyllä,
koska niissä käskyissä on sama nuotti.
Tällä kertaa Mooi oli nopeampi.

Noo, tätä kaikkee mä tein ihan liian pitkään ilman mitään kunnollista suunnitelmaa. Mä ajattelin, että kun vaan kovasti tekee, ni kyl se siitä. Mut ei se kyllä, siitä. Mä meinasin jo saada sen mun vasemman säären takana kenotuksen suoristumaan tosi kivasti palkkaamalla nopeasti oikeasta kädestä, niin että Mooi sai siis mun jalkojen edestä kiertää hakemaan sen palkan tai sitten niin, että mulla oli namialusta noin metrin päässä mun varpaista kello yhdessä. Tämä toimikin, kun sen treenin sai ensin rullaamaan tosi nopeesti. Se edellytti kuitenkin (namialustan tilanteessa) siitä etäpalkasta luopumista ja tietty teknisiä onnistumisia, jotta ylipäänsä pääsi palkkaamaan ja että tästä etäpalkasta tai oikean käden palkasta olisi ollut se palkansuunnallinen hyöty. No, kun tämä kuitenkin toimi ihan kivasti kerran, pari, ei se tietty toiminut yhtään silloin kun oltiin tossa viikko sitten koko treeniporukalla hallilla ja mun piti näyttää että miten se pa on kolmessa viikossa edistynyt.

Lopulta se meni siihen että mä oon siellä kentällä ihan kädet pystyssä kaikkien niiden neuvojen kanssa ja sanon että yritetty on ja että kyllä se kotona osaa ja kyl te tiedätte... saa tulla kokeilemaan kuka haluaa, ei se niin helppoo oo. No, tästä jo vakioksi muodostuneesta perusasentoon liittyvästä treenihajoamisesta oli kuitenkin se hyöty, että sain oikeesti tosi hyvän ja konkreettisen ohjeen kotiin viemisiksi (arvatkaa ollaanko tehty, no mitään ei oo "keritty"). Eli siis peilin edessä näin:

1. Lähtöasento on niin että Mooi istuu/seisoo mun takana (perusasennon linjassa toki) muutaman kymmenen sentin päässä, ja mä kädellä ohjaan/imutan ilman namia sen siihen oikeaan kohtaan mun viereen. Tässä ei voi epäonnistua, sillä mä itse ohjaan sen oikeaan kohtaan.

2. Kehun kovasti ja samalla suoristan vartalon jäykkään tokoposeen ja katson peiliin.

3. Sitten kumarrun takaisin Mooin puoleen palkkaamaan.

4. Pikkuaskel eteenpäin, Mooille odottamiskäsky ja vaiheita toistetaan taas alusta.

Tää oli kyllä hyvä treeni. Sopivan semmoinen rautalankamalli, jossa ei voi tosiaan mennä pieleen. Mooi saa myös tässä koko ajan helpoista jutuista palkkaa, jolloin sen motivaatio pysyy korkealla. Mä voin raportoida miten tämä tästä edistyy vaikka ihan videon kera kunhan nää työprojektit tästä vähän helmikuun toisella viikolla helpottaa ja on aikaa tehdä muutakin kuin repiä hiuksia päästä.

Kuten sanottu, perusasento ei ole mikään helppo homma, vaikka se erityisesti tuommoisen läpikoulutetun Luumun kanssa tuntuu ihan läpihuutojutulta. Aika tosiaan kultaa. Kerrankin, kerrankin mä olen voinut käyttää Luumua välillä terapiakoirana tässä, kun peeaat on Mooin kanssa tökkineet.

KAIKEN sen säätämisen jälkeen kummallakin on nyt hyvin istuvat botit.
(Tai jos joku vielä haluu vaihtaa, niin ton 43n vois vaihtaa 40een) 

Jep. Tuo on tosiaan ollut meillä tammikuun tärkein treeniaihe Mooin kanssa. Kaikki mitä sen lisäksi on tehty, on ollut vähän semmoista no jos nyt jotain muuta ku sitä perusasentoa -treeniä. Ollaan muun muassa muistuteltu ruutua. Siinä joudutaan käytännössä aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä, koska Mooille ei ole koskaan vielä tehty mitään muuta kuin motivaatiota ruutua kohtaan. Suunnitelmana on lähestyä ruudun paikkatreeniä samalla tavalla kuin Luumun kanssa joskus, eli kutsut, kosketusalusta, näyttö ja lelu. Mun kriteeri on sellainen väljä neliö siellä takanauhasta hiukan keskemmälle. 

Mooilla on musta ihan kiva ajatus itse kosketusalustasta, siten että siihen laitetaan kummatkin etutassut, ja tehtävässä on myös kestoa (toisin kuin Luumulla koskaan), mut ihmetyksekseni huomasin viimeksi, että nää kosketusalustan kriteerit hämärtyykin hassusti, kun sen yhdistää sinne ruutuun. Huh. Lisäksi Mooilta puuttuu (apua en ees kehtaa sanoa) sellainen pysähtymis- tai odotuskäsky. Et kun mä saisin sen menee sinne kosketusalustalle, niin mulla ei oikein oo mitään apua siihen että saisin sen pysymään siellä. Toki siis arjessa osaa odota ja ei tuu sekä universaalin "liikennepoliisin pysähtymiskäsimerkin", mut kun treeneissä on vire muutenkin korkeammalla, ei nää siellä toimi. (Joo kyllä mun varmaan pitää opettaa pysähtyminen ja siihen kestoa mahdollisimman pian nyt kun oikein ajattelen...)

Kiertämistä ollaan tehty kans hyvin satunnaisesti, mut kesän Koirakoutsin leirin jälkeen saatiin se kyl ihan hyvään nousuun. Lähtee mielellään kiertämään, mut ei oikein kunnioita sitä tötsää. Tässä on myös varmaan liikaa palkkaodotusta, koska tosiaan yrittää välillä tulla sen tötsän läpi, varmaan kiire palkalle. 

Mooi selvästi jo arvaa tän ruudun perimmäisen tarkoituksen, eli mennä maahan tänne.
Viis siitä et mitä tälle kosketusalustalle pitikään tehdä. 

Näpsäkkä neiti siellä.

Kierrossa on oikeastaan sama kuin noudossakin, et periaatteessa "valmis" liike, mut loppuperusasennot pissii. (Valmis siis siinä määrin missä mikään liike voi koskaan olla valmis...) Ja noudosta siis. Ei olla oikeastaan sen Riitan marraskuisen koulutuksen jälkeen tehty (koska kisat ja joulu ja ja ja...), ni nyt testattiin viikko sitten, ja se oli oikeastaan samanlainen kuin silloin marraskuussa, varsinainen ihme. Eli malttaa odottaa noutokäskyä, mut sit tarttuukin kapulaan aika härskisti. Palauttaa myös hyvin, paitsi lopussa puree eikä onnistu tulemaan perusasentoon. Ton ilmeisen perusasento-ongelman lisäksi tässä suurimpana nousi esille toi ruma nosto, mihin Elina keksikin tällaisen hyvän treenin harjoitella sitä jonkun fyysisen objektin takaa. Hyvin toimi, tosin videolla näkyy tossa viimeisessä toistossa taas uus treeninaihe: treenaa Mooin kanssa enemmän sillee, että lelu on näkyvillä ja joutuu luopumaan siitä aidommin. 

Noista Mooin viime kisoista jäi kyllä kaiken suhteen tosi kiva fiilis, mutta näkyyhän siinä kisapalkkauksessa nyt just se suvantovaihe mihin näin tuoreen kisakoiran kanssa helposti ajautuu. Grännassa vaikka oltiin harjoiteltu alkukesä kehän ulkopuolelle jätettävää etäpalkkaa, en kuitenkaan uskaltanut käyttää sitä. Ja koska ylipäänsä koko kisapalkkaamisen ajatus oli Mooille niin uusi, se oikeesti kuvitteli koko sen suorituksen ajan, että se palkka voi tulla mun taskusta koska vain. Ni se imu oli jotenkin mahtava, ja mun onneksi, opportunisti kun on tuo narttu, se kesti sen koko suorituksen ajan. Nyt joulukuun alun kisoissa Mooille oli tutumpi se asia, että tää nyt on sitä että se palkka tulee vasta siellä lopussa, ja vaikka se keskittyi sillee ihan kivasti osittain, erityisesti liikkeidenväleissä huomasi, että se terävin särmä siitä puuhasta oli mennyt. 

Ni päätin että ennen seuraavia kisoja (ehkä joskus ens vuonna sit avoimeen...) me tehdään se etäpalkkajuttu valmiiksi. Ja sitä varten mun pitää nyt hajottaa koko tää kisatreeni- ja kehäänmenohomma. Pitäisi vaan muistaa kaikki treenit aloittaa tolla etäpalkalla (kuten videossa), ja sit pikkuhiljaa rakentaa siihen väliin enemmän tehtäviä. Mä haluan nyt että sillä etäpalkalla on suuri vetovoima, ja että Mooi joutuu oikeesti tekemään nyt töitä siitä luopumiseksi. Mut ei niin paljon kuitenkaan, että se unohtaa sen olemassaolon. Vaan että ne hommat tehdään mulle (ei mun taskussa olevalle palkalle), ja sit mun kautta tulee jossain kohtaa se armoitettu vapautus sinne kehän ulkopuolelle palkalle - ja se voi tulla koska vaan. Nyt alkuun mun ajatuksena on antaa Mooin olla pikkuisen härski tässä, koska kokemuksen syvällä rintaäänellä: kyllä se sit hallinnan kautta jotenkin lutviutuu kovassakin kisavireessä :DD

Jep jep sellaisia. Tunnarin olen kans kaivellut arkistosta. Lämmitin taloa pari päivää ihan mukavasti noilla ehkä viis vuotta vanhoilla kapuloilla, joissa on jokaisessa L-kirjamia ja hampaanjälkiä ristiin rastiin. Itse asiassa kummatkin koirat on saaneet tunnarin kanssa puuhastella nyt muutaman olkkaritreenin aikana. Mooi nenätyöskentelyssä ja Luumu kapulan pitämisessä ja sivulletulossa. Palaan tähän taas, it's a promise! (Ehkä jopa seuraava treenihaaste..?)

Ääh. Mut mä en edelleenkään tiedä et mitä me siellä Oilin koulutuksessa Mooin 20 minuuttisella tehtäisiin. Perstuntumasta tulis että ruutua, mut todennäköisesti kuitenkin tota fakin... eiku alati kiehtovaa perusasentoa.

Siis kolme tuntii ollaan odotettu et päästään täält häkistä... 

Mut ONNEKS Kirppu tuli vapauttamaan!
(Luumu oikeesti punnersi tuolta sillee oikeesti gorillan raivolla, vitsi kun olis tullut videolle...)

Kuin kotiinsa olisi palannut

Hei apua kuu vaihtuu, mihin se kesä meni ja kohta on syys! Meillä oli lauantaina pihajuhlat, joiden päälle kävin kummankin koiran kanssa sunnuntaina TKK:lla pyörähtämässä vähän mukavuusalueelta. Mooin kanssa jatkettiin Piia Karisen opissa Koirakoutsin leiriltä kesken jääneitä juttuja. Mun tavoitteena omalta osaltani oli viihtyä vieraammassakin porukassa ja lakata nolostelemasta olemassaoloamme. Tavoite Mooin osalta oli saada se rentoon mielentilaan, jotta pystyttäisiin tekemään kehäänmenoja, kokonaisuustreeniä (ilman mitään liikkeitä siis) ja treenikuplajuttuja. Kummatkin tavoitteet toteutuivat nappiinsa, ja pikkasen jäi myös hinku osallistua yhdistyksen syksyllä starttaaville kursseille ja/tai omatoimitreeniin. Ollaan jonossa myös edelleen Nuuskujen kisaavien ryhmään, mutta todennäköisesti jos ja kun ryhmään jossain vaiheessa mahdutaan, treenin ajankohta saattaa osoittautua meille ongelmalliseksi. We'll see, mutta olen (taas) ihan todella tehnyt töitä tämän mukavuusalueen laajentamisen kanssa.

Luumu teki TKK:lla jotain pientä namitreeniä ihan vaan jotta sekin olisi olevinaan päässyt treenaamaan. Se tuntuu jäykältä ja ahdistaakin elo sen kanssa ennen kuin pääsen torstain fyssarikäynnillä taas selvyyteen missä vika ja miten suuri. Lisäksi tekeminen sen kanssa lähentelee mahdottomuutta eniveis. Se on niin hullussa mielentilassa kun jotain pääsisi tekemään, ettei sen kanssa uskalla senkään puolesta tehdä mitään. Ikuinen noidankehä vissiin, enkä ole löytänyt sopivaa taikajuomaa vielä, saati loitsua.

Oltiin jo alkukesästä varattu yksärit Oilille Lahteen, ja meitä suosikin mitä mainioin tokosää viime viikon sunnuntaina. Rikottiin Team Paskojen edellinen autoonahtautumisennätys, ja matkustettiin tällä kertaa kolmen naisen ja neljän koiran porukalla samassa henkilöautossa. Jep, neljän, ja ihan tavan henkilöautossa. Noin kolmen tunnin ajomatka suuntaansa meni vilauksessa, ja fiilis nurmikentälle päästyämme oli lähinnä kesäretkimäinen. Eivät tutisseet polvet ollenkaan siihen malliin, kuin olisin odottanut niiden tutisevan (kuitenkin maailmanmestarin silmien alla, hei). Siitä on aikaa kun ollaan Luumun kanssa Oililla viimeksi käyty (tai tietty ylipäänsä missään), ja Mooin kanssahan oltiin nyt ekaa kertaa. Plikka laittoi taas parastaan, joten mikäpä tässä sitä näytellessä. Kyllä ylpee saa olla Rituliinasta <3

En kyl millään jaksais lähtee... 

Aktiivinen kesä on tehnyt hyvää häkissä odottamiselle (ja mölinän vähenemiselle).

Agendalla oli tunnaria, koska tuntui että ollaan jotenkin kummallisesti päädytty sellaiseen tilanteeseen, jossa tunnari on Mooin päässä yhtä kuin kasa ruohoa. Treenipäiväkirjan mukaan ollaan huhtikuussa treenattu sitä siihen malliin, että ollaan todettu hyvä on, nyt vaan eteenpäin ja vaikeempia juttuja. Sen jälkeen me ei sit treenattukaan sitä kertaakaan neljään kuukauteen. Neljään kuukauteen! Huh. Ei siis mikään ihme, että kun me taas kesän rientojen jälkeen palattiin nenähommiin, pikkumuija ei käyttänyt nuuskuttimiaan ollenkaan niin kuin olin treenin tietysti suunnitellut... vaan ihan totta kuvitteli, että tarkoituksena on bongailla ruohokasoja. Heh. Nice.

Tekstin kuvista kiitos Annelle :) 

Tuomio Oililta oli samanmoinen. Menee silmillä sinne, ei oikein haistele. Ei käytä aikaa kunnolla ruohikossa eikä nenä kerkiä aueta siellä. Jos nenä kerkiäisi aueta siellä ruohikossa, se pysyy yleensä aika hyvin auki myös kapuloilla. Mooilla on vaan kamala kiire takaisin sieltä, mitä olen luultavasti lisännyt pallopalkalla. Eli lelu vaihdetaan nyt johonkin tosi hyvään ruokaan - jotain mitä se ihan todella haluaa, mutta joka ei kiihdytä sitä noin hullun lailla. Tykkää kamalan paljon kapuloista, haluaisi vaan pitää niitä ja rouskutella menemään. Tosi tyypillinen staffiongelma. Monet staffit on tosi outoja tunnarissa, sillä tulevat aika nihkeästi takaisin sieltä kapuloilta. On todella vaikeaa olla mustavalkoinen pitämisen suhteen, koska oikeasti ne vaan haluaisi rouhia ne kapulat tulitikuiksi. Mun pitää nyt pysytellä lähellä kapuloita, jotta ei kerkiä jäystämään niitä. Sille ei voi ruveta pitämään mitään pitotreenejä tunnarikapulan kanssa vielä, jotta sen mielentila koko liikettä kohtaa ei muutu.

Käytännössä meidän pitää palata nyt taaksepäin, mutta edelleen siis jatkaa tätä ruohikkotreeniä. Oma on nyt piilossa siellä nurmikossa pari kertaa niin, ettei sitä pysty näkemään sieltä ollenkaan. Väärät kapulat on aina siinä edessä. Sen jälkeen oma siirtyy edelleen ruohikkoon piilotettuna muiden kapuloiden joukkoon, minkä jälkeen voi olla myös muita (tyhjiä) ruohokasoja kapuloiden joukossa. Kaikin keinoin tehdään nyt nenähommia - oma löytyy vain haistelemalla. Kapuloiden joukossa voi olla muutakin roinaa, vaikka keittiövälineitä. Sitten ruohikkokasojen alla voi olla myös vääriä kapuloita. Tärkeää on, että vääriä on aina ns. saatavilla, jotta se ei ala ajatella, että yhden kapulan löytäminen on tärkeää. Kyse on kuitenkin siitä tietystä kapulasta. Mooillahan näkyi ennen koulutusta sitä ongelmaa, että se alkoi ajatella, että oma on aina piilossa. Tämän takia se ei ymmärtänyt etsiä omaa muiden kapuloiden joukosta (ei avannut nenää kapuloilla, vaan noukki mitä sattui sen jälkeen kun totesi, ettei ruohikossa ole mitään). On kuulemma kuitenkin helpompaa hoitaa tällainen päähänpinttymä kuin se, että koira tottuu liiaksi käyttämään vain silmiään. Meidän on vaikeaa sanoa koirille miten nenää tulisi käyttää, mutta asenteeseen voimme aina puuttua.

Samaan settiin tehtiin myös sivulta maahanmenoja. Ne on osoittautuneet ihan kamalan vaikeiksi, sillä vaikka Mooi tekee (todistetusti) maahanmenon yhdellä käskyllä hyvin edestä, se ei välttämättä reagoi ollenkaan, jos sille sanoo maahan-käskyn perusasennosta. Ihan mielenkiintoinen lähtökohta, jos ajattelee vaikka ihan alokasluokan paikkista ;) Ison oivalluksen koin tässä sen suhteen, että koiran fokus todella kannattaisi tässä saada eteenpäin. Toki ymmärsin, että se fokus pitää saada pois musta (koska katsekontakti ja palkan suunta hankaloittavat maahanmenoa...), mutta että todellakin aina kun koira käsketään sivulta maahan, sillä ei ole mitään odotusarvoa ylöspäin suuntautuneessa fokuksessa. Koska ohjaajahan aina poistuu koiran luota: kaukoissa, paikkiksessa, luoksarissa... öö oliko vielä joku muu liike..?

Saatiin korjattua Mooin painopistettä tosi nopeasti palkkaamalla heti maahanmenon jälkeen heittämällä nami eteen maahan, jolloin Mooi sai heti nousta hakemaan sen edestään. Vielä paremmin sillä toimi kuitenkin valmiiksi eteen laitettu nami, jolloin sen ohjaajanpuoleinen kyynärä laski kokonaan alas vielä nopeammin kuin jos nami olisi heitetty maahan maahanmenon jälkeen. Aluksi koira vapautetaan etunamille nopeasti, jotta se ei ehdi ajatella ylöspäin. Mooi luopuu ja kuuntelee niin hyvin, että tämä treeni sopii sille passelisti. Koira ei todennäköisesti kuitenkaan tiedä onko sen kyynärä ilmassa vai ei, joten siitä asiasta ei voi sille huomauttaa. Erityisesti Mooikoiran kohdalla tämä on hyvinkin totta, sillä alan uskoa siihen, että sen omakuva on pyöreä pää ja valtava suu vailla yhden ainuttakaan raajaa tai häntää.

Toisen puolituntisemme olin varautunut käsittelemään seuruuta. Luumun kanssa se oli aina ikuisuusprojekti ja välttämätön paha, joskin loppuaikoina opin tykkäämään seuruutreenistä jollain sadomasok... öh erikoisella tavalla. Seuruu on kuitenkin mielestäni tokossa se THÖ LIIKE, josta olisi kieltämättä joskus mukavaa napata vaikka EVL:stä se kymppi. Heh. Luumun kanssa saatoin vain haaveilla tyyliin vitosesta, koska se edisti, vinotti, kenotti, rakoili, keuli ja harhaili. Mutta Mooin kanssa seuraaminen on niin kivaa! Ja se olikin taas tosi hyvä! Erityisesti kun ottaa huomioon miten vähän sitä on sen kanssa treenattu joihinkin toisiin koirayksilöihin verrattuna.

Oilin mielestä Mooilla on seuruussa kauhean kiva ilme. Se on selvästi oppinut, että seuruu on tosi mukavaa puuhaa. Toki se heittelee etujalkoja aika ylös, mutta siihen ei nyt kannata puuttua niin kauan kuin pitää paikkansa. Paikka oli nyt OK, ehkä vähän edessä. Tähän suluissa huutomerkki, sillä mehän ollaan nyt useamman kuukauden verran korjattu sitä taakse jäämistä palkan suunnalla lähinnä. Ei vissiin korjata enää. Yhtään ei saa siis paikkaa päästää enää edemmäs, joskin se on nyt hyväksyttävä. Täytyy palkata silloin tällöin kädestä, jotta se ymmärtää, ettei edistäminen ainakaan kannata. Paikan kanssa kannattaa tosiaan olla tarkkana, sillä aika äkkiä ne tajuaa että ne voi mennä miten eteen tahansa. Muuten siis seuruu tosi kiva Mooilla, oli suora, rennon ja iloisen näköinen. Täyskäännöksissä hukkasi vähän mua, eli niihin paljon palkkaa.

Olin siis hyvinkin yllättynyt, että meidän seuruu oli noin nopeasti käsitelty! Eikä mulla ollut enää yhtään treeniaihetta taskun pohjalla. Tehtiin siis perusasentoja. Ei kyllä erityisesti olla leirin jälkeen treenattu, vaikka siellä se ongelma tuli viimeksi todettua. Lähinnä siis että en ole itse ollut tarpeeksi mustavalkoinen, vaan olen palkannut vähän vinoista, vähän väljistä ja vähän väärästä paikastakin. Testi osoitti, että Mooille ei ole selkeää hakeutua perusasentoon mistä vain suunnasta, eikä sille ole myöskään selvää missä suhteessa muhun sen pitää istua. Heh. Voi rakas lapsi, miten se yrittikin kuitenkin innoissaan.

Nyt vaan perusasennoista pitää lakata palkkaamasta niitä huonoja, auttaa sitä onnistumaan ja tehdä vaan toistoja toistojen perään. Askeltreeniä, käsi voi olla apuna ylhäällä hahmottamassa paikkaa ja lisäämässä fokusta, jos on muuten vaikeaa. Älä työskentele harmaalla alueella, sillä silloin koira vaan turhautuu ja motivaatio laskee. Vie oikeaan suuntaan ja palkkaa vain silloin, kun se tekee oikeasti sen työn. Just tässä mustavalkoisuudessa mun pitää kyllä itse tsempata nyt. Oon tässä suhteessa aika lepsu, minkä takia toisaalta on tosi epäreilua vaatia tietyissä tilanteissa täydellistä suoritusta. Kun eihän se koira vielä edes tiedä mitä se tarkoittaa. Eli alkuun nyt autetaan paljon onnistumaan siinä täydellisessä kriteerien mukaisessa perusasennossa - sen jälkeen vaikeutetaan ja treenataan kaikenlaisia variaatioita. Osaako koira tulla perusasentoon, jos sulla on käsi selän takana?

Mooilla rupee vissiin poseeraaminen piisata...

Vimpaksi tehtiin jääviin ihan pentutreeniä peruuttamalla, koska ne nyt on meillä vähän surullisessa kehitysvaiheessa. Mooi tekee sen Ruotsin alokkaan mukaisen istumisen oikein kivasti, mutta mitään muuta se ei oikein teekään - koska ei oo kukaan opettanut. Se ei esimerkiksi pysty istumaan siten, että mä jatkaisin suoraan kävelemistä eteenpäin, eikä se osaa mennä maahan tai jäädä seisomaan liikkeestä ollenkaan. Maahanmenoon me saatiinkin hyviä vinkkejä silloin leiriltä Piialta (joita ollaan treenattu vasta ihan muutamia kertoja), joten tehtiin nyt seisomiseen sitä reaktiota. Nimenomaan siis kyse on reaktiosta - pysähtymisestä eikä niinkään seisomisesta. Ei tehdä tätä nyt seuruun yhteydessä, sillä se näytti kivalta, eikä me haluta uhrata sitä nyt. Mooia ei pidä myöskään palkata kädestä, koska sen askellus on niin kevyen oloista. Stoppaa kunnolla kädellä, kun se ensin ravaa kunnolla. Älä pidä kättä ns. targettina, vaan käden liike ihan todella pysäyttää koiran. Varo kuitenkin, ettei koira tule käteen asti. Jos koira pysähtyy ja kääntyy jo valmiiksi (odottamaan palkkaa), heitäkin palkka vaikka jalkojen väliin tai toista kautta.

Meit pikkasen nauratti tää kuva, kun neidolla on kaikki kaulaläskit kerääntynyt tohon leuan alle :DDD

Paljon tuli läksyjä, mutta paljon oltiin myös tehty hommia. Oli tosi kiva päiväreissu Lahteen, ja Oilin hyppysissä tuntui kuin olisi pitkästä aikaa kotiinsa tullut. Saatiin myös ihan toooosi paljon lisää motivaatiota treenaamiseen, ja pistettiinkin taas pitkän tauon jälkeen viikkohaasteet pystyyn. Jotain kiertävää hallivuorosysteemiäkin olisi suunnitteilla kylmien kuukausien varalle, ja alkuvuodesta viimeistään halutaan Lahteen uudelleen. Nyt me ollaan ravattu niin paljon koulutuksissa koko kesä, että välillä on aika hiljentyä työntekoon. Ollaan seuraavaksi menossa näillä näkymin marraskuussa Korreille, ja kaipa se olisi aika pikkuhiljaa miettiä jotain aikataulua sen alokasluokan suhteenkin. Mä oon just sellanen treenaaja, joka voi käyttää yhden eliniän suhteen, asenteen, mielentilan ja rytmin pohtimiseen, mutta konkreettisia tuloksia tulee vasta kun on joku ahdistava deadline merkattuna kalenteriin.

Viime vuoden loppukesäiseen tapaansa Mooi on kerännyt vähän painoa,
mut en aio saada siitä mitään kuukausien mittaista kriisiä kuten viime vuonna.
Juoksut ajoittuivat tähän loppukesään, ja onhan se paino sit taas helppo saada tippumaankin.
(Toista se on meillä kaksjalkaisilla ;)) 

Liikkeestä seisomista 

Anne sai niin täydellisen kuvan Mooista, kun se tekee Oilin kanssa tätä <3 

Väsynyt tyttöraasu lähdössä kotimatkalle. 

Happy faces on a happy day.
Harrastaminen on vaan parasta.
Mut duuniikin pitäis tehdä, eikä vaan aina reissata, poimia rusinoita pullasta ;)