Olli Wuorimaan koiran aineenvaihdunta -luennolla

Kyllä nyt on kouluttauduttu ihan huolella. Viikonloppu Gerard O'Shean kanssa on edelleen todella voimakkaana muistoissa, ja muistiinpanot odottavat edelleen tuossa pöydällä epäselvänä englannin ja suomen sekamelskana. Huutomerkkejä on siellä täällä, kaikki on niin tärkeää. En vaan ole saanut edelleenkään järjestettyä mestarin ajatuksia ja niistä kylvänneitä omia ajatuksiani blogikuntoon vielä, tuntuu kuin istuisin kultaisen munan päällä, enkä malta lopettaa hautomista O.o Kohta. Lupaan.

Vaikka Olli Wuorimaan eilinen koiran aineenvaihduntaan, vastustuskykyyn, genetiikkaan, niin sanottuihin allergioihin ja kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen ja hyödylliseen liittyvä luento oli ihan äärimmäisen hyvä, silmäni jälleen kerran avaava kokemus, se on kuitenkin muna, jonka hautomisesta maltoin luopua jo. Kirjoitin muistiinpanot pätevänä likkana word-tiedostoksi Luumun omaan kansioon, Ruokavalio-alakansioon. Tässä teillekin illan hailaitit! (Jonkun toisen muistiinpanot toki saattavat näyttää ihan erilaisilta, kun itse kirjoitin ylös lähinnä sen, mikä koski edes etäisesti meitä tai mikä nyt oli enemmän uutta kuin vanhan kertausta.)

Iho on koiran suurin elin, se tarvitsee 30 % päivittäisestä ravinnosta. Ravinnon huonolaatuisuus/puutteet näkyvät ensimmäiseksi varpaiden välissä, turkin kiiltämättömyydessä; koiran iho kutisee tai koiralla on paljon korvatulehduksia. Ongelmat korjataan ravinnolla, mutta tämä kestää useamman kuukauden. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella ihon korjausprosessiin kuluvan 60 päivää.

Koira käyttää lihasta hyväkseen aminohapot. Haimaentsyymit hajottavat lihan aminohapoiksi. Sitkeän lihan hajottaminen on työläämpi prosessi kuin helposti sulavan lihan hajottaminen, vrt. munivan kanan sitkeä liha ja broilerin murea liha.

70 % koiran vastustuskyvystä sijaitsee suolistossa. Jos koiralla on ongelmia suolistossa, hiivan lisääntyminen tai hiivatulehdus ovat yleensä ensimmäisiä oireita. Hiiva elää syömällä koiralle tarkoitettua ravintoa.

Stressaavissa tilanteissa hiivan määrä lisääntyy, ja koiran vastustuskykyä voidaankin stressaavissa tilanteissa (esim. kisoissa) tukea kasvattamalla suoliston hyvien bakteerien määrää syöttämällä ennaltaehkäisevästi hapanmaitotuotteita: piimää, raejuustoa, viiliä, turkkilaista jogurttia. Hapanmaitotuotteet sisältävät maitobakteereja, jotka tasapainottavat stressin vaikutusta koiran suolistossa. Piimän ei erityisesti tarvitse olla acidofilus-piimää, sillä vaikka ihminen pystyy hyödyntämään acidofilus-maitobakteerin 100-prosenttisesti, hyödyntämissuhde ei tutkitusti ole sama koiralla. On olemassa kaksi maitohappobakteeria, jotka tutkitusti toimivat koiralla suoliston tukena, toinen on enterococcus faecius (ja toinen meni ohi). Olli Wuorimaa on kirjoittanut lukuisia artikkeleja, muun muassa hiivatulehduksen vaikutuksista koirassa.

Rasvahapoista Omega-3 on erityisen tärkeä. Sen saanti on turvattava, koska se vaikuttaa lieventävästi muun muassa tulehduksiin, epilepsiaan, sydäntauteihin jne. Kun Omega-3 ja Omega-6-rasvahappojen tasapaino järkkyy, oireina voi olla atopiaa, diabetestä, stressiä, masennusta, sydän- ja verisuonitauteja, syöpää, tulehdustauteja jne. Paras Omega-3-lähde on villilohiöljy, kuten Grizzly. Siinä on kaksi kertaa enemmän Omaga-3-rasvahappoja kuin tavallisessa viljellystä lohesta valmistetussa öljyssä. Öljyn EPA-hapot ovat tärkeitä muun muassa nivelsairauksien ennaltaehkäisemisessä. ALA-happoa saadaan kasviksista (mm. pellavansiemenöljy tässä hyvä), EPA- ja DHA-happoja rasvaisesta kalasta, lohesta (Grizzly). Koira ei voi hyödyntää kasviksista saamaansa ALA-happoa, ellei se saa riittävästi EPA- ja DHA-happoja. Kemialliset säilöntäaineet tuhoavat DNA:ta (eli ketjua, jossa geenit sijaitsevat). Omega-3 korjaa DNA:n vaurioita.

Jos koira liikkuu paljon, lisää rasvan saantia. Jos koira saa liikuntaansa nähden liian lihapitoista ruokaa, liika valkuainen jää käyttämättä, ja koira alkaa haista ”härskiltä voilta”. Tästä syntyy yliaktiivisuutta ja mahdollisesti käytösongelmia. Tällöin suositellaan kevyempää ravintoa ja veden saannin lisäämistä. Kun korvat haisevat ”sukilta”, kyse ei ole liian lihapitoisesta ruokavaliosta, vaan mahdollisesti hiivabakteerien liikakasvusta. Tähän suositellaan pro- ja prebioottikuuria, joka puhdistaa suoliston. Pro- ja prebioottikuuria suositellaan kaikille koirille noin puolen vuoden välein suoliston puhdistamiseksi. Tähän saatavia hyviä tuotteita ovat LactoHealth ja BioHealth, joita saa suurimmista eläintarvikekaupoista (½ tl riittää, vaikka purkissa lukee 1 tl).

Usein kuivaruokaselosteissa näkyvä hydrolisoitu proteiini on jotain niin pieneen pilkottua proteiinia, ettei elimistö tunnista sitä. Hydrolisointi on kemiallinen prosessi, jossa esim. höyhenestä otetaan aminohapot talteen. Syöttäisitkö koirallesi höyheniä?

AITO BARFFAUS ON PARASTA RUOKAA MITÄ VOI KOIRALLEEN TARJOTA. BARF on ”biologically appropriate raw food”, ei ”bones and raw food”, kuten joskus virheellisesti ajatellaan. Barffatessa on kuitenkin tunnettava koiran aineenvaihduntaa ja tarkkailtava omaa koiraa. Tarkista koiralle syöttämiesi lihojen ym. ravintosisältö Finelin sivuilta, ja varmista, että koira saa tasapainoisesti kaikkea mitä sen kuuluukin saada. Barf-ruokavalio on kuitenkin jokaisella koiralla yksilöllinen kunkin koiran henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Uusimpien tutkimusten mukaan koiralla on 32 geeniä, joita sudella ei ole. Nämä 32 geeniä liittyvät muun muassa tärkkelyksen ja hiilihydraattien hyödyntämiseen. Koira tarvitsee siis myös hiilareita, vaikka susi ei niitä tarvitsisikaan (kasvisten merkitys barffatessa!). ANNA KOIRALLE VAIHTOEHTOJA JA ANNA SEN PÄÄTTÄÄ ITSE. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö koira voi itse päättää mitä syö, vaan lähinnä koiraa tarkkailemalla näet mikä sille sopii ja mikä ei. Huom. kun lasket esimerkiksi ruokavalion lihapitoisuutta, ota huomioon, että liha on märkää, ja painaa siksi enemmän! Kun lihapitoisuus lasketaan märkänä, tuoreena lihana, sen on oltava 29–44 % ruokavaliosta.

KAIKKI EPÄTASAPAINOT OVAT VAHINGOLLISIA. KYSE EI OLE MÄÄRISTÄ - VAAN KESKINÄISISTÄ SUHTEISTA! 

HOMEOPATIA tukee aineenvaihduntaa, mutta jotta homeopatia toimisi, aineenvaihdunnan tulee ensin olla kunnossa! Annosmäärä ei riipu eläimen koosta. Merilevä on loistava lisäravinne sen lukuisten vitamiinien ym. ansiosta. Valkosipulia Wuorimaa suosittelee käytettävän viikon kuurina, kun koiran vastustuskykyä tulee syystä tai toisesta kasvattaa. Hyvä lisä on myös Dorwestin valkosipuli-kreikanherne-tabletit.

Olin ihan äärimmäisen iloinen etenkin tuosta barffaus-kommentista. Ja koska barf-ruokavalion onnistuminen on niin paljon kiinni yksityiskohtaisesta tiedosta koiran tarpeista, eri ravintoaineiden vaikutuksista toisiinsa jne. suosittelenkin lämpimästi jonkun raakaruokaan perehtyneen asiantuntijan käyttämistä apuna ruokavaliota laatiessa. Olen nyt kouluttanut itseäni raakaruoan ja eri ravintoaineiden vaikutusten suhteen enemmän tai vähemmän kohta puolitoista vuotta, ja tuntuu ettei tässä aiheessa koskaan ole täysin oppinut. Olen todella tyytyväinen kuitenkin siihen, miltä Luumu sikaripunkkikaljuaan lukuunottamatta näyttää, ettei sen iho kutise ja että sen suolisto on kunnossa. Näin ei automaattisesti ole. Ihmisnäkökulmasta "pienikin" tapaus kuten kipulääkekuuri voi suistaa koko koiran suoliston toiminnan väärälle radalle, mikä taas vaikuttaa koiran hyvinvoinnin kaikkiin osa-alueihin monen kuukauden ajan. Esimerkiksi Nalle on nyt useamman kuukauden ajan taistellut kaikenlaisia suoliston ongelmista johtuneita oireita vastaan, ja kaikki alkoi yhdestä kipulääkekuurista. 

Sinänsä en saanut luennolta ihan kamalan paljon uutta tietoa, mutta silmien avaaminen kerta toisensa jälkeen on aina erittäin virkistävää. Oli lähinnä lohduttavaa kuulla, että on hyvin harvoja terveydellisiä ongelmia, joihin ei voisi ruokinnalla vaikuttaa. Löysin Shetlandin sivuilla surffaamalla aivan loistavan artikkelikokoelman, josta löytyisi luettavaa pitkäksi aikaa. Ja tein mä tietty taas to-do -listan - siinä lukee lisää kasvisten määrää, Grizzly-lohiöljy, piimä.

Loppuun muutama kuva ihanasta Nallesta, joka oli meillä viime viikolla ensimmäistä kertaa yökylähoidossa. Vähän arvelutti että miten meidän sukset pysyvät samalla ladulla, kun Nallella on välillä melko voimakas se oma tahto. Odotettua paremmin sujui kuitenkin, Luumukin antoi Nallen olla suurimmaksi osaksi rauhassa :)

Nallen kanssa kävely oli rentouttavaa, rauhallista...
ja aivan eri luokkaa kuin Luumun kanssa! 

Nalle tykkää kepeistä! 

U can't touch this!

Vauhtia piisasi, kun päästiin metsään! 

Vähän yritettiin mätsätä, mutta "leikki" loppui melko lyhyeen,
kun Nalle ei saanutkaan minussa aikaan mitään mielenkiintoista reaktiota.