Pihaleikkejä ja muumilautasia

 - toisin sanoen syömisestä, syömättömyydestä, mamin pompottamisesta ja vähän niistä pihaleikeistäkin.

Luumu had such fine ears just a week ago! Where did they go?

Niin siis olin aikonut kirjoittaa Luumun syömistottumuksista jo aiemminkin, mutta koska viimeisin Facebook-päivitykseni aiheutti melko lailla keskustelua, pidän aiheellisena kirjoittaa asiasta nyt. Tässä vielä tilapäivitykseni (ymmärrän kyllä kommenttien määrän :D): 

Arvoitus "Miksi Luumu ei syö?" on ratkaistu! Ongelmana ei ollutkaan pahan makuinen liha, kala, maksa, kalanmaksaöljy, erikoinen kasvismössö tai mikään muukaan itse ruoan koostumuksessa. Äijä ei vaan tykkää syödä ruokakupista! Kun sulloin safkat puruluu-tennariin, johan maistui! Kenties jotain psykologista... tovottavasti en kuitenkaan iloitse taas ennenaikaisesti :DDDD

Luumu on melkein alusta asti pitänyt minua pellenään syömisen avulla. Ensin se söi barf-ruokaa kuin enkeli. Sitten kun ruokavalio alkoi laajeta lohella ja sisäelimillä, alkoivat ongelmatkin. Heidi Rubin neuvoi minua lisäämään uusia, epäilyttävän makuisia/hajuisia ruokia annoksiin teelusikallinen kerrallaan, jotta pentu tottuu uuden ruoka-aineen makuun. No ei tämä mitään auttanut. Ei se vaan syönyt. Meillä ei ole siis ruokaa mitenkään jatkuvasti tarjolla, vaan tässä jo reilun kuukauden ajan ruokintakertoja on ollut kolme päivässä. Jos ei ole jollakin kerralla (usein aamuisin) syönyt, olen tarjonnut samaa ruokaa hetken päästä uudelleen ehkä pariin-kolmeenkin otteeseen. Ruokintasuunnitelmassamme luu-aterian ajankohta vaihtelee päivittäin. Joskus luu-ateria on aamulla, joskus päivällä ja joskus illalla. Luut Luumulle maistuvat aina. Hyvä että edes joku maistuu! Koska luut ovat Luumulle mieluista syötävää, olen syöttänyt niitä vain iltaisin, jotta päivän mittaan saisin sille menemään liha-kasvissekoituksen (+ öljyt ja vitamiinit). Tämä on toiminut ihan hyvin. Aamuisin syömättömyys on kuitenkin nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, jolloin ruokintakertoja on todellisuudessa vain kaksi päivässä. Päiväruoan aikaan Luumu on aamuisen paastonsa takia yleensä jo niin nälkäinen, että syö viimeistään kuuden maissa liha-kasvissekoituksensa. Piti tietty filmata Luumun siivensyöntiä videollekin. Ja tässä toinen video, jossa Luumu nakertaa naudan ydinluun palaa. 

Major part of Luumu's diet consists of meaty bones.
This is a chicken wing he's eating - his favourite!

Here Luumu is eating a beef marrowbone.
His jaw isn't strong enough to cut the bone - maybe someday?

Jossain vaiheessa sorruin tapani mukaan vähän hysteriaan. Syötin sille sitä jauhelihaakin kädestä ja lattialta ja milloin mistäkin. Onneksi pienillä järjen hivenilläni huomasin kuitenkin, että tämä vaan paineisti koiraa, ja lopputuloksena oli erittäin ruokahaluton koira. Olen myös pyllistellyt lattialla ja näytellyt itse syöväni Luumun ruoat. Tämä on kyllä hetkellisesti toiminut, mutta pellenhän minä itsestäni sillä tavalla teen. Luumu on ollut nyt kennelyskän jälkimainingeissa tosi hoikka. Heidin ohjeen mukaan pitäisi näkyä vain alin kylkiluu, ja muut pitäisi tuntua. No viime postauksessakin oli se lakritsinappisilmäkuva, jossa näkyivät kaikki kylkiluut. Ihan varmaan noi korvatkin taas lerputtaa koska se ei ole saanut tarpeeksi ruokaa! Apua! Koirani on aliravittu! Paniikki iskee, sen pitää syödä. Näin siis oikeesti mulle iskee välillä sellainen slaagi, että ajatus kulkee usein vasta toiminnan perävaunussa. Tänään Luumu maisteli vähän aamulla ruokaansa, mutta ei syönyt puoliakaan. Laitoin sitten päivällä loput aamuruoasta puruluu-tennarin sisälle, ja vein tennarin koiralle ulos ihmeteltäväksi. No maistuihan se! Poika nuoleskeli tennarin sisältöä kuin jäätelöpuikkoa, ja minä taas henkäisin helpotuksesta - päivän vitamiinit ja terveelliset öljyt: check!

Sain ihan hauskoja ja kylläkin todenmukaisia kommentteja Facebook-päivitykseeni. No pompottaahan se minua tuolla syömättömyydellään. Tarun sanoin Luumu ei halua syödä tavalliselta lautaselta vaan haluaa muumilautasen. Ja muumilautasenhan mamin kultamussukka saa :DDD Luumu ei varmasti tarkoituksella pidä minua hyppysissään tuolla ruokatemppuilullaan, vaan minä itse teen tässä tikusta asiaa. Tai tässä yhteydessä jauhelihasta asiaa. Pitää vaan olla jämäkkä, ja jos ei syö niin sit ei syö! Ja basta! Niinan neuvojen perusteella siirrymme nyt kahdesti päivässä -ruokintaan, ja varmaan tämän nykytilanteen valossa jätämme suosiolla sen aamuruoan kokonaan pois. Katsotaan nyt miten lähtee menemään, ja lupaan hysterisoitua (?) vähän vähemmän jatkossa - niin varmaan!

Nyt vähän vähemmän stressaamista ja enemmän kuvia! Olemme nautiskelleet sairasloman hellepäivistä täysin rinnoin. Otin kätköistäni esille kaksi uutta narulelua, ja voi vitsi kun ne olivatkin kivoja! Palloleikki on Teemun ja Luumun yhteinen juttu - siitäkin muutama kuva :)

Voikukkia!

Luumu katselee tässä Napsun perään, ja narupallo on liimannut huulet kiinni ikeniin :D

Pelottava kastelukannu!

Ihan muutamasa päivässä on tapahtunut hurjaa edistystä Napsunkin kanssa. Ne saattavat pihallakin olla välillä melko lähekkäin, ilman että kumpikaan lähtee pois. 

Loppuun vielä pari huvittavaa videota Luumun iltapuuhista. Tässä videossa Luumu osoittaa haluavansa kiivetä sängylle, ja tässä hepuloi muuten vaan.