Sadekelin sankari

On myöhä, mutta jotenkin teki mieli kirjoitella vielä. Tultiin justiin iltalenkiltä, ja Muumelolla oli lähipuistossa ihan paperisuunnitelmalliset iltalenkin oheistreenit. Muutenkin ollaan tällä viikolla sentään vähän ryhdistäydytty ihan "oikean" treenaamisen kanssa. Kaukoja ollaan tehty lähes päivittäin, ja kentällekin ollaan raahauduttu öö.. kolme kertaa. Maanantaina käväistiin kuukauden tauon jälkeen Rauvolassa koekentällä Hennan, Oivan ja Floran kanssa. Luumu teki yksinään hyvän paikkaistumisen ja sitten vielä välipalkan jälkeen lyhyen paikalla makaamisen Floran kanssa erikseen käskytettynä (meillä oli kuvitteellisia kisakumppaneita koko paikkisrivillinen; Henna toimi etevästi sekä liikkurina että kilpailijana!). Olin myös tarkkana kentällemenojen kanssa tässä vaiheessa. Häiriömerkille poikkeamisesta puhuteltiin, eikä sillä tavalla itsekseen koohottamalla pääse yhtään mihinkään hommiin. Tämän asian kanssa mun pitää jatkossakin olla tarkempi ja kaikilla kentillä! Toki Luumu saa joskus juosta suoraan autosta reikä päässä kentälle, mutta luvan kanssa. Kun me ollaan mun kanssa, se tarkoittaa, että mitään omatoimista oheispuuhaa ei katsota hyvällä.

Huhtikuussa Facebookin onnellinen koira -haastetta varten napattuja kuvia 

Sattuu muuten olemaan sama "puisto",
jossa tänäänkin myöhäisiltana treenilöitiin.

Maanantaina tehtiin ruutua ja ohjattua kokeenomaisesti ja ruudussa oli ekalla toistolla motivaatiolelu. Hyvin meni ruudussa merkin kautta kummastakin suunnasta. Ohjatussa meinasi ryskätä ohi! Muistutettiin myös metallihyppynoutoa, joka oli muuten hyvä, paitsi palautukset jäivät pikkasen vinoiksi. Henna kun oli samaan aikaan viemässä ruutuun lelua, ei pystynyt pikkukoira ihan täysillä keskittymään kahteen asiaan samaan aikaan. Olis nyt siihen käsillä olevaan asiaan edes yrittänyt. Mutta ei mitään nosto- tai vireongelmia, vaan oikein halukkaan näköistä työskentelyä. Omalla kapulalla tosin. 

Luoksaria tehtiin myös kuunteluna niin, että eka pysäytys heti liikkeellelähdön jälkeen seisomaan > takapalkalle. Toisella kerralla pysäytys vasta ihan mun jalkojen juureen istumaan > takapalkalle. Hennastakin oli hassua, miten olen saanut Luumulta vauhtia hyvin pois. Kun se ei toisaalta ole enää semmoinen Luumun näköinen luoksetulo. Mutta uskon että tämä on kuitenkin oikea tie niihin terävämpiin stoppeihin, ja sitä kautta varmuuden myötä tulee taatusti taas vauhtiakin takaisin, tosin maltilla sitäkin, kiitos.

Tiistaina käytiin kaupunginsairaalan lähellä Jennin ja Jedin kanssa treenilöimässä. Luumu teki zetaa liikkuroituna, joka oli hyvä. Kivat asennot, mutta seuruu vähän käännöksissä kärsii. Lisää seuruutreeniä jäävien yhteyteen. Ohjatussa korjattiin edellispäiväistä merkin ohi ryskäämistä. Tehtiin kokeenomainen, ja veto suoraan kapulalle oli tälläkin kertaa kova, mutta niin vaan riksrakspoks pikkukoira valitsi kuitenkin käydä merkin kautta. Hyvin tehty! Tässä muuten myös tulee nyt vähän näkyviin sitä luumumaista tsekkaan-tässä-samalla-vähän-mitä-kaikkea-muuta-täällä-on -meininki noston jälkeen. Kapula suussa on hyvää aikaa katsella ympärilleen, eikä sivulletulon kanssa tunnu olevan kiirettä. Huooh. Liian helppo liike tämäkin vissiin Muumelon mielestä? Pakkaa sekaisin heti sunnuntain kokeen jälkeen, en vaan vielä tiedä miten. Ai niin, tehtiin tämä tiistain ohjattu vierailla kapuloilla, ja se oli hyvä!

Luumu teki myös tunnaria merkin kautta. Meinasi unohtaa merkin, ja tuhtasi yhden ylimääräisen kierroksen kapuloilla, mutta oli selvästi kiireisen oloinen. Se on kiva juttu se! Sain Jenniltä idean myös tempputreenin toteuttamisesta siten, että lähetetään koira ruutuun, jonka "nauhat" on rakennettu tunnarikapuloista. Sitten ruutuun juoksemisen jälkeen koira pyydetäänkin suorittamaan tunnaria! Tämän oli pari kekseliästä treenaria ideoineet ilmeisesti jossain palstalla videon kera - tosi kiva ajatus! (Saa ilmoittautua, jos itsensä tästä tunnistaa ;)) 

Kaukoja tehtiin myös kokeenomaisesti, ja kyllä se vaan piru vie tuli sieltä ainakin 20 cm eteenpäin (mikä ei kyllä sinne 15 metrin päähän näy ollenkaan!). Shaakeli. Olenko mahdollisesti palkannut myös muissa treeneissä sellaisista sarjoista, joissa on tullut reilusti eteenpäin, mutta mikä on näyttänyt matkan päähän hyvältä suoritukselta?? Kokeiltiin niin, että Jenni piti Luumua takajaloista kiinni (kuten VOI-kaukojemme alkuaikoina alkusyksystä viime vuonna), eikä Luumu ollut ollenkaan "pistänyt vastaan". Eli se kyllä tietää miten ne kaukot pitää suorittaa, kun siinä on joku apu/paine. Olen välillä pitänyt takapalkkaa edelleen, mutta pitääkin ottaa jälleen ne etunamit käyttöön, sillä takapalkka kyllä nostattaa liikaa. On vaan (taas kerran) nöyrryttävä ja autettava. Voin edelleen tehdä sitä pitkää matkaa ja pitkiä sarjoja, mutta jos siinä ei ole apparia kertomassa etenemästä, on Luumulla oltava siinä edessä ne namit, joista luopumalla se pysyy paikoillaan. Namienkin kanssa on oltava valikoiva, koska ihan perusnappulat se unohtaa - oikeasti! Kun vapautan sen siihen eteen, sillä ei ole mitään hajua mihin se oikein vapautettiin. Toisaalta taas kun olen nyt muutamana kertana käyttänyt bullstickin palasta, se pitää sijoittaa vähän kauemmas, koska sen vetovoima on niin suurenmoinen, että Luumu ei yksinkertaisesti pysty menemään suoraan sen eteen maahan (vaan moneen kertaan toistetun maahan-käskyn jälkeen kiemurtelee jotenkuten lonkalleen). 

Vimpaksi tehtiin Jennin ja Jedin kanssa vielä vähän varioitua uutta EVL-paikkista. Pidettiin piilossaoloaika lyhyenä, kun lähellä oli tätejä taluttamassa koiriaan (ja kun ei niistä tädeistä koskaan tiedä). Käytiin vielä vuorotellen piilosta tulon jälkeen kiertämässä koirien takaa liikkurimaisesti ja tehtiin vuorotellen käskytykset sekä maahan että luokse. Tosi kivasti meni, vaikka olihan siinä kahdestaan tehdessä vähän säätöä, kun piti toimia toinen toiselle liikkurina samalla. Veikkaan, että tästä tulee yksi Luumun lemppareista kyllä. Niin vauhdilla se sieltä omalla vuorolla tuli!

Eilen olikin semmoset vesikelin treenit, ettei ole yli puoleen vuoteen ollut (kivaa, että heinäkuussa on samanlainen treenikeli kuin marraskuussa...). Kyllä edelleen välttelen treenaamista sateella, eikä nytkään mikään pakkorako ollut. Tästä Suomen kesästä kun ei vaan koskaan tiedä, ja täysin sateeton keli muuttui silmänräpäyksessä alkulämppälenkin aikana kadut tulvaannuttavaksi rankkasateeksi. Luumu raukka vihaa kaatosadetta, ja se yritti ihan maanisesti päästä jokaisen puun alle suojaan. Jäätiinkin hetkeksi Annen ja Kodan kanssa erään omakotitalon pihan nurkalle ison kuusen alle juttelemaan muun muassa asuntomessukokemuksista, ja siinähän se puhellessa sadekin rauhoittui. 

Mutta mitä ihmettä on tapahtunut sadetta inhoavalle toko-Luumulle? Olen jotenkin maagisesti onnistunut rakentamaan sen viretilan sadetreeneissä johonkin maanisen ja seinähullun välille, sillä ollaanhan me aina tehty sateella pelkästään supersiistejä vauhtijuttuja superkorkeassa vireessä sellaisella nopeudella, ettei siinä ole ehtinyt huomata sadetta tai lammikoita koira eikä ohjaaja. Luumulla oli pikapikaa kokoon kyhätyssä treenisuunnitelmassa (taas) vauhdikkaita juttuja, eli merkkiä. Luumuhan sinkosi autosta kentälle sateeseen kuin tykinkuula, ja hyvä ettei käynyt merkkiä paikoilleen viemässä ollutta Annea jo tönäisemässä kumoon! Multa se meinasi taas riisua housut jalasta, kun oli niin raivokkaan innokas. Onko voinut oikeasti tapahtua jotain tunneoppimista ton sateen kanssa..? Mutta kyllä se tekikin hyvin hommia! Jumaleisson millä powerilla merkille! Otettiin siihen häiriöjuttuja mukaan (Anne jätti lelun merkin taakse vinoon ja kävi toiselta puolelta kutsumassa luokse merkin suorittamisen aikana). No eihän Luumu edes harkinnut menevänsä tuommoiseen hölmöttelyyn. Hih. Hyvä merkki! Pari jalkapallomaalin kiertoa seisomaan pysäytyksineen ja päätin sitten, että kestää se vire hiukan seuraamistakin.

Ei ollakaan treenattu seuraamista öö.. kesäkuun kokeen jälkeen (!), ja yllätyin miten kivalla ilmeellä Luumu teki. Sade oli sen verran rauhoittunut, että oli jo ihan reilua vaatia katsekontaktia. Poikitti alkuun tosi rumasti, mutta sain korjattua muutamalla äkkinäisellä vasemmalle käännöksellä. Ja nimenomaan sillä tavalla, että ei yhtään auteta (kuten koeseuraamisessa avustavalla askeleella), vaan suoraan vaan käännyin Luumun eteen oikealla jalalla. Hyvin pysyi kärryillä, enkä joutunut juuri huomauttamaan. Jonkun matkaa liikkuroitua namipalkattua pätkää, sitten jatkettiin pidemmällä liikkuroidulla, jossa erityisen etevästä seuruusta Luumu sai juosta kaukopalkalle. Oli kaikin puolin teknisestikin tosi hyvä, mutta nyt kyllä asenne yllätti ohjaajan! Onhan Luumulle rakennettu tätä seuruuta koko alkuvuosi melkoisella hartaudella, ja palkkaa on tullut paljon. Silti mulle tuli yllätyksenä miten paljon Luumu tykkää seuraamisesta. Ihanaa!

Instassa tuli neljätonnia jo aikapäiviä sitten täyteen,
ja blogissakin 100 000 lukukertaa pari postia sitten :D Vau!

Ja mitäs tänään sitten. Hilkulla oli, ettei tullut vapista, mutta pakkasin kuitenkin iltalenkille kassin täyteen tokokamoja. Olikin hirveen kiva fiilis tehdä, mutta heti kun otin puhelimen videokameran esille tarkoituksena saada joku kiva vauhdikas pätkä tätä postia varten, eikö tietysti just silloin kaikki hommat ala jostain päästä pissiä. Sain mä videota toki, mutta en oikeastaan mitään julkaisukelpoista. Koska se on tosin ennenkään meitä estänyt? ;)

Aloitettiin tunnarilla. 20 metriä matkaa, noin 10 kapulaa ja kolme toistoa. Ekasta pallo nostosta, tokasta pallo tuonnista ja kolmannesta pallo jännitteen kautta sivulletulosta. Olen alkanut silloin tällöin tehdä noiden irtoamisliikkeiden lopussa jännitettä kaivamalla palkkaa hitaasti ja jännittyneesti hengittäen taskusta. Luumu on niin mahtava, kun se on kuin helposti jekutettava lapsi. Sen silmät ihan kirkastuu ja koko kroppa jännittyy hännänpäätä myöten, kun se tajuaa että ei vitsi, kohta se palkka tulee, ihan kohta se tulee. Hirvee kiva tunnari tänään. Yhtään ei tuhtannut, vaan samantien oman kohdattuaan nappasi sen nopeasti ja superenergialla. 

Elämää staffin kanssa. Koskaan et ole yksin.
Tässä me hinnoitellaan kirppistavaroitakin sylikkäin <3

Tehtiin myös seuraamista namipalkalla ja loppuun pidempää pätkää, johon oli sekoitettu myös kaikki zetan asennot sinne joukkoon. Palasin aina asennon jälkeen taakse, mutta saatoin tehdä heti uuden seuruukäskyn jälkeen täyskäännöksen tai esimerkiksi seisominen tehtiin vallan juosten. Oli kauheen kiva, ja vapautin lopuksi kaukopalkalle (jonka oli tosin ehtinyt unohtaa, joten en tiedä oliko siinä joku pointti).

Ohjattua tehtiin pidemmällä nurmella/heinikossa polun viereisellä "jalkapallokentällä". Oli vähän vikatikki, tai olisi pitänyt jättää siihen yhteen onnistuneeseen. Luumu teki yhden tosi hyvän merkin (palkka) ja merkin + oikean. Oikein raivolla juoksi/loikki merkille ja sitten kapulalle, silmät riemusta kiiluen. Oli niin pirun upea, että ajattelin haluta saada seuraavan (vasemman) videolle. Väärin ajateltu. Tässä kohtaa homma meni päin betoniseinää, ja saatiin tämä korjattua vasta sitten kun ymmärsin luovuttaa kuvaamisen kanssa. Heh. Oli se hankalaa, ja hommaa vaikeutti, kun Luumu ensin ryskäsi merkille rumasti, sitten ei tullut takaisin, vaan nuuskutteli jänöjen sulotuoksuja (puhuttelin pari kertaa että miten näitä hommia oikein hoidetaan) ja sitten onnistuneellakin noudolla kerran tiputti ja jäi nuuskuttelemaan maata. Öö joo oli astunut semmoisen herkkusienen näköisen palluran ihan linttaan ja sitä piti jäädä ihmettelemään, mutta eihän se käy. Videokamera taskuun, ja nyt aivot peliin tähän hommaan kummallekin! Saatiin me se korjattua sentään, mutta pitää vielä huomenna viimeistelytreeneissä palkata paljon merkistä. 

No just heräsin torkuilta.
Ei siin oo mitään hauskaa! 

Luoksarissa tehtiin mitä ollaan viime ajat tehty, eli pysäytyin heti lähdön jälkeen seisomaan. Ekalla kerralla ei kuullut (kun en viitsinyt puolenyön aikaan huutaa kauheasti), mutta toisella toistolla oli tosi kiva > takapalkalle. Kolmannella toistolla yritin pysäyttää ihan mun jalkojen juureen maahan, mutta kun me ollaan viime aikoina tehty paljon lähelle pysäytystä istumaan, eihän se maahanmeno niin vaan onnistunutkaan. Sitä saat mitä vahvistat, ja istumaan jääminen olikin ihan kivan näköinen. Heh. Ehkä kolmannella yrittämällä meni maahan, kun oikein kovasti venytin kuuuusssscccchhh. No se on hyvä kusch. Pitää korjata huomenna. 

Ja kun tässä meni ohjatun ja luoksarin kanssa hinkuttaen yllättävän kauan, olikin kaukotreenin aikana jo niin myöhä/pimeä/vilpo, että hyttysethän tuon raukan söivät. Bullstikki edessä ei kuunnellut ekalla, kun yks maahan menikin seisomiseksi. Uudella otolla teki hyvin, vaikka selvästi joku pisti jostain. Nopeat vaihdot ja vapautus superherkulle. Pitää nukkumaan mennessä levittää kortisonivoidetta raukan "taisteluhaavoihin". Pirun pistiäiset! Tuohon aikaan on näköjään ihan turha yrittää treenata tuommoisen nahkakoiran kanssa yhtään mitään. Tai enpä usko että se siitä ajasta välttämättä oli kiinni, koska ei nuo treenit joka tapauksessa puolta tuntia kauempaa kestäneet - kaukot taisivat vaan olla eka liike, jossa Luumu oli sen verran paikoillaan, että ne pirulaiset sen löysivät ja saivat pistettäväkseen. 

Vielä on Pandan tehtaanmyymälän tuliaisia jäljellä. 

Luumukin sai maistaa. Ihan yhden vaan. 

Ihan hyvä fiilis jäi näistäkin treeneistä, vaikka vähän jouduttiinkin vääntämään. Nyt kun L on ollut vähemmällä treenillä, on se aina yhtä riemuissaan hommeleihin pääsemisestä. No onhan se toki muutenkin aina, mutta nyt jotenkin erityisesti. Ja mikä parasta - vaikka se on riemusta halkeamaisillaan, se on silti tarkka ja keskittynyt. No suurimman osan ajasta ainakin. 

Katsotaan nyt mitä huomenna vielä tehdään tuon ohjatun ja luoksarin lisäksi. Ei tähän aikaan riitä enää kapasiteetti suunnittelemaan. Paljon palkkaa ja iloista fiilistä on luvassa ainakin, ja sunnuntaina mennään kehään vähemmällä valmistautumisella kuin tavallisesti. Ja ihan tarkoituksella. En aio treenittää enää sunnuntaiaamuna, vaan tehdään koepaikalla vaan merkkiä, kaukoja ja seuruun paikallaan käännöksiä. Aamulenkillä käydään tietysti, mutta ihan mielenkiinnosta haluan nyt kokeilla mennä vähän enemmillä paukuilla kehään. Paikkiksia me ollaan muutenkin tehty pitkään jo "suoraan autosta", joten se tuskin tulee olemaan mikään ongelma. Oikeastaan on tosi hyvä, että Luumulla on siinä paikkaistumisessa kaikki paukut vielä hihassa, kun se on kuitenkin jotenkin fyysisesti ja henkisestikin rankka liike. (Tosin saattaahan se joskus istua kymmenenkin minuuttia ja vartoa vaikkapa jäätelöpurkin jämiä...) Ja nyt kun se on tehnyt korkeassakin vireessä tarkasti töitä, on jännä kokeilla miten suurempi energiataso vaikuttaa koeseuraamiseen ja vauhtiliikkeisiin. Tosin jos heti alkuunsa tehdään kaukoja, voin joutua koepaikalla miettimään suunnitelman uusiksi :D

Näin paljon tavaraa mahtuu olkalaukkuun!
(Ja hella on mitä mainioin paikka kuvata niitä...) 

Vähän ekstremeä, kun merkkiäkin joutui vähän etsimään heinikosta. 

Iltatreeniläinen

Erikoisvoittaja-Luumu

Tänä kesänä on todella oppinut sen, että jos istuu märälle puutarhatuolille, pe*se kastuu vaikka kuinka aurinko paistaisi. En tiedä mikä on tarinan opetus. Ehkä se on sama kuin kaskussa, jossa päähän tulee kuhmu, kun se osuu olohuoneen kattolamppuun - sama se mihin suuntaan sohvaa on juuri siirretty. (Joo ei oo mitään opetusta näissä, senkun pulisen joutavia.)

Me kerättiin Elinalle kukkia, kun se valmistui. 

Ja saatiin vaihtokaupassa suklaakakkua!
(On muuten vaikeeta ottaa lähes mustasta kakusta kuvaa valkoisella pöydällä!)

Lomafiilis jatkuu. Luumu on päässyt satunnaisesti uimaan ja keskiyön irtsarilenkeille. Kotona olen puunannut olohuonetta siihen malliin, mihin se olisi jo neljä vuotta sitten taloon muuttaessamme pitänyt puunata. No olihan siinä välissä se remppa... ja ja ja... Turha roina jouti kirpputorille; malttamaton kirppistelijä päivittää puhelimen lähes reaaliaikaista myyntisovellusta puolen tunnin välein kun ei muutakaan puuhaa keksi. Käytiin ravintolassa ja leffassa. Näin koko yön dinosauruksista unia. Vielä ei olla nostettu perunoita, mutta pionit sentään kukkivat. Keittiön kulmakaappi on täynnä lasipurkkeja odottamassa syksyn omenasatoa.

Helteellä treenit pysyivät tiiviinä ja tehokkaina. 

Mutta eipä sitä hellettä tosin kauaa kestänyt...

Viikon päästä on meidän eka ja tooodella pitkään aikaan myös vika EVL-koe Kaarinassa. Ryhdistäydyin treeniasioissa ja aloin kantaa tennispalloa iltalenkillä mukana. Marimekon postilaukkuun mahtuu itse asiassa yllättävän paljon materiaa: tunnarit, tunnaripihdit, pallo, superpalkka (repimisrättileluhässäkkä, just tein uudet vanhoista mustista / läikykkäiksi värjäytyneistä puuvillakesähousuista), nameja, kapula ja ufomerkki. Yön mustenevassa pimeydessä ollaan tehty tunnaria, seuruuta, jääviä ja luoksaria. Olen vihdoin saanut luoksetuloonkin kivan positiivisen projektifiiliksen. On idea, jota noudattaa. Jes!

Voittaja-Luumu-postisarja oli lähes koko viime talven kestänyt projekti, ja nyt ajattelin vasemmalla kädellä sutaista samanmoisen meidän EVL-valmiuksista, pikakelauksella tosin. Sarja jäänee yksiosaiseksi (tai no, ehkä uusilla säännöillä vois jotain kasaan kyhätäkin).

Hönöt uimassa alkuviikosta. 

Aloitetaan paikkiksesta. Ollaan tehty varmaan ainakin vuoden verran myös istumista, ja usein kummatkin putkeen. Luumulla on tapana mennä istumisessa maahan, jos aurinko paistaa, sillä on väsy tai ei vaan huvita. Se ei näe istumista läheskään yhtä tärkeänä tehtävänä kuin makaamista, mitä ollaankin silloin tällöin yritetty korjata. Keväällä tein tehokuuria jättämällä namin vatsan alle, milloin tietysti aina pysyi istumassa. Häivytin namia sivelemällä kädellä (Luumun ;)) rintamuksesta, eli muka laittaisin namin sinne vatsan alle. Jossain vaiheessa ajattelin, että tästä voisi tulla meidän virittely paikalla istumiseen. En ole aktiivisesti muistanut enää kuitenkaan tehdä sitä. Ennen Vuokatin reissua Luumu ryssi istumisen kuumalla kelillä ja heti Vuokatin jälkeen ekoissa "oikeissa" treeneissä kävi myös kesken istumisen maate. Ollaan seuraavissa öö... kolmissa treeneissä saatu hyvin korjattua, tosin olen välillä piilosta paljastautunut kehumaan taitavaa istujaa. Lopputulemana liike on tällä hetkellä ihan OK-kantimissa, toki voisi aina olla varmempi, enkä yhtään ylläty, jos viikon päästä piilosta palattuani löydän Muumelon köllöttelemästä hiekalta. No ei haittaa, se on projekti joka tapauksessa. Tulevaisuuteen: no tietysti varmuutta peliin ja fokusta. Tällä hetkellä näkee liikkeen tilaisuutena katsella ympärilleen.

Paikalla makaamista ollaan erikseen käskytyksellä jo pitkän aikaa jonkun verran tehty, tosin viime aikoina vähemmän. Samoin kuin kolmen metrin päähän taakse palaamista. Erikseen käskytys on ollut hyvä, tosin liian harvoin tulee muistettua treenata. Taakse palaamisessa Luumu alkuun kääntyi lonkalle katsomaan mihin menen. Korjasin jättämällä paluuvaiheessa namin eteen. On nyt melko varma.

Mulla oli tästä tehtynä sellanen kollaasikin,
jonka kantava teema oli: 

"Paras kaveri on samalla tavalla yhtä hullu." 

Luumu tyytyi repimään lumpeita,
kun ei kerran leluakaan saanut.

Seuruussa ollaan satunnaisesti tehty eri tempoissakin käännöksiä. Juoksu- ja hidas seuruu ovat Luumulle muutenkin perusvauhtia mielekkäämpiä, ja käännösten tekeminen erityisesti juoksussa on ollut sille hyvä vireennostatus-/tsemppauskeino. Erityisesti EVL:aa varten ei olla seuruun eteen tehty hommia. Ensi viikolla pitää vielä vähän muistuttaa, ja tehdä vaikka kolmeminuuttista pätkää kaukopalkalla tai nyksyllä. Hyvä tulee.

Zetaa ollaan kävelty varmaan viime talvesta lähtien silloin tällöin. Pääasiassa nyt kun painettiin kevät voittajaa varten töitä, on zeta jäänyt vähemmälle. Luumu on kuitenkin tehnyt jäävien/asentojen erottelutreeniä ihan pienestä pitäen, ja se näkyy mielestäni nyt kivasti kuulolla olemisena. Ensi viikolla pitää tehdä tötsillä ja liikkurilla enemmän. Tulevaisuuteen: Seuruu merkkejä kohti paremmaksi. (Erikoisvoittaja-Luumu-videot napattu toukokuussa, jolloin monen kuukauden tauon jälkeen otettiin taas EVL-liikkeet repertuaariin.)

Luoksetulo on meillä toinen ikuisuusprojekteistamme (kaukot on toinen). Avaimena liikkeen kehittymiseen on Luumulla nyt vauhdin leikkaaminen, mikä onkin paljon helpommin sanottu kuin toteutettu. Hajotin koko luoksarin ihan tarkoituksella palasiksi SM-kisojen jälkeen, mikä näkyi 16. kesäkuuta kisoissa "epäluumumaisena" luoksetulona. Otettiin mukaan kuuntelutreeniä, vähän temppuratamaisempaa ajattelua luoksetuloon ja takapalkkaa tehosti. Istuminen luoksetulon yhteydessä on meille nyt vakiokauraa, ja katsotaan miten se tästä lähtee kehittymään. Jos mietin ensi viikon koetta, uskon että Luumu saa luoksarista jotain pisteitä kerättyä, mutta vauhtia saattaa edelleen olla liikaa (no sääoloista riippuen kyllä), ja stopit varmaan vähän valuvat. Tosin jos tekee jotain muita (vääriä) asentoja, sekin on tämän projektiluonteisuuden huomioon ottaen oikeastaan ihan positiivinen asia. Köh. Tulevaisuuteen: projekti jatkuu, ja voin avata sitä yksityiskohtaisuudessaan tulevana ajankohtana paremmin.

Ruutu. Kivassa mallissa. Tosin jos ei olla muistutettu merkkiä vähään aikaan, saattaa rynniä suoraan ruutuun. Merkin mukaanottaminen ruutuliikkeeseen kävi yllättävän kivuttomasti (kerrankin!), ja itse asiassa paikkakin on EVL-ruudussa kivampi kuin VOIn suorassa lähetyksessä. Mun vetovoimasta on tässä hyötyä. Virittelynä meillä tehdään ruutu ja dahin. Muista dahin (ote Luumu-toko-sanakirjasta: dahin = merkki). Aina parempi, jos saan ruudun näytettyä liikkeenvälissä Luumulle, mutta nyt kun lähetyksessä merkiltä saa olla käsimerkki mukana, on se ruutu aina löytynyt. Hävettävän vähän ollaan uuden ruutumme kanssa tehty häiriötreeniä tai muutakaan, jossa kentällä olisi muita nauhoja/merkkejä ympäriinsä. Viimeksi piti tehdä niin, että ruudun takana on vielä ohjatun tötsä, mutta kävikin ilmi, että ruutu häiritsi ohjattua, ja meidän ohjattu taas ei kestä vielä tuommoista suuntahäiriötä. Heh. No jätetään liikkeen variointi, häiriöt ym. olosuhde- ja ympäristötreenaaminen tulevan treenikauden asiaksi. Tulevaisuuteen: siis just niitä. Ensi viikon treeneihin motivaatioruutuja ja luoksetulo-osuuden siivoamista rankalla kädellä. On nyt pari viikkoa ollut toooosi ruma, koska on niin innokas. Innokkuudesta en sakota, mutta rumuudesta kyllä.

Ohjattu on kivoilla kannattimilla. Kun tässä on alusta asti ollut merkki mukana, muistaa pääsääntöisesti pysähtyä siihen (eikä ryskää yli niinkuin joskus ruudussa voi käydä). Jännästi Luumu arvottaa ufotötsän ja peruskartion eri tavalla. Ufolla saattaa vähän mennä merkin päälle ja jopa tökkästä hieman kuonolla. Ollaan ufolla tehty enempi lyhyen matkan sisätreeniä. Pitää puuttua enemmän hölmöilyyn. Merkki kuin merkki, mutta selvästi paljon nätimpi merkki on kartio. Suunnissa ei ole tapahtunut epäröintiä pitkään aikaan, ja olen saanut kurottua merkin jälkeen pitämäni tauon pois. Eli vielä pari viikkoa sitten kun liikkuri sanoi merkin jälkeen käskyn (noutamaan), odotin taktisesti hetken ennen suuntamerkin/noutokäskyn antamista. Kun tietysti ohjattu noutokin on kevään ajan ollut hävettävästi jäähyllä, sen ottaminen takaisin treeniohjelmaan oli Luumusta tietysti hurjan kivaa. Ja koska on kivaa, Muu ei välttämättä aina ajattele niin kovaa kuin mitä jalat juoksevat. Siksi on ollut sille parempi, että se on saanut merkille juostuaan muutaman sekunnin hengähtää ennen suuntamerkin antamista. Muistutuksena että korvat kuulolle. Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt. Sekä ohjatussa että ruudussa olen muistanut palkata säännöllisesti superisti myös merkistä. Merkin painoarvo ei saa tippua, ja huonolta merkiltä ei saa koskaan juosta ruutuun / noutaa (heeei mikä toi oli, tuuppas takas sieltä). Tulevaisuuteen: pitää muistaa pitää noutamisen vire korkealla, ettei siinä käy niinkuin meidän VOI-noutojen kanssa vähän ehti käydä. Vire ei saa tippua, vaan kapulan pitää olla supermustjuttu aina!

Metallihyppyä Luumu on tehnyt viime kesästä alkaen, eikä se ole koskaan ollut sille ongelma. Ensi viikolla pitää vaan muistaa muistuttaa, ettei sitten kokeessa tule yllärinä, kun siellä esteen takana odottaakin metsku. Vähän jännittää miten taas kokeessa vieras kapula. Argh. En olisi uskonut, että vieraudesta tulee meille koskaan mikään juttu, mutta niin se vaan on ollut viimeisessä kahdessa kokeessa vähän ongelma. Hiukan omaan makuun hidas/haluton tarttuminen ja yleisesti koko liikkeen energiataso saisi olla korkeammalla. Ollaan tehty omalla kapulalla kun ollaan muistettu hetsattua, ja se on ollut pirun hyvä. Mutta onhan se aina omalla kapulalla ollut hyvä. Eikä treenikavereiden kapulat nekään ole oikeasti vieraita. Hankala juttu. Tulevaisuuteen: no metallihan jää pois, mutta vierailla kapuloilla noutamista on jatkossakin luvassa. Kaikkien noutoliikkeiden virettä tulee seurata ja nostaa tarpeen vaatiessa. Tulevalla treenikaudella otetaan noutoon enemmän yllättäviä yksittäisiä häiriöitä nosto- ja sivulletulotilanteeseen. Lisäksi erilaisia hajuhäiriöitä. Hyvä tulee.

Tunnaritreeniä tehdään edelleen aina. Oli tosin loman jälkeen parempi, ja nyt taas tuhtaa enemmän. Luumun tunnarin pitää elää jatkuvasti, enkä saa kangistua koetilanteen kaavoihin. Tehtiin pari kertaa viime/tällä viikolla merkin kautta 90 asteen kulmasta. Oli hirmu hyvä, kunhan muisti ensin mennä merkille. Olen onnistunut rakentamaan merkistä nostattavan, kivan jutun, ja sen yhdistäminen tuttuun ja turhankin turvalliseen tunnariin on luonut Muumelolle erittäin tervetullutta kiirettä kapuloilla. Vähennetään ensi viikolla tunnaritreeniä, ja otetaan vain pari lähetystä (merkin kautta). Lelu näkyvillä auttaa haistelunopeuteen, ja olen myös palkannut nostosta/tuonnista. Ei tuhtaa tällä hetkellä ihan niin paljon kuin vielä SMien aikaan. Kokeessa voi kuitenkin tapahtua taas ihan mitä vaan. Tulevaisuuteen: varioidaan ja rakennetaan kiirettä.

Kaukot - toinen "ihanista" ikuisuusprojekteistamme. Olen tähänkin saanut kuitenkin erittäin positiivisen vaihteen päälle, ja kaukot kuuluvatkin meidän iltalenkkitreenien vakiorepertuaariin. Ollaan myös parina viime viikkona muistuteltu tekniikkaa kotona, erityisesti seiso-istu-vaihtoa kontaktimuovirullan kanssa (etutassut siirtyvät rullan edestä rullan taakse). Tekniikka pitää kotona mutta ei kentällä. Luumulla on kyllä kentälläkin tässä ajatus jo jonkin verran taakse, ja käyttää selvästi kroppaansa taakseajattelun tukena, mutta se ei ihan riitä vielä. Tämä vaihto on meidän tulevan treenikauden huomiolistalla, eikä se toimi kokeessa vielä. Mutta minkä jo toivoisin toimivan: maasta seisomaan -vaihdon. Se vaihto on nollannut kaukot meidän kahdessa viimeisessä kokeessamme. Kisavire tekee sen, että vaikka se vaihto kuinka treeneissä toimii, niin kisoissa vetovoima muhun on vaan niin suunnaton. Olenkin nyt treeneissä pidentänyt huolella matkaa (20-30 metriä), ja kun se treeneissä toimii, on sillä suurempi mahdollisuus myös kisojen "lyhyellä" 15 metrin matkalla toimia. Tarkoitus oli myös ehtiä nostaa kaukoihin treeneissä virettä, mutta sekin jää tulevan treenikauden projektiksi. Tärkeämpää on nyt koetta edeltävällä viikolla saada teknikka pitämään ja mielentila positiivisena. 

Näin pureskeltuna meidän erikoisvoittaja on ihan hyvällä mallilla, mutta kaikenlaista voi tapahtua ja varmasti tapahtuukin. Päätavoite on löytää taas se yhdessä tekemisen riemu. Sellainen mielentila ja saumattomuus, joka meillä oli SM-kisoissa kahdessa ensimmäisessä kehässä. Positiivisina yllätyksinä / bonuksena pidän paikkaistumisen ja kaukojen onnistumista. Mielentila kokeeseen valmistautumisessa on yllätys-yllätys rento ja lomamainen. Kun tiedän miten vaikeaa tulosten tekeminen EVL:ssa on, on tulostavoitteettomuus zenmäisen rauhoittavaa. Eipä meidän tosiaan varmastikaan olisi tullut vaihdettua luokkaa näin pikaiseen, ellei nuo sääntömuutokset olisi tuossa ovella. Jotenkin kuitenkin kun sitä on koko "tokoikänsä" vartonut juuri tähän luokkaan nousemista ja juuri näiden liikkeiden suorittamista, pitihän sitä päästä kokeilemaan. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että kokeeseen pitää mennä vasta sitten, kun ykköstuloksen saavuttaminen on suuri todennäköisyys, on vielä suurempi merkitys kuitenkin sillä, missä mielentilassa tulokseen/tuloksettomuuteen osaa varautua. Kun ei ole odotuksia, ei voi myöskään pettyä, ja oikeastaan juuri silloin on kaikkein todennäköisintä päästä siihen omaan korkeimpaan tavoitteeseensa: yhdessä tekemisen riemuun.

Ihana Siiri!

... ja sit nä kaks tolloo xP 

Tokon uudet säännöt - ALO, AVO ja VOI

Ei olla vielä löydetty sitä isoa vaihdetta silmään meidän EVL-kokeeseen treenaamiseksi, mutta jotenkin helle, kesäisen letkeät viikonloput ja päälle jäänyt lomafiilis levittävät kaikkialle rentoa hälläväliä-tunnelmaa. Mikään ei haittaa, kaikki lutviutuu aina jotenkin. Laik thees nou tumawou - don wowi baut a thing, don wowi baut a thing. 

Yritetään kuitenkin hakea isompaa vaihdetta treenimotivaatioon käymällä läpi vähän tokon uusia sääntöjä, sillä viimeistä kuukautta vanhoilla viedään! Kävin ööps. tammikuussa Järvenpäässä (?) kuuntelemassa Pernilla Tallbergin ja Susa Berghällin pitämää luentoa 1. elokuuta voimaan astuvista uusista säännöistä. Tutustuttiinkin sittemmin Luumun kanssa tarkemmin ALO-luokkaan, kun meitä pyydettiin TSAUn aloittelijoiden ryhmään näyttämään uusien sääntöjen mukainen kisanomainen suoritus. Meitä pyydettiin erityisesti, koska meillä kuulemma "laumapalkka" toimii, ja se oli tietysti iloisuuteen ja toimivaan yhteistyöhön panostavalle ohjaajalle mitä mahtavin kunnianosoitus. Kivaa oli, jopa niin paljon, ettei seuruusta meinannut tulla lasta eikä.. . Luumu oli tässä vaiheessa treenannut ulkosalla jo puolisentoista kuukautta, ja paluu kotihalliin sai aikaiseksi melkoiset mielialanvaihtelut ja hepuloinnin. Seuruuta lukuun ottamatta kuitenkin ihan mukiinmenevä suoritus. 

Aloitetaan siis alokasluokasta. Luoksepäästävyys poistuu kokonaan, ja se suoritetaan vapaamuotoisemmin juoksutarkastuksen yhteydessä kehän ulkopuolella. Hylätystä "suorituksesta" esimerkkinä, jos koira yrittää purra tai menee paniikkiin. 

1. Paikalla makaaminen. Yksi minuutti, etäisyys koiriin 15 metriä. Koirien välinen etäisyys toisistaan on 4 metriä, ja ryhmässä voi olla kolmesta viiteen koiraa. Kesto puolittuu, etäisyys koiriin lyhenee viidellä metrillä ja etäisyys koirien välillä kasvaa metrillä. Myös ryhmän maksimikokoa on vähennetty yhdellä koiralla. Suurin muutos on kuitenkin ns. EVL-käskytys, joka tulee käyttöön elokuussa kaikissa luokissa. Koirat käsketään siis maahan ja liikkeen lopussa perusasentoon yksitellen sen sijaan, että käskyt annettaisiin samanaikaisesti. Tämä siksi, että tuomarin on vaikeaa tarkkailla kaikkia koiria samanaikaisesti, ja jotkin kaksoiskäskyt tai vartaloavut saattavat jäädä huomaamatta. 
   
   
   Suuri ja mielestäni erittäin tervetullut muutos kaikkien luokkien paikallaoloihin on kilpailukielto, mikäli koira häiritsee muiden koirien suoritusta. Häiritsemisellä tarkoitetaan tässä myös leikkiinkutsua, eli häirinnän ei tarvitse olla aggressiivista. Kisakielto muiden suoritusta häirinneelle koirakolle on kolme kuukautta. Mikäli sama toistuu kisakiellon jälkeen, annetaan uusi kisakielto, joka kestää 6 kk. Tavoitteena on, että kisakielto näkyy myös KoiraNetissä.
   
   
2. Hihnaseuraaminen jää alokasluokasta pois, mutta taluttimessa seuraamisessa on lisäyksenä uusi tahti: hidas käynti. Hitaassa käynnissä ei suoriteta käännöksiä, kuten ei juoksuseuraamisessakaan ole tähän asti suoritettu. 
   
   
3. Liikkeestä maahanmenoon ei tule muutoksia.
   
   
4. Luoksetulossa jos koira tulee vasta toisella kutsulla, korkein mahdollinen arvosana voi olla 7 (kaikissa luokissa). 
   
   
5. Noutokapulan pitäminen. "Vanhoilla" säännöillä noutokapulaan on tarvinnut tutustua vasta avoimeen luokkaan pyrittäessä, mutta elokuusta alkaen kapula ja noudon alkeet kannattaa ottaa mukaan jo pentutreeniin (tai onhan se kannattanut luokista viis aina). Kapulaa saa pitää perusasennossa (kuten videossa yllä) tai edessä. Saa käyttää omaa tai kokeen järjestäjän kapulaa. Ohjaaja antaa kapulan koiralle, koira ottaa halukkaasti kapulan ja pitää sitä 5 sekuntia. Pureskelu eli "mälväminen" ja kapulalla leikittely katsotaan virheeksi. Koira irrottaa kapulasta käskystä, ja myös irrotus arvostellaan. Jos liike suoritetaan koiran ollessa ohjaajan edessä, koiran ei tarvitse enää siirtyä perusasentoon. Liikkeessä voi käyttää ohjatun noudon kapulaa mutta ei tunnistusnoutokapulaa.
   
   
6. Kauko-ohjaus. Uutena liikkeenä alokasluokassa on myös kauko-ohjaus. Etäisyys koiraan on kaksi metriä, koira jätetään maahan (kuten nytkin on jätetty kaikissa luokissa). Vaihtoja on kaksi, ja asennot ovat istu + maahan. Vaihdot suoritetaan kolmen sekunnin välein, mikä on mielestäni hyvä muutos. Entinen avoimen luokan viisi sekuntia tuntuu iäisyydeltä koiralle, joka suorittaa vaihdot ensimmäisestä käskystä. Jos toinen vaihdoista jää suorittamatta, arvosana voi olla korkeintaan 6. Kolmas käsky on sallittu, mutta tätä ei enää hyväksytä vaihdoksi. Se kannattaa kuitenkin istu-vaihdossa antaa, jotta saa koiran jälleen pyydettyä maahan. Liikkurin sijainnin kohdalla on muistiinpanoissani vielä kysymysmerkki. Ehkä takana. (Korjatkaa ja täydentäkää ihmeessä, jos tulee jotain mieleen tai jos muistiinpanoissani on virheitä.)
   
   
7. Hyppy suoritetaan ns. avoesteellä. Korkeus on enimmillään 50 cm. Koira jätetään 2-4 metrin päähän esteestä. Ohjaaja siirtyy esteen toiselle puolelle (2-4 m) ja kutsuu koiran hyppäämään. Koira hyppää yhdellä käskyllä sivulle (paitsi jos tulee eteen). Jos koira koskettaa rimaa tai rima tippuu, arvosana voi olla korkeintaan 8. Ja kuten ennenkin: jos koira ylittää esteen ennen liikkeen alkua, liike nollaantuu. 
   
   
8. Kokonaisvaikutuksen kerroin kaksinkertaistuu (kaikissa luokissa). 

Alokasluokan maksimipistemäärä on edelleen 200 pistettä. Jos koiralla on vanhoilla säännöillä suoritettu 1-2 ALO1-tulosta, ohjaaja voi päättää hakeeko koulutustunnuksen TK1 uusilla säännöillä (uupuu 1-2 ALO1-tulos(ta)) vai siirtyykö kilpailemaan avoimeen luokkaan. Kolmella vanhalla ykköstuloksella siirtyy automaattisesti avoimeen luokkaan myös uusien sääntöjen astuttua voimaan. 

Sitten avoimeen luokkaan. 

1. Paikalla istuminen. Yksi minuuttia, ohjaajat näkyvillä. Etäisyys koiriin 25 metriä, koirien välinen etäisyys 3 metriä. Ryhmässä voi olla 3-6 koiraa. Takaisin palatessa siirrytään kolme metriä koirien taakse siten, että koira jää ohjaajan vasemmalle puolelle. Paikalla makaaminen 3 min. ohjaajat näkösuojassa jää siis avoimesta luokasta kokonaan pois, ja "piilopaikkis" tulee vastaan uusissa säännöissä vasta voittajaluokassa.
   
   
2. Seuraamisessa voi olla myös juoksuosuudessa käännöksiä, mutta vain oikeaan. 2-3 askelsiirtoa eteen tai taakse on mahdollinen avoimessa luokassa, mutta hidasta käyntiä ei ole ollenkaan (kuten ei ole tähänkään mennessä ollut, vaikka se uusissa säännöissä jo alokkaaseen tuleekin). Osa "hassuista" säännöistä johtuu kansainvälisyydestä, sillä AVO, VOI ja EVL ovat jatkossa kaikki kansainvälisiä luokkia. Vain alokasluokka on Suomen ihkaoma, kansallinen luokka.
   
   
3. Liikkeestä istuminen tai maahanmeno. Kun "vanhoissa" säännöissä on ollut aina maahanmeno, nyt tuomari päättää ennen luokan alkua kumpi jättöliike suoritetaan. Minusta tämä on hyvä muutos, sillä istuminen voi osoittautua yllättävän hankalaksi, jos sitä aloitellaan harjoittelemaan seuraamisen yhteydessä vasta voittajaluokkaan valmistauduttaessa. Jos asento on väärä, arvosana on 0. Ohjaaja kääntyy ilman erillistä käskyä koiraa kohti ja siirtyy 1-2 metriä koiran taakse. Kaikkien luokkien jättöliikkeissä koira jää ohjaajan vasemmalle puolelle, kun "vanhoissa" säännöissä on voinut EVL:n zetaa lukuun ottamatta itse valita kummalta puolelta koiran ohittaa. 
   
   
4. Luoksetulo. Avoimen luokan luoksarista jää seisomaan pysäytys pois, ja luoksetulo on suora. Koira jätetään kuitenkin vanhasta poiketen maahan, ja matka on 20-25 metriä.
   
   
5. Liikkeestä seisominen. Toinen avoimen luokan jättöliike on seisominen. Suoritetaan muuten kuin ennenkin, paitsi että ohjaaja suorittaa täyskäännöksen koiran edessä omatoimisesti ja siirtyy sitten 1-2 metriä koiran taakse. 
   
   
6. Merkin kierto. Täysin uutena liikkeenä avoimeen luokkaan tulee merkin kiertäminen. Koira kiertää merkin ja palaa perusasentoon yhdellä käskyllä. Myös eteentulo lienee mahdollinen. Etäisyys merkkiin on 10 metriä. Koira saa kiertää merkin myötä- tai vastapäivään. Merkkikartio voi olla 15-40 cm, joten kannattaa harjoitella erilaisilla. Kannattaa käyttää 40 cm kartiota, sillä tulevaisuudessa EVL:ssäkin kierretään 40 cm kartio (osana uutta härveliliikettä, en tiedä onko sillä jokin "virallinen" nimi jo). 
   
   
7. Noutaminen. Kuten ennenkin.
   
   
8. Kauko-ohjaus. Muuten kuten ennenkin, paitsi vaihdot suoritetaan kolmen sekunnin välein. Kolmas käsky ensimmäisessä vaihdossa on sallittu, muuten ensimmäinen lisäkäsky -2 p., muut -1 p.).
   
   
9. Hyppy on samanlainen kuin alokasluokassa, paitsi este on normaali umpieste. Maksimikorkeus on 50 cm.
   
   
10. Ruutuun lähetys. "Vanhoilla" säännöillä ruutu on tullut vasta voittajaluokassa, ja nyt ruudusta tehdäänkin niin sanotusti puolikas jo avoimessa luokassa. Etäisyys ruutuun on 15 metriä. Ohjaaja ilmoittaa etukäteen meneekö koira ruudussa käskystä seisomaan ja maahan vai suoraan käskystä maahan. Kun koira on ruudussa, ohjaaja kävelee koiran viereen ja pyytää perusasentoon. Ruutuun lähetyksessä ei saa enää antaa lisänä käsimerkkiä! Lisäkäskyistä menee pisteitä, mutta koiran ollessa muualla kuin sivulla, ylimääräisiä pisteitä ei mene käsimerkin käytöstä. Hyvänä muistisääntönä voi pitää, että aina kun koira on perusasennossa, käsimerkkiä ei saa jatkossa käyttää. Jos koira menee ruudun ohi, uudessa ohjauskäskyssä kannattaa käyttää suullisen käskyn lisäksi käsimerkkiä, sillä tästä menee yhtä vähän/paljon virhepisteitä kuin pelkän suullisen korjauskäskyn antamisesta.
    
    
11. Myös avoimessa luokassa kokonaisvaikutuksen kerroin tuplaantuu.

Avoimen luokan kokonaispistemäärä muuttuu 200 pisteestä 320 pisteeksi, ja ykköstulokseen edellytetään vähintään 256 pistettä. 

Ja käsitelläänpä vielä viimeiseksi voittajaluokka. Kirjoitan uudesta EVL:sta pikapuolin erikseen vähän myös analyyttisesti siltä kantilta, mitä meidän pitäisi Muumelon kanssa sen eteen tehdä. Ei olla meinaan tehty yhtään mitään vielä. Kyllä tässä kerkiää, ja kisasuunnitelmat uudessa erikoisvoittajassa sijoittunevat joka tapauksessa jonnekin ensi kesän tienoille meidän osalta.

1. Paikalla makaaminen. Kaksi minuuttia ohjaajat näkösuojassa. Ryhmässä 3-6 koiraa, takaisin palatessa kävellään 3 m koiran taakse. Erikseen käskytys maahan ja perusasentoon. Liikkuri pujottelee liikkeen aikana koirien välissä, kuten "vanhoilla" säännöillä EVL:ssa. (Vanhassa voittajaluokan paikalla makaamisessa ohjaajat olivat piilossa 4 minuuttia ja palasivat suoraan koiran viereen. Ei erikseen käskytystä.)
   
   
2. Seuraamisessa on kaikki tahdit: hidas, normaali ja juoksu. Kaikissa tahdeissa voi olla myös käännöksiä vasempaan ja oikeaan sekä täyskäännöksiä. Myös "vanhoissa" säännöissä ovat kaikki käännökset kaikissa askellajeissa olleet sallittuja, mutta käytännössä käännöksiä on voittajaluokassa ollut ainoastaan normaalissa käynnissä. Askelsiirtymät 2-3 askelta eteen tai taakse. Lyhyt peruutus 5-8 askelta suoraan on mahdollinen. Peruutuksessa saa paremmat pisteet, jos koiran rintamasuunta säilyy ohjaajan kanssa yhdenmukaisena.
   
   
3. Puolikas zeta eli L. Tuomari päättää ennen luokan alkua mitkä kaksi asentoa suoritetaan missäkin järjestyksessä. Käännös voi tapahtua oikeaan tai vasempaan.
   
   
4. Luoksetulo on vanhan avoimen luokan luoksetulo: seisomaan pysäytys, paitsi että koira jätetään maahan. Käsky saa olla suullinen tai käsimerkki. Läpijuoksu nollaa liikkeen.
   
   
5. Ruutu. Etäisyys ruudun keskelle on 23 metriä (voittajassa ennen 25). Kuten avoimessakin luokassa, ohjaaja ilmoittaa etukäteen meneekö koira käskystä seisomisen kautta maahan vai suoraan maahan. Lähetyksessä ei saa antaa käsimerkkiä. Ohjaajan kävelemä reitti muuttuu hieman siten, että se muodostaa tasasivuisen (?) kolmion ruudun etunauhalle, ja se kävellään aina oikeaa etunurkkaa kohden. Näin luoksetulo-osuus on koiralle helpompi, kun se saa tulla suoraan vasemman kautta seuraamiseen.
   
   
6. Ohjattu nouto. Tämä on ennen tullut vastaan vasta erikoisvoittajassa, ja elokuussa myös voittajakoirat noutavat ohjatusti. Voittajaluokan ohjatussa noudossa ei kuitenkaan ole keskikapulaa, ja kapuloiden etäisyys toisistaan on 10 metriä. Ennen liikkeen alkua arvotaan vasen/oikea. Koira seuruutetaan merkin ohi 1-2 metriä, täyskäännös suoritetaan liikkurin käskystä, ja koira jätetään itsenäisesti merkin kohdalle seisomaan. Ohjaaja jatkaa matkaansa aloituspaikkaan > koira lähetetään noutamaan arvottu suunta. Merkille jättöpaikkaa ei ole määritelty tarkemmin, ja kansainvälisesti tässä onkin huomattu taktikointia. Merkin kokoa ei myöskään ole määritelty, vaan se tullee olemaan samanlainen kuin EVL:n ohjatussa noudossa. Muoks. Merkkinä voittajan ohjatussa noudossa ei ole kartiota kuten EVL:ssa, vaan pieni merkki ohjaajaa varten.
   
   
7. Tunnistusnouto. Suoritetaan kuten ennenkin. Kapulat on etukäteen merkitty, liikkuri ei koske omiin kapuloihin.
   
   
8. Metallihyppynouto siirtyy EVL:sta voittajaan. Ei muutoksia vanhaan EVL:aan. Esteen taakse voi asettua oman valinnan mukaan 2-4 metrin etäisyyteen. Este voi olla enintään 70 cm korkea.
   
   
9. Kauko-ohjaus. Yhteensä 6 vaihtoa: ISM tai SIM kolmen sekunnin välein. Ensimmäinen lisäkäsky on -2 pistettä, seuraavat -1 p. 
   
   
10. Myös voittajaluokassa kokonaisvaikutuksen kerroin on 2.

Kuten ennenkin, voittajaluokassa kokonaispistemäärä on 320, ja ykköstulokseen vaaditaan 256 pistettä. En ole nyttemmin tarkistanut muutoksia näihin luennolla käytyihin ohjeistuksiin. Jotain pientä saattaa olla, ja pyydänkin kommentoimaan silmään pistävistä seikoista, jotta saadaan datat oikein. Liikkeiden kertoimet ja "viralliset" nimet voi tarkistaa tällä hetkellä ainakin täältä, ja olen ymmärtänyt, että se ihan vihonviimeinen paperiversiokin uudesta tokoraamatusta on näinä päivinä ilmestymässä. Uusista tokosäännöistä oli myös hyvä artikkeli Canis 2/2015-lehdessä. Kannattaa katsoa - Luumu on päässyt sinne kahdellekin sivulle :D Luumun kanssa tosiaan tutustutaan tarkemmin uusiin sääntöihin EVL:ssa, mutta tarkemmin pääsen miettimään uusien alokasluokan liikkeiden opettamista aika piankin! 

Nämä ihanan tunnelmalliset tokokuvat on ottanut tietysti Nani Härkönen
17. huhtikuuta Leppävaaran urheilupuistossa Espoossa.
Näitä jäi vielä muutama kaunis tulevaan
uusien sääntöjen mukaiseen EVL-postiin.

Ehei, meille ei ole (vielä) tulossa pentua, vaan mehän järjestetään Muumelon kanssa tokon alkeiskurssi staffeille täällä Turussa heinäkuun lopusta alkaen. Seitsemän viikkoa pidetään hauskaa ja opitaan ja opetellaan kukin mitäkin. Mulla on ihanankamalan kunnianhimoiset tavoitteet kurssin annin suhteen, ja toivonkin pystyväni välittämään innokkaille staffitokoilijoille kaikkein eniten sitä positiivista tekemisen meininkiä ja intohimoa yhdessä tekemiseen. Ja jos siinä sivussa tulee opittua jotain liikkeitä, sehän on aina positiivista ;)

Loppuun vielä muutama räpsy meidän viikonlopun puuhista.

Tsaukkilassa tekemässä putki-luoksari-hyppyerottelutreeniä.
Oli Luumunkin mielestä vähän higi! 

Pikatreenien jälkeen kotipihalle testaamaan uutta allasta.
Oli alkuun vähän jännä. 

Mut sit se alko luonnistua. Kyllä me siinä joku tunti lutrattiin.
Pohjaanki tuli tietysti reikä. 

Perjantai-iltana lähdettiin ekstemporeesti Helsinkiin. 

Mummin partsilla mangosorbettijäätelöä.

Ja Jaanan luona hurrrjan maukasta grilliruokaa. 

Jälkkärit

Ja sunnuntai-iltana käytiin vielä "kotilammikossa" Aurajoessa
viilentymässä shoppailun ja siimaleikkuroinnin päätteeksi.