Muumuu ja meri

Tämä on kyllä osittain ollut tylsistä tylsin viikko, ja vielä on yksi samanlainen edessä... No ainakin on töitä päässyt tekemään, ja onhan se kotona oleminenkin ihan kivaa. Luumu on lopettanut yskimisen, ja on jo oma itsensä - hullu, energinen ja hullun energinen. 

Kotona oleminen on lähentänyt tämän eläintarhan (Teemun sanoin) sisäisiä suhteita. Napsu sietää Luumua jo tosi hienosti. Se on tullut meidän kanssa lenkillekin pari kertaa. Napsu on siis ennen Luumuakin tullut joskus mukaan lenkille, silloin kun esimerkiksi Nalle on ollut kylässä. Napsu on vähän sellainen koiramainen kissa, joskus muinoin ennen hiiriaikaa sen lempileikki oli noutaminen, ja se tulee (kun haluaa) luoksekin kutsusta. Muutaman kerran Napsu on Luumua vetäissyt päin näköä, kun koira on käynyt liian innokkaaksi. Tavallaan pitäisi antaa Luumun vähän saada kissalta tassua, mutta varon kuitenkin pikkukaverin silmiä... Musta tuntuu että Luumu jollain tasolla tajuaa, ettei Napsu ole koira, mutta silti se tekee kaikki samat alistumiseleet ym. leikkiinkutsut Napsulle kuin koirillekin. Vaikka näistä ei koskaan mitään ylimpiä ystävyksiä tulisikaan, rauhaisa yhteiselo on jo paljon lähempänä! Luumu on mennyt fyysisesti jo Napsun ohi. Ei ole kauankaan kun Napsu oli Luumua melkein tuplasti suurempi ja painavampikin. Nyt kun kissakin on solakassa kesäkunnossa, se tuntuu sylissä niin joustavalta ja linnunluiselta Luumun jämerään staffinkroppaan verrattuna. 

Ihka ensimmäinen yhteiskuva Napsusta ja Luumusta.
Luumu pitää jättää portin taa kun Napsu syö, muuten kissa laihtuisi olemattomiin. 

Luumu on Napsua yläkerrassa vastassa. 

Luumusta on ihan epistä kun Napsu saa nukkua sängyssä.

Vanhan Härkätien varresta, vähän ennen kartanoa.
Napsu lähti lenkille mukaan, ja siinähän Luumulla oli ihmettelemistä!

Our cat joins us sometimes at our walks.

Metsälenkeillä ollaan käyty ja ollaan harjoiteltu paljon hihnassa kävelemistä. Koska aluksi painotin kovasti irti olemisen tärkeyttä, olen huomannut, että hihnassaolemista voisi harjoitella enemmän. Luumu menee edelleen tosi hyvin metsässä, tulee luo, pysähtyy vauhdista odottamaan eikä säntäile omille teilleen. Hihnassa olen kuitenkin huomannut kotiin päin mentäessä välillä vetämistä, mikä taas aiheuttaa minulle hampaiden kiristystä. Joku saattaa tykätä, että koiran päässä hihnaa on jatkuvasti pieni paine - minä en. Sitä saattaa välillä muutaman sadan metrin matkakin kestää äärettömyyksiä, kun joudutaan pysähtelemään ihan jatkuvasti. Aluksi tuntui ettei Luumu edes ymmärrä sitä vetämisen ja pysähtelyn yhteyttä, mutta nykyään pysähtyy ja melkein samantien istuukin ihan pienestäkin hihnapaineesta. En ole Luumulta istumista tässä tilanteessa vaatinut, koska mielestäni se ei vetämisen lopettamis-harjoitukseen millään tavalla liity. Aluksi pyysin katsekontaktiakin, mutta kun tuntui, ettei Luumu ymmärrä pysähtelyn, katsekontaktin ja lopulta istumisen yhteyttä vetämiseen, olen lähtenyt jälleen liikkeelle kun paine hihnassa on hellittänyt. Ja hyvin on edistystä tullut, kun vaan itsellä hermot kestää ;)

Pissaaminen ja kakkaaminen on Luumun mieiestä hihnassa ihan tyhmää, mutta pakko sekin on oppia.
Äijä haluaisi pidättää metsään tai omalle pihalle asti.

Mamin lakritsisilmä :)

                   

Missä Luumu?

Eilen lähdettiin käymään mummin ja ukin mökillä Sauvossa. Mökki on minulle ainut paikka, joka on säilynyt lapsuudesta saakka. Vaikka eilisen ja huomisen synkät pilvet varjostivat ajomatkaa perille, saatiin kuitenkin loppujen lopuksi todella hieno päivä. Luumu ei ollut merestä millänsäkään, vaikka näki sen ensimmäistä kertaa. Mummin kasvi- ja kukkamaat olivat todella kiinnostavia, etenkin ne, joissa oli harsokankaat päällä. Käytiin Luumun kanssa kävelemässä myös läheiselle saunarannalle, missä Luumu kävi poseeraamassa ukin uuden kalastusveneen vieressä. Kaikkein kivointa Luumun mielestä oli mummin ihanat pihaeläimet: kiviset ketut ja pupujussit sekä muoviset kyyhkyset. Ja piti taas filmata Luumun ensimmäinen saalishetki kyyhkysen kanssa, äijä oli niin ylpeä! Vierasmajassa roikkuville minkin ja muiden petoeläinten nahkoille piti käydä haukkumassa. Mitäs siellä roikutte, alas sieltä! 

Mummin ja ukin mökillä on kaikenlaista hienoa! Ja merinäköala omalla rannalla :)

Luumu was busy sniffing around ;)

Mummi ja Luumu

Luumu kävi saunarannassa tsekkaamassa veneet.

Meri vähän arvelutti Luumua, mut eniten häiritsi vissiin tuuli - joka oli KOVA!

Kaislat oli tosi kivoja!

Mamin pieni mökkihöperö - niin siis kumpi oli?

Luumu pysyy hienosti lähellä ja tulee kovaa vauhtia luokse,
jos sattuukin vaeltamaan vähän kauemmas

Mökin rannassa pesivät joutsenet. Eivät meistä kovasti välittäneet.

Jospa kokeiltais sitä uimista sitten vähän kesämmällä...

Muumuu ja aina vauhti päällä.

Taisi mummin mansikat olla kiinnostavia, kun ne oli tuolla lailla peitettykin!

Pusu pupujussille

Kettu oli kyllä kiva kaveri! Se sai korvapusun.

... muovikyyhky sai vähän kovemman käsittelyn. 

Ja mulla on varmaan 20 kuvaa mummin kukkaloistosta.

Luumu barked at the mink furs hanging in the guest house wall.
What a hunting dog, indeed ;)

Mökillä tuli vietettyä koko päivä, ja kotiin ajeltiin vasta iltasella. Mökkipäivän päätteeksi saimme auringonpaistetta, joka pyyhki pois kaikki menneen ja tulevan mustat pilvet. 

Tällä Luumun sairaslomaviikolla olen myös Luumua edeltävän ajan tapaan surffaillut paljon koirasivuilla, ja varasin meille näyttelykurssin kesäkuun lopulle alkavaksi. Just call me superficial, mutta kurssin tarkoituksena on sen ilmiselvän lisäksi saada koirakin pitämään kehätilanteista. Ja on se mukavampi osallistua näyttelyihin, kun on itsellä edes vähän hajua et mitä siellä kuuluu tehdä :) Ei hätää, ollaan me menossa tokokurssillekin loppukesästä! En vaan tilannut sitä vielä. Lisäksi tuli taas surffailtua Peten koiratarvikkeen sivuilla. Lähdin katsomaan pelastusliiviä, mutta liivin lisäksi Luumulle on postissa tulossa sadetakki, panta-hihnasetti ja uusi motivointilelu. Kaikissa oli hurrrrjat alennukset, joten pakkohan ne oli sieltä ostaa...

BRIEFLY IN ENGLISH

Luumu has been sick for the last week or so. Even though he was vaccinated against kennel cough, he got it anyway. After the big shows in Helsinki and Turku in December and January, there have been several big kennel cough waves that crossed the whole country. We apparently got the cough from the little puppies’ play school, because we were informed that several other puppies from our group had it, too. Luumu has been a tough little fighter, and the coughing stopped already earlier this week. The worst thing about this sickness is that is very contagious, and the “quarantine” lasts two weeks after the last cough. That means no play school, no play dates, no puppy course and no nothing for over two loooong weeks! 

With this energetic personality that Luumu has it has been a really long week this week. And yet another one to come! Luckily, Luumu doesn’t know what he’s missing, but I had planned plenty of really nice things for us for this week. We meant to meet my friend’s 8-weeks-old American Staffordshire Terrier, and tomorrow we would have met my other friend’s young staffy bitch. Today, we would have travelled all the way to Hyvinkää (about three and a half hours' drive) to swim in dogs’ swimming pool. Well, at least we got to go to my grandparents’ summer house by the sea in Sauvo. Luumu saw the sea for the first time, but didn’t really care about it. He found all the plastic doves, stone foxes and bunnies, my granny’s flower beds, rocks on the ground and the two swans we saw in shore more interesting. What a nice day indeed. Here is a video of Luumu catching his first prey. He was so proud of it.