Kuulumisia toko-kentältä

Lupailin vähän postausta vielä tälle illalle, mutta olkoon se tällä kertaa melko lyhyt (tai saa nyt nähdä, kun nämä tuppaa aina venymään kuitenkin), koska olen jo istunut koneella hyvän osan tästä päivästä ja oikeastaan koko viikosta. Meillä on ollut harrastusmielessä todella aktiivinen vaikkakin yksipuolinen viikko. Tarkoittaa siis, että ollaan treenattu ja paljon, mutta vaan tokoa tällä kertaa. Tai tokohan ei koskaan ole "vaan" toko meille, vaan se on "the" toko, jos siihen nyt haluaa jonkun etuliitteen laittaa. Eli siis meille se ykköslaji, rakkain, kivoin, räjähtävin, määrätietoisimmin etenevä jne. Vaikuttaa vissiin vähän näiden kuluneiden viikkojen työmäärä ja tämän viikon flunssan kourat sanalliseen ilmaisuun. Viikko on kulunut todella nopsaan, eikä millään mahdu pollaan että on JO PERJANTAI (ja sen kyllä huomaa...). 

Oltiin maanantaina treenaamassa meidän ryhmässä tokoa, ainiin, tehän tiedättekin jo kenen kanssa - perkeleen koiran ;) Tästä onneksi toivuttiin ja se naurattaa vieläkin. Mutta jotenkin oli todella lohdullista, kun kuulin (anteeksi H, tämä on ihan pakko jakaa :D), että minulle äärimmäisenä toimeliaan, tehokkaan, älykkään, taitavan ja monia muita ylisanoja omaavan (tiedän huonoa suomea, en voi nyt perjantaina enää itselleni mitään...) tokostaffin esikuvana toimivan Brutuksen tie sinne minun mielessäni korkeimmalle korokkeelle ei myöskään ollut kaikkein ruusuisin. Bru nimittäin kuulemma pariin otteeseenkin irtosi joskus muinoin treenipaikaltaan ja pahaisen teinistaffin elkein vei toiselta koiralta palkkalelun suusta, juoksi se toisen koiran lelu hampaissaan kunniakierroksia hallilla ja oli niin staffimaisen ärsyttävä kuin vain teini-ikäinen staffi voi olla. Ihana Bru. En valitettavasti ollut todistamassa tätä tapahtumaa silloin, mutta jotenkin pystyn niin näkemään Brun ilkikurisen ilmeen jossakin sieluni silmissä. Bru oli kyllä kaikesta staffimaisuudestaan ja ehkä juuri sen takia aivan täydellinen koira, enkä voi kuin kiittää luojaani (tai Luumun luojaa?) siitä, että kasvaessaan pikku-Muussa näkyy aina enemmän ja enemmän pikku-Bruuta <3

Takaisin maan pinnalle. Treeneihin. Hamti ja Noa olivat torstaina seuraamassa meidän aamutreenejämme hallilla ja harjoittelemassa muutenkin hallilla olemista ja muita pikku juttuja. Pakko sanoa, että onneksi meillä on Muun kanssa vähän etumatkaa, sillä kyllä siitä kaksikosta tullaan kuulemaan vielä! Ja voi miten reippaaksi oli pikku-Noamus kasvanut. Pirulainen kävi jopa hupparini naruihin kiinni ;) Ei maar, meillä oli niin hyvät yhteistreenit, että vaikka Luumu ei jaksanut tehdä koko päivänä yhtään mitään, mulla riitti energiaa tehdä töitä iltayhdeksään asti ja sen päätteeksi vielä muita askareita, jotka olen jättänyt jo useamman viikon ajan roikkumaan täällä kotona. 

Hamti aina analysoi kovasti treenejä ja suunnittelee etukäteen. Meidän treenikertomus oli Hamtin kynänjälkenä luettuna kovin jäsenneltyä, ihan kuin me oikeasti tiedettäis mitä me Luumun kanssa tehdään O.o  Pitäisi varmaan itsekin alkaa suunnitella enemmän noita treenejä, eikä vaan tehdä mitä huvittaa tai edes tulee mieleen. Mut me vaan tehdään. Se on se meidän juttu. Hamti kysyi treeneissä, että miten olen joskus alkanut opettaa liikkeestä seisomaan jäämistä. Minun kanssa on varmaan ihan hirveän palkitsevaa keskustella treenaamisesta ja kouluttamisesta, kun en osannut edes siihen vastata. Ja vaikka oikein kovasti pinnistelen, niin en vaan muista. Pitää varmaan lukea noita vanhoja blogitekstejä, jos muistuisi mieleen. Kaipa se on hitaasti muokkautunut se liike jostain niistä pentuajan perusodottamisista, ja pitkäänhän, vielä ihan viime viikkoihin asti meillä on ollut siinä käsimerkki käytössä. Samaa käsimerkkiä käyttämällä odottaminen pysähdyksistä on otettu mukaan odottamiseen liikkeestä, ja ainakin silloin alkuaikoina muistan, että opeteltiin vaan kovasti sitä, että silloin kun odotetaan, niin ei saa liikkua yhtään! Luumu on kyllä aina ollut tosi hyvä odottamisessa, mutta en ole edes tajunnut, että se seisomaan jääminen voisi tosiaan olla terävämpi. Ei ole tullut mieleenkään! Vaikka olen saanut Teemultakin treenikatsomosta hyviä vinkkejä, niin on se vaan kivaa, kun kommentoimassa on joku, jolla on asiaan uutta näkemystä! Hamtihan ei ole nähnyt meidän tokoilua moneen kuukauteen, ja silloinkin se on ollut aika lapsenkengissä (meidän toko - ei Hamti). (Arkistojen kaiveleminen kannattaa - tässä video odottamisharjoituksesta pentukurssilta, kun Luumu oli vasta puolivuotias.)

Trenataan tässä tokoa - ei koiratanssia, vaikka se siltä näyttääkin.

Tuli meidän tehtyä muutamia vauhtiluoksetulojakin, kun niitä on vähän mahdoton yksin treenatessa tehdä (eikä meidän vakiryhmässä ole tehty niitä puolen vuoden aikana vielä kertaakaan...). Hamtin mielestä Luumu on hyvässä lihassa ja oikein valtava ja voimakas ja suuripäinen koira! Mitä ihmettä - minä näen vieläkin sen pikkuvaavelin, joka roikkuu kolmekiloisena housunpuntissa. No en ihan enää sentään sitä. Onhan se kasvanut hyviin mittoihin (niin hyviin jopa, että saisi ainakin lopettaa sen kasvamisen jo ;)), ja nyt kun ollaan taas pitkästä aikaa päästy monen viikon ajan liikkumaan kunnolla, on noita muotojakin kertynyt oikeisiin paikkoihin. Ja kuten Hamti niin osuvasti sen sanoi - massaa, mikä ei ole sama asia kuin läskiä. Pus pus mamin pieni kultapossukerholainen, tai kenties betonipossukerholainen :D

Muumu sai harjoitella häkissäkin olemista,
kun sekin on viisaampien neuvoista huolimatta jäänyt vähän vähäisemmälle...
Aika kurjaa touhua ilmeestä päätellen.

Ei päästetty koiria vielä haistelemaan toisiaan (vaikka tietysti ne nyt silti haistoivat jo toisensa).
Tässä Noa lipsahti vahingossa tähän häkille. 

Jäsentelyt sikseen treeneissä ja kirjoittamisessa, tämä nyt pomppii tämä tarina miten sattuu. Syytetään vaikka kahvin ja Finrexinin liikakulutusta tästä tajunnanvirrasta. All in all, treenaaminen yhdessä oli kivaa, oli kivaa kun oli vähän kuin oma personal trainer matkassa, tai ehkä nyt tässä mun personal canine trainer, oli kivaa syödä treenihallilla piirakkaa ja juoda teetä, ja oli kivaa että Hamti meinasi ostaa tuonne meidän hallille noita irtsaritunteja, jotta päästään treenaamaan yhdessä vielä muutaman kerran ennen ulkokelejä. Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä - minun panostukseni tähän treenianalysointiin: voi että kun se Noa on sitten söpö ja loikkii niin ihanasti kuin pieni pupujussi vaan. 

Tässä saastekooste torstain treenistämme videomuodossa. Niin - ja olihan ne treenit tänäänkin aamulla! Luumu jaksoi edelleen antaa kaikkensa (tai eihän se ole sille mikään ponnistus, kun tekeminen jo itsessään on sille palkka, kivaa, huisia ja ja ja... meneekö taas vähän ylikierroksilla tämä adjektiivien käyttö?), mutta pidettiin silti tänään vähän rauhallisemmat treenit, ja vain puolisen tuntia, että jaksaa poika viikonloppuna edustaa Vanhalinnaa Helsingissä. Meitä olikin hallilla tänä aamuna jopa neljä koirakkoa! Tehtiin vanhan kertausta, eli liikkeestä seisomaan, maahan ja istumaan jäämisiä (kiinnitin nyt erityishuomiota terävyyteen - nollatoleranssi hiipimiselle!), ja niitä sekaisin, koska olen vasta ihan hiljattain jättänyt käsiavun pois kaikista liikkeistä. Kyllä se Mumeloinen muistaa jo ne sanalliset käskyt (tai kiekaukset meidän tapauksessa), ja kun niitä pyytää satunnaisesti sekaisin, voi ihan kuulla miten siellä jättipollassa menee ne kaksi aivosolua riksrakspoks. No ei kai. Älykäs koira. Fiksu. Ja ennen kaikkea filmaattinen. 

Uusi patukka toimii loistavasti! Tilasin tämän FB:stä,
mutta tarkoituksena olisi opetella tekemään näitä itsekin,
sillä eihän palkkapatukoita voi olla koskaan liikaa.

Mut hei! Arvatkaas kuka oli meidän kanssa aamulla treenaamassa samaan aikaan! Helsittaren Tarja nuoren dalmatialaisensa kanssa! Jutusteltiin siinä hyvä tovi noista treeniliiveistä, sain sovittaa kokoa ja suunnitella brodeerauksia! Onhan tuo ollut hankintalistalla jo tosi kauan (ja varmaan siksi niin kauan kun se on myös tosi arvokas...), mutta nyt sen kyllä tilaan (ihan pian ainakin!). Tai alkuunhan en halunnut ollenkaan liiviä, koska minusta liivit ylipäänsä on tosi rumia, ja meinasin että se "puolihamemalli" saisi riittää. Niin se vaan mieli muuttuu, kun lähes asustaa tuolla treenihallissa ja näkee tuota uusinta muotia siellä ;) Watch out haute couture, Helsitar is coming!

Ylläri että tässä kävi taas näin. Että teksti venähti. Ja asiaa olisi vieläkin. No pitkästä virsi kauniimpi. Lähdetään huomenna Luumun kanssa roadtripille Helsinkiin ihan kahdestaan! Ja samaan hengenvetoon kuiskaan oikein hiljaa että APUA! En ole koskaan ajanut Helsinkiin yksin. Saati ajanut sielläkin paikasta A paikkaan B ja vielä paikkaan C! Ja vasta paikasta C minun pitäisi osata löytää tiemme kohti turvallista kehä kolmosta ja Turun väylää. Jaiks. Ollaan siis lähdössä ennen auringonnousua huomenna Vantaan Vuokkoset -areenalla järjestettäville staffien ja amstaffien talviharrastuspäiville, jotka uskomaton tehotyttö Heidi Attola on järjestänyt jälleen kaikkien meidän aktiivisten am-/staffiharrastajien iloksi. On se Heidi vaan sellainen nainen, että jos ne tekisi action figuren hänestä, ostaisin sen saman tien ;) Mutta siis kaikki jotka huomenaamulla ajavat motaria Turusta Helsinkiin - jos tienposkessa on tummansininen Toyota Aygo sisällään itkua tuhertava nainen harmaan koiransa kanssa, kannattaa pysähtyä vain siinä tapauksessa jos osaat antaa tehohoitoa akuuttiin helsingissäajamiskammoon. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille niille, jotka tykkäävät viikonloppuisin ottaa vähän rennommin.
Keitä ne on? Ei me vaan tiedetä...