Oh my GOS!

Oltiin pari viikkoa sitten irlantilais-ruotsalaisen koirankouluttajan Gerard O'Shean Dog Management -seminaarissa ja näyttelykurssilla. Kyllä kannatti mennä, vaikka viikonloppukurssin hinnalla olisi melkein tehnyt jo miniloman Eurooppaan. Kun menin perjantain Dog Management -seminaarin jälkeen Auranlaakson ABC:ltä hakemaan lihapullia viikonlopun handlausharjoituksia varten, olin jotenkin niin voimaantunut! Kirjoitin juuri puhtaaksi kymmenen sivua muistiinpanoja viideksi Word-liuskaksi, enkä millään pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta, mikä viikonlopun jälkeen jäi. Se on koettava itse. Kävelin Auranlaaksoon selkä suorana, ja minulla oli oikeasti sellainen tunne, että voisin kävellä läpi vaikka siitä seinästä. Olin niin vahva. Olen minä edelleenkin tosi vahva, mutta jo kahdessa viikossa se on hiukan jo hiipunut se GOSin henkinen vaikutus. Jos olisin miljonääri, haluaisin palkata Gerardin meille (minulle ja Luumulle) life coachiksi. Ei se varmaan ryhtyisi siihen hommaan, mutta taatusti yrittäisin ainakin!

Yhtään sitä lauantain ja sunnuntain näyttelykurssiosuutta väheksymättä voisin kuunnella tuon Dog Management -osuuden vaikka joka toinen viikko. Se Gerardin kanssa vietetty neljä-viisituntinen kävi ihan vaikka komediashow'stakin. En muista milloin olisin viimeksi nauranut niin, ettei naurua saa loppumaan silloin kun haluaa. Gerard osaa olla hauska, mutta silti pysyä asiassa. Koiria inhimillistämättä hän osaa esittää koiran niin kuin me ihmiset (yleensä naiset) ne näemme. Inhimillisinä olentoina. Onhan hänen karismassaan toki paljon sitä naistennaurattamisen taitoakin; sitäkin ilmeisesti tarvitaan, jotta pysyy näin naisvaltaisella alalla leivän syrjässä kiinni. 

Oltiin Luumun kanssa juuri eilen Turun koirafysiossa, ja yritin Tanjalle kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi mitä DM-seminaarissa käsiteltiin. Se oli yllättävän vaikeaa, enkä todellakaan saanut sitä hyvää fiilistä välitettyä. Kun periaatteessa ne seminaarilla käsitellyt asiat on ihan itsestäänselvyyksiä. Älä anna koiralle mitään ilmaiseksi, älä anna sen pitää ruokaa itsestäänselvyytenä, tee itsestäsi arvokas koiran silmissä jne. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, kun ne kuorii kaikesta siitä hötöstä, mikä niitä ympäröi. Jos koira hyppää sohvalle pyytämättä, eikö se silloin saa olla sohvalla ILMAISEKSI? Jos koira nyrpistelee naamansa ruoka-aikoina ja juoksee karkuun, kun kuulee ruokiaan otettavan jääkaapista - eikö se silloin pidä ruokaansa ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ? Jos koira on kiinnostuneempi leikkimään toisen koiran kanssa tai haistelemaan just jotain tiettyä hajua kuin kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa, eikö se silloin pidä sinua vähemmän ARVOKKAANA? Vaikka nämä muutamat esimerkit ovat meille kaikille itsestäänselvyyksiä, ja vaikka ne olen koko Luumun elinaikana tiedostanut, miksi meillä on lähes kaikessa vähän viilaamista?

Pistän tähän postaukseen nyt osan noista kultaakin kalliimmista muistiinpanoistani. Taas kerran - ne eivät välttämättä edusta juuri sitä miten Gerard asiat esitti, vaan ne ovat minun tulkintojani hänen esityksestään. Hillottuani noita käsinkirjoitettuja muistiinpanoja kuin kilon kultamunaa huomasin niitä puhtaaksi kirjoittaessani, etteivät ne olekaan ne muistiinpanot, jotka ovat tärkeitä. Vaan ne muistot. Ja niitä en voi jakaa muistiinpanojen lailla. Ne muistot ovat minun. Sen takia suosittelen ihan jokaiselle Gerardin Dog Management -seminaaria, huolimatta siitä, mikä sen koiran elämäntarkoitus on; on se sitten hankittu sohvanlämmittäjäksi, lenkkikaveriksi, agitykiksi, hakukoneeksi tai tokomestarikumppaniksi. Dog Management sopii ihan kaikille. 

LFF = Life, Food, Fun > Kaikki osa-alueet ovat kaikilla koirilla läsnä. Sinun merkityksesi koiralle riippuu siitä kuinka kolmea osa-aluetta hyödynnetään. FUN ymmärretään usein väärin. Tämä on todellisuudessa HUNTING, koirat ”metsästävät” kaikissa tilanteissa kun ne ihmisen näkökulmasta leikkivät, jahtaavat toisiaan. FOODin tulisi olla perusselviytymis-mekanismi.

play > hunt

love > need

Kun kysytään rakastaako koirasi sinua, se ei rakasta siinä mielessä missä ihminen rakastaa koiraansa. Koira on aina itsekäs paskiainen, joka taas sopii hyvin meille ihmisille, koska haluamme rakastaa ja antaa. Esimerkkinä olet jumissa koirasi kanssa luolassa, ja teillä on X määrä ruokaa. Et tiedä pääsettekö koskaan luolasta pois. Ihminen luultavasti jakaisi jäljellä olevan ruoan rakastamansa koiran kanssa, mutta jos koira hallitsisi jäljellä olevaa ruokaa, et todennäköisesti saisi siitä yhtään. DOGS ARE BASICALLY SELFISH BASTARDS. Meidän tulee ihmisinä hallita koiran itsekkyyttä, koska meidät on kasvatettu olemaan antajia. Koirat eivät ymmärrä empatiaa, ja muuten ne eivät pystyisi metsästämään. Suhteemme koiraan on epätasapainossa (giver + taker). DOGS ARE VERY GOOD TAKERS. Kysymys kuuluukin kuinka manipuloida epätasapainoista suhdetta siten, että kumpikin hyötyy? Vastaus riippuu siitä, mitä koiran kanssa halutaan tehdä (pelkät pissalenkit/tokomestaruus?).

Sana, jonka kanssa tehdään eniten virheitä, on koiran NIMI. BRIDGE (eräänlainen operantti kontakti) tulee olla luotu/olemassa, jotta koiraa voi ylipäänsä kouluttaa. Bridgejä on kahdenlaisia, vapaaehtoisia (voluntary) ja pakotettuja (forced). Halutaan että koira haluaa ottaa kontaktin, muodostaa bridgen (shaping). On kuitenkin tärkeää, että koira ei sheippaa omistajaansa, koira ei saa bridgeä aina halutessaan (esim. tuijottamalla ja pyytämättä oikein tekemällä saisi aina palkan). Bridgen muodostaminen onnistuu pakottamallakin (esim. käyttämällä koulutuksessa pakotteita), mutta näin luotu bridge ei ole koskaan yhtä täydellinen kuin vapaaehtoisesti rakennettu bridge. Pakotetun bridgen heikkoudet tulevat esille esimerkiksi silloin, kun sinulla on koiraan välimatkaa. Kontaktin pitäminen on välimatkan vuoksi vaikeampaa. 

shaping > reward for trying

shaping > form behaviour (not force behaviour!)

Kun opetat uusia asioita, älä kiinnitä aluksi huomiota siihen, suorittaako koira liikkeen oikein (choreography), vaan siihen miten motivoitunut koira on suorittamaan liikkeen (behaviour). Uusien asioiden opettamisessa voi myös käyttää command on behaviour -tekniikkaa, eli jos koira itsekseen menee istumaan, käskyn voi lisätä kun koira on menossa istumaan. Free shaping, cold shaping > ota käskysana mukaan uuden oppimiseen vasta, kun koira osaa behaviourin (eli on motivoitunut). Ravinnon-hankintavietti (FOOD drive) vs. aggressiivinen ravinnon-hankintavietti (aggressive food drive). Ravinnonhankintavietin halutaan olevan aggressiivinen, kun koulutetaan koiraa. Kaikilla pennuilla ravinnonhankintavietti on aggressiivinen (etenkin, jos pentueessa on paljon sisaruksia). Pikkupennut oppivat hyvin nopeasti tulemaan paikalle saman tien kun ruokaa on tarjolla. Koiranpennut eivät tunne veljesrakkautta, THERE IS NO BROTHERLY LOVE AMONGST THE PUPPIES, NO EMPATHY. Nimi esitellään koiranpennulle aina ruokaa annettaessa. NAME > BRIDGE OPENER / BRIDGING SIGNAL

NO FOOD UNLESS YOU SAY THE NAME FIRST. LET THE DOG TAKE THE OPPORTUNITY TO RESPOND TO THE NAME. Kun koira sheippaa sinua (tuijottaa ja miettii: ”anna nyt se nami”), älä kiinnitä koiraan mitään huomiota. Kun halutaan parantaa esimerkiksi koiran hihnakäyttäytymistä, aloita silloin tällöin kutsumalla koiraa nimeltä, ja heitä sitten nami. Älä anna palkkaa, jos koira itse pyytämättä katsoo sinua. Jos aikuisen koiran nimi on ”kulutettu loppuun”, keksi sille uusi ”nimi”. THINK OF THIS NEW NAME AS A NORMAL COMMAND.

FOOD DRIVE IS THE ABSOLUTE ONLY DRIVE WE HAVE ABSOLUTE CONTROL OVER. Palkkauksen satunnaisuus (sporadic nature of rewarding)!. Koira kiinnittää enemmän huomiota kun et palkitse kaiken aikaa. MAKE SURE THE DOG DOESN’T TAKE FOOD FOR GRANTED. Jotta koira ei pitäisi ruokaa itsestäänselvyytenä, jätä joskus ruoka antamatta tai anna koiran odottaa ruokaansa. Me ihmiset saamme koiran vietin laskemaan. DON’T FEED > PROMOTE FOOD DRIVE!

Huolimatta koiran käyttötarkoituksesta jokaisen koiran tulisi osata kolme muodollista käskyä (formal choreographies): maahanmeno/istuminen, paikallaan oleminen ja luoksetulo. Näiden opettaminen on koiranomistajina meidän vastuullamme.

FOODista LIFEen. By LIFE is meant specific moments in life that the dog looks forward to (esim. kävelylenkit). Rakenna bridge ja käytä nimeä hetkenä, jolloin olet menossa koiran kanssa ulos. Ulos meneminen on tässä POTENTIAL REWARD. Kaikkea, mitä koira haluaa, voi käyttää palkkana. Jos koira alkaa ulos mennessä sheipata sinua (pyörii jaloissa, istuu nätisti mutta tuijottaa, vinkuu jne.), sano koiran nimi, pyydä joku formal choreography (esim. istu, maahan, sivulle jne.), ja kun koira suorittaa tämän, palkka on ulospääsy. NAME > BRIDGE > REWARDING SOUND > REWARD  Jos ulos mennessä koira tulee pyytämättä sivulle tai tarjoaa kontaktia, vaadi siltä jotain muuta. Vaihda koreografiaa, esimerkiksi kun koira tulee sivulle, pyydä sitä menemään maahan. Kun koira menee maahan, palkkaa menemällä ulos. Muista nimi!

Kirjoita jääkaapin oveen luettelo asioista, joita koira arvostaa ja haluaa elämässään (ja sellaisia, joita olet sille valmis antamaan), esim. kävelylle meneminen, irti juokseminen, koiran päästäminen sohvalle/sänkyyn nukkumaan jne. Myös autoon meneminen voi olla koiralle arvokasta, sillä usein auto edustaa pääsemistä johonkin mukavaan paikkaan. Kaikkea mitä koira arvostaa voi käyttää palkkana. DON’T GIVE IT FOR FREE! Eli jos koira haluaa tulla sohvalle, pyydä maahan/odottamaan jne. ja sitten koira saa PALKAKSI tulla sohvalle. Kaikki nämä pienet käskyt rakentavat bridgeä hiljalleen. Muista aina: NAME + LOOK + REWARD! Jos koira haluaa tervehtiä ihmistä esimerkiksi vieraan tullessa kylään, toimi samalla tavalla: nimi, muodollinen käsky, palkinto (eli tässä ihmisen tervehtiminen). SHOW THE DOG THE BENEFITS OF SITTING/STAYING/GOING DOWN. Teach the benefit of the formal behavior (käskyn totteleminen) by taking away the pressure, that is, by rewarding.

Nyt on käsitelty FOOD ja LIFE, seuraavaksi FUNiin. Päätä mitä haluat koirasi metsästävän. Jos koiralla on hyvin voimakas saalisvietti, opeta sitä saalistamaan jotakin, mitä sinä pystyt kontrolloimaan (pallo vs. ohi ajava auto). Keltainen on yleensä hyvä väri saalisleikissä. Jos koira voi valita samanlaisista palloista, joista toinen on keltainen ja toinen muunvärinen, koira valitsee lähes sataprosenttisesti keltaisen. Saalistamisen opettamisessa käytä kahta samanlaista lelua. Kun koira lähtee toisen perään, ala itse leikkiä toisella. Koira jättää takuuvarmasti ”kuolleen” saaliin rauhaan, ja haluaa sen elävän, joka sinulla on. Koiran lähtiessä pallon perään, sillä on ACTIVE AGGRESSIVE PRAY DRIVE. Jos koira haluaa tappaa saaliinsa (niin kuin Luumu tykkää repiä ja riepotella), heittämällä pallon opetat koiraa vain juoksemaan karkuun. Kun koiralla on voimakas KILL INSTINCT, heitä kakkospallo jalkojesi läpi taaksepäin. Koira tarvitsee sinua taisteluun (ei voi taistella yksin). Tässä on hyvä harjoitus myös avustettu vauhtiluoksetulo. Avustaja pitää koiraa kiinni, ja voit kannustaa, hetsata koiraa tulemaan todella innoissaan luoksesi. Kun avustaja päästää koiran irti, ja koira tulee luoksesi aktiivisesti ja innoissaan, leiki, revittele ja taistele ”saaliin” avulla koiran kanssa. THIS IS YOUR IMPRINT RELATED TO PLAY. Nyt sano nimi!

Kaikessa on pohjana BRIDGING, eli koira on sataprosenttisesti aktiivinen, kun kuulee nimensä. Opeta koiraa häivyttämään kaikki muu ympäriltään, to fade out everything that is not important. Yhteinen tekijä on kaikkialla koiran nimi. Missä vaan ollessanne koira oppii oman nimensä kuultuaan sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle. 

Taidan jättää tuon handlauskurssin käsittelyn toiselle päivälle. Eiköhän tässä ole tarpeeksi sulateltavaa itse kullekin (tuli mieleen, että vois pitää jotkut treenit vaikka ihan saman tien!). Aloin itse soveltaa näissä muistiinpanopätkissäkin esiintyneitä keinoja heti seminaarista kotiin tultuani. Ei tarvinnut sentään koiran nimeä ruveta vaihtamaan, meillä on käytetty sitä Luumun kuullen pienestä asti melko säästeliäästi. Mutta mitä tapahtui - pennusta asti vaivanneeseen ruokahaluttomuusongelmaan on vihdoinkin tullut muutos! Kahden empivän päivän jälkeen Luumu on syönyt KAIKEN ruokansa aina ja heti. Meillä ei ole nelijalkaiset syöneet tässä talossa koskaan näin hyvin kuin nyt. Vuosi takana syömättömyyttä, nirsoilua, mamin pompottelua, suoraan sanottuna hölmöyksiä minun taholtani - ja ongelmat hoituivat kahdessa päivässä! Käytännössä siis otin ruokakipon saman tien pois, jos Luumu ei alkanut sillä sekunnilla syödä ruokaansa. Seuraavaksi ruoka tarjottiin seuraavana ruoka-aikana, eli noin 24 tunnin kuluttua. Luumu on joutunut jokaisella kerralla odottamaan ruokaansa, vieläkin. Kauimman aikaa poika odotti boilerinkaulojaan, kun olin Hamtin kanssa puhelimessa. Kahdenkymmenen minuutin odottelun jälkeen ruoka ei todellakaan ollut herralle itsestäänselvyys. Meillä menee nykyään ihan kaikki valkosipulista sisäelimiin, lohesta kasvismössöön sillä silmäyksellä, kun lupa syömiseen annetaan. Olen myös piilotellut sapuskaa olohuoneeseen, ja pistänyt Luumun odottamaan etsi-lupaa keittiössä. Voi sitä ilmettä, kun se oikeasti haluaa syödä! Ihanaa kun vauva syö <3

Toinen ihan konkreettinen juttu, mitä tältä seminaarilta jäi käteen tapahtui yhtenä päivänä täällä Vanhalinnassa Ystävänpolulla. Minun arvoni joutui todelliseen punnitukseen! Oltiin Aurajoen viereisellä polulla, ja Luumu oli irti. Kaukana pellon takana Härkätiellä käveli ihminen sakemanninsa kanssa. Luumu tuijotteli hetken koirakkoa (minun keskittyessä erittäin vastuullisesti kuvaamaan tilannetta puhelimellani), ja ihan yhtäkkiä lähti täysillä juoksemaan pellolle koiraa kohti (olivat siis kaukana, hyvin kaukana). Luumu lähti sellaisella vauhdilla, että hyvä kun puhelin ei lentänyt jokeen, ja kelasin miljoonaa vaihtoehtoa päässäni - mitä nyt? Olin ihan satavarma, etten saa Luumua enää tulemaan takaisin. Huusin vaan ihan täysillä TÄNNE ja taakseni katsomatta lähdin juoksemaan polkua pitkin käsiä heilutellen ja taatusti erittäin hölmöltä näyttäen, taakseni katsomatta. Voi sitä riemua ja hengästystä, kun kuulin Luumun nelistävän täysillä perääni. Olin toki vähän järkyttynyt, että se ylipäänsä aikoi lähteä ja lähtikin sitä koiraa kohti, mutta silti samalla todella ylpeä siitä, että MINÄ OLIN ARVOKKAAMPI. 

Aurajoki oli sinä päivänä melko sulana! Varokaa heikkoa jäätä!

Katson, en lähde vielä.

Siirryn  katsomaan lähempää, ja lähden ihan kohta.

Mitä sitten tapahtui, siitä ei ymmärrettävästikään ole kuvia ;)