Mamman viisikymppiset Porissa

ONNEA VIELÄ VIEHKEÄLLE JA VETREÄLLE VIISIKYMPPISELLE :DDD Nimittäin meidän mamma täytti sunnuntaina pyöreät 50 vuotta, ja niitä vietettiin missä muualla kuin Porissa näyttelykehän laidalla! Olisin keksinyt kyllä viisikymmentätuhatta parempaakin tapaa viettää noin merkittäviä synttäripäiviä, mutta nyt näin. Oltiinkin keksitty näyttelyn lisäksi kaikenlaista mukavaa porilaista puuhaa, ja päivä olikin kaikin puolin oikein onnistunut. Näyttelyt oltaisiin kyllä voitu jättää välistä, sillä EH:ta oli vähän turha lähteä noin "kaukaa" hakemaan. Tuomari ei vaan tykännyt piukeasta bambiinistani, sillä hyvä.

Luumu ravasi, mutta missä on minun hymyni?

Tuomari seuraa tarkkaavaisena meidän menoa (!)

Mitä siellä lukee?

Portugalilainen tuomarimme Pedro Sanches Delerue näytti tykkäävän vähän Luumua pienemmistä ja pyöreämmistä staffeista, sillä hänen mielestään Luumulla olisi saanut olla vähemmän jalkaa, pyöreämpi pää ja enemmän rintaa. Oikein osuvaa kritiikkiä hän oli löytänyt, Luumu ei vaan kaikkine kinttuineen ja rimpulaisine olemuksineen ollut hänen makuisensa staffi. Vähän tuo EH jäi harmittamaan, koska Luumu liikkui helteen tai harjoituksen ansiosta paremmin kuin koskaan. Lisäksi Luumu oli uroksista ainut EH:n saanut, mikä tietty vähän myöhemmin kirpaisi (mitä me vertaamaan ;)), mutta nartuissa EH:ta oli vähän enemmän. No, ens kerralla liikutaan yhtä loistokkaasti, ja tiedä mitä sitten saadaan. Arpapeliä tämä tuntuu vähän olevan :DD

Luumu oli ensimmäistä kertaa muuten nuorten luokassa, ja sattuikin ainoana nuorena uroksena voittamaan luokkansa (!). Haha. Liikkeisiin olin kyllä niin tyytyväinen, ja ne on jopa mainittu arvostelussa:

Big size. Skull should be wider.

Good neck and topline. Too high in legs.

Needs more chest. A bit straight behind.

Correct movement. Good coat.

On nuo kehävideot vielä Japen kännykässä, ja lupaankin ladata ne myöhemmin kaikkien ihmeteltäväksi. Porin näyttely oli kyllä hienosti järjestetty. Raviradalla oli kivasti tilaa treenailla, ja nurmikenttä on aina positiivinen yllätys! Itse kun tykkään polvistua maahan asti, ei ole kiva kaivella polvista pikkukiviä tai pyyhkiä koiraa hiekkapölystä. Nyt oli niin älyttömän kuuma päivä (keskipäivällä 30 asteen paikkeilla), että siinäkin mielessä hiekkakenttä olisi ollut koiran hengitysteille ihan tuskaa.

No löytyihän se iloisempi ilmekin sieltä :)

Mumu seurasi näyttelyalueelle saapuvia koiria.

Onnea kaikille näyttelyssä menestyneille - erityisesti Riikalle ja Eilalle, joka oli paras narttu kakkonen ja sai varasertin! Evästeltiin hetki näyttelyalueen terassin varjossa, mutta ei sitten sen kauempaa jääty paikan päälle hengailemaan. Suunnattiin kohti Porin keskustaa ja Kirjurinluotoa, jossa oli ihanan raukea sunnuntaimainen tunnelma.

Löydettiin taas yks eläinkauppa, mutta se oli harmiksemme kiinni! 

Tänne oltais paluumatkalla jääty syömään,
mutta terassi oli siirtynyt aurinkoon, eikä saatavilla ollut yhtään aurinkovarjoja! 

Kirppikseltä ei tarttunut mukaan tällä kertaa mitään.
Luumu harjoittelee torikäyttäytymistä. 

Hölmöttelyä erään kirkon pihalla.
Luumu sai suihkun kukkienkastelukaivosta. 

Kesäturistt 

Kirjurinluodon silta oli k-a-m-m-o-t-t-a-v-a !! 

Turvallisesti toisella puolella. 

Näitä taukoja varjossa tulikin pidettyä kuumana päivänä jatkuvasti.
Onneksi kahviloissa ym. täyteltiin vesipulloamme auliisti.
Kun mulla on tuo koira tuolla. Melko monta kertaa tuli selitettyä.

Tuo Luumun siltakammo menee ihan yli ihmisymmärryksen. Joo, sillat voi olla pelottavia. Mutta kun olisi sitten kaikki sillat. Kotona selvittiin jo se aivan kamala lenkki täysin ilman sätkyjä. Siis se missä mennään kerran ison tien yli, kerran Aurajoen yli, kerran ohikulkutien yli ja sitten vielä riippusillalla toiseen kertaan Aurajoen yli. Luumu suostui kävelemään kaikki sillat vähän epäluuloisesti, mutta kuitenkaan vastaan panematta. En mielestäni ole koskaan tehnyt noista silloista mitään asiaa. Siis että koira sillan yli. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Turvallisuussyistä olen ottanut sen kainalokantoon (mikä on täysin eri asia kuin hellästi syliin! Esimerkiksi jos se on pahoilla teillä tai kiskoo hihnassa, saatan ottaa sen kainalokantoon...), ja laskenut sen sitten sillan alun jälkeen takaisin sillalle, jolloin se on pystynyt toimimaan ja kävelemään eteenpäin. En tiedä mitä pitäisi tehdä toisin...?

Tyyppi viilentelee sisäelimiään. 

Kaunis Pori 

Onneksi oli matkan varrella paljon paikkoja, joissa viilennellä. 

Ja kun me ajateltiin, että tämä silta varmaan pelottava onkin...
Ei yhtään! Tyyppi kävelee kuin olisi aina kävellyt täällä. 

Voi vitsi kun Luumu osasi olla vuohien kanssa nätisti!
Vuohetkin olivat kiinnostuneita Mumelosta. 

Muumu sai mamin mangomelonijäätelön jämät. 

What summer beauty!

Vaihteeks pelottava silta... Mut sit sillalla voidaan kävellä suht normaalisti...

Törmättiin noihin vuohiin tuolla Kirjurinluodossa, ja vasta kun oltiin tehty niiden kanssa lähempää tuttavuutta aidan läpi ja kierretty aitauksen toiselle puolelle, huomattiin, että puuha oli koirilta kiellettyä! Oho! No traumoja ei syntynyt kenellekään, sillä Luumu osasi tosi nätisti vain haistella vuohia, ja vuohetkin olivat omituisen kiinnostuneita harmaasta possusta. Siinä työmiesten keräillessä Porin Jazzien vermeitä, tuli mieleen, että jonakin vuonna olisi ihan kiva nautiskella vaikkapa lasillinen jos toinen skumppaa siinä ruoholla piknikviltin päällä ja kuunnella jazzia. Kenties...

Käytiin siinä Porin keskustassa syömässä Miami-nimisessä ravintolassa, koska a) sen terassi oli varjossa ja b) lista näytti hyvältä. Purilainen olikin todella makoisa ja täyttävä, ja koiratkin otettiin terassille ihan mukisematta vastaan. Ruokamme pöytään tuonut tarjoilija myönsi pelkäävänsä koiria, ja haimmekin lautaset häneltä matkan päästä. Minusta on hienoa, että ihmiset uskaltavat tunnustaa pelkonsa, jotta koiranomistaja pystyy reagoimaan tilanteen vaatimalla tavalla ja tosiaan pitämään sen koiran loitolla.

Juomaa kului päivän paahteesta johtuen toisetkin tuopilliset

Mumelo keskittyi seuraamaan haarukan menemistä suuhun
ja välillä myös Porin keskustan ihmisvilinää...
Jos nyt sellaisesta voidaan leppoisana sunnuntaina puhua.

Syömisen jälkeen olikin aika suunnata Mäntyluotoon koirien uimarannalle, siis käytännössä sinne Yyteriin tai ainakin niille ihanan ulkomaisen tuntuisille samettihiekkadyyneille. Kyllä porilaisten ja porilaisten koirien kelpaa! Mahtava ranta, ja ihan rannan vuoksi voisi Poriin palata pian uudestaankin! Helteisen päivän takia oli varmaan muillekin näyttelykävijöille tullut mieleen käydä viilentämässä koiraa Mäntyluodossa, sillä tienpiennar oli autoja piukassa. Onneksi ranta oli kuitenkin niin laaja, että kolmisenkymmentä koiraa mahtui sinne kevyesti pulikoimaan. Luumua oli helppo pitää irti, koska se on niin fiksoitunut lelujen hakemiseen. Taitaa kuitenkin rauhalliset rantapiknik-ajatukset jäädä toiseen elämään - tuo kun kiljuu riemusta jo veden haistaessaan. 

Tää olis tosi mahtava kuva, ellei tuo yksi näyttäisi ihan metsäsialta. 

Kyllä kateeksi käy! 

Nämä mahtavat rantakuvat ja lähes kaikki muutkin otokset ovat mamman käsialaa, KIITOS! Kiitos myös Japelle erityisen mukavasta matkaseurasta eräiden pöyhiessä takapenkillä vaan tyynyjään ja lueskellessa kirjojaan ;) Seuraava autokisan valintani on Toyota! Kaiken maailman kisoja kisaillessa ja pelejä pelatessa paluumatka menikin vähän väliä pysähdellen mielenkiintoisen oloisiin paikkoihin. Satuttiin myös osumaan Harjavallan palvelus- ja seurakoiraharrastajien koulutuskentälle, ja olisimme menneet lähemmäksikin tutustumaan... mutta ei kehdattu, kun siellä oli ihmisiä paikalla! Hienon näköinen kenttä kyllä, agiesteitä myöten! Kolmentoista tunnin reissun jälkeen oli muuten väsynyt Luumun lisäksi myös mami. Ottaa ne hauskatkin reissut näemmä veronsa.