torstai 25. heinäkuuta 2013

Viimeinen ylösnousemusko?

Vitsi, varmaan iloitsen liian aikaisin, mutta ollaan varmaan päästy meidän paikallamakuun ongelmista! Kahden treenikerran jälkeen on tietysti liian varhaista sanoa, mutta todella loistavaa edistymistä on tapahtunut! Olen alkanut muutamien lenkkien yhteydessä pitää lyhyenläntiä omatoimitreenejä tuossa kartanon nurmiparkkiksella. Siis lenkin lopussa treenimantra (missämumumissämumumissämumu), kaksi liikettä, ja Mumelo saa kantaa palkkapatukan kartanolta kotiin. Ensimmäinen liike on ollut paikallamakuu, ja tässä on kestänyt hyvin matkan 20 m ja paluun vierelle vapauttamaan. Toinen liike joku kiva nopea, kuten seuraaminen tai jäävä. Yhtään inhimillistämättä on kyllä maailman onnellisin koira kantaessaan patukkaa pari sataa metriä kotiin. Muih. Mamin vaava.

Tyyppi kuljetti patukan kotiin asti.
Onnellinen koira.
Oltiin maanantaina Isoheikkilässä treenaamassa ensimmäistä kertaa Hennan ja Floran kanssa, ja ihan mieletön parituntinen olikin! Jatkettiin Hennan kanssa Ullan 50-vuotispäivillä kesken jääneitä askelharjoituksia (!kyllä!), ja sain hurjan paljon vinkkejä tulevaa varten. Päivän ehdottomasti paras anti oli seuraamisen käännökset, niiden kuivaharjoittelu, niiden harjoittelu koiran kanssa, tempon ja oman itsevarmuuden vaikutus koiraan jne. Vau! Kiitos Henna, jos olet kuulolla, ja ensi viikolla taas supertreeni! Tehtiin me samalla kerralla jääviä (OK), ruutua (super-OK), noutoa (tähän asti OK, nyt lisäharjoitusta enemmän vaan pilkkoen) ja se kamalin - paikallamakuu. 

Tehtiin ensin ilman Floraa, ja Henna sanoikin, ettei ymmärrä mitä ongelmia meillä muka on. Nih. Kun nyt Mumelo pysyi nätisti, ja ahnehdittiin jopa niin, että kävin ihan millisekunnin verran piilossa. Pysyi! Sitten otettiin karkeloihin mukaan Flora (joka on muuten häiriökoirana ihan uskomattoman hyvä - 9-vuotias supertottelevainen labbis-mamma <3), ja pysyi Luumu edelleen! Nyt en toki mennyt piiloon, ja välipalkkasinkin usein. Sain neuvoksi harjoitella kestoa ja matkaa erikseen, ja näin aiommekin tehdä. Lisäksi oikeastaan kaikissa liikkeissä hyvä vinkki, jonka maanantaina opin, on: VAHVISTA AINA SITÄ ASENTOA, JOKA LIIKKEESSÄ ON TÄRKEÄ. Eli esimerkiksi liikkeessä seisomisissa minulla ei pitäisi olla mikään kiire takaisin koiran vierelle, saati vaatimaan sitä lopuksi perusasentoon, vaan Luumun on ihan hyvä seisoskella siinä pitkiäkin aikoja samalla kun minä kiertelen ja kaartelen sitä säännöllisesti välipalkaten. 

Henna sanoi kyllä, ettei kannata ottaa näitä hänen neuvojaan mitenkään absoluuttisina totuuksina. Sanoin, ettei tietenkään, mutta taidan silti vähän ottaa ;) Kiitos vielä, treenipäiväkirjaa tuli täytettyä monta sivua!

Tänään oltiin treenaamassa Kupittaan puistossa Hamtin & Noan sekä Elinan & Jalon kanssa. Oli vähän erilainen treeni, sillä uudessa paikassa sekin alkoi lievällä perseilyllä. Muutaman kerran Luumu kopassaan kävikin jäähyllä, ja saatiin onneksi treenin loppuun muutama päräyttävä liikkeestä seisominen/maahanmeno sekä noutosetti. Olen pohtinut enemmän ja enemmän sitä vinkkiä, jonka sain pari viikkoa sitten. Eli että kun ollaan kentällä, silloin tehdään vain töitä, muuten aina koira pois. Alan kallistua samaan ajatukseen, ja etenkin kun pitää silmällä tulevia kokeita. Eihän se koira sielläkään saa tehdä mitä huvittaa, vaikka olisikin liikkeiden välissä "vapaa". Tällä tavalla saadaan kenties myös lisää sitä mustavalkoisuutta kouluttamiseen, mistä niin paljon puhutaan. Kun tehdään, silloin tehdään - ja kun levätään, silloin myös levätään. Tämä taisikin olla yksi tämän päivän treenien suurimmista puheenaiheista (tulevan talven hallitreenien ja oman tokoyhdistyksemme (!) lisäksi). 

Nyt ei ole tarjolla mitään tokoaiheisia kuvia, mutta tässä pari videota, jotka ehdin jo ladata YouTubeen eilisistä hallitreeneistämme. Tässä vähän erilaista seuraamistreeniä, ja tässä hyppytreeniä. Hyppytreenissä on nyt huomioitu tuo edellä mainittu kultainen ohjenuora: vahvista tärkeää asentoa!

Olen ihan tositositosi innoissani. Luumu edistyy ihan älytöntä vauhtia (pitää oikeasti aktiivisesti muistuttaa itseä pitämään niitä kalliita vapaapäiviä, sillä tuo tekisi päivät läpeensä minkä ehtii!). Ja vitsi mitä muuta - minulla oli tänään treeneissä ekaa kertaa ihkauusi, pramea kuin mikä, Luumun tokopannan kanssa mätsäävä Helsittaren treeniliivi päällä! Ja vau se on hieno! Kiitos Tarja :D

Teemu sanoi tätä kuvaa ottaessaan, että menkää sit sillee, ettei kukaan näe teitä.
Jaa miten niin? No luulevat kuulemma vielä ihan hulluiksi.
O.o



5 kommenttia:

  1. Minä taas :D Mut joo, mulle on nyt tässä parin viime viikon aikana niin moni sanonut, että koiralle treenissä tietyt pätkät treeniä ja muu aika selkeästi kopissaan odottamassa eikä kentällä lölleröimässä. Pysyy vire tekemisessä silloin kun tehdään, kun ei jää sellaista harmaata aluetta "tehdäänkö vai ei". Käytännössä esim. mun täytynee tottistreeneissä viedä tuo välillä autoon tai ainakin raahata jotain koppia messissä. Rhonda ainakin selkeästi painuu sellaiseen nuokkumishorrokseen, jos se on koko tunnin kentällä ja ehtii siinä haistella nurtsit sun muut.

    Tuolla liivillä kelpaa! Nyt lähtee suoritukset hurjaan nousuun ;) ja yhdistys? Oho!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivä et sä taas :DD Meillä ei oo puhettakaan taas mistään horteisuudesta, vaan ehkä tarkkaavaisuushäiriöstä. Mut joo, ehdottomasti kuljetan minäkin jatkossa tuota boksia mukana. On selkeämpää itselle ja erityisesti koiralle.

      Tosta yhdistyshommasta vielä... Kun olen jo jonkun aikaa ajatellut, että me ollaan Luumun kanssa vähän väliinputoajia. Kun ei me olla käyttökoiria, palveluskoiria eikä kääpiökoiria... ja TSAUllekin jos ja kun mennään tokoilemaan, niin ei me oikein sielläkään kuuluta täysin joukkoon, kun ei tehdä ollenkaan aksaa (en mä tiedä harrastaako kaikki TSAU:n tokoilijat agilityä, mutta TSAU on kuitenkin aika vahvasti agility-yhdistys...). Niin ajatustakin abstraktimmalla tasolla on ollut joku Varsinais-Suomen bullien harrastusseura (mulla oli nimikin jo miettittynä valmiiksi: Varsinaiset Bullit ry :DD), joka sitten yhdessä pohtien on muuttunut yleisemmäksi tokoyhdistykseksi. Siis tavoitteellisesti harrastaville, ei mitään höntsäilyä, koska sitä voi tehdä muuallakin. Turun seudulle ilmeisesti on perustettu muutama vuosi sitten joku tokoyhdistys, mutta toimintaa ei ilmeisesti ole ollut (ei ainakaan missään ole näkynyt). Saa nyt nähdä mitä tästä tulee, mutta aluksi toiminta voisi alkaa ihan yhteistreeneillä ja innostuneen porukan kasaamisella :D

      Poista
    2. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Peukut pystyyn. :)

      Poista
  2. Ensimmäistä kertaa olen lukemassa sun blogia tietokoneella enkä puhelimella! Tai no tää on tabletti, mut siis jollain missä on isompi näyttö etc. Blogia on helpompi lukea tällä, koska tämän kanssa tekstin alla on valkoinen tausta ja toi luumutausta on alin. Kännykällä ei näy ollenkaan tota valkoista vaan se teksti tulee suoraan siihen luumutaustan päälle. Jotenkin sen lukeminen on vaikeampaa puhelimella ja pelkällä luumutaustalla vaikka se hieno onkin! Täytyy siis jatkossa käyttää tablettia tai konetta.

    Ja asiaan, kiitos myös sulle hyvistä treeneistä! Tuli taas itsekin vähän ajateltua eikä vaan treenattua jotain! Ja toi on kyllä hyvä pointti et koira on vain sen hetken kentällä kun treenataan ja muuten autossa tai häkissä. Varsinkaan nuorelta koiralta ei kannata turhaan vaatia että se pystyis ylläpitämään hyvää treenivirettä tyyliin kahta tuntia. Taidettiin kyl viime treeneissä vähän sortua siihen kun puhuttavaa tuntui olevan niin paljon :D mut ensi kerralla paremmin!. Ja sitä kentän vieressä rauhassa olemista (mikä on tietty myös tärkeää) voi treenata sit erikseen. Mut sitähän te olette esimerkillisinä tokoilijoina tehneetkin :)

    Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, munkin tulee joskus katseltua kännykällä blogeja, ja tiiän mitä tarkoitat :)

      Se se onkin, kun niin paljon on aina puhuttavaa! Puhuminen onkin erittäin hyödyllistä ja kannustettavaa, pitäisi vaan siinä kohtaa muistaa laittaa se koira pois :D

      Juu ollaan harjoiteltu kentän vierellä rauhassa olemista käymällä katsomassa muutamia kokeita, mut enemmän pitäisi mennä. Ja vielä kun mun on niin paljon helpompaa kuitenkin mennä katselemaan niitä yksin (koskakoska...), mutta tästä lähin Mumelo aina mukana menossa. Ja ihan oikeesti (en tiedä kuvittelenko vaan), mutta se kyllä oikeasti katselee mielenkiinnolla kentällä tokoilevia koiria. Tiedä vaikka oppisi jotain samalla..?

      Poista

Riemuitsemme kommenteista. Jätähän omasi.