Savusauna ja omenahillo

Nyt on luvassa ihan täysin viihteellinen postaus. En kirjoita sanaakaan t-o-k-o-s-t-a, vaikka ollaanki treenattu ihan hulluina koko viikko (no kirjoitinpas kuitenkin!). Palaan ihan vähän viime viikonloppuun, vaikka seuraavakin kolkuttelee jo ihan ovella... Vietettiin nimittäin lauantaina ihanan rentouttava ilta täällä meillä Nallen, mamman, Japen ja Jimin kanssa saunotessa tuossa pihasaunassa (todellinen savusauna, kun tuprutteli niin ettei silmiä melkein auki pystynyt pitämään...), mässäillessä hyvyyksiä, tunnelmoidessa kynttilänvalossa ja kiivetessä Linnavuorelle auringonlaskua katsomaan. Ihana viimeinen kesäviikonloppu! Viimeinen siksi, että tämä seuraava viikonloppu näyttää jo ennusteidenkin puolesta jo syksyn ensimmäiseltä :/ 

Toisaalta syksy on minulle aina ihanaa fiilistelyaikaa. Tämäkin kesän viimeinen viikonloppu antoi jo osviittaa lähestyvästä syksystä kaikkine kynttilöineen, yhtäkkiä saapuvine pimeyksineen ja kummitustarinoineen (meillä taitaa asua ystävällinen haamu, joka laittaa valoja päälle, koputtelee seiniin ja keittää itselleen mikrossa aamuteetä). Fiilistelin viime vuonnakin syksyä oikein urakalla muun muassa tässä spook-postauksessa ja tässä syysvaatepostauksessa. Vaikka miten kuitenkin etukäteen heruttelen ajatuksella villasukista, mausteisesta teestä, erilaisista käsityöprojekteista ja keinutuolissa kirjan lukemisesta... loppujen lopuksi se minun romanttinen syksyni on kuitenkin kumisaappaita, koiran kanssa sadetakin päälle pukemisesta keskustelua, kaamosmasennusta, bikinikeleistä haaveilua ja väsymystä, niin ettei kirjaa jaksa edes avata. 

Mutta hei, piti puhua kesästä, viimeisestä kesäviikonlopusta - ei syksystä! Tässä lisää kesää tähän pilviseen perjantaihin!

Jaa että Nalle saa mennä kukkapenkkiin, mutta minä en? 

Mamin pieni runopoika 

Miten se pää näyttää tässä niin pieneltä ja jalat metrisiltä..? 

Antaudun, joo mä antaudun... 

On se niin komee, niin komee ;)

Meinasin ihan tulla saunotessa kiire kiivetä Linnavuorelle, sillä aurinko tuppaa nykyisin laskemaan niin kovin varhain! Sellaista vauhtia tarvottiin Luumun ja mamman kanssa, että oltiin huipulla melkoisen hengästynyttä sakkia. Tai mitä mä valehtelen, vain minä ja mamma oltiin. Mutta kyllä kannatti kiivetä, sillä näkymä oli hurmaava ja kuvat vieläkin hurmaavampia! Rakas Vanhalinnani. (Linnavuori- ja kynttiläkuvat mamman käsialaa :))

Make a wish, take a chance 

Tonttu ja Vanhalinnan punainen lato 

Herkuttelua kynttilänvalolla... 

ja muilla herkuilla... 

Ehkä onnistunein kirpparilöytöni - ever!

Maanantaina meille tulivat omenahillopuuhiin Hamti ja Noa. Vähän tuli poikien riekuttua keskenään, mutta osasivat ne sentään ihan rauhassakin olla. Yhtään sellaista rauhallista kuvaa ei kyllä tainnut tulla otettua, eli siitä pystyy vähän arvioimaan miten kauan ne todellisuudessa jaksoivat rauhassa olla! Hyvä että tuli nyt keitettyä tuota hilloa noista omenoista, vaikkei me kovasti hilloihmisiä ollakaan. Kun parina viime vuonna puun hedelmät ovat menneet muutamaa piirakkaa lukuunottamatta ihan hukkaan! Kellään mitään hevosia olisi, joille noita voisi lahjoittaa? Maukkaita ovat, vähän matosia osa, mutta maukkaita.

Juurikin tämä ruohonkorsi on saatava. Tästä hölmöilystä on myös videopätkä. 

Hillon tekemisessä tärkeintä on rauhallinen työskentely-ympäristö.

Kiitos kuvista ja hilloseurasta Hamtille!