Meillä meni koko loppuviikko

Luovutin Mimmin tänään eteenpäin seuraavaan hoitopaikkaansa, jossa pikkulikka pääsee leikkimään toisenkin chihulaisen kanssa. Meillä oli mukava viikko, mutta oli kyllä myös mukavaa luovuttaa pikkurotta poiskin. Kyllä ne pennut vaan on välillä niin ärsyttäviä, kun ne hepuloi eikä niillä ole välillä ollenkaan aivoja tai korvia päässä. Miten sitä olikaan päässyt unohtumaan kuinka raskasta tuo pentuaika todellisuudessa onkaan... Ehkä tämä Mimmin  vierailu tuli meidän huusholliin ihan oikeaan saumaan. "Hoitoajan" alkupuolella tuntui, ettei aika kulu millään. Yhtäkkiä se kuluikin niin että humpsis vaan, ja huomenna tulee viikko Teemun Turkkiin lähdöstä. Ehdittiin puuhata koiruleiden kanssa vaikka ja mitä, ja Mimmi kulki hyvin (lähes) kaikessa mukana. 

Mimmi on päässyt hoitoaikanaan tutustumaan erilaisiin koiriin, ja kuri on meillä räksytyksen suhteen ollut todella tiukka. Ehkä se on helpompaa tällaisen "lapsentappaja-koiran" kasvattaneena (muistan jonkun joskus tituleeranneen staffia tällä nimikkeellä...) pitää kiinni niistä kultaisista käytössäännöistä myös miniatyyrikoiran kanssa. Koira kuin koira, samat säännöt koskevat kaikkia. Kerroin edellisessä postauksessa, että ollaan keskusteltu Mimmin kanssa muutamista asioista. No vieraskoreuden väistyttyä ollaan syvennetty näitä keskusteluja täysin uusiin svääreihin. Keskustelujen aiheina on ollut muun muassa varpaiden pureminen, sormien pureminen, sukkien kuljettelu, ulkoa sisälle tuleminen käskystä, Luumun komentaminen ja minun omiminen noin muutamia mainitakseni. Yöt meillä ovat menneet rauhallisesti, milloin Luumu on nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä, milloin mennyt alakertaan yksikseen. Mimmi on nukkunut lähinnä samalla tyynyllä kanssani. Pieni tuhisija. 

Lähdettiin tiistaina Piikkiöön, ja visiitti pitenikin kahden yön kyläilyksi! Mimmi tutustui Nalleen, ja loppuvaiheessa Nalle voi jo nousta makuulta seisomaan ilman että tällä asialle piti erikseen haukkua. Edistystä siis. Takapihalla Luumu ja Mimmi saivat rauhassa tuhtailla pallopelejään. Lähinnä se taisi mennä kuitenkin niin, että Luumu hallitsi palloa ja Mimmi kävi välillä spurttaamassa siinä vieressä. Mahduttiin ihan hyvin nukkumaan kaikki kolme sohvallakin. Ei tehnyt edes tiukkaa ;) 

Piikkiössä on siinä ihan huudeilla mahtava pikkumetsä, jossa koirut saavat juoksennella aina irti. Käytiin tässä metsässä pariin otteeseen myös Mimmin kanssa, ja kamera oli tietysti mukana. Ensimmäisellä kerralla Mimmi keskittyi lähinnä polulla pysymiseen, mutta toisella kerralla uskalsi jo haistella vähän ympäriinsä. Nähtiin myös yllättävä marjastaja, jota Luumu haukkui. Mimmi taisi välikohtauksesta hiukan säikähtää, koska lähti taas painelemaan samaa reittiä takaisin. Tällä kertaa minun kutsuhuutoni oli kuitenkin voimakkaampi kuin halu kotiinpaluulle. Edistystä siinäkin siis!

Normisettiä taas 

Hepuli! 

Tyyppi kokee itsensä tärkeäksi ja vahtii 

Kaks mummoo meni... eiku!

Torstaina osallistuttiin Mumeloisen kanssa Kupittaalla järjestettyyn mätsäriin (josta lisää myöhemmin). Turisteina meillä oli mukana Mimmi ja Nalle - matkassa siis koko eläintarha rottineen, possuineen ja karhuineen. Vähän Mimmiä jännitti, kun paikalla oli niin paljon hälinää ja vieraita koiria, mutta ei aukonut päätään kenellekään. Doralle vähän napsahti kyllä, Mimmi taitaa tiedostaa oman tilansa melko hyvin. 

Kupittaalla

Luumu on koko ajan leikkinyt Mimmin kanssa mielettömän hyvin. Lähinnä se on sitä, että se makaa maassa, aukoilee suutaan hitaassa tahdissa ja päästelee merkillistä mankuvaa ääntä. Mimmi kiipeilee ja hyökkäilee päin näköä ja pitää myös merkillistä mankuvaa ääntä. Hauskaa tuntui kummallakin olevan. Luumukin alkoi kuitenkin nyt loppuviikolla väsyä Mimmin ainaiseen "riehutaan nyt ja heti ja paljon ja koko ajan" -mielentilaan, ja huokaili välillä oikein kuuluvasti. Koska tuo lähtee, mami? Napsu taas muuttui loppua kohden entistä välinpitämättömämmäksi Mimmiä kohtaan, tajusi varmaan että on sitä nelisen kertaa suurempi, eikä vaaraa todellakaan ole. 

Muumuu sai Hamti-tädiltä näin hienoja Lontoon tuliaisia.