Loving Luumu: Skitsofreenikko vauhdissa...

... eli paska treeni, mut tulipa tehtyä. Välähteli tänään tämän toko-ohjaajan lukuisat persoonat useaan otteeseen ja ihan sekunnin murto-osan vaihtoajalla. Kun se tekee > Vou! Jeij! Vau! Mikä koira, taitava! Kun se ei tee > jotain ihan muuta... En tietenkään toru Luumua sanallisesti saati fyysisesti, mutta elekieltäni en pysty peittelemään. Kun **tuttaa, niin silloin **tuttaa...

Mun lelu, sun lelu..?

Tultiin juuri TSAU:n ulkotreeneistä, ja en ainakaan myönnä aiheuttaneeni Luumulle paineita onnistumisesta. Tällä kertaa meidän vireen, tai ihan sormella osoittaen Luumun vireen painoi maahan juoksuinen narttu - juoksut kuulemma juuri loppuneet, ja Luumulla ei ollut korvista tietoakaan. Ja voin kertoa että ei ollut tietoakaan kyllä meikäläisen tyytyväisyydestäkään. Huomasin jo heti alussa, että nenä vei poikaa pahemman kerran, ja jossain vaiheessa kuulin tästä juoksutapauksesta. Täytyyhän koiran oppia toimimaan myös sulotuoksuista huolimatta, mutta koska meillä on harjoitusta tästä niin vähän - ja huomioon ottaen Luumun verrattain nuoren iän - suuri osa tämän päivän treenistä meni päänsisäiseen sadatteluuni. Kämmenet ovat vieläkin hiukan hellinä, kun hihnasta sai pidellä kiinni ihan huolella. Ihana nainen. Sinne on päästävä heti ja vaikka väkisin.

Tehtiinkin lähinnä kontaktitreeniä ja saatiin me kauempana muutama hyvä seuruupätkäkin purkitettua. Käännökset sujuvat kerta kerralta paremmin. Tuija neuvoi meitä viime torstaina aloittamaan vasemmalle kääntymisen satunnaisesti heti seuruupätkän alussa tai sitten ihan parin suoran askeleen jälkeen. Olen kääntynyt nyt yhdellä kokonaisella askeleella, hiukan pyrkinyt hidastamaan vauhtia ennen käännöstä. Tänään saimme vinkiksi harjoitella käännöksiä töpöaskelilla (sama vinkki on muuten muistaakseni Salme Mujusen kirjassa), enkä oikein osaa nyt sanoa mikä tyyli meille sopii parhaiten. Kokeilemalla se selviää.

On se pinna vaan niin lyhyt, kun Luumulla on korvat tiessään. En enää sorru eikä tee edes mieli sortua sirkustemppuiluun, vaan nytkin laitoin Luumun pariin otteeseen autoon jäähtymään. Samalla puhaltelin vähän itsekin. Tehtiin kaiken sählingin lisäksi kuitenkin uskomattoman hyvä ryhmäpaikallamakuu (oltiin reunassa), jossa Luumu makasi nätisti ja herpaantumatta 2 minuuttia siten, että poistuin aina askeleen lisää joka kerralla > askel, välipalkka > 2 askelta, välipalkka > 3 askelta, välipalkka jne. Taidettiin päästä yhteentoista askeleeseen.

Tämänpäiväisistä treeneistä ei ole tosiaan mitään muuta kerrottavaa. Meillä oli nyt ensimmäistä kertaa vähän "treenimäisemmät" treenit tuolla TSAU:lla, kun kesällä ollaan treenattu vähän omatoimisemmin. Kummatkin ALO/AVO-ryhmän kouluttajat vaikuttavat oikein mukavilta ja neuvokkailta, joten odotan syksyä innolla. Mahtavaa, jos ja KUN Luumukin jossain vaiheessa pääsee tässäkin hallissa tavanomaiseen hyvään vireeseensä. Siis sellaiseen, että sitä voi huoletta pitää koko ajan irti ilman pelkoa siitä, että sillä kävisi edes mielessä käydä haistelemassa muita koiria. Huoooh. Ehkä sekin päivä tulee joskus.

Palataan kuitenkin treeneissä vähän ajassa taaksepäin. Sain viime viikon tiistain omatoimitreeneistämme kivasti muutaman videopätkänkin. Ryhmäpaikallamakuussa Luumu nousi ja käpytti perääni kerran, ja nousi toisenkin kerran. Sain kuitenkin korjattua tämän vielä, mutta jäi vähän huono fiilis. Impparissa oli tällä kerralla kuitenkin niin paljon häiriötä, jalkapallopelejä, tennistä, pyöräileviä ihmisiä, lenkillä olevia koiria jne., että minulle sanottiinkin, että ihme se olisi ollutkin, jos olisi pysynyt. Mutta mutta... ehkä olisi vaan pitänyt silti paremmin itse ennakoida, ja jättää paikallamakuu vaikka siltä kerralta välistä. Nyt kun oikein aloin pohtia asiaa tarkemmin, juuri tällä kentällä ne paikallamakuun ongelmat ovat syntyneet ja tällä kentällä ne näköjään edelleen ovat olemassa.

Tehtiin silloin myös Tuijan meille tehtäväksi antamaa lautatreeniä, ja hienosti Luumu alkaa tajuta käännökset mitä enemmän vaan jaksaa treenata. Itsellekin on jo paljon helpompaa hahmottaa missä kohtaa se jalka lähtee kääntymään ja milloin annetaan palkka. Tuo palkkaaminen on tässä videossa vielä melko hakusessa, mutta petrataan toki koko ajan. Tehtiin tuolloin myös hyppyä nimenomaan käskysanaa vahvistaen, ja ihme juttu - tässä ei tuntunut olevan tällä kertaa minkäänlaista ongelmaa...

Viime torstaina oltiin toisella ja tältä erää viimeisellä Tuijan irtsaritunnillamme. Mikä mahtava treeni! Oltiin tällä kertaa Vätin kaupunginosassa Tammispaltan kentällä, jossa Luumu oli treenannut kerran aiemmin. Pieni tokokoirani olikin ihan liekeissä heti alkuun, ja käytettiin hyödyksemme koko tunti! Teemu oli meillä mukana kameramiehenä, ja muutama loistopätkä saatiinkin. Tässä harjoitellaan seuraamisen käännöksiä, ja tässä on liikkeestä maahanmeno sekä liikkeestä seisominen. Tuijan prime timellamme näytin hänelle missä kunnossa meillä nuo alokasluokan jäävät sekä luoksetulo ovat. Maahanmenossa Luumu teki pienen hypähdyksen, jonka takia maahanmeno ei ollut myöskään ihan niin äkkinäinen kuin se olisi voinut olla. Seisomaan jäämisessä oli oikein terävä seisominen, mutta ennakoi lopussa perusasennon. Lisäksi kummassakin jäävässä Luumu keuli seuruussa enemmän kuin tavallisesti seuratessa, ja tähän on nyt ehdottomasti puututtava juuri noilla ennakoimattomilla käännösharjoituksilla.

Luoksetulo oli hyvännäköinen. Vauhtia oli todella paljon, mutta onneksi Luumu ei hypännyt minua vasten tai jäänyt kovin vinoon. Koska se odottaa palkkaa niin innokkaasti, se hiukan nojaa minusta poispäin nähdäkseen paremmin. Tämän voi kuitenkin korjata antamalla namin siihen kohtaan, jossa koiran pään kuuluisi olla. Lisäksi tähän vauhtiasiaan - etenkin jos koira alkaa todella hyppiä innoissaan vasten, Tuija ehdotti, että kannattaa muuttaa kaavaa siten, ettei koira voi ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu. Siis käytännössä kesken luoksejuoksun vaikka kääntyä itse oikealle ja pyytääkin koira yhtäkkiä seuraamaan. Ei kokeiltu tätä vielä, jännä nähdä mitä Luumu meinaa :D

Loppuun tehtiin paikallamakuu (lyhyt ja onnistunut) ja luoksepäästävyys. Mahtava treeni kaikin puolin - kunpa ne aina olisivat tällaisia. Täällä kotona ollaan tehty tänään vähän pihatöitä. Korjasin talteen pinaatit ja kesäkurpitsat. Melkoinen sato tulikin! Koirat alkoivat innoissaan silputa pinaattia keittiön lattialle. No sehän on terveellistä, joten mikä ettei.