Tavoitteellisesti sinun

Meinasin saada kovemman luokan fanityttökohtauksen jokin aika sitten, kun Tarja Melakari kävi kommentoimassa MEIDÄN BLOGIIN. Sitten meinasin saada vielä hurjemman fanityttökohtauksen, kun kuulin, että Jessica Svanljung oli jakanut tämän postin MEIDÄN BLOGISTA omalla Facebok-seinällään. Ja nyt ihan hiljattain MEIDÄN BLOGIA oli suositeltu Facebookin TOKO-ryhmässä kahteen otteeseen. Ooooo. Vaikka aina intänkin kirjoittavani blogia suurimmaksi osaksi itselleni, kyllähän tällaisen suuremman luokan some-addiktin sydän ihan melkein pakahtuu näin valtavasta huomiosta. Kiitos. (Ps. Luumulla on Instassakin jo hyvän matkaa kolmatta tuhatta seuraajaa, sekin on aika mukavaa.)

Nyt kun kaukoja lukuun ottamatta voittajaluokka koputtelee toden teolla meidän kisauran kuvitteellisella ovella, ajattelinkin käydä liike- ja yksityiskohtaisesti läpi missä mennään. Mutta myöhemmin. Ollaan aina vuodenvaihteessa tehty kunnon bloggaajien tapaan sellainen mitä tehtiin, mitä tullaan tekemään -tyylinen postaus, mutta nyt kun ollaan näin lähes konkreettisesti veitsenterällä pienten poikien ja isojen poikien kilpailuluokkien välissä, on hyvä tehdä sentyylinen katsaus nyt pari kuukautta etuajassa.

Nanin tokokuvauksista elokuussa <3
Lisää kuvia ja tunnelmia Nanin Luumulle omistamassa kirjoituksessa:
täällä.

Palataan viitisen kuukautta taaksepäin toukokuuhun, jolloin pidettiin pienen tavoitteellisen MATO-treeniporukkamme perustamiskokous. Kunnon tavoitteellisten treenareitten tapaan mekin kirjoitimme ylös tavoitteitamme kesälle ja loppuvuodelle. Minun ja Luumun yleisistä tavoitteista kaksi kolmesta on mielestäni ihan hyvin toteutunut: kehäänmenon ja kehässä olemisen harjoittelu sekä se, että Luumulle on tullut maailman tärkeimmäksi asiaksi minun kanssani yhdessä tekeminen. Yksi yleinen tavoite ei ole toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja se kirjattiinkin syyskuun palaverissa jälleen meidän ToDo-listallemme: ketjutusta useampi kerta viikossa! (Kun liikkeitä ketjutetaan usein, ei se ole niin kummallinen asia enää kokeessa...)

Muut tavoitteet meillä toteutuivatkin. Liikekohtaisissa Luumulla on toukokuussa lukenut vain paikallaoloon pomminvarmuutta, ja se me ollaan saatu aikaiseksi. Tavoitelistalla oli myös kaikkien liikkeiden treenaaminen häiriössä niin, että noutokapulat ym. voivat lentää, mutta Luumu kestää. Joo, ollaan tehty. On ollut hirveän hyvä niissä. Treenisuunnitelmissa toteutuivat superhäiriötreenit SM-kisoja varten, ja variaatiotakin on ollut (jota tavoitelistan mukaan tarvitaan, kun Luumu on niin vilkas). Helppoja treenejä meillä ei kyllä kamalasti ole ollut, pitäisi muistaa niitäkin välillä pitää - vähän sellaista kaikki onnistuu -meininkiä paljolla palkalla. 

Konkreettisissa koetavoitteissa luki toukokuussa:

- torstaina 29.5. hyvä paikkamakuu, kisaaminen toimii vireen puolesta (> Oli hyvä paikkamakuu, jota varten me harjoiteltiinkin kisakentällä varmaan tusinan verran kertaa jopa erilaisia piilorakennelmia luoden.. Niin ja siellähän me korkattiin tosiaan avoin luokka hienosti ykköstuloksella ja kakkossijalla.)

- SM-kisat 5. - 6.7. (> Siellä oltiin, ei tosin päästy sunnuntaipäivän EVL-finaaliin, mutta ehkä jonakin toisena vuonna ;))

- Piirimestaruudet 21.9. Luumulle täältä TK2 (> Sielläkin oltiin, tosin hilkulla oltiin kisakunnossa, mutta sitäkin kirkkaammin napattiin Luumun "uran" huikeimmilla pisteillä ykköstulos, kolmas sija ja joukkuekultaa! Niin ja sen TK2-tunnuksen Luumu sieltä sai myös.)

- Ensi kevääksi 2015 voittajaluokka kisakuntoon (> No tämä jää nähtäväksi, mutta jos nyt yhtään pystyy näiden meidän vuoden 2014 kisatavoitteiden täyttymisen perusteella arvioimaan, niin eiköhän se kisakunnossa tule olemaan...)

Nyt tosiaan syyskuun mato-palaverissa, kun käytiin läpi noita muutaman kuukauden takaisia tavoitteita, tuli ihan mielettömän jotenkin... onnistunut fiilis. Määrätietoisesti olen osannut ohjata Luumua ja meidän yhteistä tekemistä oikeaan suuntaan, siihen suuntaan, jossa ne menestyksenmittarit häämöttävät. Kilpailemisella ja tavoitteilla on usein kuitenkin negatiivinen kalske, vaikka loppujen lopuksi kyse ei ole mistään muusta kuin hauskanpidosta ja unelmista. Sillä erolla toki, että tällä määrätietoisella hauskanpidolla ne unelmat myös toteutetaan. 

Toukokuun palaverissa koko mato-ryhmälle yhteisiksi yleisiksi tavoitteiksi oli merkitty:

- mustavalkoisuus

- rehellisyys koiraa kohtaan

- kerrotaan, kun koira on super, ja myös kun mokaa > sen jälkeen annetaan oikeasti uusi mahdollisuus

- koiralla on aina lupa yrittää täysillä

- fokus ohjaajaan

- usko koiraan.

Ihan mielettömän hienoja tavoitteita, ja voisin sanoa, että etenkin nyt loppuvuotta kohti mentäessä meiltä on jäänyt toteutumatta ainoastaan tuo aito mustavalkoisuus. Ja sekin tietysti ihan pelkästään minusta johtuen. Miten se on niin vaikeaa pitää aina samoista säännöistä kiinni on se tilanne mikä tahansa. Tämän huomasin viimeksi Lahdessa Vuorenmaan koulutuksessa, kun Luumu lähti käy siihen -käskyn alta nuuskuttelemaan paikkoja. Karjunko heti perään ja vien homman loppun asti siitäkin huolimatta, että Markolla on juuri joku toooodella tärkeä juttu kesken - vai kuiskailenko kymmenen kertaa Luumu täällä, ja kun se ei vielä yhdennelläkääntoista kerralla tule, vienosti anteeksi pyydellen käyn sen sieltä salavihkaa noukkimassa..?

Syyskuun palaverissa tehtiin tosiaan pikainen katsaus menneeseen treeni- ja kisakesään. Luumun kohdalla on pöytäkirjasta pakko nostaa kaksi sihteerin laatimaa asiaa esille (sihteeri en ollut minä ;)): 

1) Luumu on soma ja näyttävä. 

2) Luumu on voittajaluokassa, koska Janina on niin taitava. 

En siis itse kirjoittanut noita pointteja (oikeesti hei!), vaan ne tulivat esille kierroksella, jossa jokaista mato-koiraa kehuttiin ja mietittiin juttuja, missä ne on hyviä. Luumun kohdalla lukee lisäksi, että sillä on mahtava työmoraali. Paljon mieluummin keulimisongelmat kuin lapastelu. Luumu on varma suorittaja. Somat varusteet (ulkonäkö ennen kaikkea, vai..?). Elävä legenda (joo en kirjoittanut itse tätäkään!). Ja vielä lopuksi Luumuhillo. Tsoukki avautuu lähipiirille, eikä avata sitä sen enempää...

Liikekohtaisia tavoitteita meillä on voittajaluokkaa kohti mennessämme harjoitella noutoa erilaisilla kapuloilla. Luumu teki viimeksi supertreeneissä hyppynoudon Kapun reilu puolet pienemmällä kapulalla, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Olin kuvitellut, että etenkin pienilaippaisista kapuloista muodostuisi Luumulle edes jonkinlainen haaste, kun silloin kesän alussa taisteltiin noudon kanssa kummatkin ihan itkua vääntäen. Ongelma korjaantui SM-kisoista tuliaisiksi ostamallani suurilaippaisella 650 gramman PK-kapulalla :D Koolla tosiaan on väliä. 

Treenitavoitteissa lukee myös ohjattu alkuun. No ei olla aloitettu. Sen verran siitä, että kerran se luki jo treenisuunnitelmassakin, mutta pimeä yllätti, ja sysimustalla kentällä uuden liikkeen harjoitteleminen ei tuntunut enää varteenotettavalta vaihtoehdolta. Tunnarin pito, kanto, liikkuri mukaan. Kirjoitinkin tästä vähän viimeksi. Kirjoitan siitä tulevaisuudessa lisää. Liikkuri otettiin viime viikolla tunnariin mukaan. No problem at all.

Seuraamiseen hidas käynti, askelsiirtymät, peruutus, käännökset kaikissa askellajeissa. Kaikkea muuta ollaan aktiivisesti tehty, paitsi viimeksi mainittua. Viimeksi eilen. Seuruusta tulee vielä luumumaisen erinomainen. Takapään käyttö, pyörähdykset. Ollaan tanssittu ja bailattu, ei oikein muita takapääjuttuja tehty kylläkään. Ruudun muistuttelu. Joo muistuteltiin keskiviikkona ja eilen torstaina. Ruututreenitauon aikana Luumulle on paikka ja ruudun idea hahmottunut jotenkin maagisesti mieleen. Hienoa, videota pukkaa. 

Kaukoissa lamppu syttynyt, vakio-olotilaksi, nyt kerta päivässä. No ihan kertaa päivässä ei olla tehty, mutta paljon kuitenkin. Voisin väittää, että lamppu on nyt syttynyt ihan jäädäkseen. Hihna pois kaikessa. Ollaan tehty paikallaoloja (ja siis etenkin sinne kehään menemistä) vallan ilman hihnaa, ja hienostihan se menee. Hihna on aina ollutkin Luumun ongelma (se on aina kehään mennessä ihan törkeän kireällä...), joten en tiedä miksi en ole aiemmin tehnyt hihnattomuudesta tapaa. Nyt Luumu on ollut treeneissä myös ilman pantaa, sillä en pidä siitä, miten joskus nappaan sitä pannasta kiinni ohjatessani sitä johonkin muuhun paikkaan tms. Käytännössä olen sitä napannut pannasta, kun se ei kerran tai kahdesti kieltämisen jälkeen ole lakannut nuuskuttelua. Tämä tapa pois. Koira 100-prosenttiseen hallintaan aina ja kaikissa tuoksuolosuhteissa!

Paikalla istuminen. Ollaan aloitettu. Liikkestä istu. Sitäkin ollaan tehty. Jäävien seuraaminen kuntoon. Kerran taisin keskittyä tähän, jäävät ovat nyt muutenkin olleet pari viikkoa huilissa. Pitää muistaa taas ottaa treenilistalle. Liikkeiden välit ja poistuminen kehästä. Vähemmän ollaan nyt piirinmestaruuksien jälkeen tehty kisamaista, mutta pitäisi ja pitäisi. Tähän oli vielä tarkennuksena, että tarkemmat kriteerit, ei liikaa vapauksia liikkeiden väleissä (nyt sillä on ollut vähän turhan vapaamuotoista). Luumun pitää kestää myös minun iloinen sosiaalinen palkkani, vaikka se olisi missä vireessä. Enää ei toisteta PM-virhettä, jossa itse yrittäisin säätää omaa luontaista iloisuuttani. Siirtymissä välillä namipalkka välillä ei. Muutaman liikkeen ketju AINA treenien alkuun pelkällä sosiaalisella palkalla. Näin siitä tulee rutiini, ja kisaaminen on jatkossa helpompaa. No eipä olla tehty. Jos nyt vaikka sitten tästä lähtien tehtäis. 

No siinähän olis treenattavaa ihan tarpeeksi koko talvikaudelle. Katsotaan vaikka vuodenvaihteessa seuraavaksi, miten nämä välitavoitteet etenevät ja sitten keväämmällä nähdään, kuinka moni unelma on ajan saatossa toteutunut määrätietoisella hauskanpidolla (ja hiukan sääntöjäkin noudattamalla). Meillä on joka tapauksessa hurjan hauskaa matkalla sinne, mihin me ollaankin menossa. Luumu on täydellinen harrastuskumppani kaikkine liikavirtaisuuksine ja pikkujippoineen, joilla se päätäni aina yrittää sekoittaa. Pitäkäähän tekin oikein mahtava treeniviikonloppu kukin tahoillanne!