Ihanaa kun ei ollut yhtään laamaa - Marko Vuorenmaan koulutuksessa

On nykyään niin hurjan kiirus kaikkien eri tärkeiden hommeleiden kanssa, että meinaa välillä jäädä blogin kirjoittaminen ihan harakoiden tehtäväksi :o Olen tälläkin viikolla joutunut useampaan otteeseen tarkistamaan autolla ajellessa, että tuliko se koira mukaan vai mahdoinko unohtaa sen pihalle. Siellä se on joka kerta istunut takapenkillä itseensä tyytyväisen näköisenä. Mihin me tällä kertaa mennään? Mennäänkö kauppareissulle, kirpparille viemään lisää romuja, pankintätiä morjenstamaan vai... treeneihin? Jos olen lähtöä tehdessä vetänyt farkut jalkaan saati sutinut silmään vähän ripsaria, kuuluu nelijalkaisesta toivoton tuhahdus sen vetäytyessä takkahuoneen pöydän alle karvalankamatolle kiroamaan koiranelämäänsä. Aina ei pääse pikkukoirakaan mukaan, vaikka harvassa ne kerrat ovatkin. Ja miten se menikään se sanonta, että parempi vierivä kivi pivossa kuin sammalta taskussa, vai...

Viime viikonloppu meni toden teolla kieli maassa tai vyön alla missä se on kun on kiire. Perjantaina oltiin pappan kanssa kävelyllä ja illalla viihdytettiin vielä Mimmi & Luna -chihuja. Luna jännittää vielä Luumua aika paljon, pentu kun on, mutta Luumu osaa olla tosi nätisti sen kanssa. Lauantaina lähdettiinkin aamuvarhaisella Hennan ja Terhin kanssa Lahteen kouluttautumaan. Koirista ainoastaan Luumu oli tällä kertaa mukana, olihan koulutuspäivä staffiyhdistyksen järjestämä Marko Vuorenmaan tokopäivä - ja hienosti kaikki kymmenen koirakkopaikkaa oli saatu täyteen ihan vaan ja pelkästään staffeista! Vau!

Vähän jännitti ottaa Luumua mukaan, kun ei me olla oltu missään "oikeassa" koulutuksessa ikiaikoihin. Olin taas ihan varma, että se pelleilee minkä kerkiää ja kaikki arvokas koulutusaika menee sen p*llurallista pyydystämiseen ja torumiseen. Höpsis. Muutaman kerran jouduin sille alkuun sanomaan (kun se lähti ihan muina äijinä käy siihen -käskyn alta haistelemaan nurkkia), mutta jo toisella "puoliajalla" oli hirmu mallikansalaisesti. Oli muuten kerrankin helppo miettiä mitä me tehdään. Luumu kun on hirmu taitava niissä asioissa mitä me ollaan treenattu viimeiset kaksi ja puoli vuotta, mutta ihan alkutekijöissä niissä asioissa, mitä pitäisi treenata nyt ainakin seuraavat kaksi ja puoli vuotta - ylempien luokkien liikkeitä. Niinpä Luumun ekalle vartin koulutusajalle oli valikoitunut maahanmeno luoksetulon yhteydessä. (Luumu voisi kyllä kommentoida tähän, että mitä vaikeeta siinä maahanmenossa on - äijähän keksi sen tuossa ihan itsekseen parina kertana juuri ennen koetta :P)

Markon koulutustyyli oli hyvin tutunoloinen. Me kun ollaan MATO-porukalla tehty paljon ja saatu paljon hyvää aikaiseksi Huotarin filosofioiden mukaisesti, niin tuntui jopa että ihan kuin kotiinsa olisi tullut. (Ja tähän väliin tuttu vastuunvapautus: blogikirjoitus sisältää omia päivän aikaan tekemiäni havaintoja, ei välttämättä koko eikä edes puoli totuutta asiasta.)

Luumun maahanmenosta. Tärkeää on nyt, että heti alussa kiinnitetään huomiota reaktionopeuteen ja pidetään omista kriteereistä kiinni! Jos menee hitaasti maahan tai arpoo muuten, huomauta, äläkä ainakaan palkkaa. Tehtiin lyhyellä matkalla avustajan kanssa siten, että avustaja houkutteli Luumun aina luokseen, josta sitten luoksarikäskyllä (meillä HETI) pyysin tulemaan ja lähes samantien toooodella korostetulla käsiavulla käskin maahan. Olin ajatellut käyttää luoksarissa äänimerkkiä, ja samaa sanaa kuin muissakin maahanmenoliikkeissä. Hienosti Luumu tajusi ja meni nopeasti maahan. Pidemmällä matkalla tehtiin siten, että Luumu jätettiin seisomaan, ja parinkymmenen metrin päästä käskin sen suorilta maahan. Super! Tämä edesauttaa sitä, että kokeessa se 10 metristä maahanmeno on sitten jo lastenleikkiä. Luumun maahanmeno on kuulemma todella hyvä, ja mikä oli kamalan kiva kuulla, niin se luoksari näyttää sellaiselta nyt, että siitä tulee vielä erittäin hyvä. Vou!

No voi jee tota mun naamaa taas :P
(C) Jenni Halminen 

Niin siis mami mä en nyt ollenkaan ymmärrä
että mikä ongelma tässä maahanmenossa on...
(C) Jenni Halminen

(C) Jenni Halminen 

Luumu oo tarkkana nyt, tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu!
(C) Terhi Lindroos 

(C) Terhi Lindroos

Mutta mutta... ei me sentään ihan auvoisesti "läpäisty" luoksariosuutta liput liehuen, vaan saatiin sivulletuloihin armottomasti kotiläksyä. Luumu ottaa perusasennon paikan hienosti seuruun yhteydessä ja takaa päin sivulle tullessaan. Mutta mutta... Kun se tulee jostakin (minuun nähden) vinosta asennosta, se vaan "roiskii menemään". Oho. Kun näytin edellispäivänä hallitreeneissä matolaisille, että millaisia kotiläksyjä me sivulletuloihin saatiin, saatiin osaksemme lievää hihittelyä ja taisi joku pentutreeni-sanankin mainita. Niin. Luumu, mites tämä osuus on jäänyt nyt jotenkin ihan hunningolle?

Sivulletuloihin saatiin sellaisia läksyjä, että pitää laittaa Luumu johonkin istumaan, ja kuvitella sen ympärille metrinsäteinen kehä. Sitten menen itse mihin tahansa kohtaan kehälle seisomaan naama Luumua kohti ja pyydän siitä Luumun tulemaan sivulle. Pääasia nyt, että saadaan sivulletulot kaikista suunnista supervarmoiksi. Lisäksi sivulletuloista huomioitavaa, että kannattaa tehdä suoria luoksetuloja ja pysähdyksellisiä luoksareita jättäen koira mihin asentoon tahansa odottamaan (maasta, seisomasta, istumasta). Ja sivulletuloista oli pikaisesti juttua päivän aikana myös Tiinan kanssa. Oilin treeneissä oli tehty sivulletuloja sillä tavalla, että ohjaajalla on kädet suorina sivulla. Jännä nähdä mitäs Luumu sellaiseen meinaa :D

Luumu viihdyttää yleisöä,
vaikka sen pitäisi miettiä miksi sen perusasento on näin vino...
(C) Terhi Lindroos

(C) Terhi Lindroos

Pari huomiota vielä luoksetulosta: palkan suunta aina taakse! Edessä ei tapahdu mitään mielenkiintoista. Yhdelle koiralle tehtiin myös aika hauskaa häiriötreeniä siten, että luoksetulomatkalla oli avustajia kädet ojossa, ja testattiin tuleeko koira silti suoraan luokse. Avustajista tehtiin myös ohjaajaa ennen ja jälkeen muodostuva jono, ja hienosti osasi koira tulla silti oikean ihmisen sivulle. Näitäkin haluan kokeilla Luumulle. Se menee varmana höntsään ainakin ekalla kerralla.

Ruokatauon jälkeen kisaavien ryhmä teki erilaisia paikallaoloharjoituksia. Jännitti aika paljon. Mitähän tästä tulee..? Kuusi koiraa jätettiin kahteen riviin paikallaoloon, ja eri tahdissa eturiviä ja takariviä käytiin asettamassa istumaan ja maahan. Aika hauska harjoitus, joka alkujännityksen jälkeen sujui tosi hyvin. Luumu meni vain kerran eturiviläisten maahan-käskystä höplään, ja silloin kävin korjaamassa sen takaisin istumaan (aijaijai mitä sä teet siellä kun sun pitäisi olla maassa...).

(C) Jenni Halminen 

(C) Jenni Halminen

Toisessa harjoituksessa neljän staffin peput laitettiin vastatusten, ja omaan tahtiin käytiin niitä vaihtamassa istumasta maahan ja päinvastoin. Tooosi hyvä. Luumu ei kertaakaan erehtynyt toimimaan kaverin käskyn mukaan. Se oli muutenkin tosi rennon oloinen - vielä kesällä kun kuvittelin sen ahdistuvan kaikista tehtävistä, jotka sen pitää suorittaa alle kymmenen metrin päässä toisesta koirasta :P Hölmö minä.

Tällee me odoteltiin häiriötreenien alkua.
(C) Terhi Lindroos 

(C) Jenni Halminen 

Vaikeasta liikkeestä superpalkka!
(C) Terhi Lindroos

Toisella "puoliajallamme" Luumu näytti meidän VOI-kaukoja. Siinä on hiukan se säästölamppu alkanut jo syttyä, mutta voisin kirjoittaa siitä enemmän joku toinen kerta. Olen siis Luumun sivulla istuen vasemmalla kädellä sen oikeasta takajalasta hellästi kiinni pitäen ohjannut sitä namikädellä maahan ja seisomaan (nyttemmin myös istumaan ja seisomaan...). Nämä olivat hyvät, niitä voidaan jatkaa tulevaisuudessakin. Kaikkia siirtymiä kannattaa kuitenkin harjoitella samanaikaisesti (vaikka koira harjoittelisi vasta avoimeen luokkaan). Kyllä koira oppii erottelemaan.

Sellaisilla koirilla, jotka eivät häiriinny vieraan ihmisen kosketuksesta töitä tehdessä (kuten staffit ;)), voidaan käyttää avustajaa takajaloissa, kuten me ollaan Luumun kanssa joskus kesällä tehtykin. Kaukoissa voi käyttää apuna myös kynnystä niin, että koira laskeutuu istumasta seisomaan askelen alaspäin ja nousee taas vatsalihastensa avulla seisomasta askelen ylöspäin istumaan (vahvistaa syviä lihaksia). Kaukojumppaa (millä tahansa keinolla teetkin) tehdään aluksi toooodella kauan läheltä. Tekniikka varmaksi ennen kuin aletaan lisätä matkaa. Matka tulee kyllä, kun pohjat on ensin tehty huolella.

Kuunteluharjoituksia kaukoihin saat jättämällä koiran istumaan (sano sille että tehdään "maahan"), kävele parin metrin päähän koiran eteen (jää SELIN koiraan!) ja sano sitten maahan-käsky. Osaako koira toimia oikein vaikka ei näe kasvojasi (ja käsimerkkiäsi)?

(C) Jenni Halminen 

(C) Terhi Lindroos 

Vähän iso koroke koiralle, mutta ihmiselle sopiva ;)
(C) Terhi Lindroos

Luumu teki vielä jäljellä olevalla ajalla seuraamisen askelsiirtymiä. Itsekseni olin niitä harjoitellut (ilman Luumua), mutta nyt Luumukin pääsi mukaan geimeihin. Peruuttaminen on sille aina ollut ihan hirveän vaikeaa, eikä oikein siitä syystä olla jaksettu sitä tehdä (väärin! Juuri siitä syystä sitä olisi erityisesti pitänyt tehdä...). Peruuttamista voi tehdä suoraan vierestä namikädellä ohjaten. Ei haittaa vaikka koira pomppii istuen taaksepäin.

Askelsiirtymät vasemmalle sujuivat paremmin ilman namia kädessä, oikealle päin namikädellä sain hyvin ohjattua Luumua "pohkeenväistömäisesti" siirtymään mukana. On oikeastaan aika hyvä juttu näissä, ettei se ole maanisesti kiinni mun vasemmassa jalassa. Se ymmärtää sen seuruun paikan jotenkin yleismaailmallisemmin. Oikealle päin tehtiin myös niin, että jätettiin Luumu istumaan, itse otin askelen oikealle, ja sitten pyysin sivulle. Kun se on tulossa sieltä, otetaan vielä puolikas askel oikealle, ja samalla ohjataan se namikädellä oikeaan paikkaan (opettaa myös takapään käyttöä koiralle). Hirveen hyvä!

(C) Terhi Lindroos 

(C) Terhi Lindroos 

Ihana funtsailija
(C) Terhi Lindroos

Lisäksi tehtiin sivulletuloja noin 45 asteen kulmassa koiraan nähden. Kamalan vaikeaa selittää ilman sen kummempaa videota, mutta koiran eteen mennään seisomaan 45 asteen kulmassa siihen. Sitten pyydetään se sivulle, jolloin se joutuu peppuaan heilauttamalla siirtymään oikeaan paikkaan. Tämä voidaan tehdä ilman käsiapua tai namikäsi korkealle kainaloon nostettuna. Erityisen mukavaa oli, kun Marko sanoi Luumusta, että "siitä näkee että se funtsii paljon koko ajan". Semmoinen se on, pieni filosofi ;)

(C) Terhi Lindroos

Siinä meidän osuuksista ylös kirjoitettua. Muidenkin osuuksista tuli kirjoitettua jonkin verran. Jäävistä sen verran, että takaisinpäin kävellessä pitää aina ajatella, että se koira pysyy siinä. Sitä ei kannata mennä mitenkään peesailemaan saati hiiviskellä siinä, että mahtaako se pysyä vai ei. Kävele mieluummin reippaalla vauhdilla selkä suorana, ja sano vaikka paluumatkalla hyvä maahan/seiso/istu. Muista myös palkata jäävät aina taakse, jotta taaksepäin suuntautunut liike/pysähtyminen korostuu. Kun olet vapauttanut, kävele myös palkatessasi tai poistuessasi taaksepäin (koiran taakse). Edessä ei taaskaan tapahdu mitään ihmeellistä.

Ja vielä jäävistä (tai miksei paikallaoloista, kaukoista...), samoin kuin Jessican koulutuksessa puhuttiin, voi koiran vastetta kokeilla työntämällä hiukan takaa, vetämällä hiukan pannasta. Koiran tulisi laittaa hanttiin. Kaikessa korostuu aktiivisesti töitä tekevä koira (vaikka se olisi paikoillaankin!). Muista jäävissä myös ennakoimaton palkka. Tämä on erittäin hyvä neuvo meille, sillä Luumu tarvitsee vähän jotain yllättävää noihin seuruuosuuksiin. Missä tahansa kohtaa voit vapauttaa koiran sivulle jätetylle namialustalle. Koira ei koskaan tiedä milloin palkka tulee, joten aina kannattaa tehdä kaikkensa sen saamiseksi!

Ruutua tehtiin hyvin samaan tapaan kuin Luumunkin ruututreenissä. Pitkältä matkalta leluruutu (avustajakin voi viedä lelun). Lelun pitää olla ruudussa palkkana silloin, kun koira olettaa siellä olevan lelun. Koiraa ei huijata! Myös kutsuruutu. Koira voidaan myös käydä jättämässä ruutuun seisomaan, ja itse kävellään poispäin rauhallisesti kehuen. On OK seistä rauhassa ruudussa (ruutuunjuoksemisen jälkeen pitäisi ollan hetken rauha; ei niin, että koira saa aina samantien juosta sieltä palkalle). Kävele sitten taas koiraa kohti ja palkkaa vaikka lihapullalla koiran taakse. Ruudussa seisomiseen myös lisää sietokykyä. Kävele poispäin koirasta vaikka nameja ilmaan heitellen, mutta koiran on pysyttävä ruudussa. 

Ja taas olen kirjoittanut itselleni (kuinkahan monennen kerran..?), että opeta koiralle kiertäminen varmaksi! Ruudun hahmottamista on helppo opettaa kierrätyttämällä ensin jonkin asian (jos koira ei vielä osaa merkkiä), ja sitten osoittamalla koiralle ruudun suunnan, kun koira on ensin kiertämisen kesken pysäytetty paikoilleen. 

Ohjattua noutoa taas voi aloittaa harjoittelemaan heti kapuloilla, jos perusnouto on koiralla hallussa. Heti kaikki kolme kapulaa esille. Koira viedään merkille naama ohjaajaan päin. Sitten ohjaaja käy näyttämässä haluamaansa kapulaa (vaikka nyt oikeaa), ja heti merkataan iloisella jessillä, kun koira nostaa kapulan. Häiriötä voi lisätä tuomalla keskimmäisen kapulan korostetummin esille, niin että koiran olisi "helpompi" ottaa keskimmäinen kuin oikea. Merkki taas koiralle väärintekemisestä, ja alkuun tietysti vielä ohjaaja käy edelleen näyttämässä sen oikean kapulan. Näytön pois jättäminen vahvistaa kuitenkin koiran omaa ajattelua - satunnaisesti ja tilannekohtaisesti mieti mikä toimii teillä.

Loppukeskustelussa puhuttiin vielä muun muassa kisaamisesta ja kisaamisen harjoittelusta. Markokaan ei kisanomaisissa treeneissä korjaa koiraa virheistä, vaan pistää vaan ongelmakohdat muistiin myöhempiä treenejä varten (ajattelutapa, jota minun on edelleen kovin vaikea sisäistää...). Suomalaiset ovat yleisesti kovin sääntöorientoituneita, ja EVL:ssäkin sosiaalinen palkka voisi olla kautta linjan riehakkaampaa (vrt. muissa maissa...). 

Häiriöt ovat tämän päivän trendi, mutta pitää muistaa, ettei niissäkin mene liiallisuuksiin. Voi käydä niin, että koira tottuu häiriöiden alla tekemiseen, kasaa itsensä ja keskittyy hyvin kun on häiriöitä..., mutta kun ei olekaan häiriöitä, ajatus ja tekeminen harhailevat. Koira ei niin sanotusti ymmärrä olevansa töissä, kun totuttuja häiriöitä ei olekaan. 

Lisäksi saatiin meidän staffitokoilijoille yleisesti kotiläksyksi luopumista (kapuloista, leluista...). (Voin oikeasti käsi sydämellä ja tokosääntövihon päällä sanoa, että Luumu on harjoitellut luopumista tosi paljon ;)) Iloisia koiria, taistelutahtoa riittää, joissakin tapauksissa jopa liian paljon  - kaikenlainen maanisuus pitää saada pois. Älä anna koiran päättää, milloin se saa palkan (joo, Luumu ehkä vähän on päättämässä sitä myös..). Ja kun joudut kieltämään koiraa jostakin asiasta, muista myös kehua sitä, kun se tekee oikein. Loppukaneetiksi ja osuvasti tekstin otsikoksikin päätyen suorana sitaattina kouluttajalta: "Ihanaa kun ei ollut yhtään laamaa". On ne ihania, nuo meidän turbopetterit. 

Paluumatkalla pikku tokoilijaa vähän väsytti!

Loppuviikonloppu menikin ihan täydellisessä koomassa, sillä lauantaina mentiin vielä Hennan kanssa lähes suoraan koulutuksesta kotiuduttuamme juhlimaan Annen kolmekymppisiä Piikkiöön. Sunnuntaiaamuna kooman keskeltä raahauduin kuitenkin taas Riikan ja Vuokon kanssa treenilöimään ja sänkipeltolenkkeilemään ja vielä illallakin Tsaun treeneihin. Ja hupsis, nyt onkin jo uusi viikonloppu ovella. Hyvää ja kiireettömämpää sellaista kaikille!