Ruutua Riitan kanssa

Piipahdettiin keskiviikkona Hyvinkäällä Riitta Jantunen-Korrin yksityistunnilla Hennan ja Oivan sekä Annen kanssa. Vähän tuntui hassulta ajella pari tuntia suuntaansa yhden tunnin takia, mutta eipähän tunnu enää. Sen lisäksi että meillä oli kiva retkipäivä eväineen kaikkineen, pääsin näyttämään Luumua Riitalle ekan kerran. Hyvien vinkkien ja ihastuttavan koulutustavan myötä taisin kehittää itselleni pienen Riitta-ihastuksen.

Mitä lähemmäs Hyvinkäätä ja NoDon hallia saavuimme, sitä enemmän Varsinais-Suomen loskasohjoinen keli alkoi muistuttaa Narnian satumaista talvimaisemaa. Paikan päällä oli ihan täydellinen nollakeli, aurinko kultasi lumen peittämät havupuut, ja hanki ihan huuteli jättämään siihen tassunjälkiä. Ah voispa olla tuommoinen keli täällä meilläkin edes kerran talvessa!

Katsottiin Riitan kanssa Luumun ekalla pätkällä meidän ruutua. Selostin kuinka ollaan nyt viime aikoina tehty vaan niitä havaitsemis- ja juoksujuttuja pitkältä matkalta, ja näytettiin miltä ne näyttää. Luumu kuulemma havaitsee ruudun hyvin, ja juoksee kivasti. On näyttävän näköinen, kun on noin vahdikas. Näitä voidaan edelleen jatkaa tekemällä esimerkiksi ekaksi leluruudun, jolloin lelu on valmiiksi ruudussa. Nopealla koiralla ennemmin nauhojen sisä- kuin ulkopuolella. Lelu tässä ei opeta näin saalisviettiselle koiralle ruudun paikasta yhtään mitään, mutta tukee nopeaa juoksemista ja sitä varmaa ruutuun päin hakeutumista.

Pari ruutuunlähetystä ennen koulutusta

Leluruudun jälkeen voidaan tehdä pitkältä matkalta näyttöruutu (appari voi käydä näyttämässä), ja jos Luumu juoksee hyvin syvälle ruutuun, se palkataan jessillä (tms.) ja heittämällä pallo reilusti TAAKSE tai Luumulle ehkä paremmin sopivasti pysäyttämällä ja sitten palkkaamalla pallolla taakse. Kolmas pitkän matkan ruutuharjoitus voi olla kisanomaisempi tyhjään ruutuun, palkkaaminen samalla tavalla kuin näyttöruudussa. Ruudun pysäytyksen tai palkkaamisen ilman pysäytystä voi merkata vielä naksulla samanaikaisesti pallon heiton kanssa. Jos tuntuu, ettet saa palloa lentämään tarpeeksi hyvin koiran taakse, voit heti ruutuunlähetyksen jälkeen hipsiä itse lähemmäs ruutua heittämään, ellei käytössä ole avustajaa, joka voisi pallon heittää (ja ellei koira jää avustajaan kiinni).

Saatiin vähän noottia siitä, että Luumulle pitäisi nyt rakentaa siihen seisomiseen kestoa ja taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Sitä taaksepäin suuntautuvaa liikettä rakennetaan nyt reilusti ruudun taakse lentävällä pallolla. Luumun seisominen on nyt tosi etupainoinen, ja palkkaodotuksen vuoksi se on lähdössä sieltä ihanhetikohta eteenpäin ohjaajaa kohti, mikä ei ole hyvä juttu. Paljon vaan nyt pallonheittoja Luumulle, niin saadaan se ajatus siirtymään minusta sinne taakse. Ei mitään namien viemisiä sinne ruutuun tms.

Ainakin "käy siihen" on viime koulutuksesta parantunut huomattavasti <3 

No se on hyvä ruutu!

Sitten selostin kuinka meidän varmaan pitäisi ruveta taas tekemään myös paikkatreeniä, mutta jotenkin tuon sekalaisen treenihistorian vuoksi en ole uskaltanut, ja epäselvä paikan kriteeri on tehnyt koko ruudun treenaamisesta vastenmielistä. Suurimpana armahduksena ja valopilkkuna tulevaisuuden onnistuneisiin ruututreeneihin Riitta sanoi, että todella monella on alussa liian tiukka paikan kriteeri. Niin meilläkin. Hyvä ruudun paikka voi alkuun olla esimerkiksi puoli metriä nauhoista sisäpuolelle, jolloin käytännössä huono paikka on sellainen, jossa koira oikeasti on lähes nauhojen päällä.

Hyväksymällä näin antelias paikan määritelmä, naksuteltiin Luumulle lyhyeltä matkalta (3 - 5 metriä) näyttötreenin avulla hurjan monta onnistunutta toistoa lyhyessä ajassa. Taas palkataan onnistumisesta pallolla TAAKSE, ja välillä kokeillaan samaa ilman näyttöä. Yritettiin vaikeuttaa tätä Luumulle niin, että se olisi epäonnistunut, jotta Riitta olisi voinut näyttää, miten huonoa paikkaa sitten lähdetään korjaamaan. Vaan tittidii, eipäs onnistuttu! Vaikka pidennettiin matkaa ja jätettiin ruudun paikka näyttämättä, Luumu hakeutui hyvin uusien anteliaiden kriteerien sisäpuolelle :D

No jos kuitenkin pitäisi korjata koiraa vaikka nauhan päältä keskemmälle, sille voi sanoa vaikka oho ja odota, ja mennä sitten näyttämään paikkaa uudelleen. Jos koira odottamiskäskystä huolimatta tulee tsekkaamaan ruudun oikeaa paikkaa, sitä voi hiukan kehua ja antaa vaikkapa namin. Ja uusi toisto. Korjaamisesta annetaan maltillinen namipalkka, vasta heti oikeaan paikkaan hakeutumisesta lentää pallo taakse. On tärkeää vahvistaa myös sitä "omatoimista" paikan löytämistä, korjaamista, sillä ohjaaja voi vahingossa kokeessa pysäyttää koiran väärään kohtaan. Ja jos ohjaaja pysäytyksen jälkeen on hiljaa, olisi hyvä jos koira osaisi korjata oman paikkansa oikeaan kohtaan. Enpä ole ikinä ajatellut paikan korjaamista tältä näkökantilta, ja nyt harmittaa, kun olen pyrkinyt sammuttamaan kaikenlaisen tarjoamisen ruudussa... No, eipä kai siihen kannustaminen vielä liian myöhäistä ole.

Paikan kriteeriä voi myöhemmin halutessaan kiristää, mutta nyt alkuun on tärkeää saada paljon onnistumisia, ja hei onhan se kympin ruutu, jos se koira on siellä sisäpuolella. Jos tuntuu, että koira pitkän matkan lähetyksissä jää toistuvasti turhan eteen, voi lyhyen matkan paikkatreenissä kiristää palkkauskriteeriä taaksemmas.

Lisäksi näihin ruututreeneihin voisi ottaa silloin tällöin kosketusalustan tukemaan sitä paikkaa. Luumu kaartaa luontaisesti aika suuren kaarroksen vasemmalle pysähtyessään, ja kosketusalustan kanssa voisi pitkältäkin matkalta saada sen paikan ajatuksen paremmin mieleen. Mitään häivytysongelmia alustasta ei tule, kun sitä käyttää vain silloin tällöin. Ehkä olen itse tehnyt liian suuren asian aiheesta "treenaanko kosketusalustan kanssa vai en", sillä voisihan se tosiaan olla yksi apukeino muiden joukossa.

Kokeiltiin heti seuraavana päivänä Turun Murren hallissa ruudun paikkatreeniä lähiopetuksena naksulla. Tosi hyvin Luumu hakeutui joka kerta ruutuun, ja avustaja heitti pallon. Jostain selkärangasta se lähtee, että tekisi itse mieli jättää palkkaamatta noista etualalle jäävistä, ja ihan hirveän vaikeaa oli iloita kaikista onnistumisista - vaikka olihan ne onnistumisia. Pitäisi vaan nyt pystyä ajattelemaan, että kestää hetken, ennen kuin Luumun ajatus todella on siellä takana. Mutta torstain perusteella onnistumisprosentti oli 100, joten ei kai tässä nyt ihan naama norsunv*tulla voi olla.

Tänään käytiin Tsaulla tekemässä samaan tapaan ruututreeniä, paitsi että avustaja pallonheiton sijaan otti videota. Lähiopetuksessa Luumu näköjään jää kiinni minun heittämääni palloon, vaikka se sitten lentäisikin taakse. Videon pointti hiukan nyt kärsi, kun avustajaa tarvittiin kuvaamisen sijaan näyttämään ja vielä heittämään palloakin, mikä ei tietenkään ole videolla. No, pääasiana nyt siis, että Luumu tekee ruutua tosi hyvin kaukaa. Se havaitsee hyvin, juoksee nopeasti ja syvälle, pysähtyykin hyvin; tämänpäiväisen perusteella jopa ihan tyhjään ruutuun. Mutta läheltä jää kiinni minulta lentävään palloon. 

Ja saatiinhan me tänään kokeiltua paikan korjaamista, ja hyvinhän Luumu lähti melko omatoimisesti paikkaa vaihtamaankin. Pitäisikö itse olla vaan hiljaa sen jälkeen, kun se jää tönöttämään nauhan päälle? Odottaa, että se itse korjaa paikkaa, vai sanoa se oho, ja käydä näyttämässä? On se vaikeeta välillä siinä hetkessä toimia loogisesti. Kun pallo lensi avustajalta, Luumu ei jäänyt kertaakaan etunauhalle, ja lopputreenin kokonaisuuspätkässä ruutu oli ihan mielettömän hieno. Luumu teki siis muutaman liikkeen, joista viimeiseksi juoksi tyhjään ruutuun, ja sai pysäyttämisen jälkeen pallon taakse. Eli vähän sekalaisessa mielentilassa lähdettiin hallilta (mikä ei yksinomaan ollut ruudun syy, vaan herra Hedelmä viihdytti itseään kokonaisuustreenin aikana muun muassa kekkuloimalla ennen luoksetuloa vähän agiputkessa...).

Tehtiin toisessa setissä Riitan yksityistunnilla tunnaria, mutta kirjoitan siitä toiste enemmän. Hirvee treeni-into tuli taas keskiviikkona, ja kyllä siinä vaan on jotain tosi motivoivaa, kun kouluttaja löytää omasta koirasta jotain pientä kehun aihetta. Olenhan mä (lähes) aina Luumuun tosi tyytyväinen, ja onhan se mulle ihan täydellinen kumppani. Mutta kun joku todella arvostettu tokoihminenkin on sitä mieltä, että se on tosi kiva koira, niin... voi sydän! Suunniteltiin seuraavaa reissua Riitalle joskus keväämmällä, kun päästään kenties jo ulos treenilöimään. Tarttis vissiin nämä tämänkertaiset kotiläksyt saada kuitenkin siihen mennessä hyvälle mallille.

Luumun aamunaama keskiviikkona ennen reissuunlähtöä.