Virtuoosimaisen ketterä

Vatsataudissa sohvan pohjalla vietetyn lauantain jälkeen ryhdistäydyttiin ja piipahdettiin Kupittaan puistoon treenaamaan auringonpaisteeseen ja melkomoiseen tuuleen. Luumun jokakertaiseen treeniin kuuluu vähän seuraamista, ja ollaan nyt tehostettu kontaktia heti alusta alkaen ja muutenkin panostettu paikkaan "liimaamalla" pikkukoira mun vasempaan lahkeeseen kiinni. Saatiin Oililta viikko sitten lauantaina hyviä vinkkejä meidän seuruun jalostamiseen ja itsetunnon kohotukseksi myös runsaasti kehuja siitä, miten paljon se on parantunut siitä kun Oili on Luumun seuraamista viimeksi nähnyt maaliskuussa kisatreenin yhteydessä.

Pohjiksi kerroin, että ollaan rakennettu seuraaminen helmikuusta alkaen lähestulkoon alusta asti uudestaan, ja paljon ollaan töitä tehty. Luumulla oli silloin helmikuussa kontaktia lukuunottamatta kaikki seuruuongelmat, ja on se kontaktikin sen jälkeen päässyt välillä rakoilemaan. Aloitettiinkin hurja seuruuprojektimme helmikuun puolessa välissä Jessican loisto-ohjeilla, ja niillä ollaan tähän asti selvitty. Nyt toukokuun lopussa tuntui, että kaikkeni olen tehnyt, miten tästä eteenpäin?

Aloitettiin treeni tekemällä lähes täysimittainen VOI-seuruu liikkuroituna. Tässä videolta leikattuna:

Ehdin onneksi lämmitellä Luumun kunnolla ennen oman koulutuspätkämme alkamista, ja se oli seuraamiseen ihanteellisessa vireessä. Ihan perusluumua siis, oli alun jälkeen tarkkaavainen, täsmällinen ja teki töitä kivalla asenteella. Oilikin oli sitä mieltä, että on selvästi parantunut maaliskuusta. Luumu ei häiriöitynyt, vaikka Oili potkiskeli jossain vaiheessa kapulaa ja ohjasi meidät ihan "ihmisryhmän" iholle. Alussa Oili olisi vaan puuttunut heti Luumun tekemiseen, sillä se ei ollut heti alusta alkaen kartalla, vaan skannaili vaan ympäristöä minkä ehti. Parani kuitenkin kuulemma alun jälkeen ja oli paikoitellen tosi hyvä.

Kuvat: Anne Saari 

Luumun on varmaan vaikeaa pitää päätä koko ajan ylhäällä, koska se on pieni ja sen pitää katsoa ihan ylös. Vaikka se ei pysty koko ajan pitämään kontaktia, asenne on tärkeä, ja sen puuttumisen huomaa kyllä. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on suhteellisen kankea koira, joka ei ole mitenkään "virtuoosimaisen ketterä". Hih. Pitää todellakin paikkansa. Luumu voisi kuulemma silti miettiä paremmin mitä se siinä alussa tekee. Alkuihin pitä puuttua, mutta staffin rakenteen takia ei voi vaatia sataprosenttista kontaktia. Jos ei ole avustajaa saatavilla, mun on katsottava Luumua koko ajan, jotta tiedän ettei se fuskaa.

Eli heti kun kerron Luumulle, että ollaan menossa tekemään seuraaminen, en saa antaa kontaktin pudota. Kun korjaan, Luumu ei saa juoksennella mitään ylimääräisiä ympäriinsä (palkkautuu tällä tavalla turhaan). Ja nappivinkki mulle: älä korjaa omaa asentoasi koiran perusasennon mukaan! Liimaa ne omat jalat maahan, ja pyydä koiralta täydellistä sivulletuloa (lähinnä liikkeen alussa). Älä myöskään myötäile koiraa kävellessäsi, vaan pidä suora linja ja annan koiran tehdä työt.

Tehtiin painonsiirtoja, joissa tarkoituksena oli, että Luumun tulisi lähteä liikkeelle vasta, kun vasen jalka liikkuu. Ei vielä silloin, kun paino on edessä tai oikea jalka liikkuu. Kokeiltiin myös Luumun liimaamista mun vasempaan jalkaan ottamalla muutama seuruuaskel, ja jättämällä sitten vasen kanta maahan oikean jalan ottaessa vielä askelta eteen. Tällöin Luumun piti jäädä vasemman jalan viereen, vaikka oikea olisi kuinka edessä. Muutama toistokerta tähän meni, ennen kuin Luumu tajusi jutun juonen (ja itse osasin askeltaa oikein). Nopeasti ne hoksuttimet kuitenkin toimivat, ja tästä harjoituksesta tuleekin meidän numero yksi tulevaisuuden treenisuunnitelmissa. Oilin mielestä tämä tekee Luumulle tosi hyvää, sillä se ymmärtää, ettei voi katsella maisemia, muuten äiti käräyttää :D Luumun pitää olla tarkka. Voin myös ottaa äkkinäisen askelen oikealle, jos on kahvilla.

Eli ennen kehäänmenoa saa katsella ympäriinsä ja olla koira, mutta heti kun pyydetään sivulletuloa, se tarkottaa, että nyt ollaan töissä > ei vilkuilla mihinkään muualle. Harjoittelin myös askeltamaan oikealla jalalla vasemmalle käännöksen tavalla, jolla poikittavan Luumun saa helposti korjattua. Tässäkin korostuu skarppiuden merkitys. Oilin mielestä Luumu ei taatusti montaa kertaa mokaa, sillä se joutuu tekemään ison työn päästäkseen jälleen perusasentoon. 

Tärkeintä nyt meidän seuruussa on kuitenkin tehdä niistä aluista hyvät, sillä se on edistynyt muuten niin paljon. Kaikilla näillä pikkujipoilla on tarkoitus saada Luumu oppimaan, että kun se on huono, aina tapahtuu jotain. Eli ei kannata olla huono. Häiriössä Luumu selvisi Oilin mielestä hienosti, enkä kuulemma voi nyt kauheasti enää käyttää häiriöitä, ettei se luule, että oikea seuruu on sitä, kun häiritään. Kaiken kaikkiaan se on tosi kiva seuruussa, mikä oli tietysti mieltäylentävää kovan työn jälkeen kuulla. Maaliskuussahan Oili oli vielä sitä mieltä, että Luumu ei tiedä mitä seuruussa pitää tehdä. 

Kysyin vielä lopuksi Luumun kontaktista, että tietääkö se, että kontaktia kuuluu pitää niin paljon kuin suinkin mahdollista. Kyllä se kuulemma tietää, ja Luumun kontakti on ihan riittävä, sillä eihän se voi olla koko ajan pää kenossa. Nämä eivät ole maleja tai bortsuja. Asenne ratkaisee. Jos menee ihan hengailemiseksi, voin sanoa sille, että tuommoinen ei käy, nyt olen palkannut ja motivoinut sua niin paljon, että vastuu on välillä sun. 

Pikkukoiran käy siihen.
Vissiin vähän kuuma!

Ollaan jatkettu seuruutreeniä ja otettu nämä neuvot käyttöön. Ihan viikossa huomaa jo hurjaa edistymistä, ja kontakti on parantunut aluissa toooosi paljon. Kontaktin merkitystä korostamalla tuntuu, että Luumu on saanut seuraamiseen uudenlaista asennettakin. Ihan huippua! Olen varioinut palkkaamista jättämällä välillä kaukopalkan, roikottamalla palkkaa välillä oikeassa kädessä (vips-palkka), ja hengityksen avulla luonut perusasennoissa jännitettä palkkaukseen. Hurrrrjan hauskaa! Kiva oli myös kuulla, että olen ollut itse ihan oikeilla jäljillä Luumun kontaktin kanssa. Se saa tiputtaa sen hetkittäin, mutta kymppiasenteen tuleen silti säilyä. Tässä vielä vilmipätkä meidän viime maanantain lahkeeseenliimaustreeneistä. Vähän oli hommassa vielä tuolloin hakemista sekä koiralla että ohjaajalla.

Kisaturistina taas. 

Kunnon eväät mukana,
ja Luumukin pääsi tekemään pikkutreenin kisahälinässä. 

Mamman partsilla ottamassa aurinkoa. 

Nallen punainen pallo on paras! 

Kärsivällinen vatsatautihoitsukka. 

Nukkumaan menossa.

PS. Lue Oilin vinkit kisavalmisteluihin tästä.

En tiedä missä oltiin, mutta kivaa oli!

Kesä on saapunut Vanhalinnaan, linnut livertää ja ruoho kasvaa. Pidettiin viime lauantaina Japen ja Jimin kanssa grillikodan avajaiset muurikkakestien merkeissä, ja olishan niitä syönyt vielä useammankin. Taikina vähän niinkuin loppui kesken! Auringon loimotuksesta ja kesän äkkinäisestä tulemisesta huolestuneena kuokin myös vähän ennenaikaisesti perunamaalla. Eikö niiden versojen pitäisi pikkuhiljaa jo nousta maan pinnalle, vai paleltuivatko ne mukulat sittenkin vappuviikon räntäsateessa ja yöpakkasilla? (Huoleni oli turha, olin vaan malttamaton.)

Muupelo sai ekan lätyn. 

Nappisilmä 

Siis mä mitään kerjää tässä...

Palataan muutenkin vielä vähän viime lauantaihin ja Oilin koulutukseen. Oili piti meille ennen treenien alkua tunnin mittaisen peptalkin lähinnä kisaamisesta ja koiran(pennun) kanssa kisasuorituksen rakentamisesta. Kirjoitin jotain juttuja ylös. Luvassa on paljon kullanarvoisia vinkkejä, olkaa tarkkana! (Noi pentuhommelit taas itselle muistiin, jos kuitenkin joskus niitäkin tarvitaan vielä ;))

Oman itsensä hallinta on kisatilanteessa kaikkein vaikeinta, ja se vaikuttaa tietysti koiraan. Kyllä vähän pitää aina kuitenkin jännittääkin, miksi tätä muuten tehtäisiin? Kisaamiseen valmistaudutaan pennun kanssa heti alusta lähtien. Opeta koira palkkautumaan sosiaalisesta palkasta. Kun ohjaaja on jäykkä > sosiaalinen palkka > konkreettinen palkka. Palkka tulee aina sosiaalisen palkan jälkeen. Voit harjoitella pennun kanssa esimerkiksi iltaruoan yhteydessä: Jäykisty, sano treeninaloitusmantra (esim. mennäänkö hommeleihin) ja anna iltaruoka. Kun jäykän ohjaajan hauskuutta on vähän ajettu läpi, voit kokeilla esimerkiksi metsässä kesken kaiken jäykistymällä kisamaiseen asentoon ja seurata koiran reaktiota tähän. Sen pitäisi repiä pelihousujaan ja kiljua riemusta että mitä me tehdään?!? Jo pienellä pennulla kuvioihin mukaan tulee palkattomuus heti kun se vähän osaa juttuja. Muista ajatus tekemisellä palkkaamisesta, eli palkka edellisestä voi olla seuraava liike!

Tämänaamuinen kuvaussessio aamupalan lomassa 

Ruohonkorren metsästäjä

Pysy pennun palkkaamisessa keskitiellä, sillä vasta vuoden ikäisestä näkee millainen koira siitä on tullut. Anna pennun olla pentu, älä veivaa sitä nuorena. Äläkä aja itseäsi sellaiseen moodiin, että koko ajan on kauhea kiire. Älä ota haudanvakavasti. (Sivuhuomautuksena alkoi tässä kohtaa soida päässä Olvin mainosbiisi muutaman vuoden takaa.)

Koiran ja ohjaajan välinen hyvä suhde on sellainen, jossa koira haluaa onnistua. Koira haluaa tyytyväisen ohjaajan, eikä koira ole välinpitämätön. Suhde on hirveän tärkeää! Kun menet kentälle ja kysyt koiralta jälkeenpäin että missä me oltiin, sen pitäisi vastata: "En tiedä, mutta kivaa oli!" Oili ei teetä pennuillaan pelkkiä temppuja, vaan myös tietynlainen röyhkeys on tärkeää. Harrastuskoiran itsetunnon pitää olla korkealla. Sillä pitää olla kanttia tehdä juttuja ja olla rohkea. Hyvän itsetunnon ansiosta koira uskaltaa yrittää aina paremmin.

Metsästäjä työssään.
(Joo apua toi viidakko on meidän "kukkapenkki")

Kerää koirasta pennusta alkaen tietoa siitä mistä se tykkää, mitä se pelkää, mikä sen vireystila on jne. Saat paljon selville pelaamalla koiran kanssa kotona, mutta muista pitää myös säännöistä kiinni. Vie pentua paljon erilaisiin paikkoihin leikkimään. Ihan sama mihin mennään, aina on kivaa. Muista myös rauhoittuminen vilkkaissa paikoissa. Ensin leikitään, sitten rauhoitutaan.

Kun pentu kasvaa, se ei saa enää mennä ihmisten tai muiden koirien luokse. Ihmiset saavat olla koiran mielestä kivoja, mutta niistä ei saa olla koiralle mitään iloa. Olen kyllä tässä toiminut Luumun kanssa alusta alkaen mielestäni todella hyvin, sillä sehän ei ole koskaan saanut mennä ihmisten luo, eivätkä ihmiset ole saaneet tulla sitä katsomaan missään tilanteessa - edes silloin, kun se oli vielä maailman suloisin pieni staffivauva. Pelkäsin silloin staffeille tyypillistä "ylisosiaalisuutta", ja että se sitten isonakin moikkailee ketä sattuu. Olin kyllä aikamoinen natsi silloin, ja nyt se on kantanut hedelmää. Luumun MH-kuvauksessakin tuli ilmi, että "vieraat ihmiset on sen mielestä tosi OK, mutta ei se ole ylisosiaalinen mitenkään, että se niitä tarvitsisi mihinkään..". Ohjaajan on oltava alusta alkaen ykkönen. Mieti millaisen maailmankuvan haluat opettaa pennulle. Jo ihan pikkupennullekin tehdään selväksi, että vaikka se olisi kavereiden kanssa leikkimässä, silloin on tultava luokse, kun mami huutaa.

Ruohosipuli on löytänyt monivuotisen kodin sinkkiämpäristä. 

Muumelo ihmettelee hiljaista Härkätietä.

Kun mennään kisaamaan, suhteen on oltava kunnossa. Muista opettaa koiralle eri alustat; erilaisilla alustoilla voi tehdä töitä ja pitää hauskaa. Kentällä on aina häiriöitä: merkkejä, leluja ym. Pennulle aina lyhyet treenit: ihan pari juttua häiriössä muutama minuuttia kerrallaan. Opeta ylivilkas pentu rauhoittumaan kentän laidalle. Ylivilkkaan tapauksen kanssa kentällä ei tehdä mitään muuta kuin rauhoitutaan. Syötä nameja, älä anna katsella muiden tekemistä, ettei vire nouse turhaan.

Kisasuoritusta ajatellen hio liikkeenalut kuntoon. Olen merkinnyt itselleni muistiin "aktiivisuutta tähän Luumulle. Ei saa katsella muualle. Rakenna tämä ensi viikolla kuntoon." Ööppistä.. nyt on torstai, enkä ole suonut tälle harjoitukselle ajatuksenpuolikastakaan. Oho. No loppuviikosta sitten. Liikkeenaluista vielä. Esimerkiksi ohjatussa, hyppynoudossa ja tunnarissa saa katsoa eteenpäin, mutta kontaktin on palattava liikkurin sanoessa käsky / liikkeen alkaessa. Rautalanganpätkästä vielä itselleni väännän: eli kun liike alkaa, ennen ohjaajan antamaa ensimmäistä käskyä, koiran on katsottava ohjaajaa. Koira ei saa mennä hommiin, jos ei ole ensin kunnolla kontaktissa! Sentään jotain ollaan tällä viikolla tehty, sillä ollaan tehty seuruun kontaktin tehotreeniä muutaman kerran, ja pikainen muistuttelu tuottaa onneksi nopeasti tuloksia. Sama pitää ajaa läpi muihin liikkeenalkuihin, ja erikseen harjoitella eteenpäinkatsomista tarkoittavat sanat noille yksittäisille liikkeille plus harjoitella se kontaktin takaisin nostaminen. Huh. On siinä hommaa taas vähäksi aikaa!

Motivoinnista sananen. Koiran on tykättävä palkasta! Kisamaista treeniä tehdään koko ajan, toki liikkeet tehdään vaan siten kuin koira ne osaa. Muista, että kokonaisuus ei voi olla yhtä hyvä kuin palaset erikseen tehtynä. Kisasuorituksen rakentamisen viimeinen vaihe on osaamisen testaaminen häiriössä. Koira ei osaa seurata, jos se ei osaa seurata häiriössä.

Pihavahti työssään.
Meillä on tosin tiukat säännöt siitä,
että kun laitan pyykkejä kuivumaan tai istun yläpihalla pöydän ääressä,
Luumun pitää olla näkösällä, eikä tielle saa muutenkaan kytätä.  

Luumu on vallannut meidän Instan,
niinpä mun on laitettava aamupalakuva tänne xP

Aamupalaseuralainen

Kolmisen vuotta siihen meni,
kun Luumu oppi ottamaan edes vähän rennosti.

Ongelmiin (esim. häiriöherkkyys) kannattaa puuttua heti. Kukaan meistä ei ole fakiiri, vaan ongelmia syntyy ihan kaikille. Hoida pikkuläjät pois, jotta ne eivät kasaannu. Kokeeseen menemistä kannattaa ajatella infotilaisuutena: Mitä tästä opimme, mitä pitää treenata? Kun olet menossa kokeeseen, treenaa myös todella vaikeita tilanteita (esim. ruudun vaikea paikka). Kun koira osaa, se onnistuu, ja silloin myös sen itsetunto kasvaa. Haasta koiraa, jotta sen itsetunto kasvaa. Tee kisanomaisia treenejä ainakin kerran viikossa. Älä välttämättä korjaa teknisiä virheitä, vaan käytä seuraava viikko näiden virheiden poistreenaamiseen. Kun tulee oikea koe, se tuntuu koirasta vain yhdeltä kisatreeniltä muiden joukossa. Musta tuntuu, että me ollaan tässä onnistuttu Luumun kanssa aika hyvin. Kisatreenit ovat meillä arkipäivää, eikä mun tarvitse huolehtia Luumun kisavireestä, koska ei meillä ole erikseen kisavirettä. Meillä on vain treenivire, joka on se normaali olotila. Muista tehdä kisatreenit palkattomasti, ja treenaa myös pelkkiä kehääntuloja. Monelle tehoaa valmis palkka kehän ulkopuolella (etenkin matalavireisille), ja se on hyvä myös monelle terrierille, joilla ei välttämättä ole pitkäjänteisen työn kestävyyttä.

Mielentilasta. Jotkut koirat osaavat hyvin säädellä itse omaa mielentilaansa. Kuuman koiran kanssa säännöt ovat erittäin tärkeitä! Tunnetilan pitää aluasta alkaen olla oikea. Liikkeeseen yhdistyneen tunnetilan muuttaminen myöhemmin on vaikeaa. Epävarmalle koiralle kaavamainen treeni on parempi. Kuuman koiran kanssa on oltava todella mustavalkoisia! Muista purkaa kuuma koira ennen töihin lähtemistä. Anna pallo koiralle, ja se saa tehdä sillä mitä haluaa. Kuumalle koiralle ei kannata paljon heitellä leluja > kuumuu liikaa. Älä ikinä laita stressaantunutta koiraa autoon, vaan muista purkaa ennen! Motivaatio heijastuu suoraa suhteeseen. Jos koiralla ei ole motivaatiota tehdä näitä hommia, ei teillä voi olla mitään muutakaan.

Maisa oli meillä alkuviikosta pari päivää hoidossa.

Keskity treenikaudella heikkouksiin ja tekniikkaan, kisakaudella vahvuuksiin > paljon onnistumisia. Muista pitää myös vapaapäiviä, jotta koira on kisapäivänä hyvässä vireessä. On tosin koirakohtaista miten paljon ennen kisoja pitää hinkuttaa. Joidenkin (Luumu) kanssa pitää hinkuttaa ihan viimeiseen asti. Tee paljon mielikuvaharjoituksia, ja mieti kisan eteneminen etukäteen. Mieti mikä jännittää. Jännityksen läpikäyminen etukäteen helpottaa. Älä mieti pistetavoitteita, vaan tärkeää on miten koira toimii. Muista myös analyysi kokeen jälkeen. 

Älä jätä koiraa yksin kisatilanteessa. Koiraa ei saa jättää sellaiseen tilanteeseen, jossa se on turvaton. Koiran pitää saada tuntea olevansa turvassa. Älä ajattele muita kilpailijoita, sillä et voi vaikuttaa asiaan. Arvosta sitä, että pääset kisaamaan! Kisatilanteessa pääset testaamaan yhteistyötä ja sitä mitä koira on oppinut. Jos kokenut koira epäonnistuu osaamassaan asiassa, sitä ei tarvitse kehua, mutta oma asenteesi ei saa jäädä päälle! Muista avoimet ovet heti seuraavaan liikkeeseen. 

Lähdettiin heti ensitöiksemme Kupittaan puistoon treenaamaan.
Luumulla on jo kiire! 

Hyvinhän kaks menee siinä missä yksikin.

Yleensä olemme liian harmaalla alueella. Kyllä kokenut koira tietää mokanneensa. Jos menet sitä tällöin kehumaan, toimit koiran näkökulmasta epäjohdonmukaisesti. Mitä me tällöin viestimme koiralle? Meidän pitää uskaltaa sanoa koiralle myös että vitsi että olit huono. Vaatia saa, mutta vasta silloin kun koira oikeasti osaa. 

Ei riitä, että koira yrittää, vaan sen pitää myös kuunnella. Testaa kuuntelua esimerkiksi lähettämällä koira ruutuun ja huutamalla matkalla vaikka istu. Istuuko koira? Muista myös rikkoa kaavoja! Koirista tulee omasta mielestään ihan liian taitavia, jolloin motivaatio voi kärsiä. Voit ihan käyttää jonkin liikkeen virittelyä (vaikka tehdään ruutu), ja lähteäkin sitten seuruuttamaan koiraa. Muista myös temppuradat!

Sylissä oli sohvalla tungosta. 

Maisa antoi ehkä turhan ruusunpunaisen kuvan siitä
miten helppoa elämä kahden koiran kanssa voi olla..

Hirveän paljon tärkeää ja hyvää asiaa Oililla, ja tulee just täydelliseen saumaan itsekin muistella kisaamiseen liittyviä nyansseja näin SM-kisojen alla. Liikkeiden tekniikka ja kisakokonaisuuskin on tosin jo kauan aikaa sitten rakennettu, nyt voi vain enää vaikuttaa omaan asenteeseen, joka sitten välittyy siihen nelijalkaiseen kumppaniin ja sitä kautta toivottavasti menestyksekkääseen kisasuoritukseen.

Aloitettiin kuuntelutreenit Muumelon kanssa heti maanantaina, ja tällä viikolla Luumu on saanut miettiä juostaanko ruutuun vai haetaanko ruudun taakse heitettyä noutokapulaa. Samaa pohdintaa jatkettiin toisissa treeneissä merkin ja kapulan kanssa. Aika jähmeästä raudasta oli se lanka väännettävä, mutta saatiinhan sekin taipumaan. Luumun todellakin pätee itseriittoinen ajatus omasta pätevyydestä, sillä kyllä-mami-tiedän-jo-miten-nää-hommat-hoidetaan. Pakkaa vaan sekaisin ja lisää korvia peliin. Pidetään jätkä skarppina ja ohjaaja sitäkin skarpimpana.

Me halutaan ruokaa! 

Muutaman kerran Maisa yltyi Luumun kanssa leikkimäänkin.
Tässä muistoksi napattua.

Oikeilla jäljillä

Jälkikuvat: Anne Saari

Käytiin Muumelon kanssa viime torstaina kisaturisteilemassa Raisiossa TKK:lla, ja ihan mieltä ilahdutti, kun meidät siellä tunnistettiin. Tässähän on se mestarikoira viime kokeesta! Ja minäkin sain kiitosta sydäntä lämmittävästä iloisuudestani. Mahtavuutta! Luumua haluttiin myös silittää, että tuntuuko se juuri sellaiselta möhkäleeltä kuin miltä se näyttääkin. Hih. Mestariluumu.

Tässä on muutenkin pari viime viikonloppua hujahtanut tosi koiramaisissa tunnelmissa, kun käytiin katsomassa ja kannustamassa Oivaa taipumuskokeessaan (meikäläiselle kerta ensimmäinen!), ja edellispäivänä oltiin Muumelon kanssa Raisiossa Oilin syynissä koko päivä. Tehtiin seuraamista ja kaukoja, ja ryhmätreenissä tuli tehtyä kaikenlaista omituista paikkiksentynkää. Palaan tähän kunhan saan ajatukset jäsenneltyä paremmin. Treenit ohjeiden mukaan on aloitettu, ja Oilin sanoin: "hyvä tulee". 

Töitäkin olen painanut oikeastaan koko toukokuun hurjaa tahtia, ja viikkoon kun ymppää treenit melkein joka päivälle, ei siinä paljon muuta kerkiä. Käytiin kuitenkin noista taippareista innostuneina tekemässä Luumulle ja Kodalle Ilmarisiin makkarajäljet vuoden tauon jälkeen, ja kummatkin yllättivät taitavuudellaan! Luumukaan ei tarvitse nameja enää läheskään joka askeleelle, ja siltä meinasi puolet loppupalkastakin jäädä syömättä, kun veto sinne mun "poistumisjäljelle" oli kova. Otetaan jäljestämisestä taas kesän kestävä säännöllinen projekti, ihan niin kuin viime kesänäkin ;)

Päälajissaan Luumu on saanut noin joka toisella kerralla tehdä kisanomaisen treenin, ja nyt kun saatiin tuo Kaarinan koe alta pois, ollaan pari kertaa ehditty tehdä kokonaisuutta SM-pätkillä. Keskiviikon treeneistä Räimän kentältä taisin vähän sivutakin luoksetulon erinomaisuutta, mutta muuten Luumulla oli jotenkin off-päivä. Harvoin sillä on, ja se olikin omistuisella tavalla vähän kahvilla puolet ajasta. Mä luulen, et noi SM-kisapätkät kävivät kuitenkin aika rankoiksi, kun Luumu kävi joka välissä autossa odottamassa taas seuraavaa vuoroaan (ja välissä teki siis Koda ja Kipsa). Ei se tosin juuri sen köykäisempi ollut se pätkä kun tehtiin eilen Luolavuoren nurmella, vaikka kävinkin vaan "kehien" välissä palkkaamassa ja työt jatkuivat siitä suoraan. Tosin Luolavuoressa ei enää ollut kahvilla, tuntui muuten vaan loppuun päin mennessä väsyvän. (+ hupipätkä meidän keskiviikon kisatreenin metallista > siinä oli merkin ihmettelyä ja muun muassa kaivamista, maan nuuskuttelua, you name it.. Ei ollut Luumun päivä tosiaan silloin.)

Sen verran vielä kisatreenihavainnoista ja TKK:n kentällä järjestetyn kokeen kehäsijoittelusta mieleen painunutta: t r e e n e i s s ä      v a i k e a m p a a!! Eli nyt loppui paikkisten sijoittelu aina sinne helpoimpaan suuntaan tai suht lyhyellä matkalla, ruutu/hyppy voi todellakin olla just sinne laskevaan aurinkoon päin, ja missä vaan saattaa ohikulkijoista häiriötä olla, sinne tekemään ihan kaikki liikkeet! Sunnuntaina Luumu tekikin paikkiksen niin, että menin kauas selän taakse piiloon (no joo oli ihan heti alussa kääntynyt kuin kukka auringonvalon mukaan), ja ruutu sijoitettiin suoraan aurinkoon ja heh erääseen auringonottajaan päin. Mahtoi näyttää meidän ruututreeni mielenkiintoiselta sieltä maantasolta seurattuna. Sen verran alettiin myös lapioida sitä tavaraa, että tehtiin liikkeestä istuminenkin suoraan ruutua kohti, mikä tietty sai Luumun heti ekalla epäonnistumaan. No ei muuta kuin korjaussarja käteen ja monttua kaivamaan. 

Liikekohtaisesti noista parista kisatreenistä on jäänyt mieleen, että seuraaminen on pääosin kivaa. Pitää kuunnella myös siinä, sillä äkkiä voi siinä käydä muuten kämmi. Ärsyttää, että olen nyt joutunut kerran sanomaan kummassakin pätkässä, mutta veikkaan että näillä Oilin uusilla ohjeilla saadaan hommaan heti alusta pitäen mustavalkoisuutta, joka kantanee sinne kisasuoritukseenkin saakka. Luoksetulo elää edelleen. Vauhtia joko on tai on liikaa. Pysähdys on kautta linjan liian lötkö. Näitä treenataan joka kerta. Huooh. Tässä klippi meidän tämänpäiväisestä treenistä:

Ruutu on löytynyt kivasti, ja korjaaminenkin saattaa jo onnistua tarpeen tullessa. Tänään tehtiin pitkästä aikaa myös paikkatreeniä ja kuuntelutreeniä kapulan kanssa. Maahanmenoista ei olla jouduttu enää keskustelemaan, eikä L ole myöskään istunut ruutuun. Noudot kivat, ei tiputtele ja on tarkka. Tunnarissa tuhtaa yhden kierroksen. Sitäkin hiotaan koko ajan pois. Kaukoissa tykkäisi edelleen mennä maahan, ja olenkin nyt viime aikoina jättänyt maahanmenot kaukotreenistä kokonaan pois. Pidempää sarjaa pitäisi vaan vielä tehdä. Kun Luumuhan on niin taitava, että se tasan tarkkaan itse tietää milloin tämä liike loppuu. Nih. Asenne on ollut semisti kohdillaan. Kahdesta kisatreenistä nyt on vaikeaa vielä vetää mitään keskiarvoa, mutta jos nyt ihan noiden viime treenien perusteella pitäisi arvioida, niin ihan ookoo. Jos ei olisi ollut tuota merkillistä sattumaa luoksarin kanssa sunnuntaina, aina parempi. 

Näillä mennään nyt vielä toista viikkoa ennen seuraavaa suurta koitosta. Pidetään yllä hyvää fiilistä, mutta lapioidaan myös sopivasti sitä p*skaa.

TKK:n kentälle paistoi kuu! 

Kisaturistina.
Luumu on sitä mieltä että koska täällä pääsee hommiin??
(Sitä on varmaan tullut vanhaksi tai hulluksi,
kun julkaisukelpoiseksi kuvaksi riittää,
että kunhan koira on edustava...) 

Netan kanssa menossa Ruissaloon.
Luumukin siellä takakontissa kuin koira konsanaan. 

Vanhalinnassa vastaan tullutta :O 

Hei mami eikö voitais välillä tehdä jotain?