Henkilökohtainen huvipuisto

Toivottiin eiliseen päivään mennessä kommentteja tähän postiin, ja luvattiin suorittaa arvonta! Niin teimme, ja koska Luumu oli tällä(kin) kertaa tosi omatoiminen ja toimi onnettarena ihan omia aikojaan (mulla tuli pieni imetysjobi siihen väliin), arvottiin myös "lohdutuspalkinto", jotta saatiin edes jotain nauhalle. Huima kiitos kaikille kommentoineille! Sain mielettömästi uutta luettavaa, ja olihan se hauska tutustua myös teihin siellä ruudun toisella puolella vähän paremmin! Noin 30 euron Vau Mumun tuotepaketin voittajaksi Luumu arpoi omatoimisesti Kamin ja Ledin Maijan, ja videollakin näkyvän lohdutuspalkinnon arvonnan voittajaksi suoriutui Kaaponkujalla-blogin Marja. (En muuten tiedä miksi se on nimeltään lohdutuspalkinto; tuliko kovin lohdullinen olo..? ;)) Tehdäänkö niin, että lähetätte tuotepalkintojen toimittamista varten osoitetietonne sähköpostilla janina(at)vaumumu.fi. 

Omatoiminen onnetar 

Arvonnan jälkeen Luumulla meni vähän kuppi nurin.
Kiva Luumu, nyt sä haluut vissiin lisää palkkaa..?

Tammikuun ensimmäiset viikot ollaan rimpuiltu paukkupakkasissa täällä, eikä olla juuri päästy neljän seinän sisältä mihinkään. Hallilla ollaan käyty pariin otteeseen tekemässä jotain pientä, mutta ei se juuri ole riittänyt mielenterveyden ylläpitämiseen. Nyt kun Kirppukaan ei ole päässyt ulos nukkumaan päiväuniaan, se vaan säpsähtelee sisätiloissa unen ja valveen rajamailla, ja iltaunille käyminen on yhtä sanonko mitä. Nyt ilmojen vähän laannuttua on tullut huomattua, että mielenterveys on aika olennaista. Onneksi tilanne normalisoitui, ja sunnuntaina kun vietettiin ristiäisiä, Pikkukirppu oli taas oma reipas, suloinen itsensä. Ristiäisissä moni odotti jännityksellä mikä Luumun toiseksi nimeksi tulisi, mutta ihan vielä ei kirkko taida näitä nelijalkaisia ystäviämme jäsenikseen ottaa.

Tyypillä oli niin hieno kakkukin!!
Kuva: Anne Saari

Siirryttiin tosiaan vuoden alusta taas TSAU:lle treenaamaan puolen vuoden tauon jälkeen. Hallissa ollaan oikeastaan oltu viimeksi keväällä, kun kesällä treenattiin vallan ulkona. Kuten arvata saatoin, pikkuapina oli ihan pähkinöinä, kun pääsi taas Tsaukkilaan reenilöimään. Ekaksi treenikerraksi olikin suunniteltu ihan vaan jotain pientä ja kunnon purkamiset siihen alle. Piti kuvata videota meidän kiertonoudosta, mutta päädyttiinkin kuvaamaan vaan Luumun riemukkaat "kehäänmenot". Korjattiin tilanne heti seuraavana päivänä tosin. 

Luumusta on aina kauheen kivaa seurata,
kun nameja laitetaan pienempiin pusseihin.
Jos vaikka joku tippuis suuhunkin,
ja kyllähän sieltä aina joku tippuu. 

Aika iloinen sälli! 

Kuvittelin kuitenkin, että Luumun vire normalisoituu treenilukumäärän kasvaessa, mutta toisinpa on käynyt. Nyt kun en ole kaikkien muidenkin tavaroiden lisäksi jaksanut roudata häkkiä kentälle, Luumu on ollut seinässä kiinni - ja se piippaa! Sitä se ei ole sentään koskaan ennen tehnyt! Pakko vaan jatkossa jaksaa ottaa se häkki, ja toivoa, että sillä saadaan tuota pakettia kasaan taas paremmin.

Seinässä

Ollaan muutenkin nyt vähän jouduttu kaitsemaan ja lukemaan niitä sääntöjä taas enemmän. Muumelo ottaa tosi paljon omia vapauksia, kuten juoksee ylimääräisiä riemunkierroksia, hyppii ihan liikaa vasten... käy ylikierroksilla. Rajaa on kyllä tosi vaikea Luumun kanssa vetää, kun toisaalta se on niin onnellinen hölmö, että mitäpä haittaakaan siitä on, jos se saapi tuolla lailla itseään purkaa (taitaa vaan tosin nostattaa itseään...). Toisaalta pitäisi kunnioittaa sitä kenttää, ja miettiä, että eihän se kisoissakaan saa käydä tsekkaamassa jokaista nurkkaa ja mahdollisesti avoinna lojumaan jätettyä agiputkea. Pyrin ajattelemaan, että kyllä se Luumu sitten sen kisatilanteen erottaa ja minusta huomaa että koska ei parane turhia pelleillä. 

Jonkun verran sitä tekemistä on kuitenkin syytä siivota. Kokeiltiinkin tänään vetää sellainen nollalinja, johon on sitten myöhemmin helppo verrata. Luumu on osaamissaan asioissa hyvin taitava, eikä se helpolla tee ympäristöstä yms. johtuvia virheitä. Missä sen kanssa taas on aina saanut painia, on se vire. Ihanteellinen vire ja sen omatoiminen säätely. Olin suunnitellut Luumulle tänään kuuden liikkeen kisatreenin, jossa se joutui sahaamaan vireasteikolla koko ajan ylös ja alas. Tarkoitus oli pyrkiä tekemään autenttinen kisanomainen suoritus sen suhteen, että yritin pitää nuorat omissa käsissä enkä sallisi mitään ylimääräisiä pöllöilyjä. Toisaalta taas sovittiin, että jos se (ylä)vireen takia mokailee, jäädään hinkkaamaan. Luumu osaa normaalitilanteessa säädellä liikekohtaista virettään tosi kivasti, ja se että on siistiä olla taas Tsaun hallissa ei ole mikään pätevä syy mokailla ja roiskia ympäriinsä. 

Pari keskeneräistä projektiakin mahtui tällä kertaa tähän treeniin (tunnari ja kaukot). Kaukoja helpotettiin jättämällä lelu eteen, ja Luumu tekikin omalla tasollaan. Tunnarissa kaahotti vähemmän kuin ennen, joten edistystä on toki tapahtunut, mutta projektin tavoite (oman nosto heti) ei tässä vielä täyttynyt - siihen ei pikkupossu vielä kisa-/tsaunhallivireessään pysty. Oli kyllä hyvä tehdä tällainen treeni pitkästä aikaa. Pääsin heti alkuunsa muistuttamaan yhdessä kehään menemisestä ja heti perään luoksarissa malttamisesta. Herranen aika, eihän Luumu nyt ole liikkurin käskyihin mennyt enää aikoihin... Ja kyse ei nyt ollut siitä, etteikö sitä olisi purettu ja viritelty kunnolla - se on Tsaun hallissa vaan tällä hetkellä hiukan liian syvällä omassa henkilökohtaisessa huvipuistossaan. Mihinkä se mua siellä tarvitsee kädestä pitämään, kun se viilettää jo kovaa vauhtia vuoristoradassa eteenpäin. 

Mitäpäs muuta, tekniikkaa ollaan tehty myös, ja kiertonouto rupeaa olemaan tosi hyvällä mallilla. Nyt seuraavaksi otetaan työn alle kunnon virittelyt liikkeeseen, ja sitten voidaan varmaan jo kokeilla yhdistellä palasia. Tässä pari videopätkää siitä mitä ollaan tehty sen kanssa viime ajat. Jännästi meillä aukesi iso klikki ton estehakuisuuden kanssa ihan vaan sillä, että laitettiin lelu tuonne esteen taakse. Kiitos Henna! :D Nyt pitää rakentaa sitä rutiinia siihen liikkeen alkuun ja saada se fokus sinne isolle tötsälle. Tehdään sitä nyt alkuunsa ihan näyttämällä ja otetaan jonkun ajan päästä siihenkin häiriötötsiä ym. mukaan. Haluan, että tötsällä on Luumun silmissä niin iso arvo, että se valitsee sen huolimatta mitä muuta houkuttelevaa siellä läheisyydessä saattaa olla. (Jos ei jaksa katsoa kaikkia videoita, mutta jaksaa yhden, niin kannattaa katsoa tuo viimeinen...)

Muuten täällä maailma makaa omilla kannattimillaan. Nyt kun noista ohituksista olen jauhanut viime aikoina, mainittakoon, että lakkasin jotenkin miettimästä sitä että mitä muut ihmiset Luumun stressaamisesta mahtavat ajatella. Olen aina ajatellut, että koska se on tuon rotuinen, sen pitää käyttäytyä paremmin kuin kaikkien muunrotuisten. Ajattelemalla muiden ihmisten mahdollisia ennakkoluuloja, olenkin sortunut niihin itse. Koira se on siinä missä muutkin, ja väitän, että paremmin hanskassa ja "koulittu" kuin 95 prosenttia hihnalenkillä kohtaamistamme koirista. Eilenkö se oli, kun tuolla "meidän" puistossa tuli pimeällä pikkukoiraa fleksissä taluttava nainen vastaan. Me kierrettiin muutenkin jo kauempaa selvästi nurmikon puolelta, mutta eikö se nainen päästä sen koiran aukomaan päätään siihen ihan Luumun naamalle melkein. Miks sulla on noin iso suu, se kysyy. No siinä tilanteessa Luumuhan vastaa totta kai jotta voisin syödä sut paremmin! Mun piti oikein tälle ihmisraukalle sanoa, että älä vaan päästä sitä tänne. En oikein osannut Luumulle edes kiukkuinen olla - minkä mä nyt oikeastaan sille mahdan, jos nää koiranulkoiluttajat ihan väen väkisin haluavat syöttää omat koiransa sille..?

Hei kauheen ihanaa alkanutta viikkoa teille! Pidetään ne vireet kurissa ja mieli terveenä!

Uusi pala <3 

Äitin kaks lasta siellä. 

Mamman luona päikyillä 

Joo ei vieläkään etene tuo pikkuveli... 

Sain vihdoin ostettua itselleni uuden puhelimen,
ja kokeilin sen tehoja pimeässä kuvaamiseen.
Onhan se epätarkka, mut oletettua parempi kuitenkin! 

Mee sä Luumu siihen ladon viereen poseeraamaan, siitä tulee varmasti hieno kuva.
Just. (Juu meillä on täällä V-linnassa ladotkin valaistu.) 

Lego Duploista iloa koko perheelle. 

Piparinsyöntiä. 

Pikkuveljellä on yhä useammin yhä enemmän asiaa! 

Tehdäänkö jotain? 

Aatuutimalulla. 

Eik ollukki Luumu kiva, et ne pakkaset vähän hellitti?
Ei tarvi pitää takkia enää sisällä. 

Vanhalla phonella 

Uudella phonella. Tosin ilman auringonpaistetta. 

Honor seiskalla kuvaillaan nää kännyräpsyt tästä lähtien.
Jos valotus riittää, oon tyytyväinen.
Sisätiloissa hämärässä ei vedä vertoja vanhalle nokialaiselleni.