Kevään EVL-puuhalista

Kirppunen aloitti vauvajumpan. Ohje piippolanvaarillaolitalon tahtiin tanssahtelulle kuului: "mitä hölmömmältä näyttää, sen parempi". Tuli ihan fläsbäkkinä eräs toinenkin laji mieleen. Lapsissa ja koirissa on yllättävän paljon samankaltaisuuksia. Kumpaankin tepsii sellainen kimittävä lässytys ja kummankin kanssa pitää heittäytyä sydämellä siihen asiaan, mikä se ikinä onkaan. Ainahan me ollaan Luumun kanssa leikitty treeneissä paljon, ja koko harrastus on luotu leikin avulla hyvälle yhteistyölle. Nyt kuitenkin kun yhteinen aikamme on rajallisempaa, olen erityisesti kiinnittänyt treeneissä huomiota sataprosenttiseen läsnäoloon ja sydämellä leikkimiseen. Ei höpötellä palkkaamisen aikana treenikaverille huomioita siitä mitä juuri tapahtui, ei ruveta kesken leikin valmistelemaan jo seuraavaa juttua. Luumu palkkaantuu tosi kivasti ainakin alkutreenistä ihan itsekseenkin lelun kanssa ympyrää juoksemalla, ja tällä tavalla sen yleensä ennen treenejä purankin, mutta suuri osa treenipalkasta on kuitenkin vastavuoroista lelun kiskomista. Luumun leikin intensiteetistä näkee hyvin kuinka täysillä minä olen hommassa mukana. Ihan parasta meidän kummankin mielestä on äristä täysillä, kiskoa, läimiä, jahdata toinen toistamme ja olla olevinaan tosissaan.

Kirjoittelin meille vähän liikekohtaista puuhalistaa keväälle - missä kantimissa liikkeet ovat ja mitä pitää tehdä ennen kisoista haaveilua. Periaatteessa kiertonouto ja ruutu ovat vielä keskeneräisiä. Ollaan kummastakin saatu nyt palat koottua pariin otteeseen, mutta valmiiksi liikkeitä ei voi vielä kutsua. Yllättävästi listalla on myös vanhoja liikkeitä, jotka ovat nekin kesken: seuraaminen, tunnari ja kaukot. Seuraaminen ei kyllä varmaan ikinä tule valmiiksi, ikuisuusprojekti sekin.

Postin kuvat: Anne Saari

Seuraaminen. Ollaan tehty loppuvuosi kotona käännöksiä ja sivuaskeleita ja joulukuun alusta alkaen taas suoruutta ja siihen kestoa hallissa. Hyvä oivallus oli, että Luumun fysiikka ei varmaan kestä vielä pidempää suoraa seuruuta. Koska se on koko elämänsä saanut seurata vähän vinossa, se on tottunut käyttämään kroppaansa tietyllä tavalla. Suorassa seuraaminen ja kontaktin ylläpitäminen on varmasti fyysisesti sille raskasta, minkä takia kestoa suoraan seuraamiseen rakennetaan nyt maltilla. Parhaiten suoruuden rakentamisessa on auttanut seinän vieressä seuruuttaminen, namilla palkkaaminen liioitellun vasemmalle (L joutuu oikeastaan kääntymään itsensä ympäri vasemmalle saadakseen namin) ja vips-palkka (Luumu hakee lelupalkan jesvips-vapautuksen jälkeen takakautta oikeasta kädestäni). Nyt kun ollaan otettu etäisyyttä seinään, suora seuraaminen on ollut vaikeampaa ja pitää muistaa palkata enemmän liikkeellelähdöistä sekä muutaman askelen hyvistä pätkistä. Jännästi Luumu saattaa myös alkuun olla vino, mutta korjaa itse sitten rintamasuunnan oikein. Niinpä ei ollakaan huomautettu kevyestä poikittamisesta, vaan odotettu josko päästäisiin palkkaamaan omatoimisesta asennon korjaamisesta. Huomauttaminen ei tässä muutenkaan toimi, koska Luumu alkaa nyt vasta ymmärtää mitä treenillä ylipäänsä haetaan. Lisäksi seuruussa on muutenkin niin monta liikkuvaa osaa; en halua huomautella suoruudesta, kun paikka, kontakti ja asenne ovat kuitenkin kunnossa!

No, Luumu kykenee nyt jo lähes kahden kuukauden suoruusprojektn jälkeen seuraamaan hyvässä rintamasuunnassa jopa 20 metriä, tosin vielä seinäavusteisesti (seinä varmaan max. viiden metrin päässä). Vips-palkasta on ollut nyt viime viikot erityisesti apua, ja sitä voisikin jatkossa kokeilla ottaa esille vasta pätkän loppuvaiheessa..? Sivuaskeleet ovat olleet kivassa mallissa. Oikealle mentäessä Luumulla on ollut alussa pientä pomppua, jonka olen kotona namilla koittanut hiota pois. Kun sain pompun pois ja kokeiltiin askeleita hallissa, Luumu unohti ajatella takapäätään, ja lähti seuraamaasn jalkojani etuosallaan > väärässä rintamasuunnassa. Tätä korjattiin palkkaamalla vauhdista namilla vasemmalle taakse ja taas toisaalta perusasennoista suoraan ylhäältä. Peruutus saatiin joulukuussa toimimaan halliolosuhteissa aika kivasti. Luumu teki kivaa viiden-kuuden askeleen pätkää seinän lähellä. Peppu ei juuri käy enää maassa, vaan ajatus on nyt selkeästi taaksepäin kävelemisessä. Peruutus on niin kivalla mallilla, että kun tehtiin jotain ihan muuta ja korjasin hiukan aloituspaikkaa, Luumu tarjosi ihan itse ihan huikeeta peruuttamista! Ohhoh! Nyt pitää vaan muistaa treenata tätä edelleen ahkerasti (ei olla tammikuussa ihan hirveästi muistettu), ja rakentaa kestoa sekä suunnitella jo käännösaskeleita. Tekisi mieli käydä jossain yksärillä pitkästä aikaa, ja peruutuksen käännökset voisivat olla yksi hyvä teema sinne.

Zeta. Luumun bravuuriliikkeitä. Ryssi viime kisatreenissä ja teki istumisen kaksi kertaa. Ohjaaja oli tosin niin kivassa vireessä, ettei edes huomannut koiran virhettä :D Muistan juuri siinä kohtaa ajatelleeni, että muista hymyillä, fiilis tarttuu. Luumukin muisti, eikä sitten keskittynytkään mihinkään muuhun! Luumu on ollut asentojen kuuntelussa tosi hyvä, minkä vuoksi kisavireen tuoma kömmähdys oli aika yllätys. Zetaa myös harvoin enää treenataan palasina, mitä pitäisi kyllä tehdä! Tällä hetkellä liike on usein vain osa kisatreeniä, mikä ei pidemmän päälle näköjään toimi. Ohjaajan pitää kiinnittää enemmän huomiota seuruun treenaamiseen, ja koiran pitää lakata kiinnittämästä huomiota tötsiin, mitä sitäkin sattuu ihan liian usein! Itse asennot ovat kivat kyllä Luumulla, täpäkät ja yleensä varmat.

Luoksetulo. Saatiin joulukuussa jo useamman kuukauden takapalkka-/kuuntelutreeni toimimaan. Sen kanssa kävi kuitenkin vanhanaikaisesti - kun sitä ei enää tammikuussa treenattu yhtä paljon (koska se toimii niin kivasti), Luumu ryssi sen parissa kisatreenissä ihan huolella. Huomio: valuvia stoppeja ei saa hyväksyä edes kisatreenissä! Luumu osaa pysähtyä suhtkoht terävästi ja se tietää että niin kuuluu tehdä - miksi siis antaisin sen tehdä stopit huonosti? Nyt hiotaan luoksari taas hyvään kuntoon kuuntelutreenillä ja takapalkalla, minkä jälkeen otetaan se taas kisatreeniin mukaan. Kisatreenissäkin Luumun voisi yllättää takapalkalla / jollain välipalkkauksella, ja huonoja stoppeja ei hyväksytä! Myös sivulletulot pitää treenata kuntoon. Kisatreenissä se odotusarvo sivulletulemisesta on niin korkea, ettei se ajattele enää mitään muuta kuin juoksemista (jää vinoon/väljäksi). Näihin pitää tehdä tekniikkaa... en vaan oikein tiedä miten muuten kuin hinkkaamalla, sillä kun tehdään pelkkiä perusasentoja, niihin olen lähes aina tyytyväinen. PA:n arvonnosto ei ehkä tässä kuitenkaan ole se avain. Pitää miettiä vielä.

Ruutu. Hiotaan virittelyrutiini kuntoon. Meillä on tähän omanlaisensa lähestymiskävely, jota käytetään nykyään aina, kun ollaan menossa tekemään eteenlähetystä. Jo ennen lähetyspaikkaa olen bongauttanut Luumulla ruudun paikan (missä ruutu), ja matkalla lähetyspaikalle kerron, että tehdään ruutu ja vorne. Ollaan tehty eteenlähetystä tosi paljon pitkällä matkalla ja ympyrän taakse jätetyllä lelulla. Ollaan viety lelua yhdessä, ja lelun on vienyt appari. Nämä apparin viennit ei vaan jostain syystä toimi meillä kovin hyvin, koska Luumu lähtee näillä toistoilla usein vinoon (katsoo mihin se lelu nyt oikein jätettiin tällä kertaa). Hyvä eteenlähetystreeni meille on tällä hetkellä pari lelulähetystä, joista toiseen sisältyy stoppi sekä tyhjään lähetys (stopilla tai lelu lentää perään). 

Nyt ollaan pari viikkoa saatu ketjutettua eteenlähetykseen ruutua, ja ruvettu ymmärtämään myös ympyrän stopin nyansseja. Luumu kiertää stopatessa aika reilusti vasemmalle, joten pysäytyspaikan kanssa saa olla tarkkana. Ollaan myös yritetty hienosäätää stoppia käänteishoukutuksella, eli appari on seissyt lelu kädessä ympyrän vasemmalla puolella. Toimii hyvin, mutta en tiedä kuinka hyvin tulokset kantavat siinä kohtaa, kun avustajaa ei enää käytetä.

Puuhalistalle kirjoitettakoon, että lelulähetysten määrää on nyt vähennettävä. Mietinnän alla on myös kuinka paljon halutaan, että koira itse hoksaa sen 10 metrin matkan. Luumun tyyliselle koiralle rutiinin rakentaminen nimenomaan 10 metrin matkalle saattaisi sopia hyvin. Se kun jotain oppii, ei se sitä kamalasti enää lähde sitten itsekseen muuttamaan. Kuitenkin jos treenin tarkoitus on juoksuttaa lelulle eteenlähetyskäskyllä, ja koira tarjoaa pysähtymistä ympyrän kohdalle - mitä tehdä? Tässä kohtaa ennakointi ei Luumun tapauksessa olisi ookoo, sillä sillä ei ole vielä kattavaa kuvaa koko liikkeestä. Se ei vielä tiedä, että juuri 10 metrin matkan päähän pitäisi pysähtyä. Kuitenkin jos se kokonaisuuden hahmotettuaan alkaisi tarjota nättiä eteenjuoksua 10 metrin päähän ja omatoimista pysähtymistä... eikö siinä olisi aika ihanteellinen suoritus..? Toki minun tehtäväni olisi saada se näyttämään siltä, kuin se pysähtyisi vasta käskystä. Ihan kuin ruudussakin. Ajatuksenahan olisi, että koira juoksee ruutuun niin pitkälle kunnes se käsketään pysähtymään, mutta todellisuudessahan haluan todellakin koiran itsekin tietävän missä kohtaa sen kuuluu pysähtyä. Hmmm. on vielä tässä kohtaa vähän hankalaa miettiä miltä ruutuliike meillä valmiina tulee näyttämään ja kuinka paljon siitä haluan Luumun "omatoimisesti" suorittavan. Aika ja treeni näyttää. 

Puuhalistalla lukee myös, että tarkkaile vaikka videolta kuinka monta laukka-askelta Luumu ottaa 10 metrin matkalla ja mikä todellisuudessa on se stoppiin kuluva matka. Näin on helpompi arvioida pysäytyspaikkaa koeolosuhteissa, joissa ympyrä näkyy lähetyspaikalle huonosti. Kisakauden lähestyessä pitää muistaa treenata erilaisia ympyränmerkitsemistapoja (mitä kaikkia niitä nyt onkaan..?) ja tehdä eteenlähetystä seinää kohti (koiralle varmaan tosi epäilyttävää) sekä ihan aakeella laakeella. Onnistumiseen vaikuttaa varmaan kaikkein eniten tietysti suoruus. Tällä hetkellä olen siihen tosi tyytyväinen, mutta eipä me juuri olla vielä kunnolla ketjutettu ruutuun (paljonko ruutu vetää puoleensa), treenattu liikkurilla tai pidetty häiriönä oikeastaan yhtään mitään tötsiä tai muita vermeitä. Olisiko syytä opettaa myös joku etäkorjaustapa. Kädenliike ja erillinen käsky, jotka tarkoittavat siirry niinjaniinmonta metriä vasemmalle/oikealle?

Itse ruudusta sen verran, että paikka on kivasti takana, ruutu löytyi hienosti viime kisatreenissä, vaikka lähetyshetkellä oli vielä kadoksissa, ja luoksetulokin on pysynyt treenitauosta huolimatta siistinä. Viime kesänä hinkattiin sivulletuloa kuntoon, ja sentään se on pysynyt kivana.

Ohjattu nouto. Luumun lemppariliikkeitä. Ei väliä noudetaanko vasenta vai oikeaa. Kestää ainakin jossain määrin luonnollisia häiriöitä. Viimeksi kisatreenissä tuli tyhjään halliin ihmisiä juuri oliskos ollut merkin kohdalla, mutta pystyi silti keskittymään. Tähän voisi miettiä kaikenlaisia muitakin luonnollisia häiriöitä ja niiden treenaamista eri kohdissa liikettä. Luumun kanssa pitää treenata myös erilaisia merkkikartioita. Ufotötsää Luumun on aina tehnyt mieli käydä vähän tuuppimassa (myös koska ollaan käytetty sitä apuna tunnaritreenissä), mutta hiukan ollaan saatu sen arvoa nostettua sentään. Puuhalistalla eriväristen merkkien treenaaminen. Viime syksynä Luumu ei pitänyt sinistä kartiota merkkinä ollenkaan. Raukka. No kun ei se koskaan ennenkään ole ollut sininen.

Kiertonouto. Edellispäivänä saatiin ekaa kertaa liimattua koko liike yhteen. Ei, vahinko vaan, tullut nauhalle. Luumulla on edelleen hieno motivaatio lähteä kiertoon, mikä on musta aa ja oo liikkeen onnistumisessa, ainakin meillä. Se kiertelee edelleen merkkiä omatoimisesti silloin tällöin, ja olen sen antanut niin tehdä. Jossain vaiheessa löperömäisyyteni varmaan potkaisee mua nivusiin, mutta siihen asti mennään näillä. Estehakuisuutta saatiin hienosti lisättyä jättämällä lelu esteen taakse. Mitä sitä ohjaamaan vartaloavuilla, kun lelu antaa suuntaa paljon paremmin. Luumu on ruvennut hoksaamaan liikkeen ajatusta jo siinä määrin, että se saattaa pelkkää kiertoa tehdessäkin tulla jommankumman esteen yli, ellen kerkiä palkkaamaan ennen. Niinhän se oli, että koskaan ei saanut tässä liikkeessä tulla perusasentoon, ellei välissä ole käynyt hyppäämässä. Ja jos ei tule ohjeita kumpi este, Muumelohan valitsee itse :D

Kiertonoudossa pitää myös vahvistaa se virittelyrutiini (tehdään weg). Muista aina suora alkuperusasento. Pitäisi olla itsestäänselvyys ihan kaikissa liikkeissä, mutta tässä ja ruudussa sen merkitys korostuu. Virittelyssä vahvistetaan vielä tötsän katsomista käskystä (missä weg). Itse kierto on muistaakseni aika tiivis, mutta asento valahtaa aika pahasti vasemmalle. Pitää tässäkin kokeilla käänteishoukutusta apuna. Ja sama juttu kuin luoksetulossa. Asennot ei saa valua! Loppuosaa ei olla kamalasti keritty treenaaman vielä, mutta arvaanpa, että perusasentotreeniä saa varmaan siinäkin tehdä esteiden hankalan kulman vuoksi. Tässä on kuitenkin pikkukoiran pikkuruisesta koosta etua ;)

Tunnari. Ihanankamala tunnari. Periaatteessahan Luumulla ei ole tässä mitään ongelmaa. Se vaan tuhtaa ja viihdyttää itseään siellä kapuloilla. Saatiin jo ennen joulua oman nostaminen heti toimimaan kotona, mutta hallissa se on ollut yllättävän vaikeaa. Nyt Luumu jo todellakin tietää mitä liikkeessä pitäisi tehdä, mutta sille kasvaa silloin tällöin räpylä otsaan. Kun se huomaa minun kaivelevan tunnarivermeitä treenikassista, se saattaa siinä kohtaa jo alkaa itsensäviihdyttämisen käymällä hyppäämässä esteen tai kiertämässä tötsän. Aijai. Tähän pitää nyt puuttua, ja keskustelu on nyt vaan vietävä loppuun asti. Kun me tehdään tunnaria, me ei tehdä mitään muuta, vaikka niin kovasti haluaisitkin jotain "hauskempaa" tehdä.

Ollaan nyt annettu Luumulle yksi mahdollisuus onnistua. Ekalla toistolla ollaan laskettu virettä tekemällä kaikki kääntymisrutiinit ym. Olen itse vienyt kapulat, ja ennen lähetystä Luumu on saanut rauhallisesti ja luvalla syödä eteensä jätetyt namit. Sen jälkeen se on vielä käskystä ottanut katsekontaktin ja vasta sitten saanut mennä kapuloille. Jos ja kun Luumu tämänkin valmistelun jälkeen tuhtaa, se on haettu kapuloilta pois ja laitettu hihnaan. Kapulat ovat olleet rivissä etäällä toisistaan. Rivin päästä Luumu on päästetty haistelemaan hihna sen verran tiukalla, että se ei konkreettisesti pysty ohittamaan omaan kapulaansa. No tästä hihnaan kytkemisestä herra Muu vähän pahoitti mielensä ja meinasi ettei tee kyllä yhtään mitään. Niinpä siinä käytiin vähän keskustelua siitä, kuinka minäkin paljon mieluummin olisin kotona katsomassa elokuvaa ja syömässä suklaakeksejä kuin treenaamassa miljoonatta kertaa tunnaria pienen tuhmuilijan kanssa. Kun Luu-Luu tajusi, että tunnari tehdään joka tapauksessa oli se kuinka vastenmielistä tahansa, treeni on ollut tosi nousujohteista. Eilen saatiin niin hieno kolmen toiston sarja ettei tosikaan! Jo ekalla hihnattomalla kerralla Luumulla oli tosi kiva asenne ja se haisteli tarkkaan. Vauhtia oli vaan niin paljon, että sen vuoksi ohitti oman kapulan. Näistä hihnatreeneistä ei vielä ole videota, mutta koitetaan vaikka seuraavalla kerralla muistaa. Oleellista meidän tämän hetken tunnaritreenissä on rauhallisen mielentilan säilyttäminen, kapuloiden pitäminen vielä etäällä toisistaan ja vauhdin laskeminen. Kyllä se siitä.

Kaukot. Seisomasta istumaan on edelleen vaikea. Tulee oikein vähän ahdistus rintaan, kun mietinkään miten paljon me ollaan tehty töitä ja miten paljon vielä on töitä tekemättä. Jossain vaiheessa aloin jo tykätä kaukojen treenaamisesta, mutta nyt kun tuntuu että junnataan taas saman haasteen kimpussa useampaa kuukautta putkeen, alkaa motivaatio ihan toden teolla laskea. Ohjaajalla - koiralla se on pysynyt kyllä yllättävän kivana (saahan siitä paljon palkkaa lähes ilmaiseksi). Ollaan kotona tehty Luumun kanssa ihan kaukoista erillisenä temppuna istuen peruuttamista (sisit, ja lelu lentää taakse). Ajattelin myöhemmin, että tätä olisi kiva yhdistää kaukoihin, kun ei se Luumu kuitenkaan kisavireessä ainakaan taaksepäin mene. Se ajatus olikin menolippu ojasta allikkoon. Ensinnäkin se on ristiriidassa takajalat paikoillaan -periaatteen kanssa, ja toiseksi nythän se seilaa ihan hurjana edestakaisin. Ja vaikka Luumu sen vaihdon nyt onnistuisikin tekemään oikea takajalka paikoillaan (mikä on meillä se kriteeri), se jotenkin vielä istumassa pompahtaa sillä tavalla taaksepäin, että se jalka siirtyy. Argh. Oma moka. Luumu tekee just niinkuin sille on opetettu... Otetaan tämä nyt kokonaan hallista pois, ja askarrellaan sellainen kaukotyyny tuonne peffan alle. Katsotaan mihin sillä päästään, ja palaan vielä omiin muistiinpanoihin toukokuun lopun Oilin koulutuksesta, jossa tehtiin kaukoja. Ollaan me sentään siitä kehitytty, mutta ei ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Paikkiksesta vielä. Luumuhan on tehnyt EVL-paikkista jopa ihan kisoissakin asti varakoirana, ja se on ollut sillä tosi kiva. Istumiseen ollaan saatu varmuutta, jopa niin, että nyt kun ei olla pitkään aikaan koko paikkista edes treenattu, Luumu meinasi eilisissä treeneissä maahanmenokäskyn kohdalla, että häntä ei tuommoiset käskyt koske. No vähän lisää jumppaa tähän, niin hyvä tulee. Pitäisi muistaa vaan ahkerasti treenata edes silloin tällöin, vaikka ei mitään ongelmia olekaan. Ettei käy just niin, et tulee niitä ongelmia. Loppu-pa:ssa olisi myös hiomista. On väljä ja kenossa ylöspäin. Tässä on ehkä vähän turhan suuri palkkaodotus. Enemmän siis palkan odottelua siihen kohtaan.

Kisatreeniä saisi enemmänkin tehdä. Nyt kun on alla vähän turhankin pitkä tauko, Luumu tekee sellaisia ihan hulluja virheitä, joita siltä ei edes osaisi odottaa. Kisatilanne on sille ihan hurjan hauska, ja suuri avoin kenttä vetää sitä puoleensa kuin... no huvipuisto polvenkorkuisia. Vaikka ei vielä kisakautta eletäkään, otetaan kisatreenit taas viikko-ohjelmaan, ettei keulimisesta tule taas tapa. 

Semmoinen puuhalista meillä. Nyt on selkeämpi kuva itselläkin missä kunnossa ollaan ja mitä pitää tehdä. Mutta tänään me vietetään ansaittua lepopäivää. Juoksennellaan pellolla kavereiden kanssa, käperrytään sohvalle ja herkutellaan hyvällä ruoalla. Hyvään kumppanuuteen kuuluu myös kaikki se elämä treenien ulkopuolella. Miten sitä kantaa toisen 50 metrin matkan autolta mamman luo, kun pakkaslukemat ylittävät kahdenkymmenen ja pikkukoiran varpaat jäätyy. Tai miten sitä treenien jälkeen laittaa autossa myös sille nelijalkaiselle kumppanille penkinlämmittimen päälle. Kevättä odotellessa!

Korvattoman koiran "oma paikka"
Ihan tosi rankkaa, on se elämä epäreilua!