Koirien tavallisimmat tuki- ja liikuntaelinvammat

Osallistuin alkuvuodesta (!joo!) Univetin Kaarinassa järjestämään vamma-aiheiseen luentopäivään, jossa yksi Suomen johtavista eläinortopedeistä Mikael Granholm kertoi koirien tavallisimmista tuki- ja liikuntaelinvammoista. Luennosta on jo vierähtänyt tovi jos toinen, mutta en vain ole saanut kirjoitettua muistiinpanojani säilyvämpään muotoon (bittiavaruuteen siis) saati heitettyä pois. Tässäpä nämä siis. Hyvää kertausta koiran rakenteesta ja yleisimmistä rakenteeseen ja traumoihin liittyvistä vaivoista itse kullekin. Allekirjoitan! (Toki ystävän hiljattainen huono-onnisuus ja oma historia polvivamman kanssa toimivat tähän saumaan erinomaisena kannustimena...) 

Yritin taas kovasti olla skarppina ja kynä sauhuten panna muistiin kaiken oleellisen; en kuitenkaan mene takuuseen tietojen ajantasaisuudesta tai oikeellisuudesta. Koittakaa selvitä. En kirjoittanut kaikkia luennolla käsiteltyjä rakenneongelmia muistiin, vaan lähinnä tavallisimmat jutut, itselle vieraammat asiat sekä meitä mahdollisesti koskevat seikat.

Lähes kaikki sairaudet ja vammat johtuvat perimästä. Suuri osa liittyy rakenteeseen ja kasvuongelmiin. Perimä on näin ollen suurin yksittäinen vaikuttava tekijä. Tavallisimmat rakenneongelmat liittyvät niveliin. 

Lonkkaniveldysplasiasta (HD). Periytyvyys on kvantitatiivista, ja periytyvyysaste on 0.1 - 0.6 (1 = suoraan periytyvä; 0 = ei periydy). Lonkkaniveldysplasian oireita ovat kipu, liikkumisvaikeudet, ontuminen, jänishyppely. Hoito on oireiden mukainen. Lieviä tai kohtalaisia oireita lääkitään. Ravinnelisät ovat tärkeitä, koiralle pitää tarjota sopivasti liikuntaa, ja koiran on hyvä pysyä hoikkana. Kirjaintulos C tai D ei vielä kerro siitä, onko lonkka kipeä tai miten kipeä lonkka on. D-lonkilla voi pärjätä pitkällekin, kuitenkin mitä raskasrakenteisempi koira, sitä vaikeampaa on myös pärjääminen. 

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patella luksaatio. Kun polvilumpio menee sijoiltaan sisäänpäin, puhutaan mediaalisesta; ulospäin = lateraalinen. Mediaalista havaitaan usein muun muassa chihuahualla, mopsilla ja yorkiella; lateraalista westiellä ja suomenpystykorvalla. Kyse on virheellisestä jalka-asennosta, matalasta polvilumpion telaurasta. Ongelma on periytyvä, ja traumaattinen luksaatio on harvinainen. Koira voi olla täysin oireeton tai ontua vaikeasti. Oireita on myös jalan pomputtaminen (joka pikkuhiljaa surkastuttaa jalan lihaksia), koira saattaa jättää askelia väliin, tai välttää jalan käyttämistä muuten. Diagnoosi tehdään tunnustellen. Leikkausennuste on erinomaisesta hyvään.

Ristisiderepeämiin altistavia tekijöitä ovat muun muassa polven suora kulma, jäykkä sääriluun ylätasanteen kulma, alikehittynyt sääriluun kyhmy ja samanaikainen osteokondroosi. Ristisiderepeämät ovat kaikkein tavallisimpia vammoja koirilla. Niitä esiintyy kaikilla roduilla, mutta erityisesti isoilla koirilla. Ristisiderepeämä on rappeutumissairaus; 95 prosenttia sairauksista johtuu rappeumasta ja vain 5 prosenttia on traumaperäisiä. Kirurgia on lähes aina suositeltavaa, ja toipumisaika on 4 - 6 kuukautta. Hoitoennusteet vaihtelevat hyvästä kohtalaiseen. Seurauksena on aina polvinivelrikko.

Kyynärnivelen kasvuhäiriöt (ED). Yleinen isoilla ja jättikokoisilla roduilla. Kasvuhäiriöllä on eri muotoja: osteokondroosi, kyynärluun varislisäkkeen murtuma, kiinnittymätön kyynärpään uloke, kyynärnivelen inkongruenssi (= nivelpintojen epäyhdenmukaisuus). Koira pitää painoaan nivelen ulkopuolella. Vuotiaalla kuvatut ykköset eivät koskaan muutu parempaan suuntaan. Tila huonontuu tavallisesti koko elämän, mutta voi myös pysyä samana. Irtopala nivelessä näkyy röntgenkuvassa vain 30 prosentilla potilaista; CT-kuvauksessa näkyy enemmän, sillä kuvauksessa käytetään pyörivää röntgenputkea. Vammasta seuraa aina nivelrikkoa. Nivelrikko ei kuitenkaan itsessään ole indikaatio leikkaukseen, sillä nivelrikkoa ei saa leikkauksella pois. 

Osteokondroosi on perinnöllinen nivelruston kasvuhäiriö. Lievissä tapauksissa voi parantua itsestään, usein kuitenkin tarvitaan leikkaus. Jos nivelessä on osteokondroosia, kannattaa koira kuvauttaa muualtakin, sillä suurella todennäköisyydellä ongelmaa löytyy tällöin muualtakin. Osteokondroosia voi siis esiintyä useassa nivelessä samanaikaisesti. Tavallisesti nopeasti kasvavilla isoilla roduilla olka-, kyynär-, polvi- ja kinnernivelissä. Voi löytyä myös selkänikamista. Jos nivelet ovat terveet, ne eivät kulu käytössä! Jos koiralla todetaan nivelrikkoa, taustalla on usein kasvuhäiriötä tai traumaa. Jos koiran perimä on hyvä, ruokinnalla ei saa osteokondroosia aikaan (proteiinin määrä sekä fosforin suhde; matalaproteiinista ruokaa isoille, nopeasti ksavaville roduille). Nuoren kanssa ruokinta on kuitenkin tärkeä asia; aikuinen koira pärjää vaikka millä. Ruoka on kuitenkin aina vain yksi osa kokonaisuutta. Nuoren koiran ontumaan on suhtauduttava vakavammin kuin aikuisen!

Niin Luumu kumpi teistä se noutaja taas olikaan..? 

Putkiluun murtumat. Oireena akuuttia, voimakasta kipua. Koira saattaa pitää jalkaa epänormaalissa asennossa, krepitaatio, turvotus. Varhainen immobilisaatio. Hoito lastalla tai leikkaushoidolla. Liikuntaa rajoitetaan. Murtuman luutuminen kestää kolmesta kahteentoista kuukauteen; hoitoennuste on yleensä hyvä. Komplikaatioina esiintyy infektioita, viivästynyttä luutumista tai murtuneen luun kiertymistä/vinoutta. Seurauksena ei synny nivelrikkoa. 

Nivelen sisäiset murtumat. Myös näissä murtumissa oireena on akuutti, voimakas kipu; varhainen immobilisaatio. Leikkaushoito + lasta. Lastanvaihtoja ja liikunnan rajoittamista. Komplikaatioina infektiot, heikko luutuminen, voimakas nivelrikko. 

Nivelsidevammat > venähdys - repeytyminen - katkeaminen. Ontuminen ja nivelen manipulaatiokipu. Nivel tunnustellaan ja röntgen-/CT-kuvataan, artroskopia. Tukiside-leikkaushoito + lasta. Hoitoennuste korreloi vamman vakavuuteen. Seurauksena on yleensä aina nivelrikkoa. Paranemisen suhteen nivelsidevammat ovat epäkiitollisia. Nivel ei näy röntgenkuvassa, mutta nivelen löysyys näkyy. 

Jännevammat. Varpaiden koukistajajänteiden viiltovammat. Hoidetaan vamman laajuuden mukaan, lepo, tukiside, jänteiden ompelu. Isojen jänteiden repeytyminen vaatii aina ompelua (akillesjänne, polvilumpion suora side ym.) Vanhempi jännevamma ei aina parane. 

Lihasrevähdykset. Oireina kipu, ontuminen. Vamman laajuuden mukaan kuumotus, kipua lihaksen revähdyskohdassa. Ontuminen pahenee liikkumisen myötä. Vamma voi oireilla pitkään - useita kuukausia. Akuutit revähdykset hoidetaan kylmähoidolla. 

Yleissairauksia, jotka voivat aiheuttaa myös ontumista: immunologiset moniniveltulehdukset, myosiitit (lihastulehdukset), kilpirauhasen vajaatoiminta, sisäelinten vajaatoiminta, sydänsairaudet, borrelia, neurologiset sairaudet. 

Nivelrikko on oire sairaudesta tai vammasta; se on sairaus, jonka taustalla on jokin syy. Taustasyistä tavallisimpia ovat kasvuhäiriöt, huono rakenne, ylipaino. Hoitomuotoina ensimmäinen on PAINONHALLINTA! Myös liikunta, lihashuolto, fyssari, osteopatia, laserhoito. Lääkitään mahdollisesti tulehduskipulääkkeillä, kortisonilla, Cartrophenilla. IRAP, PRP - ACP, Accel, kantasoluhoidot. Ravinnelisänä glukosamiini, kondroitiinisulfaatti, hyaluronihappo, omega-3. Nivelrikkoruokavalio. 

Spondyloosi on selkärangan rappeutumissairaus. Selkänikamien väliin muodostuu luusiltoja. Kyse on useimmiten enemmän oireesta jostain muusta, kuin itse sairaudesta. Oireina spondyloosista on jäykkyys, kipu, hermopinteet. 

Sellaisia muistiinpanoja tuli tehtyä. Loppuun olen kirjoittanut vielä itselle muistiin FaunaPharman Hyalutidin DC -valmisteen, jota voisi antaa 30 päivän kuurina kahdesta neljään kertaa vuodessa vaihteluna noihin meidän tavanomaisiin nivelravinteisiin (gluko-HC, kondroitiini, MSM). Ihan rehellisistä muistiinmerkitsemissyistä laitoin tuon tuohon - kyse ei ole piilomainonnasta ;) Toivotamme Muumelon kanssa jokaiselle oikein liikkuvaista ja terveellistä alkusyksyä kesäisten Uittamon rannasta napattujen uintikuvien siivittämänä. 

Netta