Virettä ja sen hallintaa

Toko on siitä hassu laji, että ikinä ei ole valmis. Luoksetulo on meillä hyvä esimerkki kehityksen aaltoilemisesta. Ensin tehdään hulluna töitä, että saadaan elikko pysähtymään. Sitten tehdään elämästä jännittävää palkkaamalla odottamattomalla tavalla, jotta pysyy elikon mielenkiinto yllä. Sitten tehdään jälleen hulluna töitä, että saadaan elikko pysähtymään. Ja kun se ei pysähdy, me korjataan. Ja kun me sen yhdenkin kerran korjataan, elikolta putoaa pohja koko harjoituksesta. Elikon aivot lyövät vallan tyhjää käsimerkin merkityksen kohdalla, ja älykköelikko tarjoaa mitä vaan ekana keksii. Maahanmeno on Muumelo-elikosta selkeästi loogisin valinta. Vaikka mami ei ikinä tässä kohtaa maahanmenoa ole pyytänyt, nyt se varmaan kuitenkin haluaa nimenomaan sen maahanmenon?

#bedtimealright

Lyhyestä valituslaulu kaunis. Alle kahden viikon päästä on kisat Raumalla, ja meikäläinen etsii täällä paniikkinappulaa minkä kerkiää. Kun Luumu kerran on teknisesti hirmu taitava, me ollaan keskitytty tekemään enemmän ketjutreeniä, liikkeenvälitreeniä ja mun kanssa -treeniä yleisesti. Viime viikon keskiviikon kisamaisissa Supertreeneissä Luumu teki parhaimman mun kanssa -treenin mitä ikinä! Se oli teknisestikin hirmu etevä, ja tuntui koko ajan hyvältä mun hanskassa. Annoin namin siirtymän jälkeen, mikä on toiminut hyvin iloisen mielen ylläpitäjänä - ja saattaisiko se vähän rauhoittaakin sitä liikkeiden väleissä..?

Luoksetuloon mentäessä huomasin kentän toisessa päädyssä palloa pelaavat pojat. Luumukin huomasi ne, ja jäi vähän katselemaan. Meinasin, että nyt se ei kyllä varmaan pysähdy, mutta pysähtyihän se. Mitä sitten tapahtui - se ei enää seuraavassa liikkeessä jäänyt ollenkaan seisomaan, vaikka kuinka yritin korjata. Itse en usko siihen, että kokeenomaisessa treenissä porskutetaan vaan suunnitelman mukaan eteenpäin ja kehutaan koiraa epäonnistumisesta huolimatta. Minusta kokeenomainen treeni on nimenomaan harjoitustilanne, jossa ohjaajalla on mahdollisuus korjata; oikeassa kokeessa kun tätä mahdollisuutta ei ole. Lisäksi minusta koira kyllä tietää milloin se teki virheen. Eikö se vasta ole koiran kannalta erittäin epäjohdonmukaista, jos sitä menee siinä kohtaan kovasti kehumaan?

Nih. Ei auttanut muu kuin jatkaa vain eteenpäin, sillä seisomaan en Luumua nyt olisi saanut. Onnistuin kuitenkin mielestäni tässä itse ihan hyvin, sillä en antanut epäonnistuneen seisomisen jäädä vaikuttamaan seuraaviin liikkeisiin. Luumu teki metallinoudon tosi hyvällä asenteella, ja tuli vielä hypyllekin hymy naamassa. Itse mokasin siinä vähän, kun yritin hinkata perusasennon paikkaa alussa, ja Luumu jotenkin kuvitteli hyppykäskyn jo tulleen. Kuuntelutreeniä tähänkin näköjään pitäisi...

Ajattelin siellä paikan päällä, että se jalkapallo oli Luumulle liian vaikea häiriö, ja sitä varten se liikkeestä seisominen pissi. Myöhemmin kun katsoin videolta, ongelmahan oli ihan selvästi palkkaodotukseen liittyvä vireongelma - ei se jalkapallo! Luumulla oli niin suuri palkkaodotus luoksetulon jälkeen, että sillä meni kuppi täysin nurin. Se hyppi vielä monta kertaa vasten, vaikka olin jo kertonut sille, että nyt loppu ja kohti seuraavaa tehtävää. No, enpä voi tästäkään syyttää muuta kuin itseäni, sillä Luumua on aina palkattu luoksetulosta hurjalla leluleikillä. Mikä ihme se siis on, että se on maailman ihanin liike Luumun mielestä. Toki sen liikkeen pitäisi olla pikkumuumin mielestä joka tapauksessa maailman ihanin, tulee se palkka sitten heti pysähtymisestä, liikkeen jälkeen tai kokonaisen koesuorituksen jälkeen.

Joten... yritettiin keskenämme Luumun kanssa korjata palkkaodotusta vähän maltillisempaan suuntaan. Tai ainakin, että oli palkkaodotusta tai ei - Luumun on silti pystyttävä kasaamaan itsensä ja keskityttävä uuteen tehtävään. Torstain matotreeneissä Luumu oli ihan mahtava. Tehtiin pari settiä pientä ketjua: suora luoksetulo & liikkeestä seisominen ja luoksetulo pysäytyksellä & liikkeestä seisominen. Hieno. Palkkaodotus oli kova, mutta silti pystyi seisomaan.

#dontletthebedbugsbite 

Tehtiin pieniä ketjuja loppuviikko, ja luoksetulon palkkaodotukseen liittyvä vireongelma pysyi hyvin piilossa. Vasta oikeastaan eilen Vanhalinnan hiekkaparkkiksella (joo meillä on täällä sekä hiekka että nurmi ;)), kun tehtiin yksinämme hiukan pidempää ketjua, saatiin ongelma kaivettua esiin jälleen. Tehtiin seuraamista, maahanmeno, luoksetulo ja seisominen (vain namipalkka siirtymän jälkeen), mutta luoksetulon kohdalla tökki pahasti. Ensin juoksi läpi. Sitten kun korjasin (aijai, ei ollut tuo se; ja pannasta oikeaan paikkaan ja asentoon) ja tehtiin alusta, Luumu tarjosikin käsimerkistä maahanmenoa. Jouduttiin tekemään pari kolme korjausta, ennen kuin sain sen pysähtymään seisomaan nätisti. Toki kun maahanmenoa ilmeni pari kertaa, otin väliin pari pysäytystä läheltä, jonka jälkeen se onnistuminen saatiin. Luumuhan on ennenkin tarjonnut maahanmenoa luoksarissa korjauslaastarina, viimeksi muistaakseni päivää ennen SM-kisoja. Hehe. Se valitsee aina nämä hyvät hetket horjuttaa sitä täydellisyyden tavoittelijaa minussa.

Niin, tänään tehtiin TSAUn treeneissä kisamainen AVO-setti, kun halusin tuoda sen ongelman taas esiin. Nyt Luumu oli vieläkin fiksumpi, ja tarjosi heti alkuunsa maahanmenoa. Se on tietty peruja eilisestä hinkkaamisesta ja liittyy nyt selkeästi siihen, kun ketjuttaa useamman kuin kolme liikettä yhteen, joista yksi on luoksetulo (joka ei ole ketjun viimeisenä liikkeenä). Kun Luumu on jäänyt nyt paljon palkatta luoksetulon jälkeen, se on tullut epävarmaksi käsimerkin merkityksestä ja siitä tekikö se oikein. Tai paljon ja paljon - se on meillä erittäin suhteellinen käsite, kun näköjään yksikin korjattu vahinko-läpijuoksu voi saada tällaista aikaan. Toisaalta me ollaan tehty nyt paljon niitä usean liikkeen ketjuja, joissa se ei ole saanut konkreettista lelupalkkaa. Tässä(kin) on varmaan monta monessa; Luumulla ei palkkaodotuksen takia polla kestä, ja toisaalta se on hiukan epävarma. En kuitenkaan haluaisi kasata lisää kinosta siihen lumipalloefektiin nimeltä palkkaodotus palkkaamalla tästä nyt lelulla hetkeen. Toisaalta ymmärtääkö se tehneensä oikein, jos palkkaan sitä omalla tyytyväisyydelläni ja herkuilla? Vai miettiikö se pienessä saalisviettisessä pallopäässään, että mitä vielä pitää tehdä, että saa sen ultimatiivisen lelupalkan? Mennä maahan?

Hankala homma. Ehdittiin me näiden luoksarijuttujen lisäksi tehdä jo jonkinmoista tehokuuria liikkeestä seisomiseenkin, kun alunperin ajattelin, että siinäkö se ongelma on. Saatiin Jenniltä hyvä vinkki seisomisen terävöittämiseen siten, että kun koira osaa luopua lelusta, lelun voi seisomiskäskyn kanssa samaan aikaan heittää maahan koiran eteen. Hyvin se toimikin, kun Luumu pääsi hommasta vähän jyvälle. Ensinhän se oli tietty heti palkkaamassa itseään lelulla, ja pari kertaa sille piti sanoa erikseen ei ota. Mutta ihan kohta se teki sitä jo tennispallon kanssa, ja se oli minusta jo valtava urotyö pikkupojalta! Niitähän me ollaan tehty, että jätetään koira seisomaan, kävellään vielä itse matka, ja sitten sinne eteen tiputetaan lelu ja jatketaan liike loppuun. Tällä ollaan hyvin saatu se fokus sinne eteen niin, että minä voin rauhassa kävellä edestakaisin ilman tassuttelua.

#definitelynotamorningperson 

#justgotmynailsdone

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi luoksariin. Tehtiinkin vielä päivän päätteeksi tänään kaksi lyhyttä luoksaria (5 ja 10 metriä), joissa Luumu sai pysähtymisestä juosta taakse avustajan namille. Jo tuossa toisessa se lähti hitaammin liikkeelle, ja tehtiinkin kolmas 10-metrinen läpijuoksuna. Neljäs tehtiin samalla tavalla avustajan takapalkalla, mutta pitkällä matkalla (20 m), ja siihen saatiinkin kivasti vauhtia, mutta silti varma pysähtyminen. Veikkaan että lääkekuurina tähän meillä toimii nyt paljon toistoja eripituisilla matkoilla (pysäytys pian ensimmäisen luokse-kutsun jälkeen auttaa) ja takapalkalla. Eihän se ongelma meillä olekaan ollut luoksarin onnistuminen yksinään (vaan muihin liikkeisiin yhdistettynä), mutta nyt saadaan ainakin noista ketjutreeneistä syntynyt epävarmuus pois. Namittelulla vauhti varmaan hiukan hidastuu, mutta se on helppo sitten Luumun kaltaisella koiralla liimata siihen päälle sitten, kun ollaan ensin päästy nyt näistä olennaisemmista ongelmista, kuten vahinko-läpijuoksuista ja maahanmenoista. Luumu kuule, ei me ihan vielä olla sinne voittajaluokkaan menossa, vaikka sulla näköjään kova hoppu sinne onkin.

#saturdayafternoonnap 

#muttbuttmonday