Pentutreeniä

Pentupentupentupentu!!! Yhteen ja samaan viikkoon on mahtunut vaikka ja mitä! Luumu teki elämänsä ensimmäisen hyppynoudon (hyppy ja nouto - ei tehrä tästä ny numeroo...), ja palasi samalla seuruutreenissä alkeisiin. Nami kädessä imuttamalla yksi askel kerrallaan hiotaan nyt paikka ja poikittaminen kuntoon. Tai siis nimenomaan etsitään nyt sitä suoruutta. Luumu "raukka" on tehnyt enemmän ja enemmän kisarutiinitreeniä, kestävyystreeniä ja *rumasana* palkattomuustreeniä. Palkattomuus on tyhmä sana, ja me käytetäänkin mieluummin treeniä sosiaalisella palkalla -ajatusta. Sillä sieltä se idea lähtee, ajatuksen tasolta. 

Kun pätkät ovat olleet pitkiä, ja kestävyyteen ollaan panostettu iloista ja joka suuntaan räjähtelevää asennetta vaalimalla, tekniikka on väkisinkin taas murentunut sieltä pohjalta. Ei se tilanne nyt sentään kamalan hurja ole, mutta Luumu poikittaa aika paljon. Palkkakin on kieltämättä tullut välillä väärästä suunnasta, ja poikittamalla Luumu ilmeisesti sen palkan kuvittelee saavansa. Ja pakosti on saanutkin, eihän se muuten niin tekisi.

Paikkakin on vähän häilyväinen käsite. Sivulletuloissa ei ole mitään vikaa, ne ovat tiiviitä ja melkein aina suoria. Seuraamisen yhteydessä perusasennot ovat ajoittain väljiä ja myös vinoja tai edessä. Näitä me ollaan nyt tehty sen namin kanssa yhden askeleen taktiikalla. Jonkun verran jouduttiin säätämään ennen kuin löydettiin meille sopiva tekniikka tehdä. Luumu on ihan innoissaan. Palkkaa tulee kuitenkin verrattain paljon, ja nyt kun se on hiukan ymmärtänyt mistä on kysymys, itsekin olen ihan innoissani näistä pentutreeneistä. Hehe. Luumu jopa näyttää ihan pikkupennulta, kun se suu auki nauravalla naamalla tekee perusasentoja ja pikkupikkupikkuseuraamista. Saatiin jopa naksu tähän avuksi merkkaamaan oikein tekemistä. Ollaan me pro ja samalla niin hassuja. 

Muumelon synttäriviesti mammalle
heinäkuun lopussa :D
On hän iloinen.

Ollaan tehty näitä seuraamisen pentutreenejä vasta keskiviikosta alkaen, ja olen parhaani mukaan yrittänyt välttää tekemästä seuraamista muuten. Perjantain kisamaisissa supertreeneissä (vol 2!!) Luumu teki viisi liikettä, joista viimeinen oli luoksetulo, ja halusin palkata pysähtymisestä heti kehässä heittämällä lelun Luumun taakse. Se oli hyvä ajatus ja tuli toteutettuakin ihan hyvin. Itsellä oli kyllä tässä niin kova palkkaodotus, että en kiinnittänyt ollenkaan huomiota missä kohtaa Luumun pysäytän. Sitä merkinantopaikkaa pitää vielä harjoitella. 

Itse pysähtyminen alkaa olla taas jo mallillaan, kun ollaan tehty kahden lelun leikkiä viime aikoina paljon. Kahden lelun leikissä avustaja ja ohjaaja seisovat vastatusten toisiaan, välimatkaa voi olla ihan reilusti vaikka 10 tai 20 metriä. Kummallakin on vasemmassa kädessä samantyylinen lelu (vaikka patukka, joka roikkuu kädestä). Koira istuu keskellä, naama kohti ohjaajaa. Ohjaaja kutsuu koiran luoksetulokäskyllä (Luumulle: HETI), ja vauhdista ja ennakoinnista riippuen koira joko pysäytetään ja vapautetaan taakse avustajan lelulle (avustaja voi kutsua koiraa vapautuksen jälkeen) tai huonommalla vauhdilla annetaan juosta läpi ohjaajan leluun. Hirveen kiva harjoitus, ja Luumu on ainakin ihan innoissaan. Kerran jäin pohtimaan, että palkataanko tässä samalla myös huonosta vauhdista (kun jos koira lähtee vähän hitaammin, se saa silti juosta siihen edessä olevaan ohjaajan kädessä olevaan leluun), mutta kokemuksen myötä tässä kyllä tulee koiraan vauhtia. Ja parasta on nimenomaan se, kun sitä voi ihan tilanteen mukaan päättää kesken liikkeen, että pysäyttääkö sen koiran vai ei. 

Vierailija pihallamme 

#tongueouttuesday 

Kirsikka

Mitäs muuta supertreeneihin... Kisafiilis ei meidän osalta ollut ihan kohdallaan. Tai harjoituksen kannalta kyllä, nimittäin tilanne oli juuri kuin kisoissa. Itseä ehkä aavistuksen taas jännitti, kun joukossa oli jälleen vieraita ja vieraampia ihmisiä. Pystyin harjoittelemaan kisatekemistä siten kuin olin suunnitellutkin. Madalsin sosiaalisen palkan tasoa helvetillisestä astetta lähemmäs kohti kiirastulta. Tuntui toimivan, Luumu odottaa enemmän sitä seuraavan liikkeen alkamista tai sitten loppupalkkaa, ei se niistä välipalkoista niin välitä. Tai vaikea sanoa mikä merkitys niillä sille on. Se vastaa niihin ihan hyvin, mutta se varmasti vastaisi niihin ihan yhtä hyvin, vaikka ne olisivat paljonkin maltillisemmat. Tähän supertreenivideoon ei nyt tullut niitä liikkeidenvälejä, mutta koitetaan vaikka seuraavalla kerralla saada kaikki yhteen pötköön. 

Niin siis kisafiilis ei sen myötä ollut ihan täpöllä, kun Luumu oli niin herkkänä ihmishäiriölle. Selvästi katseli koko suorituksen ajan välillä katsomoon, ja meinasi välillä kävellä liikkurin perässä seuraavaan liikkeen aloituspaikkaan. Arrrg. Kyllä se ne liikkeet teki, mutta oli niin puolivillaisella asenteella liikenteessä, että en ollenkaan voinut olla varma onko se käskynantokohdassa yhtään kuulolla. Ensimmäinen maahanmeno oli ihan OK, seuraamisessa olisi voinut olla parempi kontakti. Nouto oli muilta osin hyvä, mutta hämääntyi taas ihmisistä - ihan kuin olisi meinannut palauttaa liikkurille. Hups! Viimeksi kun näin tapahtui, tehtiin jälkitreeneissä avustajan kanssa paikanvaihto, kun Luumu oli noutamassa eikä nähnyt. Pitää näemmä tehdä taas, ja mieluummin useamman avustajan kanssa. 

Täh? Huomenna on jo maanantai?? 

Siinä ja siinä valottuiko yli. Taisi.

Kaukot OK, vilkuili. Viimeisessä maahanmenossa pompsahti eteenpäin kuin sammakko. Seisomisessa oli ihan muissa maailmoissa virittelyjen aikana. Liikkeen alkaessa unohtui unelmoimaan paikoilleen, kun piti lähteä seuraamaan. Ohops. Seisominen oli hyvä. Luoksari taisikin olla kaikkein paras. Lähti hyvällä asenteella ja oli pysähtymässä ekasta käsimerkistä - ei tainnut ihan pysähtyä loppuun asti, kun jo heitin lelun. Hienon näköinen minusta silti. Oikein hyvä.

Niin siis mikä eläin sä Luumu kuvittelet olevasi? 

LuuMuu 

Se olis hilloaika pian. 

Kehäkukkanen

Tilastoista kicksinsä saavana aloin oman tunnarimotivaationi ylläpitämiseksi pitää tukkimiehen kirjanpitoa onnistuneista tunnareista (oikeassa reunapalkissa). Kun minulla on kirjanpito, tulee kaikki tunnariharjoitukset suunniteltua alusta loppuun asti siten, että Luumu noukkii sieltä sen omansa eikä mitään muuta. Toki tuosta kirjanpidosta ei käy selville kuinka paljon se siellä sählää ja mitä muuta tekee. Esimerkiksi eilen oli ihan liian korkeassa vireessä, ei malttanut kunnolla haistella (ei löytänyt omaansa), palasi luokseni, taakseni, noukki taakse jätetyn noutokapulan ja palautti sen sivulle. No hupsista. Joo se on myös sinun oma kapula, mutta missä se pikkukapula? Annoin uuden käskyn, meni kapuloille, löysi omansa, noukki, pudotti, noukki, pudotti, noukki ja palautti sikarina. Nooo... oma moka, kun en loppuun asti ajatellut sitä virettä. Ei se osaa sitä vielä ihan tuosta vaan säädellä itse. Luumu on tehnyt tunnaria oikeastaan ainoastaan tauon jälkeen, jolloin se on liikkeen alle rauhoittunut häkissään, ja tulee liikkeeseen selkeästi vähemmillä paukuilla. Tänään Luumu teki hyvin. Pudotti kyllä taas ennen sivulletuloa, mutta veikkaan sen olevan peruja eilisestä epävarmuudesta. Kaiken kaikkiaan olen meidän tunnariin tällä hetkellä tyytyväinen. Nenä toimii, kirjanpito todistaa!

Metalliakin ollaan nyt heitelty muutamaan otteeseen. Se on vieläkin tosi kiva, ihan kuin puukapulakin. Täytyy varmaan ruveta kiinnittämään huomiota nyt siihen tekniikkaan kuitenkin, etenkin sivulletuloon, kun siinä asenteessa ei ole mitään ongelmaa. Tässä MM-kisojen jälkimielentilassa kuvattua metskua:

Hienojen ylempien luokkien liikkeiden ja pentutreenien lisäksi viikkoon on mahtunut paljon. On ollut polttareita, Jessica Svanljungin tokoseminaareja, sadepäivien ompelurupeamia ja nyt viimeisenä sunnuntai-iltapäivän herkkuna: Nanin tokokuvaukset Turun Impivaarassa! Elokuinen sunnuntai oli omituisen lämmin, mutta helteistä huolimatta Luumu näytti kameralle hienosti osaamiaan temppuja. Tehtiin tunnaria, metallia, hyppynoutoa, hyppyä, ruutua ja merkkiä. Voi kun en malttaisi odottaa nähdä kuvia!

Treenikaverukset ;)
Kiitos Nani.