Ruutuun!

Ollaan elvytetty meidän ruututreenit, ja nyt ne kuuluvat jo vakiokalustoon. Harmikseni ruutu on yksi niitä tokon harvoja välineurheiluliikkeitä. Painavat ja hankalanmalliset kartiot, 12 metriä ruutunauhaa, treeniliivi palkkapalloineen ja vesipullo ruutukuninkaan juottamiseksi eivät todellakaan mahdu mukavasti Marimekon ruskeaan postilaukkuuni, jonka tapaan pakata Vanhalinnan nurmiparkkiksella toteutettavia lenkinoheistreenejä varten. Seuraamista on paljon helpompi tehdä missä ja milloin vaan. 

Ei auta, tänäänkin matotreenien peruunnuttua (ukkosen takia) pakkasin myöhemmin illalla sen postilaukun ja pakkasin vielä kangaskassinkin. Sain mukaani sekä ruutuvehkeet, tunnarivehkeet (ehkä niitä kaikkia noin sataa kapulaa ei tarvitsisi kuljettaa samaa aikaa mukana, ja pienempiäkin grillipihtejä on varmasti olemassa...), treeniliivin palkkoineen - ja kun tilaakin vielä jäi, pakkasin metallinkin. Luumu teki ihan loistavan tunnarin. Matkaa oli nyt ensimmäistä kertaa 10 m, ja suorittaminen oli oikein varman näköistä. Lisäksi tehtiin seuraamisen täyskäännöksiä pari kappaletta (uusi käsky ja palkka siinä keskellä käännöstä) ja metallinouto. Ekaa kertaa maltilla alusta loppuun. Oikein loistava. Luumu noutaa sitä kapulaa kyllä ihan into piukeena. Vaikea uskoa, että me ollaan kahdestaan saatu se siihen malliin.

Viime sunnuntaina Kupittaan puistossa treenilöimässä 

On se hurja. 

... ja niin innoissaan!

Mutta se ruutu! Noista blogin oikean alareunan tunnisteista voi lukea meidän ruutuhistorian. Se on ollut värikäs. Nyt kuitenkin pidemmän ruututauon jälkeen aloitettiin kaikki vähän niinkuin alusta. Elina neuvoi meille viikko sitten kolme helppoa (?) harjoitusta, joilla saadaan ruudun eri osapuolia harjoiteltua. Ensin tehtiin kutsuruutua, jossa on tarkoitus luoda koiralle lihasmuistiin ajatus kääntymisestä oikeaan paikkaan ruudun sisällä. Harmi, ettei ole vielä tullut videoitua, kun näitä on vähän monimutkaista selittää. Koittakaa kestää. 

Luumu laitettiin istumaan ihan lähelle ruutua, noin metrin päähän naama kohti ruutua. Itse menin ruudun sisälle kyykkyyn selin Luumua kohti. Sitten sanoin Luumulle ruutu-käskyn (meillä RRRRUUUUT!!), ja kun se sieltä juoksee ruutuun, ohjaan sitä samalla oikealla kädellä namin kanssa kääntymään oikeaan kohtaan. Tässä varmaan sen lihasmuistin lisäksi hinkkaantuu samalla paikkakin. Siitä sitten kätevästi pystyy jossain vaiheessa siirtymään itse ensin ruudun etunauhalle ja sitten jo kokonaan ruudun ulkopuolelle lähettämään. Samalla oma selkälinja muuttuu täysin selin olemisesta sivuasentoon. Ja sen verran huomioksi vielä, että meillä käytössä on nimenomaan oikealla kädellä ohjaaminen, sillä Luumulle on luontaisempaa kääntyä kaikkialle vasemman kautta. 

Kutsuruutu on ollut itsellekin helppo ja Luumulle kiva tapa tehdä ruutua. Saa tehtyä nopeita toistoja paljon, ja Luumukin saa paljon palkkaa, kun epäonnistua tässä ei oikein voi. Tai ainakaan me ei vielä olla onnistuttu ryssimään tätä. Mutta mikä me melkein jo ryssittiinkin: näyttöruutu! Toisessa harjoituksessa Luumu laitettiin edelleen aika lähelle ruutua istumaan naama ruutua kohti. Käskin odottamaan (tai avustaja voi pitää pannasta kiinni), ja menin ruutuun sisälle täysin kohti Luumua kääntyneenä kyykkyyn taputtamaan maata (ja ilmaakin), ja sanoin että täällä se on se ruutu, tämä on ruutu. Sitten takaisin Luumun vierelle, ja innokas lähetys ruutuun. Toki Luumulle tämä oli tuttu juttu vanhastaan, mutta veikkaan tuon näyttämisen olevan koiralle jotenkin niin vahva juttu, että ihan noviisikin sinne juoksisi katsomaan, että mikä juttu siellä nyt oikein oli, mistä noin kovasti piti tehdä asiaa. 

Vaikeaa tässä ei ollutkaan Luumun ruutuun juokseminen, vaan se oikea-aikainen paikan merkkaaminen. Siinä pitäisi huutaa JES tai jotain vastaavaa juuri siinä kohdassa, missä se oikea pysähtymispaikka on. Sitä ei huudeta silloin, kun koira vasta ylittää etunauhan, vaikka siltä kuinka menisi aikaa ja matkaa jarruttamiseen ja kääntymiseen. Väkisinkin huusin JES liian aikaisin, ja tehtiinkin muutaman kerran niin, että Elina huusi JES ja minä sitten tärkeänä yhdyin siihen huutamiseen. Oli aika fiksun näköistä touhua taas ;) Niin ja sitten sen jessin perään heitetään heti pallo. Ja se pitäisi oikeasti heittää siihen ruutuun, juuri siihen oikeaan kohtaan. Ellei kuulostaisi eläinsuojelurikkomukselta, sanoisin, että se pallo pitää oikeasti heittää sitä koiraa keskelle otsaa (no, joka tapauksessa käytännössä mahdotonta toteuttaa...). 

Luumu alkoi jo varhaisessa vaiheessa näyttöruutuun juostessaan kääntyä itsekseen ja tarjota jotain paikkaa. Hieno juttu! Sitten se meni jotenkin siihen, että onnistuin pari kertaa heittämään sen pallon takanauhojen ulkopuolelle, niin Luumuhan juoksi seuraavat näyttöruudun komeasti läpi, ihan sama kuinka sitä jessiä kiljuin. Sitten kun vähän korjattiin, se ei meinannut enää ollenkaan irrota, vaan palkkaodotus oli niin suuri, että se hädin tuskin ampaisi siihen etunauhalle. Hohhoijaa. Näitä ruututreenejä meillä on viikon sisään mahtunut öö... neljät, ja tänään ekan kerran saatiin tehtyä ihan kahdestaan ilman Elinan tukea kunnolliset pari toistoa, joissa Luumu meni, huusin jessin oikeassa kohtaa, ja palkkasinkin vielä oikeaan paikkaan. Ehkä se tästä. Näyttöruutu oli kuitenkin meille kolmesta ruutuharjoituksesta kaikkein vaikein. 

Hot yoga? No, it's dog yoga! 

Uudet patukat ovat super! 

Kolmas on ehkä kaikkein kivoin - koska se on myös kaikkein eniten aivot narikkaan. Yhdessä laitetaan Luumun kanssa se pallo sinne ruutuun, ja samalla olen vielä sanonut, että tämä on ruutu (en tiedä tarvitaanko sitä sanomista siinä niin erityisesti...) Sitten kävellään tai juostaan innokkaasti KAUAS. Kaukana pidän Luumusta vielä pannasta hiukan vastaan hetsaten, että missä, siellä. Sitten käskyllä RRRUUUT koira irti ja jumanpliut kun se ampaisee ihan tykin suusta. Ja on vaan niin sairaan siistiä! On se mukavaa harjoitella näitä voittajan liikkeitä, onhan niissä ihan eri meininki jo.

Merkkitreenimme on oikeastaan todella samanlainen kuin ruutukin.
Tässä näyttö. 

Iloinen merkkityöntekijä siellä 

Kodakin katsoo, että missä se merkki oikein on.

Sen verran piti kuitenkin vielä alustaa tätä ruutupuhetta, että pitää kuitenkin ilmeisesti ensin päättää miten sitä haluaa, että se koira sen ruudun suorittaa. Olen aiemminkin jutellut aiheesta, ja olevinaan sen päätöksen jo tehnytkin - en vaan ole osannut treenata tekemäni päätöksen mukaan. Eli nuo kääntymisharjoitukset ovat aika turhia, jos tarkoituksena on treenata enemmän pk:n eteenmenon tyyliin (?), eli teoriassa (ja käytännössä) koira juoksee niin kauan eteenpäin, kunnes ohjaaja sen käskyllä pysäyttää. Tällä tavalla ajatellen se ruutu on tokossa olemassa vain ohjaajaa varten. Itse kuitenkin haluan ajatella tätäkin liikettä enemmän yhteistyön kautta - me ollaan Luumun kanssa tiimi, ja tiimin toimivuuden kannalta on parempi, että kummatkin osapuolet ovat selvillä siitä mitä tapahtuu. Lisäksi tässä on se etu, että kun koira tietää mihin sen kuuluu mennä ja pysähtyä, on se koira helpompi huutaa suoraan maahan, jos itse lähetyksessä tai ruudun löytymisessä on käynyt jokin kämmi, ja yksi ylimääräinen käsky on siihen jo hukattu.

Kuvien (C) Anne Saari.

Luumu tuossa vartoilee iltaluitaan, hiukan jo toivonsa menettäneenä. Itselläni on huomenna karu herätys (joo, ihmisten aikaan, kyllä...), kun ajellaan porukalla Vantaalle tokon MM-kisojen finaalia katsomaan. Olen vielä lupautunut kuskiksi, joten menomatkalla ei voi edes torkahteluista haaveilla. Kahvinkeitin onkin ladattu täyteen huomisaamuista termaria varten, ja sen verran on ladattu ylimääräistäkin, että saan kannun lisäksi täyteen vielä termosmukinkin. Pitää olla skarppina, ihan mahtavaa mennä ensimmäistä kertaa todistamaan näin isoja karkeloita niin rakkaan lajin parissa. Tänään Suomen maajoukkue voittikin joukkuekultaa (!!!VAU!!!), saas nähdä miten huomenna käy! Kameran pitkä putki on jo pakattu mukaan, joten jonkinlaista raporttia on ainakin luvassa :DDD

Voittajan kaukoihinkin ollaan taas tartuttu.
Piti tehdä vain maahan-seiso, mutta tänään tehtiin vahingossa istu-seisoakin.
Oikeesti, oltiin tehty sitä vaikka kuinka kauan, kun vasta tajusin mitä me oikein tehdään! 

Komistus.