Urheilukoiran fyysinen valmennus ja suorituskyvyn kehittäminen

Luumu on tänään harjoitellut tanssimaan ja bailaamaan. Se tanssii, kun se kiertää itsensä oikean kautta ympäri ja se bailaa, kun se tekee saman vasemmalta. Eihän se vielä osaa näitä sanoja, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ja onhan se näitä harjoituksia ennenkin tehnyt, mutta namin perässä imuroiden, ei sinänsä ajatuksella. Saatiin näiden viksujen temppujen harjoittelu työlistalle, kun purnasin alkuviikon mato-palaverissa, että peruuttamistakin pitäisi reenata ja että se on niin vaikeaa. Takapäänkäyttöharjoituksia meillä on Luumun polvivammahistoriankin takia takana jonkin verran, mutta koskaan niistä ei ole tullut mitään järkevää rutiinia. Pitäisi tulla - elämä ja seuruun kommervenkkien opettelu olisi paljon helpompaa!

Ajattelinkin nyt etäisesti tuohon kehonhallintaan liittyen käydä tässä läpi alkuvuonna FitDogin fysiikkaluennolta kirjoittamani muistiinpanot. Silloin ajattelin, että miksikäs ei Luumustakin saisi mahtavaa urheilutykkiä, mutta aika vähän olen näihin kestävyys-, voima- ja vauhtitreenimuistiinpanoihin maaliskuun jälkeen palannut. Ja saisihan siitä varmasti, veikkaanpa että riippakivi löytyy tällä kertaa hihnan toisesta päästä.

Rasvat ovat urheilukoiran tärkein energianlähde. Koira käyttää rasvoja kaksi kertaa tehokkaammin energiantuotantoon kuin ihminen. Urheilevan koiran ruokavaliosta 20 - 30 % rasvoja, 25 - 40 % energiasta proteiinista. Jos ruoassa ei ole riittävästi valkuaista, lihasmassa vähenee, pehmytkudosvammojen määrä lisääntyy ja elimistön immuunijärjestelmän toiminta heikkenee. Ennen kisakautta koiran on oltava sopivassa painossa > vältä laihdutusta kisakaudella. 

Opeta koiralle juottorutiini jo pennusta. Juota aina jonkin aikaa ennen treenejä (1,5 - 2 h) ja treenin jälkeen. Pikkuhiljaa koira oppii siihen, että näin tehdään. Luumun kokoiselle sopiva palautusjuoman määrä on noin 3 dl treenin jälkeen. Palautumisvaihe alkaa välittömästi rasituksen jälkeen; oikean ravinnon avulla palautuminen on nopeampaa. 

Koiran kestävyysominaisuudet ovat ylivoimaiset. Ihmiseen verrattuna koira on väsymätön juoksija. Koiralla on hyvä lihaskapasiteetti, ponnistusvoima ja korkea punasolujen määrä. Koiran ruumiinlämpö nousee nopeasti, ja onkin muistettava, että koiran elimistö myös kuivuu helposti.

Valmennuksen periaatteista. Valmennus aloitetaan jo pentuna. Jos koiran lihaksisto ei ole yksivuotiaaseen mennessä päässyt kehittymään, tulee ongelmia. Valmennuksen tulee olla säännöllistä ja nousujohteista. Rasituksen ja levon on oltava oikeassa suhteessa: Rankan treenin jälkeen lepopäivä (eli silti kevyttä liikuntaa, jotta maitohapot saadaan liikkeelle). Liikunnan on oltava monipuolista. 

Lajivalinta määrittää treenin. Tarvitaanko kestävyysominaisuuksia? Tarvitaanko räjähtävää voimaa ja nopeutta? "Sprintterinkin" suorituskyky perustuu vahvan peruskestävyyden pohjalle. Treenit jaetaan kolmenlaisiin: peruskestävyystreeni, voimatreeni ja vauhtitreeni. Jokaisen treenin jälkeen on jäätävä tunne, että koira olisi jaksanut vielä vähän enemmän. Kovaa valmennusta ei saa kuitenkaan aloittaa liian aikaisin, sillä intensiivinen harjoittelu estää luuston kasvua. Harjoitusvaikutus kohdistuu tukikudoksiin; nivelsiteisiin, jänteisiin, luustoon. 

Treenit aloitetaan koiran ehdoilla: 3 - 5 km /lenkki, pysähdyksiä välillä. Reipas kävelyvauhti on peruskuntotreeninä hyvä. Rasitusta lisätään suorituksen kestoa pidentämällä (esim. + 2 km parin viikon välein). Vaihtelevat maastot. Kauden alussa harjoitusta 3 - 4 kertaa viikossa. Koiran pitää palautua 1 - 2 päivässä, muuten treeni on ollut liian kova. 

Long slow distance 1,5 - 2 h pitkiä, matalan sykkeen lenkkejä. Peruskuntokaudella joka toinen päivä treeniä, sitten kahtena perättäisenä päivänä. 

Käytännön harjoitusmenetelmiä:

- vapaana juoksutus

- vetovyössä juoksutus

- polkupyörällä/kickbikellä

- uittaminen

- umpihanki/suo

- juoksumatto/vesijuoksu

- remmikävely!

Voimaharjoittelusta: usein toistuvia 10 min voimaosuuksia lenkin lomassa. Tukiharjoittelua säännöllisesti läpi vuoden. Voimatreeniin kuuluvat hyppysarjat, maksimivauhtiset vedot mäkeen, umpihanki, rantavesi tai jopa suo, vedossa tai vapaana tilanteen mukaan. Pari kertaa viikossa on riittävästi. 

Intervallitreeni vauhtikestävyystreeninä, esim.:

- 10 min kävely + 300 m  juoksua täysillä

- 10 min kävely + 400 m juoksua täysillä

- 10 min kävely + 500 m juoksua täysillä

(Voit käyttää mittaamiseen apuna valotolppia, 1 tolpanväli / 2 tolpanväliä jne.) Koiran tulee olla hyvä peruskunto, jotta intervallitreenistä on hyötyä. 

Rankan treenin jälkeen seuraavana päivänä vähintään kevyt avaava kävely (= 30 - 45 min rauhallinen ravilenkki) paikkojen aukaisemiseksi (+ kisapäivänä ravilämppä + jäähdyttely). 

Luennolla laadittiin myös esimerkkiviikko:

- 4 - 5 lenkkiä viikossa

- 1 vauhtikestävyystreeni (voi olla yksi pidempi pätkä tai monta lyhyttä)

- halutessaan yksi maksimikestävyystreeni -> ei liian usein.

- 1 - 2 voimaharjoitusta

- 1 pitkä lenkki 90 - 120 min > kevyt ja rauhallinen!

YRITÄ EHTIÄ AINAKIN NÄMÄ:

- liikuntaa kaikilla askellajeilla

- LSD-lenkit. Pidennä peruslenkkejä asteittain (tavoite noin 2 h). 

- Ohjaajalle hapenottokyvyn parantamiseksi ylämäkeä/intervallia tms. ainakin 1 x joka toinen viikko - huomaat kehityksen nopeasti! Intervallin alle noin 2 - 3 km kevyt ravi ennen ja jälkeen. 

Palautuminen on tärkeää. Kuten ihminen, koirakin tarvitsee palautumista. Kunto kasvaa levossa. Pidä myös vuosittain useamman viikon treenilepoa/taukoa. Kesällä on aika luonnollista levätä, kun asteen kipuavat yli 18 asteen. Kun on lämmin, ei rankkaa treeniä!

Koiran ylirasituksen oireet:

- koira väsyy helposti

- kiihtymys

- ruokahaluttomuus

- keskeytynyt uni

- laihtuminen

- hieman krooninen ylilämpö.

Hirvee ojahepuli 

Luumun hepuli-ilme

Onnistuneeseen suoritukseen tarvitaan riittävä energiataso tyhjällä vatsalla. Hyvä nestetasapaino on erittäin tärkeää! Muista nestetankkaus ennen suoritusta. Pitkän suorituksen aikana pienet nesteannokset. Nesteytys on aloitettava 1 - 2 päivää ennen rankkaa koitosta. Esimerkiksi jos lauantaina on rankka kisapäivä, aloita jo torstai-iltana nesteyttämään esimerkiksi FitDogin tuotteilla. Nesteytys kylmällä ja kuumalla kelillä ihan samalla tavalla. Urheilusuorituksen jälkeen palautusjuoma (olen usein lorauttanut Luumulle iltaruoan joukkoon; ei tunnu oikein pelkästään palautusjuomaa juovan). Muista tehokas nesteytys välittömästi suorituksen jälkeen! Nestevajaus heikentää ravinnon imeytymistä ja energiavarastojen palautumista. 

OPETA RUTIINI JUOMISEEN! FitDog Energy & Rehydrate rankan päivän aikana (toimi kesähelteillä ainakin meillä!) ja FitDog Recovery päivän päätteeksi. Palautusjuomaan voit laittaa joukkoon vaikka lihalientä tai broilerinsydänten keitinlientä tai kissanruokaa tms. (maltodekstriini voi maistua koiran mielestä pahalta). Recovery-palautusjuoma lisää säännöllisesti käytettynä joustavuutta; koira ei mene jumiin niin helposti.

Sellaisia tuli kirjoitettua, ja nyt voin vihdoin hyvällä omatunnolla heittää nuokin muistiinpanot roskiin, kun sain ne tänne. Täytyy myöntää että noin nousujohteisesti ajatellen me ollaan Luumun kanssa oltu kyllä aika huonoja urheilijoita oikeastaan koko vuosi. Pistetään kuuman kesän ja öö... tuulisen syksyn piikkiin.

Mikäs kumma kyltti tänne sepän pajalle on ilmestynyt..? 

Ja mikäs tämä tässä pihalla sitten on..? 

Herra Liikavirtasen piirinmestaruuskisat

Sitä ollaan nyt tosissaan siirrytty isojen poikien ja tyttöjen painisarjaan, sillä Muumelo sai sunnuntain Varsinais-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisoista viimeisen avoykkösensä! Ei se kisaaminen vieläkään tuon ruutitynnyrin kanssa helppoa ole, mahtaako siitä ikinä sellaista tullakaan. Onnekseni ongelmamme tällä kertaa olivat nyt sitä toista ääripäätä reilun viikon takaiseen Rauman kokeeseen verrattuna. 

Koeaamuna kävin parinkymmenen minuutin hihnalenkin perinteisine pikkutokoineen. Viimeisestä tempusta Luumu sai palkaksi jopa pallon, vaikka olin vähän vältellyt turhanpäiväistä riehuttamista vaivanneiden eturauhasongelmien vuoksi. Riemusta räjähdellen se pallon perään ponkaisikin ja onnesta soikulana tyrkytti sitä minulle uudelleen heitettäväksi. Ei me nyt Luumu enempää, sun pitää katos kohta tehdä hommia ja pysyä hyvässä kuosissa. 

Hallilla oltiin juuri ja juuri ilmoaikaan, puoli tuntia ennen luokan alkamista. Luumu kävi vähän pissalla, sitten se teki pihan puolella pari jäävää ja lyhyen luoksetulon. Siinä se sitten oli meidän virittely. Luumu oli vähän turhan korkeassa vireessä paikallaoloihin mentäessä. Siinä vielä kehän ulkopuolella sen oli täysin mahdotonta istua paikoillaan sinkoilematta kaikkiin ilmansuuntiin. Se yritti taas kaikissa mahdollisissa väleissä pientä leikintynkää Torreksen kanssa - helpotuksen huokaisu, ettei kuitenkaan oltu samassa paikallaoloryhmässä. Hihnassa kehätarkastukseen ja paikallaoloriviin meneminen oli ihan järkyttävää. Samaa luokkaa kuin vuosi sitten meidän ensimmäisissä kokeissa. Nelivedolla vaan täysillä, ihan hirveellä kiireelle johonkin, en tiedä tiesikö Luumu itsekään mihin. Ihan pisti vähän hävettämään (vaikka voishan tuonne avoonkin jo mennä ilman hihnaa, ONNEKSI se on täydellistä hihnattomuutta meille tästä lähtien). 

Herra Liikavirtanen tässä päivää.

Paikallaolot sujuivat hyvin. Luumu taisi olla yksilöliikkeissä luokkansa kahdeksas (13 koirakosta). Aika meni haipakkaa ensin Tuulian ja Torreksen vuoroa odottaessa, ja humpsis vaan kohta piti itsekin mennä kehään. Tuulia piti keulivan Torreksen nätisti paketissa palkkaamalla sitä liikkeiden välissä hyvin hienovaraisesti ja maltillisesti. Jostakin pirun älynväläyksestä sitten päätin, että pitäisköhän itsekin koittaa olla tällä kertaa hiukan maltillisempi, kun Luumukin käy kerran valmiiksi jo noin kierroksilla (Mieti myös haluatko rauhoittaa vai nostattaa liikkeiden välissä.) Niin no näin jälkikäteen pureskeltuna sehän on aina hyvä idea vaihtaa suunnitelmaa kaksi minuuttia ennen hoo-hetkeä... Jeah right. 

Ylimääräistä jännitystä muutenkin jännittävään piirinmestaruuspäivään ruutitynnyrin kanssa toi "mielenkiintoisesti" sekoitettu liikejärjestys. Ensin mentiin hyppäämään, ja jotta vielä saataisiin lisää kierroksia formula-auton moottoriin, tehtiin heti perään luoksetulo. Ja tästä sitten tekemään kaukoja. Jaiks! Ennakko-odotus oli aika jäätävä. Luumu kuitenkin suoriutui itse liikkeistä hyvin. Se teki mielettömän hienolla omalla tasollaan, mutta minun palkkaamiseni oli ihan pielessä. Luumu jäi nimittäin luoksarin jälkeen haistelemaan maata, jolloin jouduin nappaamaan sitä pannasta ja siirtämään kaukojen aloituskohtaan. Sama toistui ennen noutoa, ja oikein korostetusti. Videolla näkee kuinka en vaan millään saa sitä käskettyä viereen, vaan touhu menee ihan hävettäväksi kalasteluksi. Jos ihan totta puhutaan, raivostutti niin p*rkeleesti tuollainen uppiniskaisuus. Jossakin muussa tilanteessa olisin ottanut sen pyöreän paukapään kämmenten väliin, tuijottanut suoraan ymmyrkäisiin silmiin ja manannut koko koiran niin pitkälle kuin missä pippuri kasvaa ja kukoistaa. 

Eihän se pois suljettua ole sekään, että maassa tosiaan oli joku maaaaailman ihanin haju, jota pitää saada nuuskuttaa juuuuuri nyt (ja olinhan joutunut asiasta Luumua muistuttamaan edellisillä kerroilla, kun oltiin hallissa oltu). Todennäköisempää kuitenkin on, että koska minä olin kehuissani maltillisempi (eli todella omituinen - mikähän mussa oikein oli vikana..?), Luumu hämääntyi käsittämättömästä käytöksestäni, eikä välttämättä edes tiennyt tekikö se oikein vai ei... No aina löytyy opittavaa, mutta se mikä on vakio, niin aina tulee jotain uusia seikkoja esille, kun tuon kanssa kisaa. 

Tuomari Ralf Björklund sanoikin loppukommentissaan, että hienosti suorittaa kaikki liikkeet, mutta liikkeidenväleissä on parannettavaa, ja että tuosta pantaan tarttumisesta hän rokottaa pisteitä. Sillä lailla vähän harmittava takaisku nyt nämä puutteet liikkeidenväleissä, koska niitä me ollaan koko kesä harjoiteltu, ja ne ovat olleet tosi hyvät! Nyt kuitenkin viikon sairasloma, täydellinen ylijännite energiavarastoissa ja loistavat viime hetken suunnitelmanmuutokset sosiaalisessa palkkauksessa hajottivat muuten täydellisen pakan. (Ja täydellistä sosiaaliseen palkkaan luottamista pitäisi sitäkin treenata aina vaan enemmän - nyt on viime aikoina tullut kuitenkin namitettua noista siirtymistä ihan huolella, ja onhan se aimo hyppäys kisojen silkkaan "palkattomuuteen".)

Mites ne liikkeet sitten? Hyppy oli hieno, pa vähän vino. Luoksari oli paras tähänastisista IKINÄ! Vauhtia piisasi kummassakin osassa, pysähtyminen oli mainio, perusasento ehkä aavistuksen kenossa palkkaodotuksen vuoksi. Kaukot hienot, seuruussa liikavirtaisuus näkyi - keuli ihan huolella, melkein käveli perusasennoista ohi ja juoksuseuraamisessa ei ole pitkään aikaan edistänyt näin kuin nyt. Melkein pelkäsin, että kohta se juoksee kehästä ulos asti. Jäävät olivat Luumun tasoisia; seuraamiselle pitää tehdä jotain, jotta se ei tylsisty käskyä odottaessaan. Ja sitten meidän hupinumero, jolla Luumu tavalliseen tapaansa aiheutti yleisössä pientä naurunremakkaa ohjaajaa, liikkuria ja tuomaria myöten. Nouto! Tyyppi haki kapulaa niin innosta piukeana, että kuljetti hyvän matkaa taakseni minun ohi. Ja kun en kunnolla nähnyt, että mihin helkkariin se sitä oikein kuljettaa, oli pakko rääkäistä perään, että täällä! Tulihan se, pienen kunniakierroksen jälkeen. Tässä pisteet kokonaisuudessaan:

Paikalla makaaminen 10

Hyppy 9

Luoksetulo 10

Kaukot 10

Seuraaminen 8,5

Liikkeestä seisominen 9

Nouto 7

Liikkeestä maahanmeno 9

Kokonaisvaikutus 6

Yhteensä siis 181 pistettä, kunniapalkinto (ensimmäinen sellaisemme), kolmas sijoitus avoimessa luokassa, ja tittidii: TSAUn loistojoukkueella piirinmestaruuskultaa! Ihan mieletöntä! Ei paljon painanut mielessä nuo haisteluepisodit enää, kun iltapäivä huipentui palkintojenjakoon. Tuuletettiinkin niin huolella, että ryhmäkuvien saaminen oli aikamoisen työn, tuskan ja härdellin takana. Ei voi pikkukoira ymmärtää, että miten ensin saa juosta täysillä ja riekkua ja sitten pitää heti rauhoittua ja istua paikoillaan. 

Superisti kiitos kaikille joukkuelaisille ja onnea Lentsulle  myös henkilökohtaisesta piirinmestaruuskullasta. Me ollaan nyt menossa kohti uusia haasteita, ja se on jännää se!

Tuota pitäiskös tätä palkintopallille kipuamistakin harjoitella...? 

Avoimen luokan rytmiryhmä,
kaikille hienoilla pisteillä 1-tulos :D 

(C) Sirpa Saari 

Tsaun kultainen joukkue
(C) Sirpa Saari 

Pysti 

Kulta-Luumu

Superluumun paluu

Torstai-iltana napattu telkkarinkatselukuva.
Luumu osoittaa tylsistyneisyytensä tunkemalla naamaansa
jatkuvasti mun housuntaskuun :D

Oujee, me päästään sittenkin huomenna kisaamaan! Luumu on ollut täysin oma itsensä torstai-illasta asti, kun tulin Barffikaupalta kotiin. Torstaina ja perjantaina tehtiin pikkutokoa läheisessä puistossa. Pikkutokoa tehdään rauhallisesti namin ja naksun kanssa. Hienosti erotteli jäävät, juoksi luokse ja nappasi kaksi kertaa väärän tunnarikapulankin. Enpä ole ikinä ennen ollut niin riemuissani väärän kapulan tuomisesta. Tyyppi rymisteli kapuloille elämänsä intoa puhkuen ja kapulat kaikkiin ilmansuuntiin leviten nosti sieltä ensimmäisen mikä suuhun sattui. Lähetys uudelleen, sama toistui. 

Täällä kotona ollaan tehty tunnarin hajuerottelua naksun kanssa. Se on ollut tarpeeksi rauhallista mutta silti aivoja vaivaavaa. Ja pohjia on hyvä aina vahvistaa. Jääviä ollaan eroteltu juoksemalla huoneesta toiseen ja äkkiä reagoimalla mihin tahansa kolmesta jättösanasta. Luumu on tässä huippuhyvä. Seuraamisen käännöksiä ollaan tehty paikallaan ja kaikkiin suuntiin. Nekin menevät naksulla aika kivasti. Piipertäminen on näköjään meidän kummankin mielestä tosi kivaa.

Hallilla käytiin perjantaina tekemässä Tuulian ja Torreksen kanssa paikkamakuuta. Luumu teki ensin Tuulian valvovien silmien allan minuutin yksin ennen kuin tehtiin pariminuuttinen koirat keskenään ilman kenenkään valvovaa silmää. Ei puhettakaan mistään leikkiinlähtemisistä tällä kertaa. Häiriötreenit ja "nuijinta" tästä paikalla makaamisen vakavuudesta on selvästi auttanut. Ja pitää vielä mainita, että todella hienosti pojat makasivatkin, vaikka hallissa oli täydet rakennustouhut menossa. Äijät siellä nostotelineissä ja trukkien sunmuiden kanssa asettelivat sisäkattopeltejä paikoilleen. Ei mitään ihan hiljaista puuhaa. 

Paikalla makaamisen oikeaa mielentilaa käytiin harjoittelemassa myös tänä aamuna Teemun kanssa. Luumu teki koekehässä yksinään kolme minuuttia. Toooodella hyvä. Ei kuulemma mitää aikomuksia lähteä juoksemaan p*llurallia, eikä ollut vetänyt edes lonkalleen. Sama illalla Jedin kanssa. Oikein bueno. Aamulla tehtiin myös jotain jäävien pätkiä ja luoksari sekä nouto. Luoksarissa ehkä aavistuksen hidas, nouto tavalliseen tapaan maailman ihaninta. Illalla tehtiin koekehässä liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seis ja kaukot Jennin liikkuroimana. Oikein super siinäkin. Noin niin kuin teknisesti ihan luumumaista menoa, mutta että asenteellisestikin. Ihanan iloista tekemistä, juuri sitä miltä sen pitääkin näyttää. Odotan innolla huomista. Tunnen käsittämätöntä kiitollisuutta siitä, että ylipäänsä pääsemme kisaamaan. Jännityskin varmaan tulee, mutta se on huomenna se.

Pikkukoira on kätevä juottaa pikkukupista. 

Mielestäni osaan elää hetkessä poikkeuksellisen hyvin ja arvostaa sitä jokapäivää lähes aina, mutta näin karrikoidusti haudan partaalta palattua se terveys on vaan kaikkein tärkein asia. Aina. Ilman sitä ei ole yhtään mitään muuta. Niinpä onkin tuntunut aivan käsittämättömän hienolta saada vanha tuttu superluumu takaisin. Se kuinka sen ilme kirkastuu, kun tehdään jotain yhdessä. Kuinka se pienellä sammakkonaamallaan tuijottaa suoraan silmiin perusasennosta ja hymyilee samalla. Kuinka se vaan on maailman paras pikkukoira ja tekee minut joka päivä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi. 

Kuvat ovat mamman reilu viikko sitten
Raision Kullaanvuorelta ottamia

Pikkukoiran rankka elämä

Ollaan eletty nyt melko lailla tokotonta elämää pikkukoiran kanssa. Se oli maanantaina eläinlääkärin ronkkimisen ja kopeloinnin jälkeen entistä kipuisampi, ja vasta tiistaina näytti olevan enemmän oma itsensä. Kaikenlainen ponnistaminen oli edelleen harkinnan takana. Tiistai-iltana käytiin mamman ja Nallen kanssa lyhyt ja sitäkin rauhallisempi iltalenkki Nättinummessa. Kotiin tultuamme Luumun kummatkin kyljet olivat ihan pahkuroilla. Oliko se kävellyt nokkospuskassa tai joutunut omituisen syksyisen hyttyshyökkäyksen kohteeksi? Keskiviikkoaamuun mennessä pahkurat olivat rauhoittuneet. Luumu oli jo täysin oma itsensä pihalla saatuja hepulijuoksuja ja hyppelyitä myöten. Käytiin päivälenkin yhteydessä tekemässä pikkunamitokot Hakkisten puistossa. Iloinen, hönö, ihan normaali tokoLuumu. Lenkin jälkeen pahkurat nousivat taas kylkiin. Onpa omituista. 

Piipa tuli iltapäivällä meille kotiin hieromaan Luumun. Kummallisia pahkuroita ihmeteltiin siinä yksissä tuumin. Luumu oli takaa jäykkä, mutta etuosassa oli hyvin liikkuvuutta, kuten olin arvellutkin. Oikea puoli oli takaa vielä tiukemmassa kuin vasen, mutta kaikki saatiin hyvin auki. Luumu on käsiteltäessä jo niin aikuista poikaa, että malttaa jopa rentoutua ja sulkea hetkeksi silmätkin. Enää ei tarvitse kaksin käsiparein pidellä sitä hiki otsalla lattialla ja varoa sen jokaista varoittamatta suunniteltua pakoyritystä. Aikustuvat ne hulivilitkin näköjään jossain vaiheessa... ainakin jossain määrin. 

Hieronnan puolivälissä huomattiin pahkuroidenkin silenneen. Ne olivat varmaan jotain jumiutuneesta kropasta ja aineenvaihdunnasta johtuneita kuona-ainepahkuroita, jotka sitten lihasten vertyessä saivat äkkilähdön. Kaikkea oppii. Ihme juttu kyllä. Luumu oli hieronnan jälkeen kuin uusi koira kokonaan. Hyppi ja pomppi sohvalle ja sohvalta. Piipa sai ylenmäärin rakkautta osakseen etenkin namien avulla tehtävien venytysten aikana. Venytyksiä me saatiin kotiläksyksikin. 

Illalla käytiin reilun kilsan pissalenkki. Luumulla oli virtaa kävellä vaikka Turkuun asti. Lenkin varrella pahkurat nousivat jälleen, nyt joka puolelle kroppaa, päätä myöten. Kotona koiraa lähemmin tarkastellessani se näytti ihan rupikonnalta, raukka. Eniten paakkuja oli rinnassa ja kaulan alueella, koko päässä oikeastaan. Huhhui. Uskaltaako sitä jättää yksin edes pikaisen suihkun ajaksi. Botti päälle ja sohvalle makoilemaan. Ja ihme juttu se bot-loimi kyllä! Ei mennyt tuntiakaan, kun koko koira oli taas siloinen kuin vastasyntynyt, ja nukkumaan mennessä ei tarvinnut ottaa sammakkoa kainaloon, vaan ihan tavallinen Luumu. 

Tänään aamulla Luumu nukkui ketarat kohti kattoa, kuten se aina normaalisti tekee ollessaan terve. Plotteja oli ihan vähän, sen verran että silmällä etsivä ne juuri ja juuri havaitsi. Botti päälle ja omiin töihin. Ponnistamiset kävivät jo koko lailla vaivattomasti. Sängyssä olisi itsekin tehnyt mieli viettää aamupäivä keraaminen huopa päällä. Pikkukoira näytti oikein onnelliselta siellä loimensa alla. Parinkymmenen minuutin päivälenkki, ja ihan mielenkiinnolla seurasin kyhmyjen ilmestymistä. Eivät enää ilmestyneet, eivät edes lenkin jälkeen. Mutta käveleminen oli vähän halutonta. Niinhän sitä sanotaan, että hieronnan/fyssarin jälkeen voi ensin mennä huonompaan, ennen kuin menee taas parempaan - meillä ei vaan ikinä ole näkynyt mitään eroa. Laitoin taas loimen päälle töitä jatkaessani. Ja nyt ollaan päästy tähän hetkeen.

Niin että sellainen sairausselostus meillä taas. Piipan mukaan ei ole mitään estettä sille, etteikö Luumu voisi mennä sunnuntaina kisaamaan. Minun täytyy vaan itse nyt seurata sen mielentilaa. Tehdä sen kanssa nyt tänään ja huomenna jotain rauhallista (naksuseuraamista jne.), ja sitten lauantaina juoksuttaa luoksareita ja kapulan perään, jotta näkisin onko se todella oma iloinen hönö itsensä vai ei. Ja ylipäänsä nyt vähän seurata, että miten nopeasti se palautuu tuosta hieronnasta. Ainakaan tähän mennessä ei näytä kovin hyvältä. Mutta onhan tässä aikaa. Ruhtinaalliset yksi ilta, kaksi päivää ja yksi aamu. Heh. Mutta kuten sanottu, tuleehan niitä kisoja vielä. Vitsi kun sä Luumu vaan voisit sanoa, et mitä sä haluat sunnuntaina tehdä.

(C) Sinikka Saari