Herra Liikavirtasen piirinmestaruuskisat

Sitä ollaan nyt tosissaan siirrytty isojen poikien ja tyttöjen painisarjaan, sillä Muumelo sai sunnuntain Varsinais-Suomen kennelpiirin piirinmestaruuskisoista viimeisen avoykkösensä! Ei se kisaaminen vieläkään tuon ruutitynnyrin kanssa helppoa ole, mahtaako siitä ikinä sellaista tullakaan. Onnekseni ongelmamme tällä kertaa olivat nyt sitä toista ääripäätä reilun viikon takaiseen Rauman kokeeseen verrattuna. 

Koeaamuna kävin parinkymmenen minuutin hihnalenkin perinteisine pikkutokoineen. Viimeisestä tempusta Luumu sai palkaksi jopa pallon, vaikka olin vähän vältellyt turhanpäiväistä riehuttamista vaivanneiden eturauhasongelmien vuoksi. Riemusta räjähdellen se pallon perään ponkaisikin ja onnesta soikulana tyrkytti sitä minulle uudelleen heitettäväksi. Ei me nyt Luumu enempää, sun pitää katos kohta tehdä hommia ja pysyä hyvässä kuosissa. 

Hallilla oltiin juuri ja juuri ilmoaikaan, puoli tuntia ennen luokan alkamista. Luumu kävi vähän pissalla, sitten se teki pihan puolella pari jäävää ja lyhyen luoksetulon. Siinä se sitten oli meidän virittely. Luumu oli vähän turhan korkeassa vireessä paikallaoloihin mentäessä. Siinä vielä kehän ulkopuolella sen oli täysin mahdotonta istua paikoillaan sinkoilematta kaikkiin ilmansuuntiin. Se yritti taas kaikissa mahdollisissa väleissä pientä leikintynkää Torreksen kanssa - helpotuksen huokaisu, ettei kuitenkaan oltu samassa paikallaoloryhmässä. Hihnassa kehätarkastukseen ja paikallaoloriviin meneminen oli ihan järkyttävää. Samaa luokkaa kuin vuosi sitten meidän ensimmäisissä kokeissa. Nelivedolla vaan täysillä, ihan hirveellä kiireelle johonkin, en tiedä tiesikö Luumu itsekään mihin. Ihan pisti vähän hävettämään (vaikka voishan tuonne avoonkin jo mennä ilman hihnaa, ONNEKSI se on täydellistä hihnattomuutta meille tästä lähtien). 

Herra Liikavirtanen tässä päivää.

Paikallaolot sujuivat hyvin. Luumu taisi olla yksilöliikkeissä luokkansa kahdeksas (13 koirakosta). Aika meni haipakkaa ensin Tuulian ja Torreksen vuoroa odottaessa, ja humpsis vaan kohta piti itsekin mennä kehään. Tuulia piti keulivan Torreksen nätisti paketissa palkkaamalla sitä liikkeiden välissä hyvin hienovaraisesti ja maltillisesti. Jostakin pirun älynväläyksestä sitten päätin, että pitäisköhän itsekin koittaa olla tällä kertaa hiukan maltillisempi, kun Luumukin käy kerran valmiiksi jo noin kierroksilla (Mieti myös haluatko rauhoittaa vai nostattaa liikkeiden välissä.) Niin no näin jälkikäteen pureskeltuna sehän on aina hyvä idea vaihtaa suunnitelmaa kaksi minuuttia ennen hoo-hetkeä... Jeah right. 

Ylimääräistä jännitystä muutenkin jännittävään piirinmestaruuspäivään ruutitynnyrin kanssa toi "mielenkiintoisesti" sekoitettu liikejärjestys. Ensin mentiin hyppäämään, ja jotta vielä saataisiin lisää kierroksia formula-auton moottoriin, tehtiin heti perään luoksetulo. Ja tästä sitten tekemään kaukoja. Jaiks! Ennakko-odotus oli aika jäätävä. Luumu kuitenkin suoriutui itse liikkeistä hyvin. Se teki mielettömän hienolla omalla tasollaan, mutta minun palkkaamiseni oli ihan pielessä. Luumu jäi nimittäin luoksarin jälkeen haistelemaan maata, jolloin jouduin nappaamaan sitä pannasta ja siirtämään kaukojen aloituskohtaan. Sama toistui ennen noutoa, ja oikein korostetusti. Videolla näkee kuinka en vaan millään saa sitä käskettyä viereen, vaan touhu menee ihan hävettäväksi kalasteluksi. Jos ihan totta puhutaan, raivostutti niin p*rkeleesti tuollainen uppiniskaisuus. Jossakin muussa tilanteessa olisin ottanut sen pyöreän paukapään kämmenten väliin, tuijottanut suoraan ymmyrkäisiin silmiin ja manannut koko koiran niin pitkälle kuin missä pippuri kasvaa ja kukoistaa. 

Eihän se pois suljettua ole sekään, että maassa tosiaan oli joku maaaaailman ihanin haju, jota pitää saada nuuskuttaa juuuuuri nyt (ja olinhan joutunut asiasta Luumua muistuttamaan edellisillä kerroilla, kun oltiin hallissa oltu). Todennäköisempää kuitenkin on, että koska minä olin kehuissani maltillisempi (eli todella omituinen - mikähän mussa oikein oli vikana..?), Luumu hämääntyi käsittämättömästä käytöksestäni, eikä välttämättä edes tiennyt tekikö se oikein vai ei... No aina löytyy opittavaa, mutta se mikä on vakio, niin aina tulee jotain uusia seikkoja esille, kun tuon kanssa kisaa. 

Tuomari Ralf Björklund sanoikin loppukommentissaan, että hienosti suorittaa kaikki liikkeet, mutta liikkeidenväleissä on parannettavaa, ja että tuosta pantaan tarttumisesta hän rokottaa pisteitä. Sillä lailla vähän harmittava takaisku nyt nämä puutteet liikkeidenväleissä, koska niitä me ollaan koko kesä harjoiteltu, ja ne ovat olleet tosi hyvät! Nyt kuitenkin viikon sairasloma, täydellinen ylijännite energiavarastoissa ja loistavat viime hetken suunnitelmanmuutokset sosiaalisessa palkkauksessa hajottivat muuten täydellisen pakan. (Ja täydellistä sosiaaliseen palkkaan luottamista pitäisi sitäkin treenata aina vaan enemmän - nyt on viime aikoina tullut kuitenkin namitettua noista siirtymistä ihan huolella, ja onhan se aimo hyppäys kisojen silkkaan "palkattomuuteen".)

Mites ne liikkeet sitten? Hyppy oli hieno, pa vähän vino. Luoksari oli paras tähänastisista IKINÄ! Vauhtia piisasi kummassakin osassa, pysähtyminen oli mainio, perusasento ehkä aavistuksen kenossa palkkaodotuksen vuoksi. Kaukot hienot, seuruussa liikavirtaisuus näkyi - keuli ihan huolella, melkein käveli perusasennoista ohi ja juoksuseuraamisessa ei ole pitkään aikaan edistänyt näin kuin nyt. Melkein pelkäsin, että kohta se juoksee kehästä ulos asti. Jäävät olivat Luumun tasoisia; seuraamiselle pitää tehdä jotain, jotta se ei tylsisty käskyä odottaessaan. Ja sitten meidän hupinumero, jolla Luumu tavalliseen tapaansa aiheutti yleisössä pientä naurunremakkaa ohjaajaa, liikkuria ja tuomaria myöten. Nouto! Tyyppi haki kapulaa niin innosta piukeana, että kuljetti hyvän matkaa taakseni minun ohi. Ja kun en kunnolla nähnyt, että mihin helkkariin se sitä oikein kuljettaa, oli pakko rääkäistä perään, että täällä! Tulihan se, pienen kunniakierroksen jälkeen. Tässä pisteet kokonaisuudessaan:

Paikalla makaaminen 10

Hyppy 9

Luoksetulo 10

Kaukot 10

Seuraaminen 8,5

Liikkeestä seisominen 9

Nouto 7

Liikkeestä maahanmeno 9

Kokonaisvaikutus 6

Yhteensä siis 181 pistettä, kunniapalkinto (ensimmäinen sellaisemme), kolmas sijoitus avoimessa luokassa, ja tittidii: TSAUn loistojoukkueella piirinmestaruuskultaa! Ihan mieletöntä! Ei paljon painanut mielessä nuo haisteluepisodit enää, kun iltapäivä huipentui palkintojenjakoon. Tuuletettiinkin niin huolella, että ryhmäkuvien saaminen oli aikamoisen työn, tuskan ja härdellin takana. Ei voi pikkukoira ymmärtää, että miten ensin saa juosta täysillä ja riekkua ja sitten pitää heti rauhoittua ja istua paikoillaan. 

Superisti kiitos kaikille joukkuelaisille ja onnea Lentsulle  myös henkilökohtaisesta piirinmestaruuskullasta. Me ollaan nyt menossa kohti uusia haasteita, ja se on jännää se!

Tuota pitäiskös tätä palkintopallille kipuamistakin harjoitella...? 

Avoimen luokan rytmiryhmä,
kaikille hienoilla pisteillä 1-tulos :D 

(C) Sirpa Saari 

Tsaun kultainen joukkue
(C) Sirpa Saari 

Pysti 

Kulta-Luumu